|
Post by submarine on Mar 4, 2009 15:35:53 GMT 3
Mies ilmeisesti palasi jossakin välissä tuomaan lisääkin tavaraa. Munmar ei aluksi aikonut mennä edes katsomaan, häntä ei pahemmin kiinnostanut juuri nyt. Hän oli päässyt juuri sopivasti sisälle ja istunut hetkiseksi alas. Kukaties olisi voinut jotakin ruokaakin syödä. Mutta jos hän ei menisi ulos, olisi mies kohta ovella vaatimassa kuitenkin rahojaan. Joten samapa tuo, yhtä hyvin saattoi mennä itse ulos. Niinpä kauppias ottikin tätä varten varatut rahat sivummalta piilosta, jätti sovitun mukaan puolet pois ja laahusti ulos. Ilmakaan ei ollut hyvä. Nenää ei oltu vielä sidottu uudelleen, kun vaimo oli muualla. Tarkalleen ottaen veljensä luona kylän toisella laidalla, mies oli vartija ja oli ilmeisesti jäänyt vain vaivoin henkiin eilen. Munmar ei totta puhuen edes pitänyt miehestä.
Munmar ei suuremmin vaivautunut mitään sanomaan, kun saapui toisen luo. Tämä osaisi kaiketi itsekin kertoa hänelle kaiken oleellisen, jos sellaista nyt oli.
|
|
|
Post by frederico on Mar 4, 2009 17:23:16 GMT 3
viimeisiä nyyttejä nostellessa Munmarkin saapui ulos olisihan nämä asiat sisälläkin hoitaa... Mutta kun ei niin ei. Kaivoin laukustani erään pergamentin..." Tämä pitäisi vielä allekirjoittaa ja korjata tavaran määrät ja maksettu summa täyteen. Samalla voidaan vaihtaa siteet tuohon sinun nokkaasi, jos vain sopii?.
Hossa oli pitäny tarkkaa kirjaa siitä mitä missäkin oli kulunut ja minkä verran voittoja oli tullut. Jokainen kauppatapahtuma löytyisi tuolta kääröltä ja nippu pergamentteja oli todistamassa toteutuneista kaupoista. Tapa ei ollu huono, joten siksipä kai minäkin sitä nyt vaadin ajattelin itsekseni.
otin rahapussin ja loin siihen ylimalkaisen silmäyksen... "niin... tuo nenänne ja pergamentit...."
|
|
|
Post by submarine on Mar 4, 2009 18:46:37 GMT 3
"Unohda minun nenäni", Munmar totesi ilman minkäänlaista iloa miehen aivan liiallisesta ystävällisyydestä. "Se ei ole sinun asiasi. Eikä ole nyt enää mikään muukaan, kun kaupat on tehty", kauppias lisäsi ottaessaan vailla kiinnostusta käärön ja vilkaistessa sen läpi. Ei hän oikeastaan edes lukenut, raapusti vain halutut tiedot siihen ja antoi takaisin. Rahansa hän tiesi, ja osasi arvioida nyt silmämääräisesti tavarankin. Se oli siinä, tiedot oli kirjattu ylös. Ja kukaties nyt mies häipyisi häiritsemästä häntä. Mutta mitä todennäköisemmin ei, se olisi ollut liikaa pyydetty. "Ja oliko muuta?"
|
|
|
Post by frederico on Mar 4, 2009 20:18:10 GMT 3
Pelnor..
"Eipä kai siinä sitten... Omahan on nenäsi"totean tuijottaen miestä intensiivisesti silmiin" joku ystävällinen varmaan voi kertoa noista Rialeista tarkemmin? Tarkotan kun sanoit että niistä on palkkio luvassa..." Oikasin itseni täyteen mittaan "Eipä tässä oikeastaan muuta, kun vain kerrot kuka ja missä oikeastaan on luvannut sen palkkion. Sen jälkeen lupaan olla häiritsemättä"...
|
|
|
Post by submarine on Mar 4, 2009 20:54:03 GMT 3
"Pormestari teikäläisiä on palkannut. Juur Klingen. Meni äsken kotiin, on ollut koko yön valveilla ja kai tappoi rottia oman osansa eilen", Munmar vastasi, osoittaen samalla oikean suunnan. Talo ei ollut mitenkään erityisen suuri taikka komea, mutta kuitenkin hieman muita huomattavampi ja parempikuntoisempi - tai oli ainakin ollut, sitä oli runneltu viime yönä aivan yhtä paljon kuin muitakin. Kauppias ei ollut oikeastaan mitään mieltä pormestarista, tämä vaikutti kunnon mieheltä, vaikka olikin melko rivakka. Mutta kunnon mies joka tapauksessa, sellainen joka sai pidettyä asiat kasassa. Ainakin vielä. "Sotilas oli kuulemma itsekin ajallaan. Iso miekka tällä ainakin on. Kuullet kaiken tarvittavan sieltä, jos asia nyt kiinnostaa."
|
|
|
Post by frederico on Mar 4, 2009 21:28:39 GMT 3
PELNOR
"kiitoksia " Nyökäytin päätäni hieman. Otin karavaanin rippeet ja aloin tallustella vähitellen heräävällä torilla Josko täällä olisi joku joka kaipaisi muutamaa hyvää hevosta ja vaunuja. Taitaa joutua odottamaan jokusen tovin, joten ihan hyvin voin koettaa myydä nämä pois sillä aikaa tai jo yhdenkin hevosen myynti auttaisi jonkun verran.
Ehkäpä joku palkkasotureista kaipaa ratsua itselleen. Eihän nämä varsinaisia sotahevosia ole, mutta tuskinpa täällä montaa sellaista on nähtykään... "Nyt lähtee, vankkurit ja hevoset puoli-ilmaiseksi" huikkaan parille aseistetulle miehelle...
|
|
|
Post by submarine on Mar 4, 2009 21:48:21 GMT 3
Mumisten jotakin jonkin suuntaista Munmar vilkaisi ohimennen omistukseensa siirtyneitä tavaroita, näytti sitten kohauttavan olkiaan ja suuntasi jälleen kotiaan kohti. Hän saattoi toki olla hyvin epäystävällinen ja ikävä, mutta omasta mielestään hänellä oli siihen oikeus. Ja nyt hän oli nälkäinen, uninen ja harkitsi tosissaan juomista. Pää täynnä ei varmaankaan tuntuisi niin kestämättömältä. Jos rottia tulisi vielä uudelleen, häipyisi hän välittömästi. Kokonaan, lopullisesti. Maalaisilla oli tällaisia ongelmia, eikä hän halunnut saada niistä osaansa. Kaupungin hän kyllä kesti, muttei tällaista. Ei todellakaan. Ei millään tavalla. Tulipa vaimo mukaan taikka ei.
|
|
|
Post by frederico on Mar 4, 2009 22:28:44 GMT 3
//Muutaman tunnin siirtymä iltapäivään//
PELNOR "Pidä niistä hyvää huolta" totean varakkaan oloiselle miehelle joka lopulta osti orin ja toisen tamman sekä yhdet vankkurit.. "tuo ori on todella hyvä hevonen, kuhan sille vaan pitää kurin... " Mutta tuskinpa ostaja kaipaa sen kummempia neuvoja. Päivän aiempi tinkiminen ja huono kauppa ei enää latistanut mieltä kun nyt hopea kolikot vaihtoivat omistajaa. Hinta oli ollut kohtuullinen, ei hyvä mutta sen verran kuitenkin että rahasta ei enää tarvitsisi huolehtia. Ainoa murhe tietysti oli että herra oli ollu hienoisessa hutikassa, mutta kauppa on kauppaa ja jos toinen haluaa tietentahtoen ostaa niin mikäs siinä.
Yksi hevonen ja vankkurit olisi ehkä varaa vielä säilyttää jonkin aikaa... Mutta seuraavaksi olisi ehkä syytä etsiä tapa säilyttää tai siirtää rahaa... Hossan omaisten osuus painoi vielä hartioilla.. ja ne kaksi miestä..
Etsin jotain syötävää torin kojusta, leipää ja hieman kuivalihaa. Natustelen niitä kaikessa rauhassa, vesisade on alkanut uudestaan, mutta se ei nyt hetkauta. Tuo on talo on oltava Juur Klingenin omistuksessa ja nyt vain istun odottamassa että siellä tapahtuisi jotain eloa...
|
|
|
Post by submarine on Mar 4, 2009 23:43:15 GMT 3
Juur Klingen oli pormestari. Sitä hän oli ollut jo monta vuotta. Hän ei pitänyt työstään sillä tavalla, kuin jostakin todella pidettiin. Hän asennoitui siihen velvollisuudentuntoisuudella. Hän piti kyläänsä pystyssä, ja se oli hänen tehtävänsä. Ja totta puhuen hän olikin saanut aikaan muutaman onnistuneenkin asian. Kuten vaikka vartioston, josta nyt jopa oli johonkin. Eilen se oli nähty, vartijat olivat tehneet kunnolla työnsä. Niin turhana kuin sitä kaikkea aikaisemmin olikin pidetty. Mutta hän oli ollut sotilas, ja hänelle kunnon kuri ja asiansa osaavat sotilaat olivat tärkeä osa asioita. Etenkin, kun asiat olivat nyt näin.
Juur ei ollut juuri nukkunut viime päivinä. Hän oli aavistellut, että tällaista olisi voinut sattua piakkoinkin, merkkejä oli tarpeeksi vaikka muille jakaa. Ja viime yönä hän oli itsekin saanut kokea taas hieman tositoimia. Se ei näin vahemmalla iällä ollut enää mitenkään yhtä helppoa kuin nuorempana, mutta olipa siitäkin selvitty. Raskaaltahan se oli tuntunut, ja vihdoin katseilta turvassa hän oli yksinkertaisesti vain kaatunut vuoteeseen. Muutaman tunnin siinä saattoikin torkkua. Vaimo oli varmistamassa kylää uusien hyökkäysten varalta ja katsomassa, että ihmiset osasivat tehdä yhtään mitään ilman häntä. Mutta kauaa ei kuitenkaan voinut torkkua.
Juur antoi itselleen muutaman arvokkaan tunnin, ähkäisi sitten itsekseen ja nousi ylös. Ei kai siinä mitään, hän vain noukki miekkansa ja asteli ovelle. Aurinko oli vielä korkealla, ihmisiä liikkui ulkona ja niitä rottia oli vaanimassa ties missä metsikössä. Hän tunsi sen luissaan. Kostea ilma haisi avonaiselta oveltakin palavien raatojen katkulta ja sateelta. Se toi mieleen nuoruuden päivät.
|
|
|
Post by frederico on Mar 5, 2009 0:04:37 GMT 3
PELNOR
Hän istui vankkureissa hevonen valjastamatta syöden viimeisiä heiniä vankkurista. Päivä oli jo pitkällä ruoka syöty ja tulipahan varusteetkin puhdistettua, tai ainakin pyyhittyä enimmistä sotkuista. Ellen olisi kuin uitettu rotta niin olo olisi jo lähes tulkoon siedettävä. Pelnor oli vielä nuori ja palautui nopeasti fyysisistä rasituksista. Ruoka tosin oli maittanut enemmän kuin hyvin. Totesinpahan taas sen faktan kun puhditelin viimesiä ruoan rippeitä rinnuksiltani...
Vihdoin ovet avautuivat ja ilmeisesti vartija tuli avamaan oven.. Ketterästi laskeudun vankkureilta ja sipaisen enimmät vedet harteilta. "Päivää. Tämä lienee Kylän Pormestarin asunto? Kuulin että etsitte... " Lyhyt hiljaisuus, sen aikaa kun etsin sopivaa sanaa.. " taistelijoita riveihinne. Rialit taisivat yllättää teidätkin täällä... "kohotan käsiä hieman näyttääkseni ympärille "Ja Munmar käski puhua Herra Klingenille..."
|
|
|
Post by submarine on Mar 5, 2009 10:47:07 GMT 3
"Niinpä ne taisivat tehdä. Ainakin jossain määrin", Juur vastasi. Hän ei kuulostanut erityisemmin katkeralta tai muutenkaan vihaisenpuoleiselta, vaan tyyneltä, kukaties aavistuksen varautuneelta. Turhat tunteenpurkaukset olivat juuri sitä, turhia. Ne vain sokaisivat ja saivat hätiköimään. Jos ei saanut pidettyä päätään kylmänä, oli nopeasti kuollut. Sen hän oli oppinut nuorempana moneen kertaan. Eikä ollut edes mitään mille raivota juuri nyt, rotatkin olivat ties missä. "Mutta minä olen Juur Klingen, ja sinä olet kaiketi oikeassa paikassa. Mihinkään sotaan tässä ei olla ryhtymässä, ei ainakaan millään joukoilla, mutta rahaa olen tarjoamassa jokaisesta tapetusta rotasta. Hännistä tarkalleen ottaen. Ja enemmän maksan sille, joka saa selville mistä ne ovat saaneet päähänsä järjestäytyä. Osaatko miekkaa käytellä, vai luuletko havittelevasi helppoa rahaa?" pormestari jatkoi sitten, silmäillen arvioivasti edessään seisovaa. Aseita käsitelleeltä mies kyllä näytti, lihaksikkaalta, mutta se saattoi toisaalta olla pelkkää työtäkin. Asetaidot kun eivät näkyneet mistään mystisistä tuntomerkeistä, toisin kuin jotkut luulivat.
|
|
|
Post by frederico on Mar 5, 2009 15:45:49 GMT 3
PELNOR
Hätkähdin hieman kun mies esitteli itsensä kylän pormestariksi,hänhän oli enemmänkin sotilas... Parempi minulle, tähän astiset kontaktit ihmisiin ovat olleet joko sotilaita tai ryöväreitä, eikä merimiehetkään niistä paljon eronneet. ajattelin itsekseni.
Gladiaattorit saivat useinkin vastaansa rialeita. Kiinni otetut rialit saivat järjestään kuoleman tuomioita jotka toteutettiin areenalla. Antamalla rotalle mahdollisuus. Kolmen viimeisen vuorokauden aikana olin tosin ainakin kaksinkertaistanut tapettujen rialeiden määrän. "Saan kyllä rialin hengiltä" totean ykskantaan. "Mutta miekkamieheksi en kutsu itseäni ennen kuin minulla on miekka... "Jäin arvioimaan miestä mielessäni ja varovasti kysyn "ette muuten sattuisi tietämään mistä voisin hankkia itselleni keihään, kilven ja miekan, etenkään kun omat rahat ovat nyt talvea ajatellen vähissä. Ja toinen asia. Onko täällä jossain päin joko kauppiaiden kiltaa tai pankkilaitoksen kiltaa?" Kysymyksen loppuun saattaminen tuotiin esille varovasti. Mietin asiaa itsekin kyllähän suurissa satamakaupungeissa tällainen oli ja se oli helppo tapa siirtää rahaa ja arvometalleja kaupungista toiseen, mutta olikohan se yltänyt jo tänne saakka.
|
|
|
Post by submarine on Mar 5, 2009 18:09:52 GMT 3
"Tämä on syrjäkylä, täältä et löydä edes puolta tusinaa kauppiasta, puhumattakaan killasta näille. Ja rahat laitetaan talteen korkeintaan lattialautojen alle", Juur Klingen totesi. Mies ei kuulostanut suoranaisen ivalliselta, muttei tätä turhan vilpittömänkään kuuloiseksi voinut sanoa. Kukaties tämä oli aavistuksen huvittunut koko kysymyksestä. "Aseita täällä ei taida olla monellakaan muulla, kuin vartijoilla. Vaikka onpa noita kirveitä ja talikoita itse kullakin. Vartijaksi voin sinut tietenkin laittaa, mutta silloin saisit maksaa palkkioistasi hyvän osan aseiden kustantamiseen. Siis saisit miekan, kilven ja keihään, mutta joutuisit maksamaan ne takaisinpäin", Juur totesi hetken pohdittuaan. "Vartijoista ei kyllä todellakaan ole liikaa juuri nyt. Tai jos sinulla on jotakin rahan arvoista, niin voin kaiketi senkin ottaa aseita vastaan. Voit ostaa omaisuutesi sitten takaisin ansioillasi. Tai jos henkesi heität, niin sittenpä ei ainakaan ole ongelmia."
|
|
|
Post by frederico on Mar 5, 2009 18:50:21 GMT 3
PELNOR
Katseli miestä arvioiden. "Onhan minulla tässä hevonen ja vankkurit. Näiden arvon voisi kyllä katsoa varusteiden arvoiseksi. Niin ja sitten tämä..." hän nostaa yllättävän raskasta pussia ja kilauttaa sitä. "Se ei suoranaisesti kyllä minun ole, joten maksaa en näillä voi, mutta panttina kelvannee ja jos henkeni heitän, eipä noista kukaan muukaan huolta voi pitää. Vartijaksi ette minua saa puhuttua kiitoksia vain."
Poimin muutaman kultarahan sekä vajaan kourallisen hopea rahoja pussista, joilla saan maksettua miesten palkata ja muut kustannukset. "Loput ovat kauppias Hossan omaisuutta totean, mutta ne pitää toimittaa perillisille"
"Josko noilla sais hankittua keihään miekan ja kilven... kuittaan ne sitten piakkoin itselle kokonaan" Totean vailla tippaakaan itsekehua, ikään kuin se olisi aivan kuten työ kuten vaikkapa talonrakentaminen tai pellonkyntäminen..
|
|
|
Post by submarine on Mar 5, 2009 19:17:14 GMT 3
Juur Klingen otti rahat vastaan, nyökkäillen samalla miehen sanoille. "Näemmepä sen sitten. Sinun lienee paras tietää, että maksan hännistä. Niistä ei voi erehtyä. Mitä isompi häntä, sitä paremmin rahaa. Mielelläni en maksaisi sitä kylminä kolikkoina, loputtomiin ei niitä tällaisessa kylässä ole, mutta tarpeen vaatiessa senkin teen. Mieluummin tosin soisin, että summa kirjataan ylös, ja käytät siitä täällä suoraan niin paljon, kuin pystyt. Luottoa, siis. Mutta varoitan kuitenkin: jos käy ilmi, että häntien kanssa on jotakin hämärää, sinun tai kenenkään muunkaan kohdalla, voit häipyä kylästä saman tien", pormestari selosti hieman punnitessaan vielä rahoja.
"Lienee paras, jos lyöttäydyt joidenkin seuraan. Kylän lähistöllä pitäisi olla muutama hyvä. Tuskinpa erehdyt, niillä oli rottia mukanaan. Yksi oli vankina, mutta toinen, uskomatonta kyllä, on meidän puolellamme. Sillä oli julmettu elukka mukanaan. Näyttivät nuo aikovan hieman etsiskellä, mistä ne rotat oikein tulivat."
|
|