|
Post by submarine on Feb 18, 2009 21:52:56 GMT 3
//Deinalle//
Toripäivä. Tai oikeastaan tori-ilta, päivä oli jo mennyt ja toivottanut virkaveljensä tervetulleeksi. Toriakaan ei juuri enää näkynyt, suurin osa siitä oli luikkinut jonnekin monin erikokoisin jaloin ja lukuisien ihmisten kantamana. Ja loppu oli yksinkertaisesti siivottu pois muiden toimesta. Toreja ei pidetty iltaisin siitä yksinkertaisestä syystä, että ne pidettiin päivällä. Ihmiset pitivät enemmän päivästä, silloin oli valoisaa ja lämpimämpää. Tavara myytiin ja ostettiin päivällä, oikeastaan jo aamupäivällä. Aamulla torimyyjät toivat myytävänsä paikalle, vaihtoivat sen kestävämpään arvotavaraan ja koettivat suoriutua mahdollisimman nopeasti pois. Olivathan toripäivät toki myös tapahtumia sinänsä, ihmisiä oli paljon ja raha kiersi aina ihmisjoukoissa, mutta iltaan mennessä pitkälti kaikki oli loppunut. Väki vetäytyi koteihinsa tai suuntasi kauempaa tulleina niitä kohti tullakseen sitten taas seuraavana toripäivänä takaisin. Iloinen hälinä ja tinkiminen olivat häipyneet, ja niin oli aurinkokin.
Toriaukealla ei enää ollut kovinkaan montaa ihmistä, kun oltiin päästy iltaan. Muutama laitapuolen kulkija ja varaton käyskenteli siellä täällä, koettaen löytää jotakin pois heitettyä tai epähuomiossa pudotettua. Päivän lopussa torimyyjät tapasivat heittää koirille ja köyhille ruuan, mikä ei mennyt kaupaksi ja mitä ei itsekään iljennyt syödä. Aukean reunoille oli sytytetty soihtuja, ja aina välistä kiersi vartija jostakin, mutta suurimmaksi osaksi oli varsin hiljaista. Raskaan ja varmastikin vilkkaan päivän jälkeen moni nukkui sikeästi ja niin pitkään, kuin vain kykeni. Mutta kaupunki ei kuitenkaan uinunut, vaikka moni sen asukkaista kylläkin. Oli niitä, joille yö oli päivä, ja päivä yö.
Kujalla, melko lähellä toria, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana, olivat ihmiset muodostaneet piirin. Tai suurimmaksi osaksi ihmiset. Tarkalleen ottaen nämä ihmiset olivat kaikki enemmän tai vähemmän karaistuneen näköisiä miehiä, joilla oli arpia ja koloja puuttuvien hampaiden paikalla. Ja muutamalta jäi uupumaan toinen silmä. Vääntyneet, pahoinpidellyt sormetkin vaikuttivat olevan myös suosittuja. Nämä olivat kokoontuneet koko kujan levyiseen kehään, jota valaisi kehnosti yksi ainoa, lepattava soihtu. Mutta valosta ei kukaan välittänyt, vaan siitä, mitä kehän keskellä tapahtui. Menossa yli nyrkkitappelu, kaksi miestä otti mittaa toisistaan. Paitsi että toinen ei ollut mies, vaan rotta. Tarkalleen ottaen melkein miehen mittainen, kahdella jalalla seisova rotta. Muutama samanlainen seisoskeli kehän ulkopuolellakin, mutta itse kehässä oleva oli kuitenkin lihaksikkain ja vahvatekoisin niistä. Rialeita, rottia, siksi niitä sanottiin. Katselijoiden piiri molemmin puolin miestä ja rottaa tuijotti hiljaa, suorastaan odottavasti. Näiden koko olemuksesta saattoi nähdä, että jokainen halusi nähdä verta ja komeita iskuja. Nyrkkipyykin osapuolet ottivat yhteen, ja se oli ohi nopeasti. Hyvin nopeasti. Rotta odotti, otti kohti isketyn nyrkin vastaan, ja vastasi jykevällä kyynärpäällä jonnekin miehen kasvoihin. Sitä seurasi muutama nopea rystynen vatsaan ja päähän, ja hyvin nopeasti mies olikin maassa. Ei kuolleena, mutta aivan varmasti ulkona. Vastahakoisesti katsojat heittivät jokainen muutaman lantin maahan, ja edellistä vielä ulos raahatessa seuraava astui edemmäs. Tarkemmin katsoen maassa oli jo melkoisesti kolikoita, niin että niitä täytyi jo potkia sivummalle, ettei olisi liukastumisen vaaraa. Samaa kestäisi varmaankin vielä pitkään.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Feb 20, 2009 20:24:14 GMT 3
Yksi harvoista asioista mitä puolivampyyri Desiree kaipasi kuolevaisten elämässä, oli toripäivät. Hän oli aina pitänyt niistä, ja iltaisin kun hän heräsi, torit olivat usein jo päättyneet, myyjät olivat keränneet tavaransa ja lähteneet omiin koteihinsa. Se oli sangen harmillista, sillä Desiree kuului niihin, jotka kaipavat elämäänsä toimintaa, oli se sitten turvallista tai kaukana siitä ja toreillahan tunnetusti tapahtui.
Toki öisinkin oli toimintaa, hieman hämärämpää sellaista yleensä. Jos jonkinlaista kulkijaa oli liikkeellä, usein sellaisia, jotka eivät voineet tai halunneet päivänvalossa liikkua.Desiree itse kierteli toripaikkaa, koska tiesi, että sieltä saattoi löytää vaikka millaisia aarteita. Tosin tänä yönä tarjonta oli laihanpuoleinen: Muutama rikkinäinen pullo, rihkamakoru, ruuantähteitä, pari vaatekappaletta ja jokunen kolikko. Vain kolikot neito otti taskuunsa ja potkaisi tympääntyneenä pullon tieltään. Taas huono onni!
Vähän matkan pästä kuului jotain, ilmiselviä tappelun ääniä. Desiree käveli äänettömästi lähemmäs ja kurkisteli varjoista, mistä oli kyse. Nähtävästi kyseessä oli kamppailu siitä, kuka on vahvin. Suuri joukku ihmisiä oli muodostanut kehän kujalle ja katseet olivat keskittyneet piirin sisällä tappeleviin. Piirin keskellä oleva iso rotta päihitti helposti itseään kookkaamman miehen, se oli varmasti kookkaampaa lihaskimppua moninverroin vikkelämpi. Desiree ei ollut nähnyt rialeita, mutta oli kuullut niistä ja tuo oli epäilemättä rial. Pari samanlaista katseli tappelua. Eivät kuulemma ollet kovin mukavaa sakkia nuo rialit, usein pettureita ja varkaita, selkäänpuukottajia. Tai niin Desiree oli kuullut, eihän hän itse mokomia aiemmin ollut kohdannut. Keskellä oleva rotta oli nähtävästi voittanut jo monia, maassa oli kasoittain kolikoita. Sitä mukaa kun yksi vastustaja lyötiin kanveesiin, toinen astui heti kehään. Desiree mietti, koettaisiko itse onneaan, eihän hän ainakaan kuolla voisi. Olihan hän kieltämättä kovin hentorakenteinen noihin miehiin ja rottiin verrattuna, mutta hauraasta ulkonäostään huolimatta vikkelä ja vahva. Desiree astui varjoista esiin ja helposti olisi neitoa voinut luulla tavalliseksi ihmiseksi, kun pienet kulmahampaatkin olivat piilossa ikeniin vetäytyneinä. Hän astui lähemmäs piiriä ja jäi odottamaan vuoroaan. Taisivat jotkut katsoa hieman kummastuneena saapunutta, mutta ei kukaan sanaakaan sanonut, katseet kääntyivät nopeasti takaisin piiriin.
|
|
|
Post by submarine on Feb 20, 2009 22:06:48 GMT 3
Reetok ei odottanut illalta paljoakaan. Hän oli tienaamassa vain hieman rahaa, eikä edes yritellyt elättää toveita mistään kiinnostavasta. Toripäivän jäljiltä pyöri kylillä runsaasti humalaisia, helposti yllytettäviä miehiä. Muutama hyvä sana ja vihjaus siitä, ettei löytynyt tarpeeksi rahkeita yhden rotan pieksemiseen, niin johan viinapäissä alkoi tapahtua. Pukareita ei ollut vaikea haalia kasaan, määrässä ei ollut ongelmaa. Siinä sen sijaan oli, että yksikään ei heilutellut nyrkkejään kunnolla. Hänellä oli vastassaan maanviljelijöitä, muutama lihava kauppias ja nuoria tyhjäntoimittajia. Parhaimmassa tapauksessa joku oli paikallinen tappelupukari. Mutta siltikin, näille toisten murjominen oli satunnaista. Rotalle se oli elämäntapa.
Reetok antoi kehään astuvan ottaa mielestään kunnon asennon kaikessa rauhassa, odotti rauhallisesti ja jännittämättä liikaa. Mies kohotti jäykästi nyrkkinsä eteensä ja jäi seisomaan jalat harallaan. Jos tässä olisi oltu tosissaan, olisi rotta ollut jo tässä kiinni ja survonut sormia silmiin. Mutta tässäpä ei oltu, tämä oli vain harmitonta nyrkkitappelua rahasta, lopuksi kaikki kävelisivät pois kaikkien osiensa kanssa. Tässä ei ollut kyse mistään tappamisesta, tämä oli pelkkää kisailua. Tai jos Reetok nyt aivan rehellinen oli, oli tämä vain osaamattomien ryöstämistä. Mutta ketään ei pakotettu tulemaan, eikä ketään estetty lähtemästä. Jos ylpeys esti, saattoi syyttää vain itseään. Eikä tässä ketään tapettaisi.
Sen suurempia mitään virkkomatta Reetok kohotti kätensä paljon tottuneempaan ja rennompaan valmiuteen, lähtemättä kuitenkaan turhaan käymään päälle. Humalainen, todistelunhaluinen mies ei sen suurempia yllytyksiä kaivannut, vaan kävi päälle nyrkit heiluen. Rottaa melkein ärsytti se kutkutuksen ja ahdistuneisuuden puute, jota hän tunsi vetäessään pois ensimmäisten huitaisujen tieltä, ja heittäessään nopean suoran toisen käsien ylitse. Rystyset napsahtivat poskipäähän, saaden miehen pään heilahtamaan ja tämän empimään aavistuksen. Rotan toinen nyrkki tuli heti perässä, eikä se ollut yhtä pehmeä. Ensimmäinen avasi, toinen iski. Ja harteva rotta iski tarpeeksi lujaa levittääkseen miehen nenän pitkin poskea. Tämä kompuroi jalkoihinsa ja kaatui kivusta irvistellen pitkin pituuttaan.
Reetok antoi ähkivän, verta tursuavaa nenänrauniotaan puristavan miehen perääntyä kaikessa rauhassa takaisin kehään, ja kuunteli kolikoiden kilahtelua maahan. Hän tunsi itsensä turhautuneeksi, vaikka olikin lähtenyt tähän jo valmistautuneena kohtaamaan vain tällaisia. Ei tällaisten kanssa voinut todistella mitään. Hän ei joutunut edes yrittämään. Ei kunnolla. Valmistautuessaan - jos sitä siksi nyt saattoi kutsua, kuten hän itse happamasti pohti - seuraavaan äkkäsi rotta uuden tulijan joukosta. Ei mitään humalaista miestä, vaan naisen. Nuoren naisen, joka ei näyttänyt mitenkään tappelijalta. Mutta ei tämä silti ollut vain katselemassakaan, vaan odotti selvästi vuoroaan. Se sai Reetokin tuntemaan itsensä suorastaan loukatuksi, jokin heiveröinen naisenpuoleinen ei ottanut vakavasti. Mutta sen siitä kaiketi sai, kun pelleili tällaisten kanssa. "Sinä. Tyttö. Sinä seuraavaksi. Erikoiskohtelua ei anneta, saat naamasi yhtä hajalle, kuin muutkin", Reetok äkkiä ärähti piirin keskeltä, osoittaen samalla sormella, kun viimeisten joukossa oleva mies oli astumassa eteen. Hän aikoi tehdä lopun tämän luokan harhaluuloista heti alkuunsa. Eikä hän tosiaankaan välittänyt iästä tai sukupuolesta - haaste oli haaste, ja siihen joko vastattiin tai luikittiin pakoon häntä koipien välissä.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Feb 21, 2009 14:55:05 GMT 3
Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Seuraavana vuorossa oleva karjukin sai turpiinsa tuosta vain, taisipa murtaa nenänsä pahasti. Nuo jotka rottaa vastaan olivat tapelleet, olivat humalassa ja siksi helppo saada tappelemaan. Desiree itse oli täysin selväpäinen, mutta selväjärkisyys taisi olla kaukana tästä tilanteesta. Tosin sellainen neito oli aina ollut, rämäpää luonteeltaan, aina siellä missä tapahtui. Mustelmat ja haavat kyllä paranivat, eikä kipua tarvinnut pelätä, se vain karaisi.
Rotta piirin keskellä oli ilmeisesti huomannut hänet. Ajatteli varmaan että hän piti tätä pilkkanaan, tuollainen pieni hentoinen tyttökö muka tosissaan tappelemaan lähtisi? Mutta kukapa voisi valita sukupuoltaan tai ulkonäköään. Desiree arveli että olisi varmasti uskottavampaa jos hän olisi ollut vaikkapa lihaskimppu kääpiönainen. Sellainen hän ei nimittäin ainakaan ollut vaan sirorakenteinen, nuorennäköinen neito, varustettuna punaisilla pitkillä hiuksilla ja keltavihreillä silmillä. Ihokin oli hieman kalpea. Ei kovin uskottava vastus, mutta kasvojen ilme ainakin oli määrätietoinen.
"Nähtävästi minun vuoroni" Desiree ajatteli kun rial huusi häntä piirin keskelle ja pieni epäilys homman järjellisyydestä vilahti neidon päässä, mutta enää hän ei halunnut perääntyä. Se ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. "En minä erityiskohtelua kaipaakkaan, siitä ei huolta." Desiree sanoi sointuvalla äänellään." Katsotaan mitä tästä tulee" Hän lisäsi vielä ja astui kehään. Tappelusta oli kyse, muttei elämästä tai kuolemasta. Varmin tapa saada edes jonkinlaiset mahdollisuudet oli löytää tuon rotan heikko kohta. Se vain oli helpommin sanottu kuin tehty. Tavallisten jyrsijöiden herkin kohta oli niiden kuonovärkki, sillä hajuaisti oli niille tärkein. Mutta pätikö se tuohon, sitä Desiree ei tiennyt. Hän otti asennon, tarkasteli vastustajaansa, mietti miten väistelisi sen liikkeitä ja odotti että tämä hyökkäisi, olisi typerää lähteä hyökkämään itse, kun ei tiennyt vastustajastaan yhtään mitään. Nyt ei nimittäin ollutkaan ihminen vastassa vaan ylisuuri rotta. Ja Desiree ei halunnut tästä mitään pikatappelua, hän halusi todistaa, ehkä eniten itselleen, että olisi vähintään yhtä hyvä kuin nuo ukonköriläät.
|
|
|
Post by submarine on Feb 21, 2009 15:51:35 GMT 3
Reetok ei ollut yllättynyt siitä, ettei tyttö käynyt päälle. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tätä yksinkertaisesti pelotti, mutta saattoipa se toisaalta olla järkeäkin. Tai molempia yhtä aikaa. Mutta olipa miten oli, ei muutama miehistä ollut vielä saanut tulla piestyksi rahasta, joten parempi vain pistää toimeksi ja jättää odottelu sikseen. Rotta ei tosiaan aikonut päästää tätäkään tapausta hiukkaakaan vähemmällä, olkoonkin nuori ja nainen - ja ilmeisen kokematon. Muutama hyvä vatsaan, ja se siitä. Vaikka toisaalta, ilmeinen pelottomuus ärsyttikin. Kukaties olisi parempi antaa kunnolla. Oppisi pysymään poissa, jos ei muuten.
"Sinä putoat", Reetok sylkäisi. Antamatta aikaa pohtimiselle tai kysymyksille rotta työnsi äkkiä toisen jalan eteenpäin maata pitkin, niin että laskeutui matalalle, ja ponnisti sen varassa ylös. Toinen jalka heilahti hirvittävällä nopeudella ylös ja kohti tytön päätä - leukaa. Reetok aikoi tyrmätä tämän saman tien ja kunnolla, todennäköisesti murtaa luitakin. Potku alhaalta päähän riitti kaatamaan raavaita miehiäkin, etenkin rotan jaloilla, puhumattakaan tytöistä. Oppisipahan ainakin olemaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Feb 23, 2009 13:52:14 GMT 3
Rotan lauseeseen Desiree aikoi sanoa jotain, mutta ei ehtinyt kun tämä jo hyökkäsi. Hän ei mitenkään ehtinyt väistää iskua kokonaan, vaan jalka osui kipeää tehden, mutta onneksi hieman sivuun nopean väistöliikkeen ansiosta. Hampaat kolahtivat yhteen ja Desiree syljeskeli hetken verta, pari hammastakin taisi lähteä. Desiree ei antanut sen häiritä, vaan lähti vuorostaan hyökkäämään.
Rotta oli vankkarakenteinen, mutta ketterä siihen nähden. Desiree taas oli siro ja ketterä myöskin, nopeus oli tytön valtti ja myös se, ettei hän lähtenyt suinpäin iskemään vaan taktikoi. Vaikka hän häviäisikin, eipähän rotta voittaisi liian helpolla.Desiree teki nopean hyökkäyksen tähdäten rotan vatsaan. Oikeasti hyökkäys oli vain hämäystä, sillä toinen nyrkki tuli pian perässä ja tällä kertaa kohteena oli rotan kuonovärkki. Hän halusi maksaa takaisin samalla hinnalla ja ehkä nuo miehet saisivat jonkinlaista huviakin tästä, saisipa köniinsä sitten rotta tai hän itse.
|
|
|
Post by submarine on Feb 23, 2009 16:35:24 GMT 3
Oli pieni ihme, ettei tyttö pudonnut saman tien. Ainakin Reetokille se oli, ja hän oli pudottanut yhden jos toisenkin. Tämä ehti vetää päätään kyllä taakse, mutta lujaa sen olisi silti pitänyt kolahtaa, rotta tunsi sen varpaissaan. Hampaita ja verta ja muutama horjahdus, muttei kaatumista. Joko tyttö oli kovempaa tekoa, kuin miltä näytti, tai sitten hän ei ottanut tätä niin tosissaan, kuin olisi pitänyt. Hän oli saanut ainakin muutamaan otteeseen leuan melkeinpä irti kunnon potkulla, joten ei olisi pitänyt olla ongelmia. Tuuria, kukaties.
Reetok ei ehtinyt jäädä pohtimaan huonoja potkuja sen ihmeellisemmin, sillä tyttö kävi peräti päälle. Varautuneesti, kylläkin, mutta iski kuitenkin. Ensimmäinen lyönti tuntui heppoiselta, se jäi helposti käsiin. Toisessa sen sijaan oli reilusti enemmän tuntumaa. Rotta ei ollut odottanut sitä, ja sai puristettua hyökkäävän raajan käsiensä väliin pysähdyksiin vasta, kun se oli jo napauttanut. Kuonoon, se jopa kirpaisi. Ei sillä, että se olisi saanut vinkumaan tai haparoimaan, hän oli ottanut ja antanut nyrkkejä reilusti elämänsä aikana, mutta ainakin se toi hieman tuntumaa. Tyttö ei ollut läheskään niin harmiton, kuin miltä näytti, ja tämä oli parempi ottaa vakavasti. Sanomatta enää mitään - kesken nujakan möliseminen oli paras tapa saada paljon kipua - Reetok työntyi tytön vielä ojentuneen käden vieritse lähemmäs tätä. Enää ei tullut mitään näyttävää tai mahtipontista. Rotta kutoi muutaman nopean, tiukan nyrkin kohti rintaa, vatsaa ja kaulaa, ja potki jaloilla nilkkoihin. Hän potki ja löi hallitun lujaa, ilman järjetöntä huitomista tai naurettavaa sohimista. Se oli sellaista, joka sattui, mutta joka ei vaatinut naurettavaa ojentelua. Se oli leipomista, pehmitystä.
|
|