|
Post by nerbella on Jan 7, 2009 18:35:45 GMT 3
[[ Eli kaipailisin pelikaveria, kuka vain, millaisella hahmolla vain kelpaa! Pelaaja ruudun tällä puolen ei ole ujo eikä herkkämielinen, joten kaikki menee~ ]]
Rosalie
Ah, ilta oli niin kaunis. Täysikuun kalpea valo valaisi hämärästi vanhaa hautausmaata, saaden sen näyttämään melkein kauniiltakin. Erään hautapaasin päällä istui hahmo valkeassa mekossaan, katse kohotettuna kohti tummaa taivasta. Sormi piirteli kuvioita taivaalla välkkyvistä tähdistä, suupielin kaartuessa hymyyn. Marmorinvalkea iho kuulsi kirkkaana, saamatta tyttöä näyttämään laisinkaan sairaalta, vaikka niin olisi voinut kuvitella. Tyttö oli hyvin, hyvin kaunis oikeastaan. Tummat eebenpuunmustat kiharat valuivat valtoimenaan hartioille ja katse punertavissa silmissä oli kirkas, jotenkin vilpitön. Tätä olentoa vain harva kykeni kutsumaan hirviöksi.
Hiljainen, sointuva laulu kaikui pimeässä yössä. Tytön sopraanoääni oli pehmeä, mutta hyvin kirkas ja kuitenkin hauras. ”See the darkness coming, in the evening of my last day. Sunshine gone forever, someone singing my lullaby” Lopulta laulu vaihtui pelkäksi hyräilyksi. Silmät olivat sulkeutuneet, tyttö oli vaipunut ajatustensa vietäväksi. Niin mielellään tuo olisi vaipunut uneen, unohtanut hetkeksi kaiken muun.
|
|
|
Post by hikaru on Jan 25, 2009 21:19:35 GMT 3
Tumma hahmo kuljeskeli katuja pitkin katsellen taivaalle. Kuu oli täysi tai niin ainakin hahmosta näytti. Kuu valaisi tietä yöllä kulkeville. Olihan kaduilla katulamppujakin, mutta ne olivat kaikki melkein sammuksissa. Lamput olivat vanhoja, huonoja ja rikkinäisiä. Oli ihme, kun edes osa niistä toimi. Ne eivät edes valaisseet kunnolla, sillä ne olivat lian ja kuran peitossa. Yö oli hiljainen ja rauhallinen, kuten tavalliseen tapaan, missään ei oikein tapahtunut mitään. Silloin tällöin sattui olemaan jotain, muttei kovin usein. Tumma hahmo, poika, kuljeskeli ympäriinsä katuja päämäärättä, ei hänellä ollut oikein muutakaan tekemistä, häntä ei huvittanut mennä kotio, ei todellakaan huvittanut.
Poika suuntasi kaupungin, kylän tai mikä se nyt oli, laitamille. Siellä sijaitsi hautausmaa. Joidenkin mielestä se oli karmiva ja joskus jotkut sanoivat että siellä oli yön aikaan hirviöitä. Poika ei huhuihin niin uskonut. Hän ei koskaan ollut nähnyt yhtään, niin oliko edes syytä uskoa. Kohta lähestyessään jo hautausmaata, poika alkoi kuulla hiljaista laulua, se voimistui hieman pojan päästessä lähemmäs. Katse kiersi hautausmaata etsien äänen aiheuttajaa. Kohta silmäpari äkkäsikin hautapaasin pääööä istuvan hahmon, jolla oli valkea mekko.
//Aloitus vuoroni. Teen hahmoni tiedot tästä pikemmin. Minun piti tehdä ne jo, mutta en päässyt oikein käymään täällä. On ollut vähän kiireitä.//
|
|
|
Post by Yume on Feb 2, 2009 18:33:04 GMT 3
// Jos vain sakkiin sopii, mie voisin tulla Sakipikkuisen kanssa mukaan. Ilmoittakaa vain, jos ei käy niin tämän vuoron voi unohtaa~
Saki.
Juoksevat, hätäiset askeleet kipittivät nopeasti pitkin öisiä katuja. Mahdollisimman kauas, mahdollisimman nopeasti. Nuori ihmisen tapainen poika puikkelehti varjoisia kohtia hyväksi käyttäen mahdollisimman näkymättömästi kohti kaupungin laitamia, pyrkien pääsemään mahdollisimman kauas keskustasta ja sitä ympäröivästä vaarasta.
Hetkeksi poika joutui pysähtymään, nojaamaan polviinsa hengästyneenä. Ruskeat silmät vilkuilivat pelosta suurenneina taaemmas, ei kai kukaan vaan seurannut häntä? Tultuaan negatiiviseen tulokseen nuorikko pyrki tasaamaan hengitystään paremmin, koskettaen samalla kädellään punertavanruskeahiuksista päätään, jonka vasemmalta puolelta meni sideharso pään yli. Saki mutisi hiljaa itsekseen, väräyttäen oikeanpuoleista ketunkorvaansa, joka oli painunut luimuun hiusten sekaan. Punertavat ketunhännät huiskahtivat ilmassa, niiden ollen myöskin varsin aran oloisesti lähellä maanpintaa.
Pian Saki jatkoi matkaansa hiljaisin, nyt hivenen hidastunein askelin, huomaten lähellä olevan hautausmaan. Uteliaisuus veti nuorta kettufurrya lähemmäs hautausmaata, askelien pyrkien olemaan mahdollisimman hiljaiset. Saki nojasi läheiseen hautakiveen, mutisten jotain itsekseen, haravoiden katseellaan kuunvalon valaisemaa hautausmaata. Piankos furry näki eräällä kivellä istuvan naispuolisen olennon ja hivenen ihmetellen Saki asteli lähemmäs. "A-anteeksi, neiti.. ?" Ääni särähti pahemman kerran, Sakin pyöritellessä päätään itsekseen. Loistava aloitus niin muutenkin hyvin menneen päivän kunniaksi.
|
|
|
Post by nerbella on Feb 3, 2009 16:22:22 GMT 3
// Tämän puolesta olet oikein tervetullut~ Useamman kanssa hauskempi, näin ainakin oma kokemus kertoo.. Hikarun mielipidettä?
Rosalie~
Askelia. Useammat kuin yhdet. Silmät aukenivat hitaasti ja katse palasi takaisin maan pinnalle. Nyt kun valo ei enää suoraan osunut tuon silmiin, saattoi nähdä niiden olevan varsin kauniin väriset. Rusehtavat, kultaisella vivahtella. Tänä yönä silmät todellakin olivat kirkkaat - tulijoiden kannalta hyvä niin - ja niiden katse oli valpas, mutta ystävällinen. Se tavoitti nopeasti kaksi hahmoa, toisen hieman kauempana, toisen aivan vierellä. Puhe sai kevyen, soinnikkaan hymähdyksen karkaamaan suupieliltä. "Minulle lienet puhuvan?" Tyttö nousi seisomaan, astumatta kuitenkaan lainkaan lähemmäs tulijaa. Hän ei halunnut säikyttää toista, liian aralta se näytti muutenkin. Ei sillä - harva tunnisti vampyyria ensisilmäyksellä, useimmat vaativat huomattavan paljon aikaa (jopa viikkoja) tajutakseen, ettei Rosalie todellakaan ollut vanhentunut päivääkään viimeiseen puoleen vuosituhanteen. Hiljainen tuulenvire sai tummat hiuksen karkaamaan korvien takaa, mutta tyttö ei antanut sen häiritä. Silmät katselivat tarkkaavaisina kohti toista, pitäen kuitenkin myös taaempana olevaa hahmoa silmällä - koskaan ei olisi turvallista luottaa tuntemattomaan.
"Älä huoli, en minä sinua syö.." Tyttö naurahti kepeästi, antaen letkautuksen vaikuttaa aivan tavalliselta. Sisimmässään tuo liki nauroi - ei hän toista söisi, ehei, muutamaa iltaa sitten kuitenkin tilanne olisi voinut olla kokolailla toinen. Soma hymy pysyi huulilla, mahdollisimman neutraalina tytön huomaamatta alkaessa jälleen hyräilemään jälleen hiljakseen. Hiljaisina soivat sävelet tuohon tummaan yöhön, rauhallisina ja kauniina. Ehkäpä ne rauhoittaisivat myös toistakin, saisivat tuon kolmannenkin uskaltautumaan lähemmäs.
|
|
|
Post by hikaru on Mar 8, 2009 16:49:17 GMT 3
Tadashi katseli hautausmaan suuntaan. Häntä ihmetytti miksi tyttö oli siellä ja vieläpä yksin. Tai no ei kohta ollut. Jokin lähestyi tyttöä kauempaa. Tyttöä lähemmäs tuleva hahmo näytti jokseenkin pelokkaalta, tai ainakin poika päätteli niin. Ei hän varma voinut olla kun oli näin kaukana. Poika kuuli hahmon sanovan tytölle jotain, mutta oli sen verran kauempana, ettei kuullut mitä.
Tadashi jäi seisomaan paikoilleen. Hän ei lähtenyt lähestymään tyttöä kuten toinen oli tehnyt. Miksi olisi lähestynyt, ei hän edes tuntenut tyttöä. Poika liikahti hieman lähteäkseen jatkamaan matkaansa, mutta pysähtyi puraisten huultaan. Kasi painautui kylkeä vasten varovasti. Pahus. Haavaan särki vieläkin, vaikka hän oli saanutkin sen jo muutama päivä sitten.
//lyhyt. Ei ole viel oikein päässyt käyntiin//
|
|
|
Post by Yume on Mar 9, 2009 16:28:20 GMT 3
Saki väistämättä luimisti hiukan punertavia ketunkorviaan kuullessaan tytön puhuvan ja kääntyvän poikaa päin. Katse valahti harhailemaan jonnekin jalkojen tienoille, joiden arvista ja huonokuntoisuudesta voisi päätellä furryn olevan jonkinsortin matkalainen - totuus olikin melko lähellä sitä, Saki oli matkalla.. pakomatkalla, jos tarkkoja oltiin, mutta ei ollut toivoakaan että Saki olisi tämän asian ääneen sanonut, olo oli turvaton ilmankin.
"Et varmastikaan.. anteeksi.. olen vain vähän.." Saki sitten yritteli selitellä jotain hiljaisella äänellä, kunnes katse kohosi paremmin katselemaan edessä olevaa marmorinvalkean ihon omaavaa tyttöä. ".. äh, ei mitään.." Saki sitten totesi, siirtäen kätensä hivenen hermostuneen oloisena niskansa taakse, pörröttäen hivenen hiuksiaan. Samalla Saki vilkaisi taakseen, huomaten hautausmaan läheisyydessä toisenkin henkilön tytön lisäksi, reunemmalla. Hännät valahtivat hivenen alaspäin maata kohden, huulilta purkautuen pieni ynähdyksentapainen. Saki todellakin pelkäsi, pelkäsi niin suunnattomasti.
|
|
|
Post by nerbella on Mar 12, 2009 19:11:26 GMT 3
Toinen kulma kohosi aavistuksen ja hymy suupielillä leveni. Selittelyä, selittelyä. Noh, mikäpäs siinä, vaikka eihän Rosa itse sitä todellakaan olisi tarvinnut. Ei hän kaivannut selityksiä, eikä niitä tarvinnut hänelle antaa. Mutta toisaalta, kyllä hän kuunteli. Kuunteli huvittuneena, hymy huulillaan. ”En panisi pahakseni vaikka nimesi tietäisin” Rosalie sitten naurahti, kirkkaat, tuikkivat silmät hymyillen. Omaa esittäytymistään tuo ei heti alkuun lykännyt, sillä aihe vaati hetken tuuminnan. Valitettavasti nimittäin tältä kyseiseltä hautuumaalta sattui löytymään myös tytön oma hautakivi, hieman tästä sivummalla, lähempää hautuumaan portteja. ’Rosalie Halley 17.12.1924-13.5.1939’ niin siellä lukisi, harmahtaneessa, ajan kuluttamassa hautakivessä. Mutta miksipä tuo löytäisi kyseistä hautaa? Sitäpaitsi Rosahan voisi johdatella nuo pois täältä karmivasta paikasta, jonnekin hieman ihmismäisempään ympäristöön. ”Nimeni on Rosalie, hauska tutustua”
Katse kääntyi vilkaisemaan kauempana olevaa hahmoa. ”Hei sinä siellä!” Rosa sitten huusi, ei kovinkaan kovaa, mutta sellaisella äänellä, että toinen kuulisi. Olisi hyvä antaa ainakin ilmi se, ettei toinen ollut jäänyt huomaamatta. ”Mikäli sinulla ei parempaa tekemistä ole niin liity toki seuraan” Kevyt naurahdus seurasi sanoja – kerrassaan mainio tapa viettää iltaa, pitämällä juttukerhoa hautuumaalla. Oivallista Rosalie, kerrassaan oivallista.
|
|
|
Post by hikaru on Mar 12, 2009 21:19:11 GMT 3
Tadashi nosti katseensa takaisin hautausmaan suuntaan. Mitä tekemistä tytöllä oli hautausmaalla? Yleensä tytöt pelkäsivät hautausmaita, varsinkin illalla, ja karttoivat niitä, mutta tuo ei näyttänyt tekevän niin. Poika liikahti sivulle puraisten huultaan sitten kivusta. Voihan nenä, tämäkin tästä puuttui. Poika huokaisi ja käänsi katseensa kaupungin suuntaan. Muutamaan taloon oli syttynyt valot. Poika oli näkevinään jonkun tulevan katua pitkin, mutta hän ei ollut varma, koska se oli niin kaukana. Kumminkin pian poika sai varmistuksen siitä että joku oli tulossa kohti. Hahmo käveli rauhallisin askelin hautuumaata kohti meinaten ohittaa sen. Hautausmaalta tuleva puhe kumminkin pysäytti hahmon ja tämä käänsi katseensa sinne. Silmä pari äkkäsi pian Rosalien, ja kohta ilmassa kuului kiljaisu. Hahmo oli mitä ilmeisemmin ollut joku nuori tyttö, joka oli peljästynyt hautausmaalla olevaa tyttöä, kun oli luullut tätä joksikin haamuksi tai muuksi vastaavaksi.
Tadashi katsahti kiljahduksen jälkeen lähellä oleviin rakennuksiin, joidenka ikkunoihin syttyi valoja toinen toisensa jälkeen, ja ihmisiä tuli pihalle taloista katsomaan mitä oli tapahtunut, osalla heistä oli jopa aseita kädessä. Väkijoukko äkkäsi kiljuneen tytön ja tulivat tämän luo osan katsoessa poikaa kohti ja osa hautuumaalle päin. '' Tu-tuolla on hi-hirviö'' tyttö kuului änkyttävän osoittaen hautuumaalle. Loputkin väkijoukosta käänsi katseensa silloin hautuumaalle päin nostaen aseet siellä olevaa porukkaa kohti. Tadashi puri hampaansa yhteen. Tämä nyt tästä sitten vielä puuttuikin. Kohta ihmiset varmaan alkaisivat ampua välittämättä siitä olivatko hautuumaalla olevat ihmisiä vai ei. Näin tapahtui joka kerta, vähänkin epäilyttävät henkilöt ammuttiin. Kaupunki eli pelossa. '' Odottakaa hetki...'' Tadashi aukaisi suunsa lähtien kivuistaan huolimatta käveleen kohti väkijoukkoa. '' He eivät ole tehneet mitään...'' Väkijoukko käänsi katseensa poikaan vihaisen oloisena. '' Mitä he tekevät tuolla? Ovatko he jotain hirviöitä? Ei kukaan selväjärkinen tai normaali ihminen mene tuonne yöllä...'' Vihaiset äänet tulivat väkijoukon seasta. '' Eivät he ole pahoja...kai...'' poika sanoi viimeisen sanan niin hiljaa ettei kukaan kuullut sitä. '' Ja mistä sinä muka sen tiedät, sinähän olet se saastainen petturi...'' joku väkijoukon edestä huudahti. '' No tie...'' Poika aloitti, mutta loppu jäi kesken, kun joku kerkisi lyömään häntä aseen toisella päällä kylkeen. Poika oli älähtää kivusta, mutta tukahdutti sen. '' Turpa kiinni... emme kaipaa sinun sanomiasi, teemme mitä teemme, se ei kuulu sinulle, koska et ole tervetullut tänne... Seuraavasta kerrasta kuolet....'' lyöjä huudahti pojalle.
//tossa on varmaan kauheesti kirjoitusvirheit...//
|
|
|
Post by Yume on Mar 13, 2009 16:14:29 GMT 3
Saki kallisti hivenen päätään, korvat yhä liki hautautuneina punertavanruskeiden hiuksien sekaan. Nuorikko kuunteli toisen sanat, nyökähtäen sitten hivenen arasti. "A-anteeksi, melkein unohdin.. o-olen Saki" Ruskeat silmät kohosivat hivenen maasta kohti itsensä esittelevää naista. "H-hauska tutustua, Rosalie.."
Korvat luimistuivat - mikäli mahdollista - entistä enemmän pojan kuullessa kiljaisun kauempana. Hätäisesti furry kääntyi äänien suuntaan, peläten jo pahinta. Ehkäpä olisi ollut hyvä, ettei Saki olisi katsonut kiljaisun suuntaan, sillä hän suoranaisesti jämähti paikoilleen pelosta huomatessaan kyläläiset aseidensa kanssa. Ja kun kaikki kääntyivät katsomaan hautuumaalle päin, Saki tunsi tärisevänsä. Järkyttyneisyydestä laajenneet silmät palasivat hitaasti katsomaan eebenpuunmustahiuksista naista. "M-mi-mitä nuo t-tuolla n-noiden ka-kanssa tekevät..?" Saki viittasi aseisiin ja tärinästä ja änkytyksestä todellakin voi tyhmempikin päätellä sen, että Saki todella pelkäsi - enemmän kuin tämän koko keskustelun aikana. Aseista tuli vain huonoja muistoja mieleen, ne aiheuttivat vain tuskaa.
|
|