|
Post by frederico on Feb 27, 2009 0:13:48 GMT 3
// Pelin tapahtumat sijoittuvat Rahan ahneita paskiaisia alkuun. Ja selvittävät Pelnorin saapumista myrkokseen... eli vähän paikkailun makua: // Taistelu oli ollut hurja rotat iskivät karavaanin kimppuun iltayöstä. Välittömästi ensimmäisen rotan nähdessään tiesin sen, mistä minua oli varoitettu aiemmin... Kun vain tietäisin siitä tarkemmin. se outo aavistus... Taistelu oli hurja ja lyhyt, rottia oli hyökännyt kimppuun joukottain. Ne olivat todellakin ylivoimaisia. Ainoastaan raaka ja pitkä koulutus oli pelastanut Pelnorin hengen. Ryhmittynyt puolustus oli sortunut aikanaan jolloin taistelijat olivat kohdanneet rotat yksittäin ja pian soturit menehtyivät yksi kerrallaan. Määrätietoinen toiminta pelasti karavaanin rippeet mutta tappiot olivat raskaat. Kauppias itse oli menehtynyt vammoihinsa juuri kun myrkoksen muurit sinertivät horisontissa... Kahden vuorokauden ajan viimeiset sotilaat ovat piiskanneet ratsujaan ja toisiaan uupumuksen partaalle... Ratsastaen kilpaa kuoleman kanssa. Yksi toisensa jälkeen loukkaantuneet palkkasotilaat menettivät toiminta kykynsä uupumuksesta ja pian karavaani kulki yhdessä lieassa. Tai se mikä karavaanista oli jäljellä. neljästä vankkurista vain kaksi oli jäljellä. toisen lasti oli heitetty menemään ja nyt vankkurin täyttivät tajuttomat sotilaat, osa lie jo kuollutkin. Muutama hevonen oli saatu pelastettua vetämään vaunuja, muulit kaikki menetetty... Pelnor ohjasikin karavaanin väsymyksestä uupuneena. Majatalon portille. Hevonen sidottuna vankkureiden perään. Mies laskeutui laskeutui vankkureista ja laahusti majataloa kohden miltei tajuntansa menettäneenä. "tarvitaan parantajia pian...." Pelnor ei jaksanut puhua enempää vaan lyyhistyi uupumuksesta pihaan... "hoitakaa muut" hän huudahti kalpealle pojalle joka oli tullut pihalle vastaan ottamaan miehiä...
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 0:14:14 GMT 3
"Tänä yönä pidetään vahvistettu vartiointi..." mäkätti nuori poika joka valvoi erään kyläläisen kanssa vartiovuorollaan... Rotat olivat iskeneet kipeästi ja nyt kaikkia raivostutti ja pelotti. Eikä iltainen kohtaaminen sen palkkasoturin kanssa ollut rentouttanut lainkaan...
Nuori poika katseli kuinka märkä väsynyt ja ränsistynyt karavaani kolisteli vauhdikkaasti tietä pitkin... "Hälytys!!! Herätkää" poika huusi ja juoksi sisälle... "Muukalaisia! Ei rottia"
Kun väki heräsi ja ryntäsi asemiin pihalle karautti pillastuneelta näyttävä jono hevosia ja vankkureita. Ensimmäisistä vankkureista suorastaan putosi mies, "Rotat, hyökkäsivät...." pian sen jälkeen mies menetti tajuntansa... Ei hän vammautuneelta näyttänyt, uupuneelta vain...
Majatalon pitäjä meni ulos muutaman miehen kanssa ja vähän aikaa tutkittuaan ja totesi urahduksen olevan myöntymisen merkki kuiviin hintoihin ja ehtoihin, hän hyväksyi miehet asiakkaikseen.. "hakekaa joku parantaja! Pentu hoida hevoset" Mies murahti ja otti kukkaron taskuunsa...
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 0:14:40 GMT 3
Pelnor.
Havahdun äkisti, "kaikki ei ole kohdallaan, mitä on tapahtunut.." Kuuntelen, kaikkialla on hiljaista vaimeata kuorsausta lukuun ottamatta. Haju on kitkerän likainen, vanha viina ja kauan pesemättä olleet ihmiset. Kukaan ei tunnu liikkuvan. Raotan varovasti silmiä ja hämärä ympäröi salia, alla tuntuu olevan pahnoja joiden vaihtoaika olisi ollut jo kauan sitten, niiden alla tuntuu olevan paksu lankkulattia.
Liikutan varovasti raajojani, mikään ei tunnu olevan rikki, ainoastaan äärettömän uupunut. Nousen varovasti istumaan ja katselen ympärilleni, vieressäni makaa eräs karavaanin vartijoista, käsi lastoitettuna ja pää siteessä, kuume näkyy polttelevan miestä. Piruparka, ensimmäisiä purennan saaneita ei välttämättä voida auttaa... Toivottavasti kaikki eivät ole joutuneet purruksi...
Yritän nousta seisoman mutta syömättömyys ja nestehukka on tehnyt tehtävänsä, tunnen pyörtyväni, ja kyykistyn maahan, mutta vaivun takaisin tajuttomuuteen.
Jonkun ajan kuluttua yritän uudelleen huomaan hämärän helpottaneen ja viileys tuntuu leviävän ympäriinsä. Vaivalloisesti kiipeän pystyyn ja aamun hämärässä laskeudun parvelta alakertaan. Silmät etsivät vesiastiaa ja pianpa löydänkin kannun pöydältä. Vesi maistuu haalealta, mutta juon sen hyvällä halulla. Silmät tuntuvat raskailta ja jo kannun kohottaminen tuntui voiman ponnistukselta.
"Haloo! Onko täällä ketään? " huhuilen heikolla äänellä..
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 0:15:06 GMT 3
MAJATALON ISÄNTÄ
Havahdun ruminaan... "Eikö täällä saa siunaaman rauhaa... tuskin saa silmiään ummistettua. Koko yö täynnä kaiken maailman rottia ja muukalaisia rottien kanssa sekä rottien ahdistelemia muukalaisia." Mies nurisee kiivetessään päivystämään jonkun asiakkaan hyppyyttämistä.
"Mitä ihmettä... Vastahan te tulitte, olisitte edes nukkuneet hetken rauhassa, mutta nyt kun olette kerta hereillä niin voidaan kai keskustella yöpymisen hinnoista. Parantajan hälyttäminen keskellä yötä ja työntouhusta ei ole ilmaista, eikä majoittuminen huoneessa sekään"
PELNOR
"kai te saitte siinä kukkarossa olevat varat. Niillä elättäisi koko karavaanin viikonpäivät kaupungissa ja emme ole olleet täällä varmaan muutamaa tuntia kauempaa... Maksan kyllä huoneen hinnan ja parantajan sekä tallipaikat jos te niitä pyydätte, mutta ruokaa saatte loihtia ja vähän sassiin..."
Oloni ei lainkaan suosi neuvottelelmista olkoon hinta mikä hyvänsä päivä tai pari on saatava levätä ja korjata vointia katsotaan sen jälkeen uudelleen....
MAJATALON ISÄNTÄ
Miehen suoruus yllätti. Maksaa nyt sellainen kiskurihinta makuupaikasta vintillä sekä jostain eilisestä muhennoksesta, puoleenkin hintaan olisi tehnyt vielä hyvää tiliä.
miehen asenne vain... siinä on jotain.. "Niin ruokaa... Ei ole kuin eilistä muhennosta ja kuivaa leipää...
LAuse keskeytettiin tylysti yhdellä sanalla "kelpaa" Mies ei näytä olevan kovinkaan juttutuulella, taitaapa olla vielä sekaisin raukka...
"PENTU HERÄÄ JA SYÖTÄ MATKALAISET, SEN JÄLKEEN VOIT HOITAA HEVOSET!!!" Mies mylvi jonnekin keittiön suuntaan...
PELNOR
Kai tähän on sitten tyydyttävä, elimistö on kyllä sekaisin, mutta kunhan pääsee pesulle ja saa ruokaa niin eiköhän se tästä.. Ihmeemmin voimia ei kyllä vielä liikene minnekään..
Tyhjin silmin eteen tuijottaen tuotiin kylmää mössöä. jota kai muhennokseksi kutsuttiin. Kalpea ja likainen poika tyrkkäsi sitä kulhossa eteen. "tuossa on alkuun, kestää vähän aikaa kun loput lämpeää"
Juuri nyt en jaksanut välittää... Se oli ruokaa... ja onhan sitä syöty joskus pahempiakin mössöjä... Ahdoin kaksin käsin tukevaa mutta epämääräisen oloista mössöä naamariin, tuskin haluamatta edes tietää mitä se oikeastaan oli.
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 0:45:36 GMT 3
Pelnor...
Ruokaa ahtaessani naamariin hyvällä ruokahalulla, olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen turvassa. Oli pakko keskittyä ajattelemaan tulevaa.
Ajatukset harhailivat ja useamman kerran huomasin nuokahtavani niille istumilleen... Karavaani on kuollut. Hossa joka omisti kaiken makaa jossain vankkurissa raatona. Samoin Decius ja hänen soturinsa. Se palava rotta oli saanut hevoset pillastumaan ja joukkojen ylivoima oli ollut jalkamiehille liikaa... Olisipa meillä ollut edes muutama koulutettu sotaratsu, niin olisimme saaneet nuijittua ne rialit maanrakoon...
Jälleen havahdun tähän päivään... Elossa meitä taitaa olla kolme ja minä.. muista ei ole matkaamaan vielä moneen päivään. Tosin ensimmäinen päämäärä on saavutettu... Miesten palkat pitää maksaa, joten taidamme joutua myymään tavarat täällä. Omaisuus pitää lähettää takaisin Hossan rouvalle tai liikkeelle, mutta kuinka minä sen teen? Ja osa omaisuudesta on vielä Rialeiden hallussa..
Sotilaat vapautan tehtävistään. Ne eivät ole minulle mitään velkaa, eikä niitä voi velvoittaa mihinkään. Rialeita taas on minulel aivan liikaa.
mutta ainakin yrittää täytyy... Ensiksi on saatava ase/aseita. Murtuneella miekalla, katkenneella keihäällä joka törröttää sen Hossaa purreen rotan selkärangassa tuolla jossain...
Noh.. majoitus on hoidossa, elossa olevat miehet ovat turvassa...
"hei poika..." huikkaan". Olivatko Rialit hyökänneet tännekin yöllä? Lähteekö joku jäljittämään näitä roistoja?" Utelen jo heränneelle pojalle...
Majatalon POIKA
"Ky-yllä herra" poika änkyttää "Ne hyökkäsivät viime yönä tännekin mutta selvisimme säikähdyksellä ja pienillä vaurioilla. Sitä vastaiskua teidän kannattaa selvittää pormestarilta tai joltain muulta. En tiedä sen enempää. Viime yönä tosin joku hurjan näköinen soturi kahden vangitun rotan ja tytön kanssa vaati yösijaa." Poika hieroi tummunutta poskipäätään ennen kuin jatkoi "mutta he eivät jääneet tänne yöksi.. Kannattaa kysyä pormestarilta, mutta hänkään tuskin herää ennen auringonnousua"
PELNOR.
Aivot kävivät ylikierroksilla enkä tuntunut saava muodostettua minkäänlaista järkevää kokonaisuutta asioista.. Parempi varmaan yrittää nukkua hieman vielä. "hyvä on, kiitoksia avustasi nuorimies" kaivan taskusta muutaman tinakolikon. "herätä minut auringon ensisäteiden noustessa... vaikka mikä olisi" Nousen nyt jo ehkä aavistuksen vahvempana, ainakin maha täynnä, pöydästä ja horjahtelen takaisin makuupaikalleni, tuskin ehdin kaatua pahnoihin, kun jo silmät painuvat kiinni...
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 15:52:33 GMT 3
Pelnor
"herra herätkää! Herra aamu koettaa" Joku häiritsee untani, ummistin vasta silmäni mikä helv... tähän aikaan herättää..
Kestää vähän aikaa kunnes saan ajatukseni järjestykseen... Ai niin... "Kiitos poika. Olen jo hereillä" Mumisen vastauksen. "Järjestä minulle jotain syötävää" Hitaasti unen rippeet virtaavat kehosta pois, vaikka tuntuisi että voisin nukkua viikon ja jäsenet huutavat lepoa. Pakotan itseni nousemaan..
Ripeästi syötyäni haistelen itseäni ja totean olevani kylvyn tarpeessa. "Millainen kauppias haisee kuin kuolema" irvistän ajatukselle, mutta kylpy saa nyt odottaa, tuskinpa se tässä tilanteessa on olennaisinta, voin uida jossain purossa matkalla tai ehkäpä vesisade pesee enimmät kuonat pois.
Ulkona kaivan kärristä laukun jossa kuorman saldo on merkattu pergamenteille. Rutiinin omainen tarkistus kertoo että tappiot ovat pienemmät kuin alkuun oletinkaan. Lehmän vuotien menetys harmittaa, mutta onneksi vankkurit joissa kankaat ja mausteet olivat ovat tallessa... EIkä mitään merkittävää tunnu puuttuvan. ruokien ja veden merkitys ei ole enää niin suuri. Vuodat tosin olivat jo miesten palkan arvoiset.. Mutta tietysti ruumiit tasoittavat tiliä. He tiesivät mitä tuleman piti ja heille maksettiin ennakkoon jo hyvä osuus. Katselen uutta nahkaista vaate kertaani, Olisihan nuo tulot tietty voinut käyttää paremminkin....
Nopeasti kuorman tarkastettuani etsin hevoseni ja satuloin sen. Tallissa ensimmäiset eläimet alkavat heräillä ja joku matkalainen taitaa nukkua krapulaansa pois. Yksi vartija tuijottaa tuimasti aitan rappusilta raskaan varsijousensa kanssa... "Palaan vielä, pitäkää noista vaunuista huolta" huikkaan vartijalle. Sen tarkemmin en jää kuuntelemaan vastausta, vaan kehotan hevosen kevyeen, matkaa syövään raviin kohden kaupunkia joka kuulema on aivan lähellä..
Jokaista jäsentä särkee kun hevonen alkaa hölkätä vaivalloisesti "ei ole helppoa minullakaan polleseni" lohdutan tammaa.. "mutta vielä on paljon tehtävää"
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 19:22:40 GMT 3
PELNOR
juuri kun lihakset ja kroppa oli alkanut tottua satulaan, matka alkoi lähestyä loppuaan. Kaupungista paikoitellen tuoksui synkkä savunhaju ja pianpa aavisteluni saivat vahvistuksen. Kyllä vain... rotat ovat ollet täälläkin. Toivottavasti edes vähän heikompana kuin meidän kimpussamme.
kylän reunamilla vartijat näyttävät uhkaavilta, mutta aseeton matkalainen päästettiin läpi ilman sen kummempia kyselyitä. Täällä jossain piti olla se Hossan mainitsema kauppias.. Hän luultavasti ostaisi suurimman osan karavaanista... kunpa vain löytäisin hänet.
Aamu alkoi kirkastua kun sain torin näkyviin. Näky oli laamannuttava... Kuolleita rottia siellä sun täällä ja loppuja raahattiin jonnekkin syrjään. Lämpimiä raunioita siellä sun täällä, mutta laajamittaiselta tulipalolta vältyttiin.
annan hevosen kävellä hitaasti kohden kylän keskustaa... "Anteeksi, mistä löydän Munmar nimisen kauppiaan?" kysyn eräältä nokiselta kulkijalta, mutta jään vaille vastausta vain epämääräistä pelokasta viittomista kohden toria...
|
|
|
Post by frederico on Feb 27, 2009 23:33:22 GMT 3
Pienen ihmettelyn jälkeen suunnistan torille etsimään Munmaria... Sen pitäis tuntee Hossa ja asiat saadaan ehkä selkiytymään... Samalla katselen tuhoja ja taistelun jälkiä. Olenhan törmänny rialeihin aiemminkin, mutta ainoastaan areenalla ja siellä olevat rialit eivät ole esiintyneet noin suurena joukkiona koskaan...
Se on voinut olla melkoinen ilmestys kaupunki kuvassa. Karavaanin kimppuun hyökänneet Rialit olivat oudon järjestelmällisiä, aivan kuin jokin ylempi taho olisi organisoidut hyökkäyksen... Kunpa vain yövahti ei olisi nukahtanut....
Laskeudun alas ratsailta... oikeastaan vain muutama ihminen oli JO hereillä, näytti että asukkaat olisivat enimmäkseen menossa nukkumaan...
|
|
|
Post by submarine on Feb 28, 2009 0:12:20 GMT 3
Munmar oli mies, joka arvosti tasaisuutta ja yllätyksettömyyttä. Hän arvosti myös rauhaa ja hiljaisuutta. Häntä olisi saattanut sanoa vakaan linjan kauppiaaksi, ei miksikään riskinottajaksi taikka suureksi kauppaneroksi. Hän oli syntynyt kauppiassukuun, hänellä oli rahaa ja hän tiesi, mitä ostettiin ja myytiin. Hän ei ollut kiinnostunut kokeilemaan onneaan millään riskisijoituksilla. Ja koskapa hän ei rahan perään valtavalla hingulla ollut, oli vaikuttanut hyvältä ajatukselta muuttaa pieneen, syrjäisänpuoleiseen kylään, jossa ei tapahtunut todellakaan yhtikäs mitään. Kaukana olivat kaupungin häly ja loputon kilpailu muiden kauppiaiden kanssa. Täällä ei liikkunut juuri rahaa, mutta sitäkin vähemmän kilpailijoita. Kilpailijat saivat kaiken aina tuntumaan jotenkin epämukavalta, piti olla liian hanakasti kärkkymässä tilaisuuksia.
Jotenka, kun ikkunan läpi oli tullut eilenillalla valtava rotta puukon kanssa, oli koko syrjäkylän rauha - niin kuin myös Munmarin - isketty säpäleiksi. Samaa saattoi sanoa myös hänen nenästään. Ei hän tällaisessa paikassa ollut mitään vartijaa palkannut, jos joku olisi hänet ryöstänyt, olisi siitä tiedetty koko kylällä ennen saman tunnin loppua. Siksipä hän olikin pärjännyt melko huonosti, kun hirvitys oli alkanut hakata hänen päätään pöytään. Hänen vaimonsa - myöskin tämän syrjäkylän tuotoksia - oli sen sijaan toiminut huomattavasti ripeämmin, kuin pullea, kiljuva kauppias, ja lopettanut rotan huitomiset raskaalla rautapannulla. Oli ihme, miten niin pieni nainen oli kyennyt sillä tavoin murtamaan otukselta kallon, kuin minkäkin munankuoren.
Menetettyä idylliään kauhisteleva, silmäystäkään viime yönä nukkumaton Munmar katseli lasittuneesti aamua. Se ei näyttänyt yhtään hyvältä aamulta. Ei, vaikka hänen nenänsä olikin sidottu hetimiten, ja rotanraato raahattu pois. Samat otukset olivat tehneet kauheita jo pienillä maatiloilla, ja nyt ne uskalsivat kyläänkin. Niitä oli mitä varmimmin vielä paljon lisää, ja niitä tulisi uudelleen. Aivan varmasti. Talonsa pihalla hämmentyneenä seisoskeleva Munmar punnitsi takaisin kaupunkiin muuttamisen haitta- ja hyötypuolia. Kaupungissa ei ainakaan kukaan yrittänyt raastaa päätä harteilta - ei ainakaan niissä paikoissa, joissa hän oleskeli. Vaikka kauppiaiden killan sisäinen kilpailu olikin välistä hyvin, hyvin raakaa peliä...
|
|
|
Post by frederico on Feb 28, 2009 0:29:28 GMT 3
PELNOR.
Katselen ympärilleni ihmetellen tuhoja ja nokisia sekä väsyneitä ihmisiä. Kylän kerrottiin olevan viihtyisä pikkukylä, mutta nyt tämä vaikutti aivan joltain muulta.
Noh kunhan vain selviäisin tästä hommasta ja saisin miesten palkat maksetuksi... ajatuksissani kävelen kierrellen hitaasti ja uupuneena torin laidalle. Vähitellen ohjeet tarkentuvat kun kerron ketä etsin ja eräs nokinen tyttö kertookin mistä löydän etsimäni. Tiedosta kiitollisena suuntaan miltei suoraan torin halki kohden kiinteistöä, missä tyttö opasti Kaupan, konttorin sijaitsevan...
|
|
|
Post by submarine on Feb 28, 2009 0:45:14 GMT 3
Munmarilla ei ollut aavistustakaan siitä, ketä tästä olisi voinut syyttää, tai oikeastaan mistään muustakaan. Tällä hetkellä hän oli niin vieläkin tolaltaan, ettei ollut aivan varma edes siitä, mitä näki eteensä katsoessaan. Hän vain seisoi siinä, tuijotteli tyhjyyteen. Toisin kuin olisi voinut luulla, oli heti rottien jälkeen ollut oikeastaan melko yksinkertaista ja selvää. Epäselvyys tuli vasta jälkeenpäin. Kai se oli sitä, ettei yksinkertaisesti ollut ollut tilaisuutta jäädä istumaan huumaantuneena aloilleen. Kauppias ei tiennyt. Samapa se oikeastaan. Ja siinäkin meni taas joku erityisen kolhiintunut mies. Näytti etsivän jotakin.
|
|
|
Post by frederico on Feb 28, 2009 0:54:05 GMT 3
Pelnor tuijotti uupuneena miestä suoraan silmiin. Ei ole ollut helpoin yö hänelläkään... "Huomenta, Tietänette missä Munmar kauppias majailee... Olisi asiaa hänelle?"
Väsyneet silmät katselivat miestä, joka ehdottomasti oli nähnyt parempiakin päiviä. Hevonen hirnahti hieman ja höristi korviaan "Viikko vihreällä laitumella tekisi hyvää sinullekin. Saati sitten muulle seurueelle" haastelin rauhoittaakseni hevosta joka vaikutti hermostuneelta rottien ja palaneiden talojen kärystä...
"On tainnut olla teilläkin kovin koettelumus rikas yö "jatkoin jutustelua miehelle... jonka nenän paikalla oli kasa siteitä...
|
|
|
Post by submarine on Feb 28, 2009 12:44:38 GMT 3
Munmar värähti, kun ohikulkijalta näyttänyt kääntyikin äkkiä puhumaan. Ja vielä enemmän hän värähti, kun tämä sanoi hänen nimensä. Mies näytti siltä, kuin olisi juuri äsken käynyt kuoleman porteilla - ja sen jälkeen tullut pahemman kerran piestyksi, maassa pyöritetyksi ja saastaiseksi. Toisaalta, samalta näytti moni kyläläinenkin tällä hetkellä. Tämä mies ei heihin kuulunut, hän tiesi jokaisen vähintäänkin silmämääräisesti. Ainakin nyt melkein. "Minä... minä olen", Munmar vastasi varautuneesti, osaamatta odotella ainakaan mitään hyvää. Mutta toisaalta, paikalla oli vartijoitakin, olkoonkin että näyttivät valmiilta kuolemaan pystyyn, ja saattoipa tulijalla olla jopa jotakin tärkeääkin sanottavanaan. Hänellä vain ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se olisi voinut olla - tai että oliko juuri nyt olemassa mitään kovinkaan tärkeää.
|
|
|
Post by frederico on Mar 1, 2009 17:27:11 GMT 3
PELNOR
" Tuota tuota... " En oikein osannut aloittaa, hetken aikaa mieleni etsii oikeita sanoja..."Kauppakaravaani Thurnasta on saapunut. Hossan piti itse tulla kertomaan asia, mutta valitettavasti jouduimme rialeitten hyökkäyksen kohteeksi ja hän loukkaantui pahoin ja myöhemmin sai surmansa meidän paetessa tänne." Tuli hetken hiljaisuus...
"En oikeen tiedä mitä tehdä ja koska Hossa mainitsi teidän nimenne.. siksi otin yhteyttä teihin. Taidatte olla jonkinlaisia kauppakumppaneita" KAivan hitaasti omasta laukustani pergamentti käärön. Tuossa olisi se mitä jäi jäljelle.. Kunhan saan asiat kuntoon täällä, palaan katsomaan mitä rialeiden saalista on jäljellä. Sinne jäi jonkun verran turkiksia ja lehmännahkoja.."
|
|
|
Post by submarine on Mar 1, 2009 18:18:53 GMT 3
Munmar tuijotti hetken mistä mitään sanomatta. Nytkö sen oli sitten tultava? Juuri nyt? Luoja paratkoon, häntä todella vihattiin jonkin toimesta. Olisi tullut vaikka viikon myöhemmin, tiet olivat aina petollisia ja kaikki myöhästyi enemmän tai vähemmän, ja nyt oli sitten karavaanin saavuttava suhteellisen ajoissa. Ja huonossa kunnossa. Tämä oli jo kohtalon ivaa. Pelkkää julmaa ivaa. Ensin mies aikoi suoraan vain todeta, ettei kauppoja tehtäisi, jos kerran tavara oli vahingoittunutta, muttei todellisuudessa yksinkertaisesti jaksanut.
"Tuo tavara ensin tänne, niin voidaan katsoa. Näkemättä en osta mitään", Munmar huokaisi ja viittoili kädellään elehtivästi. Hän ei ollut todellakaan tinkaamistuulella nyt, ja miehen lähettäminen mahdollisimman nopeasti pois ja asian lykkääminen tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Kukaties tämä ei edes tulisi takaisin. Ja vaikka tulisikin, niin sittenpähän voisi edes koettaa tehdä arvioita.
|
|