|
Post by R.C. on Aug 30, 2005 17:58:00 GMT 3
(( Edellä oleva peli on päättynyt. -R.C. >>>))
Hieman myöhemmin saapui soturitar linnanpihaan, jossa oli sopinut toiset tapaavansa. Aamu oli vanhenemaan päin ja pieni tori matkaa tekeville oli jo pystytetty suurelle aukiolle lähelle talleja. Myyntipaikan laidalle oli rakennettu myös avoaitaus, jossa kaupan olevat hevoset käyskentelivät. Nainen vilkuili jokseenkin vihamielisesti ympärilleen, sillä hän ei erityisemmin pitänyt väestä, jota myyntikojujen ympärillä parveili. Myös häntä itseään katsottiin karsaasti, eikä ihme, näyttihän soturitar kovin nukkavierulta muuhun linnanväkeen verrattuna. Vyötteellään tuo kantoi aseidensa ohella kuitenkin nyt paria raskaampaa pussia, jotka vaimeasta kilahtelustaan päätellen sisälsivät paljon rahaa.
Linnanpihassa käyvä liikenne oli sen verran ruuhkaisaa, ettei nainen edes yrittänyt lähteä väentungoksen läpi tietään raivaamaan. Hän päätti tähyillä kaksikkoa hevosaitauksen luona odotellen ja samalla jo hyvää ratsua itselleen etsiskellen. Vuoroin väkeä ja hevosia vilkuillessaan mietti nainen hieman levottomasti, kuinka Shen-Shen mahtaisi ihmisiin suhtautua, saati sitten hevoset täysikasvuiseen tiikeriin. Vaan sitä ei sietänyt enää tässä vaiheessa murehtia...
|
|
|
Post by Cerenia on Aug 30, 2005 20:26:37 GMT 3
Pian myös Carmen asteli linnan pihaan ja katseli ympärilleen etsien soturitarta. Pian hän löysikin ystävänsä ja käveli tämän luokse. "Hei taas" Carmen sanoi hymyillen ja katsoi taaksensa odottaen miehen myös kävelevän sieltä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Aug 31, 2005 12:36:58 GMT 3
Ennenpitkää mies astelikin pienen mutkan kautta noiden kahden luo. Pitihän tuon ensin luoda hyvä silmäys tarjolla olevaan tavaraan, ja miettiä mitä ehkä tarvitsisi. Huppunsa tuo oli jälleen vetänyt päänsä yli, sillä häneenkään ei yleensä suhtauduttu mitä positiivisimmalla tavalla väenpaljouden keskellä. Rahaa tuolla ehkä oli juuri ja juuri hevoseen, jos siihenkään mutta paljon muuta tuo ei sitten tarvinnutkaan.
Päästyään soturin luo mies vilkaisi hevosten suuntaan. Hevosista ja niiden arvioinnista tuo ei ymmärtänyt kovinkaan paljoa, mutta ratsastaa tuo sentään osasi. "Taidan tehdä pikaisen ostoskierroksen ennen kopukan hankkimista. Palaan tähän ennenpitkää.", mainitsi tuo kaksikolle hevosten luona, ja sen enempää odoteltua paineli kohti muita myyntipöytiä.
Ensitöikseen väkimassassa tuo oli asetti rahapussinsa näkyvästi vyölleen, mikä oli yleensä typerä teko, sillä mitä enemmän väkeä torille ilmaantui, sitä varmemmin joukossa oli myös taskuvarkaita tekemässä osaansa omassa hämärässä organisaatiossaan.
Kovin kauaa tuon ei tarvinnut odotella silmä kovana ja kädet valppaina torin laitamilla, hämärähkön ja kaikesta päätellen tyhjän kujan lähellä muka katsellen myynnissä olevaa tavaraa kuin kuka tahansa muu asiakas, kun alkoi tapahtua. Miehen havainnut kovaonninen taskuvaras havitteli tuon kukkaroa, mutta vain huomatakseen ranteensa tuon rautaisessa otteessa. Ennen kuin varas oli ehtinyt kunnolla selvittää tilannetta, oli mies taluttanut tuon pimeälle kujalle, jossa oli perinyt taskuvarkaalta tuntuvat 'korvaukset', ja päälle päätteeksi iskenyt tuon tainnoksiin.
Jonkun ajan kuluttua mies saapastelikin jo kohti hevosaitauksia huppunsa alla hymyillen, olallaan lähes täysi kantolaukku, sekä hallussaan runsaasti enemmän rahaa kuin tullessaan, tälläkertaa tosin ei niin näkyvällä. Nyt olisi aika valita ratsu.
|
|
|
Post by R.C. on Aug 31, 2005 22:15:02 GMT 3
Soturitar tervehti ystävällisesti virnistäen toista naista tämän saapuessa ja nyökkäsi lyhyesti miehelle tuon ilmoittaessa omista viime hetken menoistaan. Sitten hän kääntyi taas hevosaitauksen puoleen Carmenille puhuen:"Tulit juuri parahiksi. Olin valitsemassa itselleni hevosta ja voin suositella sinullekin jotakin näistä ratsuista. Olen melko hyvä arvioimaan milloin hinta, kunto tai kerrottu ikä eivät täsmää. Ja usko pois, valitsemalla kunnon hevosen voi parantaa huomattavasti matkansa mukavuutta ja varsinkin lisätä mahdollisuuksiaan selviytyä. Olemme sentään matkalla aavikolle ja reissusta tulee rankka meille kaikille, myös eläimille." Nainen vilkaisi merkitsevästi tiikeriin, joka piti onneksi matalaa profiilia eikä kiinnittänyt liikaa ihmisten huomiota tai mainostellut itseään aitauksessa liikehtiville ratsuille.
Nainen kääntyi kohta hevosmyyjän puoleen, joka oli pitkään silmäillyt toiveikkaasti soturittaren rahapusseja. "Paljonko pyydät punakarvaisesta mustakylkisestä oriista?", kysyi nainen osoittaen yhtä hevosista, joka näytti vielä nuorelta täysikasvuiseksi. Se korskahteli levottomasti riimussaan kauempana muista hevosista, jotka liikkuivat isossa aitauksessa vapaana. "Tarkoitatteko tuota jukuripäätä? Se on villi ja suoraan sanottuna vain harmiksi minulle! Moni on yrittänyt kesyttää sitä mutta turhaan. Tekisitte viisaammin jos valitsisitte jonkun säyseämmistä yksilöistäni...", päivitteli kauppias päätään puistellen, naisen arviointikykyä selvästi naureskellen. "Sittenhän teille on vain eduksi jos vien sen pois täältä. Paljonko?", toisti nainen kärsivällisesti. Kauppias synkistyi ja kuittasi tuolle hinnan, joka oli hevosen kaltaisesta kauppa-artikkelista perin halpa. "Mutta oma on asianne miten saatte sen mukaanne.", murahti kauppias naisen laskiessa tuolle rahoja.
Soturitar virnisti vain miehelle ja kiersi aitauksen toiseen päähän vapauttaen hevosen, joka riehaantui oitis ja uhitteli maata kuopien, korskuen ja ilmaa potkien aitauksen ulkopuolella ihmetteleville ihmisille. Nainen tarkkaili hevosta jonkin aikaa jännittyneesti kunnes heilautti itsensä yllättäen aidan yli vaaravyöhykkeelle ja syöksyi kohti hevostaan. Haastavasti huudahtaen hän heilautti itsensä taitavasti juoksevan oriin selkään ja tarttui tuota ohjaksista saattaen eläimen raivon valtaan. Mutta yrittipä tuo miten hyvänsä karistaa kiusankappaleen selästään, ei soturitar antanut periksi. Kaikesta näki hänen tulleen aavikoilta ja taitavan maantierosvojen paljonhuhutut kyvyt käsitellä hevosia tai vaikka taistella ratsastaessaan. Hevonen ja soturitar kävivät jonkin aikaa kestävän tahtojen taistelun kunnes ratsu tunnusti viimein vertaisensa ja asettui kuin taikaiskusta.
Nainen taputti tyytyväisesti hevosen kaulaa ja ohjasti ratsunsa väkijoukon monien taputusten ja kannustushuutojen saattelemana hyppäämään yli aidan ja pysähtymään toisen naisen ja myyjän viereen. "Säyseä kuin kissanpentu.", kuittasi hän naurahtaen typertyneelle kauppiaalle ja katsoi sitten naisen puoleen. "Entäpä sinä, Carmen? Oletko jo päättänyt millä ratsastat?"
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 1, 2005 15:49:50 GMT 3
Carmen katsoi soturittaren ratsastamista hymyillen. Ja kun nainen sitten tuli takaisin ja kysyi oliko Carmen jo valinnut niin Carmen nyökkäsi ja sanoi sitten hyvin hiljaa.
"Minä en löydä ratsua täältä sillä minä aion lentää. Väsytän hieman itseäni niin saan mukavan ja halvan keinon matkata ja voin tähystääkin samalla. Pitää silmällä ettei kukaan seuraa meitä."
Sitten Carmen katsoi soturittaren hevosta ja sitten muita hevosia ja jatkoi sitten.
"Sillä en halua yhdenkään viattoman luontokappaleen kärsivän, niin en aio myöskään saattaa yhden ainoatakaan eläintä niitä ehkä vaanivaan kuolemaan. Mutta mitä muita tarvikkeita me tarvitsemme?"
Carmen kysyi ja katsoi soturitarta ja tiikeriä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 1, 2005 20:40:23 GMT 3
Mies palasi paikalle suurinpiirtein niihin aikoihin kun soturi oli ehtinyt 'kesyttää' valitsemansa ratsun. Mies katseli jonkin aikaa huppunsa alta menoa, ja siirtyi sitten lähemmäs aitausta valikoidakseen itselleen ratsun. Käytössään olevilla rahoilla tuo ei varmasti parasta mahdollista saanut, mutta uskoipa silti saavansa kelvollisen.
Tovin jos toisenkin mulkoiltuaan aitauksessa liikuskelevia eläimiä tuo viittasi kauppiaan luokseen, ja alkoi (huppu edelleen suojaavasti kasvojensa yllä kaiken varalta) tehdä kauppaa yhdestä ruskeasta säyseänoloisesta eläimestä. Yritettyä tinkiä hieman hinnasta ja siinä pienehkön edun saavutettuaankin maksoi mies kauppiaalle käypäisän hinnan hevosesta.
Pienen tovin kuluttua, kauppiaan laskeskellessa tyytyväisenä rahojaan, istuskeli mies jo kriittisen oloisesti arvioiden ratsunsa selässä.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 2, 2005 15:35:27 GMT 3
Soturittaren kulmat kohosivat hieman ihmetyksestä hänen kuullessaan toisen naisen aikovan lentää, mutta ei tarkemmin ajatellen pitänyt ajatusta ollenkaan huonona, kunhan he olisivat varovaisia eivätkä tulisi huomatuiksi ennen kuin havaitsisivat itse vihollisensa. "Suunnitelmasi ei kuulosta lainkaan hullummalta, ja itse asiassa se sai minut todella kaipaamaan vanhaa kunnon haukkaani Myrskysiipeä, joka sai surmansa edellisellä matkalla...", nainen lausahti ja vaikeni sitten tajuten toisen käsittäneen kertomansa kenties väärin. "..mutta Myrskysiipi, kuten Shen-Shen nyt, lähti siihen reissuun omasta tahdostaan, riskit tietäen. Ja sitä eläimissä arvostan - uhmaa, itsekkyyttä, itsenäisyyttä." Nainen taputti hellästi korskuvan oriinsa kaulaa, sillä hän tiesi eläimen tottelevan itseään vasta vastentahtoisesta kunnioituksesta, ei alistuneisuudesta.
Kohta hän huomasi miehenkin palanneen, odotti tämän tekevän kauppansa ja puhui sitten puolittain molemmille: "Olemme nähtävästi saamassa tähystäjänkin matkallemme, ja tästä voi olla vielä hyötyä. Carmen ei näet aio ratsastaa vaan lentää.", soturitar sanoi miehelle nuoreen naiseen viitaten. Hän oli nähnyt noidan kykyjä jo kylliksi jättääkseen kysymättä tältä, miten ihmeessä tuo aikoi aikeensa toteuttaa. Yksi huoli oli silti edelleen mielessään hänen kääntäessään katseensa hymyillen naisen puoleen: "Kunhan et väsytä itseäsi liiaksi, Carmen. Ilmeisesti sinulla oli jokin keino turvata vesivarastommekin kuumuuden keskellä? Jos näin on, emme oikeastaan tarvitse enää muuta kuin ruokaa siltä varalta, että metsästysonni ei kukoista, tulentekotarvikkeet ja joitakin huopia yöpymiseen. Paahtavimmassakin autiomaassa on öisin kylmä...", hän muistutti tietäen, ettei nainen ollut kertomansa mukaan koskaan käynyt moisessa karussa maastossa.
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 2, 2005 19:59:16 GMT 3
"En väsytä, muutama kunnon yöuni kyllä korvaa lintuun menetetyn energian ja kyllä voin turvata vesivarastomme. Minä aistin veden, oli se sitten missä tahansa ja pahimmassa tapauksessa voimme tyytyä vesisuihkuunikin" Carmen sanoi ja katsoi sitten vuoroin miestä vuoroin soturitarta. "No mennään sitten hakemaan sitä ruokaa ja varusteita jotta pääsemme lähtemään" Carmen sanoi lopuksi ja otti rahansa esiin riipuksestaan.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 3, 2005 14:44:31 GMT 3
Mies nyökkäsi tuskin nähtävästi kuultuaan noidan aikeet. Mies tunsi erään velhon, oli jopa matkustanut tämän kanssa, joten hän osasi odottaa noidaltakin melkein mitä tahansa. Olisihan se hyvä ollatiedustelija yläilmoissa, mutta vesivarojen suhteen tuolla oli epäilyksensä. Hän oli jo ehtinyt hankkia mukaansa leilin, ja täyttäisi sen ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Ruokapuolta tuo ei ollut vielä ajatellut, mutta tällaisella torilla sen hoitaminen tuskin tuottaisi ongelmia. Muutamilla kolikoilla kukkaronsa pohjalla tuo saisi hyvinkin kustannettua itselleen kuivattua lihaa ja muuta hyvin säilyvää syötävää.
Mies oli yhtä mieltä noidan kanssa siitä että olisi aika tehdä loput ostokset. Hän laskeutui ratsunsa selästä ja etsi katseellaan lähimmän kunnollisen myyntikojun jossa näkyi jotain syötävää. "Tuolla", hän sanoi osoittaen sitä kohti ja lähti astelemaan sen suuntaan.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 3, 2005 20:23:51 GMT 3
Nainenkin piti ajatusta hyvänä ja jätti hetkeksi ratsunsa lähtien hänkin miehen osoittamaa myyntikojua tutkimaan. Pian tuo löysikin sieltä kaiken tarvitsemansa, pitkään säilyvää ravintoa ja pari vesileiliä, jotka voisi täyttää juuri ennen aavikolle astumista. Huopia yöpymiseen ja tulentekotarvikkeet oli naisella jo omasta takaa. Kaiken kaikkiaan kaupat sujuivat hyvin eikä soturitar suinkaan jäänyt puille paljaille saatuaan ostoksensa tehtyä. "Olemmeko valmiit lähtemään?", hän kysyi saatuaan kaiken pakattua hevosensa selkään. Kukaan ei tällä välin ollut edes yrittänyt ratsuaan anastaa, mikä ei eläimen luonteen puolesta mikään ihme ollutkaan. Tämä oli kätevää jos joutui liikkumaan paikoissa, joissa parveili paljon pitkäkyntisiä.
(( saattaisi olla hyvä skipata jonkin verran tylsästä matkasta ja siirtyä suoraan aavikolle, jos se käy molemmille. =) ))
|
|
|
Post by Cerenia on Sept 4, 2005 10:06:21 GMT 3
Hetken päästä Carmen olikin jo ehtinyt hankkia kaiken tarvittavan ja katsoi sitten soturitarta ja sanoi "Minä ainakin olen....ihan kohta" Carmen sanoi ja asteli sivukylälle jossa hän kutsui toista elementtiään, tulta ja loi suuren tulisen feniksin, jonka selässä hän ratsastaisi. Hän kipusi feniksin selkään ja se lensi takaisin muiden luo. "nyt olen valmis lähtemään" Hän sanoi silitti feeniksiään.
((sopii ainakin minulle))
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Sept 4, 2005 20:05:07 GMT 3
Salamurhaaja etsiskeli kaikessa rauhassa tarvikkeita kojuilta, ja lopulta löysi kuin löysikin etsimänsä. Huopa, kuivattua lihaa ja leipää. Noilla hän sai hyvinkin täytettyä kantolaukkunsa, joten syötävää ainakin riitti jos ympäristöstä sitä ei löytyisi.
Noidan palattua varsin huomiota herättävällä ratsullaan mies tutkiskeli tuota tovin vaitonaisena. Tovin äimisteltyään näkyä, kuten varmaan monet muutkin lähistöllä oleskelevat, nousi tuo ratsaille ja nyökkäsi soturittaren suuntaan. "Valmista! Eiköhän mennä."
|
|
|
Post by R.C. on Sept 5, 2005 10:41:31 GMT 3
(( tiedoksi topiccia lukeville: Hahmomme ovat siirtyneet tästä eteenpäin Aavikoille. ))
|
|
|
Post by R.C. on Oct 10, 2005 21:59:20 GMT 3
Eräänä aurinkoisena aamuna tasan kuukauden kuluttua tapahtumista aavikoilla odotti nainen muita linnan sisäpihalla, lähellä porttia, josta tuleva ja lähtevä väki virtasi rauhallisesti sisään linnoitukseen ja sieltä ulos. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän huomiota yksinäiseen soturittareen, joka nojaili levollisesti linnoituksen muuriin ja seuraili mietteliäänä ihmisvirtaa. Hän arvaili mielessään, mahtaisiko kaksikko saapua paikalle. Edelliset hyvästit olivat olleet kovin kiireiset ja riittämättömät. Paljon oli tapahtunut ja moni asia oli valjennut naiselle sen jälkeen kun hän oli karauttanut hevosineen ja tiikeriystävineen pois noidan ja miehen luota. Kenties hän saisi jakaa ajatuksiaan noiden kahden kanssa vielä kerran täällä ja tänään.
|
|
|
Post by Cerenia on Oct 11, 2005 17:32:10 GMT 3
Carmen käveli rauhallisesti kohti linnaa. Hän katseli väkijoukkoa joka kuljeksi linnan lähettyvillä ja mietti hartaasti maailman menoa. Pian hän huomasikin jo soturittaren ja käveli tämän luo. "Huomenia, pitkästä aikaa tosin. Miten tyttäresi voi?" Carmen kysyi rauhallisesti soturittarelta ja hymyili pienesti.
|
|