Post by Saiccu on Feb 2, 2009 13:51:37 GMT 3
Nimi: Carl Ulrich Jones
Kuva
Sukupuoli: mies
Ikä: 28 vuotta
Pituus: 183cm
Paino: 79kg
Ulkonäkö: Pitkänhuiskea ja lihaksistoa hieman taistelulajeilla kehittänyt miekkonen. Pitkät mustat hiukset ovat yleensä ponnarilla. Pitkä parta on letitetty nätisti pieneksi palmikoksi, joka on melko persoonallisennäköinen. Jäänsinisiä silmiä tehostaa vasemmassa kulmassa oleva lävistys. Vasemmassa olkapäässä herralla on yinyang-tatuointi maustettuna muutamalla tribalisella kuviolla.
Carl on melko karskinnäköinen kaveri. Hän suosii tummaa pukeutumistyyliä. Ehdoton lempivaatekappale hänellä onkin musta, pitkä nahkatakki, jossa on kulumia vähän siellä sun täällä. Takista Carl ei kuitenkaan suostu luopumaan. Sillä nimittäin on tunnearvoa. Jalkaansa hän vetää useimmiten pitkävartiset maiharit, hänen mielestään ne ainoat ja oikeat kengät.
Luonne: Carl on hieman hiljainen ja omiin oloihin vetäytyvä. Hieman sosiaalisesta elämästä syrjäytyvänä hän kuitenkin pärjää vallan mainiosti. Herra saattaa näyttää hirmu tosikolta, mutta kyllä hän huumoria ymmärtää. Carlin pahana tapana on upottaa murheensa viskilasiin. Perusmies, voisi kaiketi sanoa. Juro, mutta sydämellinen ihmisille, jotka vain suostuu päästämään lähelleen.
Carlin pahana tapana on tupakoiminen. Tätä mies ei suostu lopettamaan, vaan kääräisee sätkän huuleensa ja tupruttelee jokaisesta henkäyksestä nauttien.
Historia: Carlin sukujuuret ovat saksalaiset, mutta nuorena ja energisenä poika tahtoi muuttaa jenkkeihin tulevaisuuden ja mahdollisuuksien innoittamana. Carl pääsikin muutamien yliopistovuosien jälkeen poliisivoimiin töihin. Unelma oli toteutumaisillaan ja mies harrasti itämaisia taistelulajeja työnsä ohella.
Orastava jenkkiunelma kuitenkin romuttui pahasti. Carlilla oli tietty ystäväpiiri jenkkilään muuton alkuvuosilta, josta ei uskonut pahaa. Kuitenkin tämä porukka oli kehitellyt juonia Carlin selän takana, kun mies oli päässyt poliisin leipiin. Nimittäin porukassa diilailtiin huumeita eikä Carl tiennyt asiasta mitään.
Erään tapauksen ohella tämä mykistävä tosiasia sitten selvisi. Carl joutui valitsemaan joko ystäväpiirinsä tai työnsä. Hän teki suuren virheen uskoutuessaan ystävilleen ja päästi nämä pakoon varmistaen, ettei kukaan tietäisi suuresta rikkeestä, jonka tekisi potkujen uhalla. Näin Carl ajatteli, että saisi pitää molemmat, sekä ystävänsä, että työnsä. Hemmot kuitenkin tekivät paskamaisen tempun ja poliisijohto sai pian juorupuheiden kautta kuulla Carlin rikkeestä. Siitä seurasi välittömät potkut. Eikä siinä vielä kaikki, tämä kavaltava kaveriporukka teki selväksi, ettei miehellä ollut enää mitään asiaa tuohon piiriin ja mukiloivat Carlin kadulle.
Kaikki oli menetetty. Työ ja lähipiiri. Carl makasi sateisella ja pimeällä kadulla silmä mustana ja umpeen muurautuneena, nenä verta valuen. Pieni valo kuitenkin oli miehelle suotu, sillä saksanpaimenkoiraa muistuttava kulkukoira tuli nuuhkimaan miekkosta, joka makasi lyötynä kujalla. Tämä oli pieni käännekohta, sillä mies otti koiran huomiinsa ja suuntasi takaisin Saksaan. Siellä hän yrittäisi koota elämänsä kasaan.
Nykyään Carl tekee paska duunia paska palkalla. Münchenin lähiöpubissa baarimikkona, paikallisia pulsuja sietäen. Kämäisessä vuokrayksiössä koiransa Hubertin kanssa asuen. Elämää ei voi kehua, mutta Carl ei valitakaan.
Kuva
Sukupuoli: mies
Ikä: 28 vuotta
Pituus: 183cm
Paino: 79kg
Ulkonäkö: Pitkänhuiskea ja lihaksistoa hieman taistelulajeilla kehittänyt miekkonen. Pitkät mustat hiukset ovat yleensä ponnarilla. Pitkä parta on letitetty nätisti pieneksi palmikoksi, joka on melko persoonallisennäköinen. Jäänsinisiä silmiä tehostaa vasemmassa kulmassa oleva lävistys. Vasemmassa olkapäässä herralla on yinyang-tatuointi maustettuna muutamalla tribalisella kuviolla.
Carl on melko karskinnäköinen kaveri. Hän suosii tummaa pukeutumistyyliä. Ehdoton lempivaatekappale hänellä onkin musta, pitkä nahkatakki, jossa on kulumia vähän siellä sun täällä. Takista Carl ei kuitenkaan suostu luopumaan. Sillä nimittäin on tunnearvoa. Jalkaansa hän vetää useimmiten pitkävartiset maiharit, hänen mielestään ne ainoat ja oikeat kengät.
Luonne: Carl on hieman hiljainen ja omiin oloihin vetäytyvä. Hieman sosiaalisesta elämästä syrjäytyvänä hän kuitenkin pärjää vallan mainiosti. Herra saattaa näyttää hirmu tosikolta, mutta kyllä hän huumoria ymmärtää. Carlin pahana tapana on upottaa murheensa viskilasiin. Perusmies, voisi kaiketi sanoa. Juro, mutta sydämellinen ihmisille, jotka vain suostuu päästämään lähelleen.
Carlin pahana tapana on tupakoiminen. Tätä mies ei suostu lopettamaan, vaan kääräisee sätkän huuleensa ja tupruttelee jokaisesta henkäyksestä nauttien.
Historia: Carlin sukujuuret ovat saksalaiset, mutta nuorena ja energisenä poika tahtoi muuttaa jenkkeihin tulevaisuuden ja mahdollisuuksien innoittamana. Carl pääsikin muutamien yliopistovuosien jälkeen poliisivoimiin töihin. Unelma oli toteutumaisillaan ja mies harrasti itämaisia taistelulajeja työnsä ohella.
Orastava jenkkiunelma kuitenkin romuttui pahasti. Carlilla oli tietty ystäväpiiri jenkkilään muuton alkuvuosilta, josta ei uskonut pahaa. Kuitenkin tämä porukka oli kehitellyt juonia Carlin selän takana, kun mies oli päässyt poliisin leipiin. Nimittäin porukassa diilailtiin huumeita eikä Carl tiennyt asiasta mitään.
Erään tapauksen ohella tämä mykistävä tosiasia sitten selvisi. Carl joutui valitsemaan joko ystäväpiirinsä tai työnsä. Hän teki suuren virheen uskoutuessaan ystävilleen ja päästi nämä pakoon varmistaen, ettei kukaan tietäisi suuresta rikkeestä, jonka tekisi potkujen uhalla. Näin Carl ajatteli, että saisi pitää molemmat, sekä ystävänsä, että työnsä. Hemmot kuitenkin tekivät paskamaisen tempun ja poliisijohto sai pian juorupuheiden kautta kuulla Carlin rikkeestä. Siitä seurasi välittömät potkut. Eikä siinä vielä kaikki, tämä kavaltava kaveriporukka teki selväksi, ettei miehellä ollut enää mitään asiaa tuohon piiriin ja mukiloivat Carlin kadulle.
Kaikki oli menetetty. Työ ja lähipiiri. Carl makasi sateisella ja pimeällä kadulla silmä mustana ja umpeen muurautuneena, nenä verta valuen. Pieni valo kuitenkin oli miehelle suotu, sillä saksanpaimenkoiraa muistuttava kulkukoira tuli nuuhkimaan miekkosta, joka makasi lyötynä kujalla. Tämä oli pieni käännekohta, sillä mies otti koiran huomiinsa ja suuntasi takaisin Saksaan. Siellä hän yrittäisi koota elämänsä kasaan.
Nykyään Carl tekee paska duunia paska palkalla. Münchenin lähiöpubissa baarimikkona, paikallisia pulsuja sietäen. Kämäisessä vuokrayksiössä koiransa Hubertin kanssa asuen. Elämää ei voi kehua, mutta Carl ei valitakaan.