trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 11, 2009 15:49:13 GMT 3
((Silvara tänne siis))
Syksy oli saanut pienen kylän heräämään todella eloon. Pohjoisessa syksyn tulo tiesi aina valmistumista pitkään ja pimeään talveen, mutta vielä ei ollut aika tunkea säästöön kaikkea sitä, mitä sadonkorjuusta oli saatu. Nyt oli aika juhlistaa mennyttä kesää ja runsaita ruokavarastoja. Olutta oli pantu ahkerasti siellä sun täällä jo kuukauden ajan ja viimeisien päivien aikana pienen kylän torille oli rahdattu pitkiä pitopöytiä ja tynnyreittäin valmista sahtia. Ihmiset näyttivät tavallista iloisemmilta ja jokainen odotti innoissaan seuraavana yönä aloitettavia kekrijuhlia. Kekri tiesi aina myös viikon lomaa ja moinen oli enemmän kuin tervetullutta koko vuoden ahkerasti työssä pakertaneille rengeille, piioille ja muille työläisille. Osa lähtisi kekrijuhlien jälkeen muualle kylästä tapaamaan kenties perhettään ja ystäviään. Osa viettäisi sen kylässä kukin milläkin tavalla. Varmaa oli kuitenkin se, että jokaikinen kyläläinen nauttisi juhlista täysin rinnoin.
Kekrit olivat hyvää aikaa myös matkalaisille. Heihin suhtauduttiin tavallista suopeammin ja he saivat syödäkseen ja juodakseen joskus jopa ilmaiseksi. Varsinkin ne, joilla oli taitoa korvata aiheuttamansa vaiva vaikkapa esiintymällä.
Tällä matkalaisella ei ollut taitoa sillä saralla. Lisäksi hän näytti vielä olevan sairaskin. Aina välillä mustaan matkaviittaan pukeutunut mies jäi yskimään käteensä ja hänen musta, kookas hevosensa seisoi sen aikaa paikallaan ja odotti. Pian matka jatkui taas, kunnes pysähtyi yskimiseen. Ilmeisesti tulija oli jonkinsortin menestynyt palkkasoturi, sillä hänen hevosensa näytti olevan melkoisen jalon oloinen elikko. Myöskin satula, suitset ja miehen vyöllään kuljettamansa aseet olivat hyvin arvokkaan ja hyvin vanhan oloisia. Niissä oli outoja riimuja ja niiden teräs oli tummaa, melkein mustaa. Hevosen satulan takana kolisi iso tavarapino, joka oli peitetty ruskealla rätillä.
Soturi itse näytti niin groteskilta, että oli oikeastaan kaikkien puolesta parempi, että hän oli heittänyt päähänsä mustan matkaviittansa hupun. Mitä hänen kasvojaan hupun akta näki, olivat ne täynnä arpia. Oikea puoli naamasta näytti olevan jonkinlaiset vanhan paloarven peitossa melkein kauttaaltaan. Oikeasta poskesta nenän yli kulki iso ja röpelöinen haava, ja samaten vasemmasta poskesta suun yli aina leukaan asti toinen viilto. Tuo viilto sai huuletkin väistymään niin, että arven kohdalla välähtelivät koko ajan miehen hampaat. Ikää oli vaikea määritellä kasvojen runnellun ulkomuodon takia, mutta muu olemus antoi ymmärtää miehen olevan ehkäpä nelissäkymmenissä. Tai sitten hän oli nuorempi, mutta näytti rutkasti vanhemmalta arpikudoksen takia.
Mies eteni verkkaista tahtia kylänraitilla ja näytti etsivän katseellaan iloitsevien kyläläisten joukosta jotakin. Se jokin oli syy, miksi hän ylipäänsä oli vaivautunut taas peittämään identiteettinsä ja hankkiutunut kyläläisten sadonkorjuujuhliin. Hänen kurkkuaan viilsi, hengittäminen sattui ja tuntui, kuin joku olisi sitonut leveän siteen puristamaan rintakehää kasaan. Jollei hän saisi pian hankittua uusia yrttejä vaivaansa, hänestä ei olisi pian tekemään työtään, eikä edes palaamaan takaisin kotiinsa kauas pohjoisen vuorille.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jan 12, 2009 16:05:08 GMT 3
Crysan etsiskeli vielä syksyn viimeisiä yrttejä, täältä pienen kylän läheisyydestä niitä löytyi erityisen hyvin. Hänellä oli jo hyvä varasto tälle talvelle, mutta koskaan ei voinut tietää milloin joku tarvitsisi harvinaisempia yrttejä, niitä kun saattoi kerätä vain loppusyksystä. Crysan etsi erästä tiettyä yrttiä, hän oli aiemmin kesällä nähnyt sen. Yrttiä kerättiin vain kekrijuhlien aikaan kuivana päivänä, kuten useimpia yrttejä. Syksyn aurinko paistoi vielä lämpimän, eikä Crysan ollut välittänyt ottaa mukaansa muuta kuin korinsa ja pienen kauvuusauvan, jolla sai kätevästi kaivettua kasvien juuria.
Hän oli viimein saanut omasta mielestään tarpeeksi oppia parantajalta, jonka luona oli asunut viimeiset vuodet. Hän oli kyllästynyt kaupunki elämään ja muuttanut kesän alussa tähän pieneen kylään. Hän oli vuokrannut vanhan mökin kylän reunalta. Hän oli saanut mökistä kotoisan ja saattoi nyt huoletta kerätä yrttejä ja valmistaa niistä erilaisia uutteita, joita talven aikana tarvittaisiin. Kun työläiset palaisivat kekrin jälkeiseltä lomaltaan, he toisivat mukanaan ensimmäisiä tauteja ulkomaailmasta, samoin kuin matkaajat joita oli kekrin aikaan usein normaalia enemmän.
Palattuaan metsästä mökkinsä luo, Crysan ripusti keräämänsä yrtit kuivumaan katokseen, jonka oli tarkoitusta varten rakentanut mökin viereen. Hän pukeutui juhlia varten hankkimaansa pukuun ja sitoi vyölleen tärkeimmät yrttipusseistaan. Joka vuosi, ainakin kaupungissa, oli joku satuttanut itsensä juhlien aikaan. Hän ei ollut kuullut, että kylässä olisi muitakin niin laajaa yrttituntemusta taitavia. Hän tunsi velvollisuudekseen pitää huolta kyläläisistä, jotka olivat ottaneet hänet kyläänsä asumaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 16, 2009 21:28:51 GMT 3
Mitä lähemmäksi tori tuli, sitä vaikeampi väenpaljoudessa oli kulkea. Matkalainen ja tämän hevonen eivät saaneet tietä yhtään sen helpommin kuin ketään mukaan, vaikka olivat kumpikin kookkaan ja hurjan näköisiä olevaisia. Moisella nyt ei vaan ollut mitään merkitystä juhlimisesta innostuneiden kyläläisten silmissä. Heitä tyrkittiin pois tieltä ihan yhtä sitkaasti kuin kaikkia muitakin ja miehellä oli ongelmia estää hevostaan näykkimästä päänahkaa irti ihan jokaiselta vastaantulijalta. Lopulta miehen oli pakko vetää hevosensa sivummalle yhden suhteellisen siistin näköisen tönön viereen, ja pysähtyä hengittämään.
Jos hän olisi ollut täällä haarniska niskassa, ihmiset olisivat juosseet karkuun hänen edestään. Mutta valitettavasti hän ei voinut liikkua noidansurmaaja Ketraina ostamassa lääkkeitä. Tarut kertoivat, että noidansurmaajat olivat demoneita itsekin. Lääkerohtojen ostaminen olisi melko ikävää näin tarujen ylläpitämisen kannalta.
Katseltuaan enemmän tai vähemmän väsyneesti ympärilleen mies havaitsi pidemmällä kojun, jossa joku vanha nainen oli myymässä yrttejä. Hän päätti kokeilla onneaan siellä, jahka jaksaisi taas lähteä luovimaan ihmisvilinän lävitse. Juuri nyt hänen keuhkojaan pisti aivan liikaa.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jan 17, 2009 21:19:30 GMT 3
Ehdittyään torin laidalle, Crysan huomasi sinne ahtautuneen koko kylän. Myös matkailijoita näkyi olevan sekalaisessa joukossa. Crysan päätti etsiä naisen, jonka kanssa oli usein keskustellut yrttien erilaisista vaikutuksista. Tuo vanha nainen oli muutaman kerran opastanut hänelle hyviä yrtin keruu paikkoja, sillä nainen ei itse enää jaksanut kulkea kovin kauas. Tungoksessa oli hidasta liikkua, kojujen ympärillä kävi kova tohina. Crysan tiiraili naista, muttei nähnyt häntä. Häneltä kuluisi paljon aikaa raivata tiensä läpi jokaisen kojun lähelle, jotta näkisi kuka kyläläisistä oli minkin kojun takan. Jos hän lähtisi kiertämään toria sen reunoja pitkin ja nousisi torin laidalla olevan korokkeen päälle, vain hetkeksi sillä koroke oli yleensä vain puheiden pitäjille. Vaikka tuskin kukaan huomasi tässä hälinässä, vaikka hän nopeasti vilkaisisi toria siitä perspektiivistä. Crysan kääntyi kohti taloja, toivoen siellä olevan väljempää.
Torin laidoilla oli väljempää kulkea kuin kojujen keskuudessa, mutta pettymyksekseen Crysan huomasi jonkun, ilmeisesti matkalaisen istuvan hevosen selässä. Crysan mietti miksei tuo matkalainen ollut jättänyt hevostaan kauemmas suurimmasta tohinasta, kuten matkalaiset yleensä tekivät. Kummastuneena Crysan kuitenkin jatkoi matkaansa kohti hevosta ja ratsastajaa. Lähempänä Crysan tunsi halua kiertää kaksikko kauempaa. Kääntyessään lähimmälle kujalle kiertääkseen hevosen, Crysan mietti mikä häntä hevosessa ja ratsastajassa pelotti. Yleensä hän tuli hyvin toimeen eläinten kanssa, eikä useinkaan enää pelännyt ihmisiäkään vaikka nämä olivat usein julmempia kuin ratsunsa. Päästyään kujan kautta ratsukon ohitse, Crysan nousi korokkeelle ja tähyili torille. Pian hän huomasikin vanhan naisen yrttikojun. Nopeasti hän laskeutui ja lähti raivaamaan tietään kohti naisen kojua unohtaen aiemmin kokemansa omituisen pelon ratsukkoa kohtaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 17, 2009 22:22:53 GMT 3
Srisahtuminen helpotti; vähitellen hengenahdistus alkoi mennä ohitse ja kipu hellittää hiukan. Mies puristi edelleen ohjia ja tarkkaili väenpaljoutta, kunnes lähti taluttamaan ratsuaan sen läpi kohti aiemmin huomaamaansa kojua. Hevonen luimisteli korviaan yhä enemmän, mutta se ei silti missään tapauksessa yrittänyt riistaytya vapaaksi isäntänsä hallinnasta. Itse asiassa se vain käveli lähempänä tätä, aivan kuin kaksikon välillä olisi ollut luja, näkymätön talutusnuora.
Torin lähelle muodostui mukava kolo, kun miehen valtava, raskas hevonen parkkeerasi sen eteen. Otus oli selkeästi sotaratsu, sillä se oli massiivisempi kuin läheisen majatalon eteen sidotut kolme ratsuhevosta yhteensä. Ei sen isäntäkään pieni mies ollut, joskaan ei varmasti maailman suurinkaan. Rotevan oloinen kylläkin. Tämä katseli yrttejä arvioiden ja yski välillä käteensä. Kämmenelle pirskottuneen veren mies pyyhkäisi nopeasti matkaviittaansa.
Tällä naisella tuskin oli, mitä Ketrai oli hakemassa. Korkeintaan tältä voisi saada sitruunamelissaa ja hunajaa lievittämään kurkkukipua hetkellisesti.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jan 19, 2009 20:44:04 GMT 3
Crysan hivuttautui kojua pitävän naisen vierelle ja kysyi millaiset kekri juhlat kylässä oli tiedossa. Nainen kertoi aikaisemmista juhlista, kun Crysanin äsken ohittaman ratsastaja talutti hevosensa kojun eteen. Nainen ei kuitenkaan juuri näyttänyt huomanneen tuota vaan jatkoi puhumista. Crysan kuunteli naisen puheita katsellen tuota hieman erikoisemman näköistä matkaajaa. Koska kojun pitäjä ei tuntunut huomaavan matkaajaa, Crysan päätti kysyä etsikö tuo jotakin tiettyä yrttiä. "Löytyykö sopivia yrttejä?" Crysan kysyi katsomatta matkaajaa. Jokin tuossa matkaajasta epäilytti häntä, vaikkei hän ollut koskaan tavannutkaan tuota. Kojua pitävä nainen tuntui vihdoin huomanneen kojunsa edessä seisovan matkaajan.
Crysan katseli torin vilinää. Vaikka hän ei pitänytkään suuresta ihmisvilinästä, olivat torille kerääntyneet kyläläiset ja matkalaiset suurimmaksi osaksi tuttuja ihmisiä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 24, 2009 15:15:38 GMT 3
Matkalaiselta meni hetki tajuta, että häntä puhuteltiin. Mies käänsi katseensa puhuvaan, paljastaen huppunsa alla piileskelleet, karmealla tavalla arpeutuneet kasvonsa. Hän pudisti päätään ja huiksiais kädellään yrttejä kohti: "Ei. Ovat liian mietoja kaikki." mies selitti. Sitä ei oltu tarkoitettu loukkaukseksi, mutta se oli karu totuus. Hänen sairautensa vaati vahvoja yrttejä ja kitkeriä liemiä. Tämän pöydän antimilla hän korkeintaan saisi parannettua flunssan. Hän ei lisäksi edes ollut mikään kovin hyvä yrttien kanssa.
Sotahevonen kuopi jalallaan kivetystä ja luimisteli korviaan kysyjälle. Se näytti olevan kaiken kaikkiaan hyvin pahansuopa elikko. Lisäksi sen silmissä oli jotakin hyvin häiritsevää; mikäli niitä katseli, olisi voinut vaikka vannoa niiden ruskean olevan itse asiassa hyvin syvän punaista. Moinen varmasti johtui jostain heijastumasta. Eihän ratsuilla koskaan ollut punaista silmissä, elleivät ne sitten kärsineet albinismista.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Jan 27, 2009 22:48:05 GMT 3
Miehen puhuessa, Crysan käänsi katseensa tähän ja kavahti hieman tuon arpisia kasvoja. Samalla hän mietti, kuinka vahvoja yrttejä mies etsiskeli. Yleensä kaikki kyselivät vain perusyrttejä, joita pöydällä oli vaikka millä mitalla. Hänen opettajansa oli kertonut, että vain harvat tarvitsivat vahvoja yrttejä, joiden annostus piti olla täsmälleen oikea, muuten menisi henki. Vaikka jotkin perusyrtitkin saattoivat aiheuttaa todella suurina kerta-annoksina viedä heikommilta hengen, niitä saattoi käyttää turvallisin mielin. Mietteisenä Crysan katsahti miehen ratsua, jota oli jo aiemmin tarkastellut. Nyt hän huomasin sen silmien olevan jollakin oudolla tavalla punaiset, ehkä valo teki tepposet. Crysan ei jaksanut uhrata ajatusta hevosen silmien värille. "Anteeksi, että utelen. Olen oppinut parantaja ja minulta löytyy myös hieman harvinaisempia yrttejä mökilläni." Crysan sanoi. Hänen pitäisi saada hieman lisää tuloja talvea vasten, jotta saisi ostettua tarvittavia tavaroita. Hän tarvitsisi lisää astioita yrttien säilytystä varten.
Crysan muisteli aikaa, jolloin hän asui kaupungissa parantajan opissa. Hänen opettajansa kertoi paljon sellaista tietoa, jota hän ei koskaan uskonut tarvitsevansa. Perinteisimmät yrtit hän tunsi jo entuudestaan, mutta harvinaisempien keruu ja käyttö menetelmien opetteluun meni paljon aikaa, eikä hän vieläkään ollut aivan perillä niiden käytöstä. Jos mies etsi jotakin harvinaisempaa yrttiä, hän oli luultavasti tarvinnut sitä aiemminkin, Crysan pohti torin tungosta katsellen.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 1, 2009 21:22:19 GMT 3
Muukalainen oli ehtinyt tukailla yrttejä toistamiseen, kun nainen kiinnitti hänen huomionsa. Tuo ilmoitti omaavansa vähän harvinaisempiakin yrttejä. Juuri niitä harvinaisempia muukalainen oli etsimässäkin. Hetken aikaa hän joutui miettimään, mitä kaikkea tarvitsisi. Lopulta hän päätyi siihen, että olisi kai parempi ensin nähdä ne yrtit ja miettiä sen jälkeen, mitä kaikkea niistä hän oikeastaan tarvitsi helpottaakseen oloaan. Parantumisesta ei ollut kyse. Se olisi mahdotonta. Kipua saattoi kuitenkin helpottaa.
"Minä näkisin mieluusti sinun tarjontasi." mies totesi lopulta karheasti. Hänen äänensä oli selkeästi sairas ja kulunut, ja aina välillä mies kumartui yskimään nyrkkinsä sisään. Lapasen kämmen oli peittynyt pieniin veripisaroihin ja ysköksien mukana kuului nousevan aina vain lisää veristä limaa. Joko kyseessä oli harvinaisen paha yskä, tai pahimmassa tapauksessa hyvinkin tarttuva keuhkotauti.
Hevonen kalvoi kuolaintaan ja mies tyynnytteli sitä. Huolimatta siitä, että elikko näytti hurjalta se totteli hyvin omistajaansa. Aivan kuin miehellä olisi ollut jonkinlainen syvempi yhteys siihen. Yhteys katkesi kuitenkin aina matkalaisen köhiessä. Hevonen näytti tulevan sitä hurjemmaksi, mitä useammin mies syljeskeli veristä sylkeä katukivetykselle.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 3, 2009 17:27:24 GMT 3
"Keräsin osan yrteistä vasta tänä aamuna. Joitakin niistä voi käyttää turvallisesti vain kuivattuina, mutta olette toki tervetullut katsastamaan valikoimani." Crysan selitti asiaa, vaikka uskoikin miehen tietävän yrteistä melkoisesti. "Viettäisin kuitenkin mieluusti tämän illan juhlien, ellei teillä ole kiirettä toivoisin voivani esittellä yrttejäni vasta huomenna." Crysan katsoi miestä toivoen, ettei tuolla olisi kiire. Hän ei ollut päässyt kunnon kekri juhlille moneen vuoteen. Kaupungissa ne olivat aivan erilaiset kuin maalla, ja hänen opettajansa oli pitänyt koko juhlaa tyhjänpäiväisenä riehumisena, josta aiheutui vain turhaa työtä. Crysan oli kuitenkin oppinut eniten kekri juhlissa sattuneiden tapaturmien kautta. Suurimmat onnettomuudet sattuivat jostakin syystä aina kekrijuhlien aikaan tai niiden jälkeiselle lomaviikolle.
Tori oli valaistu monilla lyhdyillä ja jätkänkynttilöillä, joiden seurauksena sattui usein palovammoja. Parantajalle oli siis töitä tiedossa. Crysan katseli toria miettien, milloin ensimmäinen tyhmänrohkea sytyttäisi vaatteensa tai onnistuisi jotenkin muutoin satuttamaan itsensä. Ihmiset tuntuivat karttelevan yrttikojua, eikä vanha nainenkaan pitänyt kun Crysan kertoi omistavansa harvinaisempia yrttejä, vaikka olikin niiden kasvupaikat neuvonut. Crysan pujahti kojun toiselle puolelle, kauas hevosesta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 6, 2009 15:01:58 GMT 3
Mies näytti olevan selvästi pettynyt siitä, ettei päässyt hakemaan vielä yrttejään. Hänellä oli kiire ja hänen tuskansa olivat sanoinkuvaamattomia. Hän oli jopa vannonut itselleen, että ellei tämä kaupunki tarjoaisi apua ongelmaan, niin hän tekisi sen, mitä epäkuolleet olivat yrittäneet jo vuosia ja päättäisi päivänsä. Nyt kun se olisi kuitenkin tullut tehdä, päätti mies yrittää pysytellä hengissä vielä vähän aikaa. Huomenna hän saisi yrttinsä ja kaikki olisi paremmin.
Mies nyökkäsi Crysanille ja kääntyi sitten vanhan naisen puoleen, kysyen tältä karhealla äänellä, oliko tällä tarjota yleispätevää lääkettä elämän kurjuuteen. Käytännössä se tarkoitti kaikkea sellaista, mitä myytiin tiskin alta ja josta saisi varmasti häkkiä, kun kiinni jäisi. Suippomadonlakkeja mies oli käyttänyt ennenkin. Ne lievittivät kurjaa oloa ja hetken aikaa kaikki oli vähän helpompaa. Yhdessä Ketrain kiskomien flunssayrttien kanssa ne kenties auttaisivat häntä kestämään huomiseen.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 11, 2009 18:20:15 GMT 3
Nähdessään miehen hieman pettyneen ilmeen, Crysan tunsi omantunnon pistoksen, mutta koska yrttejä sai hänen oppiensa mukaan käyttää vain kuivattuina ei hän olisi voinut tehdä asialle mitään. Crysan alkoi kierrellä torilla ja keskusteli niin tuttujen kuin tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Hän kyseli sadosta ja mitä kukin tekisi viikon lomalla, joka useimmilla oli edessään. Hän kyseli myös maksamattomista korvauksista, jotka hän toivoi saavansa nyt, kun sato oli viimein korjattu. Jotkin pyysivät jo etukäteen yrttejä, jotka helpottivat aamun pahaa oloa, jonka useimmat saivat nautittuaan liialti sahtia. Muutamat saivat palovammoja, joko vaatteiden leimahtaessa tai muuten vain tulella leikkiessä. Palovammojen hoito vaati aikaa ja saatuan voideltua viimeisen palovamman Crysan näki tähtien välkkyvän taivaankaarella ja läksi takaisin mökilleen.
Mökillä Crysan tarkasti yrttien kuivumisen, nämä yrtit kuivuivat tarvittavassa määrin nopeammin kuin hän oli kuvitellut. Toivoen miehen ostavan yrttejä häneltä Crysan paneutui sägylleen, veti peiton päälleen ja nukahti.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 11, 2009 18:43:28 GMT 3
Ketrain ilta oli kurjempi. Kipu ei jättänyt häntä rauhaan, eikä oopiumi tarjonnut paljoa helpotusta. Hän ei voinut polttaa sitä niin paljoa, että se olisi auttanut kipuun kunnossa. Moinen annos olisi tehnyt hänestä huolimattoman ja haavoittuvaisen. Sen sijaan piti vain kestää ja toivoa, että aamulla olo olisi parempi. Hän piti mielessään sen naisen, joka oli kertonut omistavansa harvinaisempia yrttejä. Nainen oli luvannut näyttää varastot huomenna.
Ketrai maksoi itselleen paikan majatalossa ja pysytteli illan huoneessaan. Hän tuijotti tulta ja kävi läpi kaikkia niitä asioita, joita vuoden aikana oli tapahtunut. Kaikkia niitä perkeleitä, joita hän oli polttanut. Nyt hän oli matkalla kotiin, kuten joka talvi. Osa hänestä toivoi, että hän menehtyisi talven kylmyydessä luostarissa. Tätä tuskaa oli joka syksy yhä vaikeampi kestää. Jostakin syystä se vahvistui aina näihin aikoihin. Kenties siksi, että ilmat alkoivat muuttua hiljaa kylmemmiksi ja takana oli vuoden kova työ.
Keskiyön aikoihin mies nukahti levottomaan uneen. Hän heräsi lukuisia kertoja yön aikana oksentamaan yöastiaansa. Joka kerralla mukana tuli verta, lopuksi pelkkää verta. Hän ei ollut syönyt vähään aikaan eikä oksennettavaa löytynyt loputtomasti. Yö eteni hitaasti ja aamun valjetessa noidansurmaaja oli entistä vihaisempi, huonovointisempi ja innokkaampi ostamaan melkein mitä tahansa saadakseen kivun hellittämään.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Feb 21, 2009 17:14:54 GMT 3
Crysan heräsi syksyisen kirpeään aamuun. Aurinko pilkotti pilvien seasta vielä lähes taivaanrannassa. Syötyään Crysan meni katsomaan, kuinka yrtit olivat yön aikana kuivuneet. Ne olivat jo lähes käyttökelpoisia hän arvioi, vielä muutaman tunti niin hän voisi valmistaa niistä sopivan sekoituksen miehen tarpeisiin. Toivottavasti hänellä olisi kaikkia niitä yrttejä joita mies sekoitukseen kaipasi, ellei tuo sitten vain halunnut näitä harvinaisempia. Koskaan Crysan ei ollut kuullut kenenkään halunneen vain ja ainoastaan näitä yrttejä. Niitä käytettiin pieninä määrinä sekoitettuna muihin yrtteihin, joihinkin harvinaisiin sairauksiin, mutta yksistään niiden oikean määrän arvioiminen olisi haastavaa. Odotellessaan miehen saapumista Crysan alkoi keittää flunssa aaltoa vastaan tarvittavaa uutetta. Hän sekoitti keskenään useita yrttejä ja öljyjä, jättäen lopulta keitoksen kiehumaan hiljalleen pataan tulen yläpuolelle.
Saadakseen tehtyä jotakin hyödyllistä Crysan keräsi parsittavat vaatteet, neulan, lankoja, sakset ja istuutui mökin ulkopuolelle aurinkoon ompelemaan. Työ ei vaatinut suuria ajatuksia, niinpä hänen ajatuksensa palasivat edelliseen iltaan ja pelkoon, jota hän koki miehen ja tuon ratsun läheisyydessä. Kuin pahuus olisi leijunut noiden ympärillä. Myös muut kyläläiset tuntuivat karttelevan miestä ja tämän ratsua, siltä se ainakin hänen silmissään oli näyttänyt. Koskaan hän ei ollut omannut selvännäkijän taitoa, mutta ihmisten tunteet hän pystyi aistimaan melko vahvasti. Katsellessaan neulaa, joka juuri parsi kiinni reikää jonka hän oli onnistunut saamaan vadelmia kerätessään, hän mietti kuinka kauan voisi viettää kylässä aikaa ennen kuin olisi aika jatkaa matkaa.
|
|