ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Feb 23, 2009 17:08:01 GMT 3
(( Eli tää hahmo on Ana-tyttönen, jolla on kaksosveli, joka on kadonnut, ja Ana yrittää aloittaa uuden elämän. Sitten myös tää on eka peli puoleen vuoteen, ei ihmettelyä kiitos... )) Tämä olisi viimeinen kerta vuorilla. Hän ei palaisi tänne enää koskaan, koska tuska olisi liian suuri. Jos katsoisi auringonlaskua, voisi kuvitella kaikki entiset ajat takaisin ja unohtaa kaikki tapahtuneet tosiasiat. Kuitenkaan sitä ei halunnut uskoa, ei ainakaan hän, että muutamassa viikossa koko elämä olisi muuttunut päälaelleen. Aivan kuin peilikuva kuva entisestä elämästä. Ana istui ruohikolla, ja viileä iltatuuli puhalsi kevyesti juuri pudonneita syksyn lehtiä sikin sokin. Hän halusi olla yksin. Ajatus tuntui rauhoittavan kummasti. Tyttö katsoi luonnottoman korkeata kalliota, jonka vuoksi sitä kutsuttiin kylässä vuoreksi. Tuntui omituiselta istua siellä kaikkien kyläläisten nähtävänä. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota. Ehkei matalalta nähnyt " vuorelle" , koska oli jo auringonlaskun aika. Alkoi tulla kylmä, mutta Ana ei voinut lähteä vielä pois. Ei vielä. Hänen olisi nähtävä auringonlasku, ennen kuin hän lähtisi. Ajatellakseen ensin muuta kuin menneisyyttään, hän katseli taas kahta kalliota, josta toisella hän istui. Hymy tuli väkisin. Ana muisti, kuinka hänen veljensä oli seisonut toisella kalliolla ja huutanut hänelle jotain epäselvää. Se oli yksi hänen parhaista muistoistaan, koska hän muisti vain kaksi selvää muistoa veljestään: He vaihtoivat käsissään lahjansa ja hän yritti pidätellä itkua, ja hymyillä samalla. Kädessä oli taitavasti veistetty kuunsirppi ja lintu, jonka keskellä oli E. Koru roikkui nahkanauhassa. Se oli hänen paras lahjansa, joka yhä roikkui Anan kaulassa. Joku muu olisi ihmetellyt Eraldin kädentaitavuutta, muttei Ana. Veli oli käynyt 5-vuotiaasta asti töissä kylän puusepän luona, ansaitakseen rahaa perheelleen. Erald ei ollut alunperinkään pysynyt ikinä paikoillaan, vaan halusi jo 14- vuotiaana lähteä omille teilleen ja vieläpä Anan kanssa. Silloin heidän seisoessaan viimeistä kertaa kalliolla punaisessa auringonlaskussa, viimeistä kertaa käsi kädessä, viimeistä kertaa kuvitellen lentävänsä niin kuin pienenä, Erald kuiskasi hänen korvaansa: " Sisko, minulla on asia, joka minun pitää tehdä, ennen kuin haen sinut mukaani täältä. Se on tärkeää meille molemmille ja tulen aivan pian takaisin." Veli puristi Anan tekemää ranneketjua, ( jossa tietenkin oli A.) ja päästi hänen kädestään irti. Se oli viimeinen kerta, kun he juttelivat. Veli ei palannut takaisin, niinkuin oli luvannut. Ana havahtui muistostaan ja katsoi taivaanrantaa. Oranssi viiva kulki pitkin taivasta, josta ei ollut vaikea päätellä että auringonlasku oli käsillä. Hän juoksi vuoren reunalle ja veti puukorun käteensä. Ana hengitti syvään ja sulki vähäksi aikaa silmänsä. Koru tuntui lämpimältä kämmenen sisäpuolta vasten ja käsi puristui sen ympärille. Sanotaan, että kaksoset ovat aivan erilaisia, kuin muut sisarukset. Kaksoset tuntevat toisensa paremmin, ja he ovat läheisempiä kuin tavalliset sisarukset. Siksi erossa oleminen on hankalaa. Tämä todistui Analle, kun auringonlaskun valjetessa hän näki hahmon vastakalliolla-( vuorella). Hän siristi silmiään, mutta auringonlaskun puna häikäisi hänen silmiään. Siinä silmänräpäyksessä hän kuuli askeleita takaansa. " Ana? Voinko tulla?" // Sori, ei ehkä ihan paras, mutta joku vaan mukaan!!Pitempää tulee, kunhan pääsen vauhtiin//
|
|
|
Post by Themily on Feb 23, 2009 18:14:08 GMT 3
Minä voisin tulla Hirolla jos sopii? Minkälainen hahmo tuo sinun hahmosi on? Kyselen hieman, että tiedän paremmin.
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Feb 24, 2009 18:45:25 GMT 3
Minä voisin tulla Hirolla jos sopii? Minkälainen hahmo tuo sinun hahmosi on? Kyselen hieman, että tiedän paremmin. No, tää on tällanen kultakutrinen tyttö, nimeltä Ana. Ikää on 14v, ja hänellä on myös kaksoisveli Erald, joka katosi salaperäisesti. Ana yrittää löytää veljensä epätoivoisesti, ja tässä pelissä niinkuin hän näkee Eraldin vastakalliolla. Ana polveutuu myös haltioista, vaikka ei ole kyllä itse mikään maagikko, mutta hän on hyvin luonnonläheinen ja viihtyy lintujen seurassa. Peliä en ole kauheesti miettiny, mikä tulee niin tulee Mutta kunhan jotain saadaan aikaseks.
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Feb 24, 2009 18:50:56 GMT 3
Ainiin, ja lue se hahmokuvaus " fantasiahahmoista". ;D
|
|
|
Post by Themily on Mar 4, 2009 16:09:01 GMT 3
Hiro käveli hiekkatietä pitkin, joka risteili kallioiden lähettyvillä. Tie veisi kylään, mutta poika ei halunnut mennä sinne, joten hän poikkesi tieltä niitylle metsän reunaan. Päivä oli suhkoht lämmin vaikka välillä kävikin tuuli kylminä puuskina. Aurinko porotti korkealla taivaalla ja valkoiset pilvet risteilivät sinne tänne sinisellä taivaalla. Poika ei kumminkaan jostain syystä nauttinut päivästä. Hän ei näyttänyt jotenkin olevan kovinkaan hyvällä tuulella. Ei hän sillä lailla vihainenkaan ollut, mutta ei hän ollut iloinenkaan. Pojan kasvoilla oli mitään sanomaton ilme. Poika asteli niityn reunalla olevien puiden luo ja istuutui yhden juurelle. Poika puraisi huultaan painaen kylkeään, joka oli punainen. Poika oli ilmesesti saanut kunnolla köniinsä joiltakin. Hänestä ei oikein pidetty kylässä eikä missään muuallakaan. Näin kävi aina. Poika kohotti katseensa kallioiden suuntaan ja oli näkevänsä jonkun toisella kalliolla, mutta kuittasi sen vain harhakuvaksi. Hän ei ollut aikaisemminkaan nähnyt siellä paljon porukkaa, joten miksi siellä nyt olisi. Harvat kapusivat tuonne ylös. Poika yskäisi muutaman kerran pyyhkäisten pienen verimäärän suupielestään.
//tönkkä alotus, sori. Ei sitten autohittiä, kiitos//
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Mar 7, 2009 14:44:02 GMT 3
// No en nyt tiedä mikä tästä mun vastauksesta tulee//
Ana kuulosteli ja lopulta päätyi tulokseen, että oli tulossa sekopääksi. Erald oli kadonnut ja piste. Turhat haaveilut pitäisi jo jättää pois, ja keskittyä omaan elämään. Hän tuijotti auringonlaskun punaa silmät sirrissä. Yksinäisyys kalvoi hänen sisintään, Ana halusi nopeasti päästä toisten luokse.
Hän lasketui äkkijyrkän kohdan ja mietti taas Eraldin ääntä. Hän kuuli selvästi hänen äänensä uudelleen: " Ana, voinko tulla?" Se kaikui hänen korvissaan.
Kengät luisuivat ikävästi ja sekös ärsytti tyttöä. Pian hän potkaisi kengät jalastaan eikä välittänyt pikkukivistä jotka raapivat hänen jalkapohjiansa. Kylässä oli menossa kokkojuhlat, ja kokon leimu näkyi naapurikyläänkin saakka. Erityisesti Ana ei pitänyt juhlasta enää, koska koko kylä oli täynnä kauppiaita, jotka huijasivat taidokkaasti voitolla. Sitten leimahti tuli myös hänen sisällään. Joku kiipesi kumpua kohti kallioita. Vaikka matkaa oli paljon, hän näki selvästi pojan piirteet. Pojan tullessa lähemmäksi, Ana näki pojan suupielen. Siitä tuli verta, jota poika sylki koko ajan pois. Vastenmielinen näky, Ana ei pitänyt verestä, se sai hänet pahoinvoivaksi. Pitääkseen itsensä loitolla, hän laskeutuikin varovasti kahden kiven taakse ja jatkoi vähän matkaa alaspäin. Niin hän näkisi mitä vertasylkevä poika tekisi kallioilla.
|
|
|
Post by Themily on Mar 7, 2009 15:28:00 GMT 3
//Muutama pieni huomautus roolistasi. Hiro ei varsinaisesti tullut kallioita kohti tai edes aikonut kiivetä sinne. Se oli jäänyt kauemmas niistä niityn reunalla olevien puiden luo. Toinen asia on tuo, ettei Hiro koko ajan sylkenyt verta suustaan, se vain yskäisi muutaman kerran ja pyyhki veren pois suupielestään. Tällä kertaa jätänn nuo nyt sikseen, mutta yritä jatkossa roolia vain omalla hahmollasi, käyköstä?// Hitto, hän oli todella saanut tällä kertaa pahemmin köniinsä. Mikä niitä ihmisiä vaivasi, kun kävivät toisten kimppuun? Hän ei edes ollut tehnyt heille mitään. Ihmisillä vain sattui olemaan jokin hänenlaisiaan vastaan ja sen takia kävi myös hänen kimppuunsa. Minkä hän sille mahtoi että oli tälläinen? Ei hän ollut pyytänyt että tulisi tälläiseksi. Hän vain oli mikä oli eikä voinut sille mitään vaikka halusikin. Hiro huokaisi ja painoi kylkeään lujemmin. Hänellä pitäisi olla jossain sidetarpeita tai ainakin joskus oli ollut. Tutkittuaan kaikki mahdolliset taskut vaatteistaan hän tuli siihen tulokseen, että oli käyttänyt ne jo loppuun joskus aikoja sitten. Voi pahus sentään. Hänen täytyisi saada sidottua haava, sillä se vuoti koko ajan verta eikä näyttänyt vielä ainakaan lopettavan sitä. Hiro huokaisi uudestaan ja nosti katseensa kalliolle. Hän oli edelleenkin näkevinänsä siellä jonkun. Oliko hän kenties tulossa hulluksi vai johtuiko tämä siitä että hän oli menettänyt verta? // Mulla voi aluksi tulla vähän lyhyitä, mutta kyllä pitäis tulla pitempiäkin, kunhan pääsee käyntiin. Hiro on muuten tän näköinen s182.photobucket.com/albums/x237/Solarwolfman175/Solar%20and%20his%20pack/?action=view¤t=blueandgold_wolfboy.jpg//
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Mar 12, 2009 16:01:45 GMT 3
// Joo, sori, en ole mikään konkari, että tulee tommosia virheitä. Mutta kannattaa yrittää olla vaan huomaamatta niitä, koska niitä saattaa tulla häiritsevästikkin. Taisin mainita, että en oo mikään kokenut, vai muistanko väärin? No miten tahansa, täältä tulee! ;D//
Poika ei kiivennytkään sen kummemmkin ylöspäin kallioille, vaan jäikin puiden varjoon istumaan. Ärsyynnys laantui. Ana haroi pitkiä vaaleita hiuksiaan. Toisin sanoen, poika näytti vallan kiinnostavalta, ehkä sellaiselta, joka ymmärtäisi ja osaisi keskustella. Ana hämmästyi ajatuksiaan, ja ravisti ne pois päästään. Vilkuilemattakaan pojan suuntaan, hän nousi ylös ja alkoi laskeutua alaspäin. Ajatukset tulvivat, ja seuraavaksi hän huomasikin kävelleensä toiseen suuntaan alas kohti poikaa.
// SORI! En kerenny tän enempää!!//
|
|
|
Post by Themily on Mar 18, 2009 11:51:53 GMT 3
Hiro katsoi kallioiden suuntaan. Siellä oli ihan varmasti joku. Poika oli aivan varma siitä, ei hän voinut nähdä näkyjä, ei voinut. Sitten hän vasta asiasta oli varma, kun hahmo alkoi kävellä hänen suuntaan. Kukamahtoi tuokin olla ja mitä se halusi hänestä. Ajatukset tulvivat hänen päässään. Taasko joku joka halusi pahaa hänelle? Hän ei kyllä enään kuuntelisi yhtään. Hahmo olisi vaarassa, todellisessa vaarassa, jos aikoi tehdö jotain hänelle? Hän oli saanut tarpeekseen näistä ihmisistä. Ne eivät välittäneet kuin itsestään. Joskus saattoivat muka esittää kaveria, mutta puukottivat selkään saman tien. Kaikki samanlaisia saamarin pettureita.
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Mar 19, 2009 21:13:36 GMT 3
Pieni sähkövirta kiteytyi joka solussa, kun hän käveli lähemmäs poikaa. Anan puristi kättään rystyset valkeina, ennen kuin ajatteli minkä kuvan se antaisi vieraalle. Toivoakseen katoavansa maan alle, hän pysähtyi taas epävarmana. Miksi tämä oli niin vaikeaa? Huokaisten hiljaa, hän päätti kävellä vain arvokkaasti ohi, ja tiputtaa jotain " vahingossa", koska ennen kaikkea Anaa kiinnosti itse pojan silmät. EI! Häntä ei saanut kiinnostaa mikään. Pois, pois oli päästävä.
"Hemmetti!"
Kynnet olivat jännityksen vallassa aukaisseet jo melkein parantuneen haavan, minkä Ana oli unohtanut. Hemmetti!! Kammottavaa oli tuntea pojan katse niskassa, jos hän edes katsoi Anaan. Homma oli tehtävä ja nopeasti, ettei hän lopullisesti menettäisi itsetuntoaan. Puhaltaen voimakkaasti happea sisään ja ulos, hän sai punastuksensa laantumaan. Ei vilkaisuakaan poikaan.
Seuraavaksi selvisi neljän- tai viidentoista askeleen päästä, ettei hänellä ollut mitään "tiputettavaa". Tänään kaikki meni oikeasti pieleen. No, onneksi Ana oli jo tarpeeksi lähellä vierasta, ettei hän voisi enää perääntyä nolaantumatta. Joten hän keräsi kaikki pienet rohkeudenhippeensä ja astui kaksi pientä askelta ja oli pojan tutkivien silmien edessä.
" Hei", Ana mutisi.
|
|
|
Post by Themily on Mar 23, 2009 21:37:21 GMT 3
Hiro tuijotti tiukasti lähestyvää tyttöä. Hän ei nyt pitänyt tästä tilanteesta yhtään, ei sitten niin yhtään. Vihdoinkin kun hän luuli löytäneensä rauhallisen paikan, jossa levätä, joku tuli ja pilasi hänen rauhan. Tuokin varmaan tuli huutamaan hänelle ja pilkkaavan häntä. Tyttö tuli lähemmäs ja poika huomasi tai aistikin tytön olevan aika hermostunut. Lopulta tyttö oli hänen edessään.
'' Mitä haluat?!'' Hiro huudahti, tarkoittamatta sitä, tytölle. Hänen olisi pitänyt kysyä rauhallisella ja ystävällisellä äänellä, Ei huutaa. Tyttö puraisi huultaan painaen kylkeään. Hän tuijotti jokseenkin vihaisen näköisenä tyttöön eri värisillä silmillään.
//lyhyttä, sorke//
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Mar 24, 2009 20:26:18 GMT 3
// Eipä mitään // Ana tyrmistyi ja lehahti punaiseksi kuin tomaatti. Oliko hän näyttänyt omituiselta? Sen kerran kun häneltä riitti rohkeutta puhuakseen ventovieraalle, sai sitten tylyn vastaanoton. Muttei hän ollut todellakaan valmis luovuttamaan, vaikka poika oli varmasti nähnyt hänen punastuvan. Hän otti ystävällisen hymyn kasvoilleen ja vastasi: " Tulin vain ihan katsomaan kuka olet, koska en ole ennen nähnyt sinua kylässä. Tuletko kaukaakin?" Ana tiesi, että siinä olivat pahimmat mahdolliset keskustelun typpäämisen aiheet. Jos ei hän muuta keksisi, loistava sää olisi ainakin vihoviimeinen vaihtoehto. Hän ei odottanut vastausta, vaan jatkoi: " Anteeksi, jos häiritsin. Yksi paheistani on uteliaisuus..Taidankin tästä mennä katsomaan kokkoa." Ana pysähtyi hetkeksi ja odotti että poika sanoisi jotain. // T-ö-n-k-k-ö//
|
|
|
Post by Themily on Mar 24, 2009 23:31:33 GMT 3
Hiro katsoi Anaa hiljaa. Hänen suuttumuksensakin alkoi hiljalleen laantua. '' No se nyt ihme olisi ollutkin jos olisit nähnyt. En paljon käy kylässä, minua ei haluta sinne.'' poika vastasi. '' Ja sinunkin olisi parasta mennä tai voit joutua pulaan'' poika sanoi hetken päästä ''ystävällisenä'' huomautuksena, jos sitä nyt ystävälliseksi voi sanoa. Poika käänsi katseensa muualle kumminkin katsoen tyttöön välillä silmäkulmastaan. Hän oli kyllä ollut todella ilkeä ja töykeä tyttöä kohtaan, vaikka tämä ei ollut tehnyt mitään hänelle.
'' Odota, olen pahoillani, en tarkoittanut olla...'' Enempää Hiro ei keriinnyt sanoon, kun kuuli ääniä kauempaa. Ei hitsi, lisää porukkaa, ja vielä aika ''tuttuja''. Tietä pitkin tuli kolme suunnilleen Hiron ikäistä poikaa, jotka pysähtyivät yhtäkkiä huomatessaan pojan. Heidän suunsa vääntyivät pirulliseen virneeseen. '' Katos, katos, mitä täältä löytyi? Sattuisiko olemaan se sama saastainen otus, jonka olemme jo muutamaan otteeseen tavannut?'' Yksi pojista kuului sanovan lähtien sitten kävelmään Hiroa kohti muut perässään.
Hiro puri hampaitaan vihaisena yhteen nousten ylös. Hän katsoi lähestyviä poikia, jotka olivat jo heidän luonaan. '' Katos ookko saanut tääs köniis, niin kuin aina? Etkö osaa mitään tehdä? Vaikka mitähän sinulta voisikaan odottaa. Olet vain turha riesa tässä maailmassa.. Voisit häipyä ja kuolla, kukaan ei tulisi kaipaamaan sinua.'' Lähimpänä oleva poika sanoi. Nyt vasta pojat huomasivat Anan ja käänsivät katseensa tähän. '' Katos, Ootko tuonut pikkusen tyttöystäväsi mukana? '' sama poika sanoi ja alkoi nauraan yhdessä muun porukan kassa. '' Mitäs jos me leikittäis sun kans vähä?'' poika sanoi ja käveli Anan luo tarttuen tämän käteen ja olkapäähän tiukasti.
Hiro käänsi katseensa Anan suuntaan. '' Antakaa hänen olla. Hän ei ole kanssani.'' poika sanoi. '' Jaa, ei vai ole, harmin paikka, mutta voimme silti leikkiä hänen kanssaan vähän'' toinen poika vastasi hänelle. Samassa poika ei tiennyt mikä hänen iski, tai oikeastaan tarttui, ennen kuin se kiskaisi hänet irti Anasta lujaa. Hiron käsi oli tarrautuneena pojan kaulukseen ja jos tämän katse voisi tappaa, olisi poika jo kuollut.
//hieman sekavahko, toivottavasti kumminkin kelpaa//
|
|
ana14
Member
Dreams...
Posts: 79
|
Post by ana14 on Mar 25, 2009 16:20:20 GMT 3
// Tietysti kelpaa // Ana haukkoi pelästyneenä henkeä ja oli kuin liimattuna maahan. Vieras poika piti viekkaan näköistä jätkää kauluksesta kiinni, ja jos Ana olisi nähnyt pojan pelottavan katseen, hän olisi jo käpälämäessä. Muut jätkät räkättivät ja heidän katseestaan näki, että he olisivat mieluusti hakanneet vieraan pojan. Häntä puistatti jätkän lähentely. Toinen haisuista yritti tulla lähemmäs, mutta Ana perääntyi inhoten. Toinen jätkä räkätti pojalle: " Onkos tää meidän luuseri pitäny jo mimmii kädestä, kerran noin otti jo päähän?" Kolmas oli aika vaisu, ei varmaankaan uskaltanut piikitellä nähdessään mitä tapahtui ensimmäiselle. Ana oli pelästynyt pojan käytöstä. Hän ei edes tuntenut Anaa, mutta silti suojeli häntä yhä. " Antakaa vetää. Mami varmaan kaipaa teitä jo", Ana laukaisi. Ne purskahtivat nauruun. Turhauttavaa. // Sori, en oikein tienny, miten tää vois ratketa, joten jätin osan hommasta sulle:)//
|
|
|
Post by Themily on Mar 25, 2009 18:14:51 GMT 3
Hiro katsoi vihaisena, suoraan raivoissaan, poikaa suoraan silmiin. Hän ei edes vaivautunut vilkaisemaan muihin poikiin sen varalta että nämä kävisivät päälle, koska hän aistisi sen. '' Turpa kiinni'' poika huudahti pojalle, joka oli puhunut hänelle. '' Senkin saastainen. Kuinka uskallat koskea minuun?'' Vihdoinkin poika jota Hiro piteli otteessaan uskalsi avata suunsa. Samassa se riuhtaisi itsensä vapaaksi ja puristi kätensä nyrkkiin kohottaen sen ilmaan lyöden sitten suoraan Hiron kasvoja kohti. '' Annetaan tälle selkään. Se oikein kerjää sitä.'' poika huudahti samalla.
Hirolla ei ollut nyt aikomustakaan tulla lyödyksi, sen enempää kuin halusi saada selkäänsä. Nopealla liikkeellä poika oli kiinni toisen pojan kädessä ja väänsi sen sivulle saaden pojan kaatuun samalla. '' Minulla ei ole aikaa leikkiä kanssanne. '' Hiro sanoi vihaisena ''väläyttäen'' samalla teräviä kulmahampaitaan. Toiset pojat, jotka olivat tulossa hänen kimppuunsa pysähtyivät.
''Sinä senkin!'' Kuului yhtäkkiä ääni kauempaa Hiron takaa. Poika käänsi katseensa äänen suuntaan ja näki vihaisen miehen aseen kanssa. '' Kuinka julkeat tulla tänne? Eikö sinut karkoitettu kylästä?'' Mies huusi nostaen ladatun aseen poikaa kohti. Hiro puraisi huuleensa vihaisena. Tämäkin vielä. Poika irrotti otteensa toisen pojan kädestä ja hypähti Anaa kohti tarttuen tähän ja nostaen syliinsä ja hypäten sitten läheisen puun oksalle, josta hyppäsi seuraavan puun oksalle jne. Heidän peräänsä kuului muutamia laukauksia. Päästyään vasta kauemmas Hiro pyshätyi ja hyppäsi maahaan päästäen Anan samalla otteestaan.
//taas vähän sekavaa//
|
|