|
Post by Qarora on Jan 19, 2009 18:12:50 GMT 3
Pitäähän tämäkin udella, kun kerran vauhtiin päästiin *virn* Avautumisia voi tännekin heittää.
Peeäs: tiedän, että nuo vaihtoehdot ovat kovin kärjistettyjä - minkäs teet! Koittakaahan silti arpoa parhain/läheisin vaihtoehto.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 19, 2009 18:35:59 GMT 3
Jaa... periaatteessa pelaan mielelläni peliä joka sekoittaa noista useita elementtejä, mutta valitsin kuitenkin tuon seikkailun hetken pähkäilyn jälkeen. Seikkailupelit yhdistävät hahmoja joko yhteisillä tai täysin vastakkailla tavoitteilla ja tapahtumat pistävät miettimään toimintavaihtoehtoja... ikävä kyllä olen itse hyvin huono keksimään tällaisia kaikkein suoraviivaisimpia lyhyitä tilanneskenaarioita lukuunottamatta, että PJ:ksi minusta ei oikein ole. <_<
Toinen vaihtoehto jonka välillä pohdiskelin jonkinaikaa, oli tuo ihmissuhde-osio, koska mielestäni hahmojen vuorovaikutus on tärkeä osa peliä. Ja nyt en tosiaan puhu oikeastaan edes romansseista, vaan ihan siitä miten hahmot tulevat toimeen vai tulevatko ollenkaan, mitä ajattelevat toisistaan ja miten reagoivat. Yksi turhauttavimmista asioista peleissä joskus tuppaa olleen se, että vaikka hahmo tekisi tai sanoisi mitä, toinen/toiset hahmot eivät reagoi. Eeppiset tapahtumat eivät myöskään ole huono lisä, mutta eivät kyllä pysty korvaamaan sitä jos hahmot käyttäytyvät kuin kuolleet kalat ja vain mulkoilevat toisiaan ilmeettömästi. Varsinkin vanhemmissa peleissä näin on joskus tapahtunut ja siinä turhautuvat niin hahmoni niin kuin minäkin. Tässä tapauksessa pelin juonen ei edes tarvitse olla mikään eeppinen, niin kauan kuin hahmot jaksavat pitää mielenkiinnon yllä.
Lisäksi olen mieltynyt ihan klassiseen high-fantasiaan, vaikka sekään ei ole kiveen kirjoitettu mitä odotan tämän suhteen vastapelaajalta, mutta näiden "fantasiaörvelöiden" suvaitsemista toivoisin edes jossain määrin. Vastapelaajan ei tarvitse pelata tällaista itse eikä niitä tarvitse olla joka puskan takana, mutta niin kauan kun minua ei pakoteta pelaamaan ihmistä, niin hyvä on. Ihmishahmoinen lohikäärme käy, mutta siinä se sitten onkin. Jos haluan ihmishahmon, menen katsomaan peiliin.
Hm, anteeksi pitkä vuodatus. En tiedä oliko tuossa järkeä tai ei, mutta näin melkein menisin kuvaamaan pelimieltymyksiäni. Itsepä menitte kysymään. <__<;
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 19, 2009 18:53:22 GMT 3
Koska valitsin "joku muu, mikä?", niin katson asiakseni vähän perustella.
Pidän psykologisista peleistä, joissa hahmojen kehitys ja nimenomaan se ROOLIN pelaaminen tulee esille. Erityisesti pidän hahmojen, niin omien hahmojen kuin muidenkin ohaamien hahmojen, välisten suhteiden ja tilanteen kehittämisestä ja kuvaamisesta. Pidän kuitenkin myös siitä, että taustalla menee juoni, jota seurataan tai ollaan seuraamatta. Joka elää ja muuttuu sitä mukaa, minne peli ja pelaajien valinnat sitä kuljettavat. En siis jaksa ihan pelkkää Kauniit ja Rohkeat-draamaa koko ajan. Pitää olla sopivissa määrin äksöniä, seikkailua ja draamaa. Joten ehkä tuo "joku muu, mikä" tarkoittaa minulla sopivassa suhteessa noita kaikkia. Yksinään mikään ei kovin kauaa jaksa innostaa, mutta sopivana sekametelisoppana homma kulkee kuin rasvattu.
Tärkein on kuitenkin tosiaan se, että kumpikin pelaajista keskittyy pelaamaan sen juonen ohella sitä roolia. Muuten homma menee helposti pelkäksi tapahtumien kuvailuksi ilman syvempää merkitystä ja kokemuspohjaa. Se taas ei vastaa käsitystäni roolipelistä.
EDIT: Niin, ja tyo Spyrren kuvailema "en reagoi mihinkään mitenkään"-pelaaminen on myös omiaan tappamaan kaikenlaisen peli-ilon. Vaikka hahmo olisi kuinka syrjäänvetäytyvä, niin pelaajan on kyettävä hahmonsa puitteissa joustamaan sen verran, että kontakti hahmojen välille saadaan aikaiseksi ja sitä voidaan ylläpitää. Pelistä, jossa kaikki tuijottavat vain omaa napaansa, ei tule mitään.
|
|
|
Post by R.C. on Jan 19, 2009 23:34:41 GMT 3
Luettuani Trishan kommentin päädyin myös vaihtoehtoon ”Muu, mikä?”, koska tykkään peleissä monista erilaisista vivahteista. Nautin huimista seikkailuista ja eeppisyydestä, mutta toisaalta minua kiehtovat myös aivan tavalliset selviytymistarinat ja arkisemmat puitteet, joihin hahmojen olemus, luonne, tunteet, ajatukset sun muut piirteet punoutuvat. Romanttisia latauksia rakastan yli kaiken, mutta en pidä ihmissuhdekiemuroita pelin itseisarvona. Pelaan aina puolittain puhtaan intuition varassa, jolloin tarina saa edetä omalla painollaan. Juonen suunnittelu ja sen toteutuminen ovat usein kaksi täysin eri asiaa, mikä tekeekin pelaamisesta niin mielenkiintoista. Olen samaa mieltä siitä, että pelin mielenkiinnon säilymiseen vaikuttaa ennen kaikkea myös vastapelaaja, ei pelkkä tarina. Joskus sujuu, joskus ei. Se mikä kiinnostaa yhtä voi kyllästyttää toista. Aina ei olla samoilla aallonpituuksilla, mutta heti kättelyssä ei silti kannata luovuttaa. =)
|
|
|
Post by tnitti on Jan 19, 2009 23:53:39 GMT 3
Miä laitoin itteni tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska henkilökohtasesti tykkään että peleissä on aina mukana jonkinlaista suhdekiemuroita x) peleissä toki pitää olla muutakin ja ainakin omissa peleissä on aina ollut suhteiden lisäksi menoa ja meininkiä. (paitsi jos ropepaikka tai muu on sillätavalla rajoitteinen ettei voi tuoda kaikkea mukaan )
Että toisaalta voisin valita vaihtoehdon yksi, kolme ja neljä :3 Neljä sen takia, koska rakastan pelata pahishahmoja ja juonia muiden hahmojen päiden menoksi : D
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 20, 2009 0:41:33 GMT 3
Olipa saataran vaikea valita noista. Mutta se menee kuitenkin tunnepelaamiseen ja Tarinoihin. Tunteikas sanana kyllä johtaa pahasti harhaan, mutta päätin olla välittämättä siitä. Tosin nyt äänestämisen jälkeen olisin menossa epiikan puolelle. Räyhähenkeni kummittelee. Miun peleissä on aina vähintään alavireenä tietty missio ja vahva tahto toteuttaa jotakin.
Teemat, tunnelmat, vuorovaikutus, asioihin reagoinnin sävy ja motiivit, ne kiinnostavat miuta yhtä paljon kuin se, mitä pelissä tapahtuu tai mitä pelin henkilöt konkreettisesti tekevät. Toisinaan tahtoo enemmän sitä toimintaa ja tapahtumia, kun taas osa peleistä on puhtaasti mielenmaiseman tai yhden lyhyen kohtauksen luomista. Esimerkkinä WoD foorumilla Sitä ottaa usein jonkin yksinkertaisen lähtöajatuksen, kuten kynttilänvalon ja lohdutuksen ja luo pelin noita elementtejä tutkimaan, makustelemaan ja nauttimaan siitä millaisia variaatioita ja sävyjä niistä pystyy erottelemaan.
Epäonnistuvan, jotain saavuttaakseen vikojensa tai epäilysten kanssa kamppailevan hahmon pelaaminen on luonnollisesti mielenkiintoisempaa kuin muovikääreestään tehtaan tuoksuisena otetun hahmon pelaaminen. Synkemmät kohtalot myös. Yhä edelleen revin eniten mielihyvää siitä ihmisyytensä pitämiseksi kamppailevasta entisestä natsista, joka hyvin rajallisine resursseineen puolustaa omiaan, usein silkalla tahdonvoimalla.
Monikaan asia ei ole niin masentavaa, kuin luoda peliä ja rakentaa tilannetta, sitten tajuta että vastapelaaja vain kävelee valmiiksi tehtyä reittiä ja odottaa asioiden olevan hirvittävän kiinnostuneita itsestään. Suurin osa pidempään pelanneista ei enää tee tätä ja jokaisella meillä on jos ei vastuu, niin ainakin monta hyvää syytä jelpata jos tähän lipsahdetaan. Ja yhdessä miettiä millä tavoin sellaista hahmoa voisi pelata aktiivisena osallistujana tekemättä liian suuria joustoja hahmon perusluonteen suhteen. Se kun ei ole mahdotonta lainkaan. Sama koskee hyvin epäluuloisia hahmoja. Jos ei halua joustaa hahmon itseensä sulkeutumisesta (joka on muutenkin aika hankala lähtökohta) on luotava taustahenkilöitä, pidettävä miljöötä aktiivisena tai muilla keinoilla annettava vastapainoa sille, että hahmonsa on todennäköisesti v*tun rasittava möllöttäjä vastapelaajia kohtaan.
Karman laki. Vaikka nämä synkistelijät olisivatkin tyylikkäitä poseeratessaan ilmeen värähtämättä kun veri lentää ja maalaiset juoksevat ympäriinsä karkuun, ei tuon kaltaisesta pelityylistä ole oikein iloa muille pitkän päälle. Muilla pelaajilla tuskin on erityisesti mielihaluja ryhtyä haukkomaan henkeään joka toisessa vuorossa siitä kuinka tyylikäs tai muilla tilannekohtaisilla tavoilla päheä ko. hahmo on. Sankarillisuus ja eeppisyys ovat se hyvä renki, mutta helvetin rasittava isäntä.
Mielenkiinnosta seuratkaapa kuinka muut hahmot sekä tapahtumat sellaisessa leffassa muodostuvat, jossa päähenkilö on esim. Bladen tapainen möllö.
Meni näköjään taas pitkän kaavan mukaan, mutta oih ja voi. Kirjoittaisin lyhyemmin, jos olisin parempi tiivistämään ajatuksiani. Taidatte joutua tyytymään näihin mykellyksiin.
|
|
|
Post by submarine on Jan 20, 2009 9:13:14 GMT 3
Taidamme olla näköjään melko moni samaa mieltä siitä, kuinka turhauttava on se reagoimaton, ultrakolee hahmo, jolla ei ole mitään eroteltavia tunnetiloja. Sellainen tappaa usein todella loistavasti pelin. Etenkin, kun usein tunnutaan juuri odottavan, että kun se supermagee supermies lopulta pääsee nurkastaan pois, olisi joka vuoro yhtä silmät ja suu ammollaan sen tuijottelua ällistyneenä ihmetyksestä ja ihailusta. Ei, se ei todellakaan, todellakaan saa juuri koskaan aikaan kovinkaan tyydyttävää peliä.
Siitäkin olen samaa mieltä, että hahmo, jossa on vikoja, heikkoutta ja yksinkertaisesti inhimillisyyttä, on paljon kiinnostavampi. Siinä nyt vain on enemmän, mistä ottaa ainesta pelissä. Jos pelaa hahmoa, joka vetää steriilinä pelistä toiseen, kokematta oikeastaan yhtään mitään "jännää", menee se aika nopeasti tylsäksi. Vähemmän on enemmän. Lisäksi voisi senkin todeta, että hahmo, johon on tungettu vähän kaikki mahdollinen (Mielenhäiriö, kolme lemmikkiä, se kauhia menneisyys, magee ja pähee taikamiekka, loitsutaidot, demoninen vasen käsi, jumalaton määrä erilaisia hiluja, angstaaminen nurkassa, muodonmuutoskyky ja vielä toinen jumalaton kasa erilaisia hiluja ja kolmetoista muuta asiaa), voi helposti mennä aika friikkisirkukseksi, johon voi olla oikeastaan vaikea saada kosketusta. Plus, sen on vaikea yleensä muuttua mitenkään, koska sille yksinkertaisesti ei enää riitä tilaa. Helpompi on aloittaa ns. vankalta pohjalta, sellaiselta, että hahmon on hyvä kasvaa siitä. Takana menneisyyttä, mutta ilman, että se on jo valmiiksi pelattu.
Näin muuten voisi sanoa, että minullakin meni aika hyvin tuohon "joku muu, mikä?" Tarkalleen ottaen itse tapaan pelata sitä karumpaa lowfantsua, jossa ihmiset eivät ole hyviä taikka pahoja, mutta hyvin mahdollisesti rumia. Ja jossa ihmiset tosiaan ovat yleensä niitä ihmisiä. Tai rottia, as it were. Mutta kuitenkin, tiivistettynä pidän siis fantasiasta, joka pysyy tavallaan realistisena. Itse tykkään saada hahmoista peleissä irti jotain, jota niistä ei vielä ole saatu irti. Tulee sellainen "ahaa" -elämys. Ne voivat olla toisinaan ihan pieniäkin asioita. Mutta kaiken kaikkiaan se yleensä on sellaista... roolimista. Hahmoilla on rooli, ja sitä sitten pelataan ja tutkitaan erilaisissa peleissä ja tilanteissa.
Tällaisia mietteitä, kaiketi.
|
|
|
Post by ashley on Jan 20, 2009 23:14:26 GMT 3
Vastasin ihmissuhdekiemurat. Olen historiallisten pelien fani. Pervoin fantasiani olisi pelata jokin venäläisistä kartanoromaaneista täällä foorumilla jonkun tai joidenkin kanssa. Tylsistytään Pietarin ulkopuolella olevalla datshalla kuoliaaksi, jauhetaan muiden kansojen russofobiasta, harmitellaan kun tsaari kielsi kaksintaistelut, kun mitään ei tapahdu, kunnes Timofeikin jo tuo teetä ja sitruunaa verannalle ja saamme toimintaa. Mutta siinä sivussa olisi kuuluisaa naurua kyynelteen takaa ja pienen ihmisen problematiikkaa. Hahmon luonne on juoni.
|
|
|
Post by sandi on Sept 12, 2011 13:47:18 GMT 3
Submarine, kuvailit juuri melkein hahmoni! D8
-Mielenhäiriö (löytyy) -Kolme lemmikkiä (yksi ainakin joissain peleissä, susi) -Se kauhia menneisyys (ei mikään helppo ollut) -Magee ja pähee taikamiekka (ei ihan ole, mutta ase löytyy) -Loitsutaidot (maagi) -Demoninen vasen käsi (ei ole sentään...) -Jumalaton määrä erilaisia hiluja (kallis perintö kyllä) -Angstaaminen nurkassa (ei kai...?) -Muodonmuutoskyky (voi itku, sil on tääki. XD)
Kun luin tuon niin aloin miettiä, että olenko aivan täysin pilannut hahmoni... Kyseessä on siis Funkoi Jiyry, vampyyrimaagini, ja olen tehnyt hänestä sellaisen monen vuoden aikana, sillä hän on ainakin kahdeksan vuotta vanha hahmo. Harmittaa hieman, kun otit esimerksiki kuvauksen, joka sopii häneen, mutta et varmasti tiennyt hahmostani mitään...? :3 Joten ei hätää, mutta kommenttisi sai minut todella ajattelemaan hahmon pakkomuokkausta...
___________________
Ja itse keskustelun aiheeseen, valisin jotain muuta, koska pelaan usein nykyaikaan sijoittuvia pelejä, joissa vampyyrit ja muut möllit elävät ihmisten maailmassa ja yrittävät tulla toimeen. Pelini myös sisältävät paljon suhdedramatiikkaa ja joskus paljon toimintaa. Se riippuu tietysti millaisia hahmoja pelikavereilla on. Jos kaverilla on demoni, joka uhkaa hahmon X, henkeä, ei peleissäni vältytä tappeluilta. Tämän takia minun oli vaikea valita vain yksi vaihtoehto "jokin muu" - vaihtoehdon sijaan...
Minua ärsyttää silloin hahmon reagoimattomuus, jos esim. on kyseessä sellainen peli, missä hahmojen täytyisi aloittaa suhde, tai ihan vain mennä panolle. Minulle tuli taannoin peli mesessä, jossa toinen hahmo ei ollut kiinnostunut hahmostani ollenkaan, vaikka yritin vaikka mitä keinoja ja vaikka olisin pistänyt hahmoni seisomaan päällään, se hahmo ei olisi ilmaissut lähes minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä. En kerro, kenen kanssa tämän pelin pelasin, mutta jos hän lukee tämän, niin toivon, että hän ei tunne kovin kamalaa omantunnon pistosta... :' ( En nimittäin ole hänelle vihainen, mutta halusin ottaa tämän asian puheeksi, koska minua vaivaa tämä asia ja haluaisin tietää, onko muilla ollut tällaisiä ongelmia? O.o
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 12, 2011 17:44:55 GMT 3
Minua ärsyttää silloin hahmon reagoimattomuus, jos esim. on kyseessä sellainen peli, missä hahmojen täytyisi aloittaa suhde, tai ihan vain mennä panolle. Minulle tuli taannoin peli mesessä, jossa toinen hahmo ei ollut kiinnostunut hahmostani ollenkaan, vaikka yritin vaikka mitä keinoja ja vaikka olisin pistänyt hahmoni seisomaan päällään, se hahmo ei olisi ilmaissut lähes minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä. - sandi
Siis niinkuin kiinnostumisen kiinnostumisen merkejä? Tyyliin siis ihastunut/kiinnostunut seksuaalisesti/muuta vastaavaa? Eiväthän kaikki todellakaan vaan syty. Kuinka monta ihmistä itse olet elämäsi aikana "torjunut", kun ne eivät vaan nappaa? Heh, hahmot ovat persoonia ja kaikkia hahmoja ei vaan kiinnosta. Minulla on monia hahmoja, jotka vetäisivät suuremmalla todennäköisyydellä kilon paskaa kuin kiinnostuisivat suhteesta tai edes siitä pikapanosta.
Mikäli taas tarkoitit yleistä reagoimattomuutta mihin tahansa tekemiseen millä tahansa tasolla, niin se onkin ärsyttävää. Pelaamisen tulee olla vuorovaikuttamista.
|
|
|
Post by submarine on Sept 12, 2011 17:52:40 GMT 3
Pelottavaa, joku on lukenut turinoitani. Mutta siis, tarkennettakoon tässä, että varsinaisesti pelkät tuntomerkit itsessän eivät ole niinkään ongelma, vaan yleensä oire siitä. Jopa ihan ammattikirjailijoiden kirjoissa ilmaantuu aina välillä tapauksia, jotka pelkän listauksen perusteella olisivat täysin toimimattomia. Se, miten homma toimii käytännössä, ratkaisee. On toki hyvä miettiä, miksi hahmolla on kaikensuuntaista "coolia" assorttimenttaaria, eli onko se itsetarkoituksellista vain, koska on sigamageeta eikä varsinaisesti liity mihinkään, vai palveleeko se jotain oikeaa tarkoitusta hahmon olemuksessa, tarinassa taikka muissa osa-alueissa.
Se on tosin hyvä ottaa huomioon, että toteamus ylitäyteen tunkemisen vaaroista pitänee paikkansa aina. Mitä enemmän irtosälää hahmossa on, sitä monimutkaisempi ja vaikeampi siitä on saada kiskottua hyviä pelejä irti, kun tavallaan hukkuu siihen, että yrittää vain pitää kokonaisuuden "kasassa". Mutta sekin toimii, jos sen osaa.
Niin, hahmojen reagoimattomuus, tuo ikuinen mörkö. Se on ihan vaan skeibaa, suoraan ja kunnolla. Toki joskus sopii kuvaan että hahmot suhtautuvat kylmäkiskoisesti toisiinsa ja reagoivat toistensa olemassaoloon äreästi tai nihkeästi (nyt puhutaan yleisesti, ei ainoastaan paritusmielessä), mutta se ei toimi oikeastaan koskaan, että toisen hahmo on vain liian cool ja ultramagee suostuakseen pelaamaan. Jos hahmojen välille ei synny vuorovaikutusta ja toinen joutuu repimään selkänahastaan ja sydänverestään toisen tuijottaessa seinää ja teeskennellessä olevansa liian siisti olemaan hahmo, se ei vaan toimi. Minua, henkilökohtaisesti, ei kiinnosta suoraan sanottuna paskaakaan, miten siistiä vastapelaajan mielestä on kun tämän hahmo voi vain coolissa olemuksessaan feidata kaiken ja kaikki. Jos haluaa pelin, jossa hahmo ei ole oikeastaan missään tekemisissä muiden hahmojen kanssa edes pakolla, niin pelatkoon yksikseen. Kaikille mukavampaa ja homma saattaa jopa toimia.
|
|
|
Post by sandi on Sept 12, 2011 18:08:23 GMT 3
Kuinka monta ihmistä itse olet elämäsi aikana "torjunut", kun ne eivät vaan nappaa? - trisha
En ihan kyllä olettanut, että minulta lähdetään jotain noin henkilökohtaista kysymään, kun otan asian puheeksi... Jätän tuohon suosiolla vastaamatta, koska mielestäni puhumme nyt PELEISTÄ, eikä meidän elämästämme IRL. Ja jos tuo oli retorinen kysymys, se ei ollut hyvä.
Ja tiedän VARSIN hyvin, että ei aina ei sytytä, mutta jos (mese)pelin ideana ON romanssi, niin siinä tapauksessa tämä toisen hahmon syttymättömyys on ikävä asia, mikäli on sovittu, että nämä hahmot päätyvät yhteen jotenkin. Ehkä oisit voinut aluksi kysyä, millaisista peleistä puhuin, mutta mikäli se jäi epäselväksi edellisissä viestissä niin nimenomaan mesepeleistä puhuin, jossa kaksi ihmistä suunnitelee ja sopii asioista keskenään. Olen pelannut monta peliä, jossa on ollut ideana kahden hahmon yhteen saaminen ja normaalisti ne ovat onnistuneet. Kyllä, takana on jotain muitakin pieleen menneitä pelejä, kuin tämä aikaisemmin mainitsemani, mutta en ala pitämään tässä listaa niistä.
Ja fakta on, että asia on tietysti eri, jos on jokin isompi peli kyseessä, jossa tapahtuu suhteita miten sattuu ja etsitään kumppania ilman suunnitelmia - tai sitten ei etsitä ollenkaan. Jotkut pelit kun EIVÄT perustu romansseille, vaan esim. jollekin suuremmalle juonikaavalle, vaikkapa sellaiseen, jossa täytyy kukistaa vihollien X ja jossa siis keskitytään muuhun kuin siihen nutusteluun. Minulla on takana tällainen foorumipeli, jossa suhteet tulivat sattumalta ilman mitään suunnitelmia, mutta pelin pääjuonena oli juuri tämä mainitsemani juonikuvio. Ja siinä pelissä enimmäkseen taisteltiin vihollisia vastaan, kuin mietittiin, että voi kauhia, miten se Talvikki tai Matti saa sen aviopuolison. Huomiodaan siis nyt sitä, mikä ylipäätään on olennaista missään pelissä.
Anteeksi, jos viestini vaikutti jotenkin töykeältä, mutta itseäni harmitti tuollainen viestiini takertuminen... En tiedä, oliko sinulla minkäänlaista huonoa tarkoitusta viestissäsi, mutta tuntui jotenkin siltä, että käsitit minut väärin. Pahoittelen siis siitäkin.
Kuinka monta ihmistä itse olet elämäsi aikana "torjunut", kun ne eivät vaan nappaa? - trisha
En ihan kyllä olettanut, että minulta lähdetään jotain noin henkilökohtaista kysymään, kun otan asian puheeksi... Jätän tuohon suosiolla vastaamatta, koska mielestäni puhumme nyt PELEISTÄ, eikä meidän elämästämme IRL. Ja jos tuo oli retorinen kysymys, se ei ollut hyvä.
Ja tiedän VARSIN hyvin, että ei aina ei sytytä, mutta jos (mese)pelin ideana ON romanssi, niin siinä tapauksessa tämä toisen hahmon syttymättömyys on ikävä asia, mikäli on sovittu, että nämä hahmot päätyvät yhteen jotenkin. Ehkä oisit voinut aluksi kysyä, millaisista peleistä puhuin, mutta mikäli se jäi epäselväksi edellisissä viestissä niin nimenomaan mesepeleistä puhuin, jossa kaksi ihmistä suunnitelee ja sopii asioista keskenään. Olen pelannut monta peliä, jossa on ollut ideana kahden hahmon yhteen saaminen ja normaalisti ne ovat onnistuneet. Kyllä, takana on jotain muitakin pieleen menneitä pelejä, kuin tämä aikaisemmin mainitsemani, mutta en ala pitämään tässä listaa niistä.
Ja fakta on, että asia on tietysti eri, jos on jokin isompi peli kyseessä, jossa tapahtuu suhteita miten sattuu ja etsitään kumppania ilman suunnitelmia - tai sitten ei etsitä ollenkaan. Jotkut pelit kun EIVÄT perustu romansseille, vaan esim. jollekin suuremmalle juonikaavalle, vaikkapa sellaiseen, jossa täytyy kukistaa vihollien X ja jossa siis keskitytään muuhun kuin siihen nutusteluun. Minulla on takana tällainen foorumipeli, jossa suhteet tulivat sattumalta ilman mitään suunnitelmia, mutta pelin pääjuonena oli juuri tämä mainitsemani juonikuvio. Ja siinä pelissä enimmäkseen taisteltiin vihollisia vastaan, kuin mietittiin, että voi kauhia, miten se Talvikki tai Matti saa sen aviopuolison. Huomiodaan siis nyt sitä, mikä ylipäätään on olennaista missään pelissä.
Anteeksi, jos viestini vaikutti jotenkin töykeältä, mutta itseäni harmitti tuollainen viestiini takertuminen... En tiedä, oliko sinulla minkäänlaista huonoa tarkoitusta viestissäsi, mutta tuntui jotenkin siltä, että käsitit minut väärin. Pahoittelen siis siitäkin.
EDIT:
Submarine, kiitos kommentistasi liittyen viestiini. Tosiaan, olen miettinyt tarkoin nämä luettelemani seikat hahmossani ja keksinyt esim. mielenterveyteen syyn. Hän sai skitsofrenian ja jakaantuneen persoonallisuuden vastoinkäymisten takia. Hahmossani vain on se piirre, että en ole suunnittelut syntymästä nykyhetkeen aivan täydellisesti hänen menneisyyttään. Tiedän hänen syntynen Kiinassa ja asuneen nuoruutensa Japanissa, mutta muuta en tiedäkään. Olisiko tässä vaiheessa siis syytä keksiä enemmän menneisyyden tapahtumia tälle hahmolle, jotta myöskin hänen ominaisuutensa saisivat paremman selityksen? Jokainen miettiköön tätä seikkaa, jopa ne, joilla on tämä samankaltainen ongelma.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 12, 2011 18:47:52 GMT 3
Heh, sitä ei oltu tarkoitettu mitenkään henkilökohtaisesti. Olen pahoillani, että otit sen vittuiluna, sellaista sen ei ollut tarkoitus olla. Kyseessä ei mitenkään ollut oman elämäsi sisällöstä uteleminen, vaan yksinkertaisesti sen huomion esille tuominen, että aina kiinnostus ei ole molemminpuolista.
Jos pelin tarkoitus on saada aikaan romanssi, mutta hahmot eivät loppujen lopuksi sovikaan yhteen, lienee parasta muuttaa pelin tarkoitusta tai jäädyttää koko homma siihen. Tämä on yksi syy sille, miksi en itse koskaan suunnittele romansseja. Ne eivät toimi oikeasti eivätkä peleissäkään.
|
|
|
Post by Ziegrand on Sept 12, 2011 18:56:35 GMT 3
Pelin tulee olemaan hauskaa. Ja aina sovittua vastapelaajan kanssa että pelinautinto saadaan esille.
Näin lyhyesti.
|
|
|
Post by sandi on Sept 12, 2011 19:03:08 GMT 3
Aa, ilmeisesti itsekin taisin nyt käsittää väärin. Pahoittelen siis viestiäni. Mielipiteesi on hyväksyttävä ja ei ollenkaan väärä ja neuvosi on myös sellainen, että minun kannattaisi ottaa siitä vaari. Kuitenkin, kuittaan nyt tämän keskustelun kohdalla, koska ilmeisesti se on nyt selvitetty. (Nyt pahoittelisin kirjoitusvirheitä edellisessä viestissä, korjaan ne tässä, ilmeisesti en osaa tarkistaa viestejäni ennen lähettämistä...) Sandi vaikenee tässä vaiheessa ja jää odottamaan muiden vastauksia/ajatuksia. o/
|
|