|
Post by Cirsicca on Dec 8, 2008 16:37:16 GMT 3
Selviteltyään päänsä, ravisteltuaan punaisen usvan harteiltaan ja ruokittuaan Petonsa raukeaksi puhelimeen oli tartuttu ja soitettu Rouva Polákille. Ei selityksiä, ei sen enempää kuin rehellisen pahoitteleva anteeksipyyntö esteestä saapua paikalle…siitäkin huolimatta, että asiallinen Rouva Polák oli kuulostanut luonnottoman yllättymättömältä asian suhteen. Miksi? Kuka tietää… Pääasia oli se, että tapahtumien saamat käänteet eivät olleet horjuttaneet kummankaan osapuolen halua neuvotella tilanteesta ja sen mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista. Niinpä linnunpoikamaisen hontelo Brujah löysi itsensä paria yötä myöhemmin seisoskelemasta talvisessa tihkusateessa harmaaseen villakangastakkiinsa kietoutuneena vanhan venäläisen ravintolan varjoisella sisäänkäynnillä. Kädet syvälle takin taskuihin tungettuina Becky tarkkaili harvoja ohitse kulkevia kumaraisia hahmoja ja…odotti. Hänen oli käsketty saapua ja odottaa, kunnes asianomainen lähetystö noukkisi hänet sisätiloihin. Saamansa käsityksen mukaan kyseessä oli paikkana jonkin sortin etuvartiosto. Ei missään nimessä paikallinen Elysium, mutta turvalliseksi muokattu ympäristö alustaville neuvotteluille.
Oven kolahdus sai valppaan olennon säpsähtämään siitäkin huolimatta, että sitä oli ehditty jo odottaa. Vaalean naisen sauvoineen piirtyessä oviaukkoon nuoren Brujahin olemus kuitenkin asettui ja Polákin kehottavasti viitatessa seuraamaan Becky teki niin. Verenpunaisia verhoiluja ja kulta koristuksia, jotka olivat rapistuneet vuosien saatossa ja lohkeilleet. Tupakan savun tummentamia maalauksia ja pois pyyhkimätön usva, joka tuntui leijuvan aloillaan silloinkin kun kukaan tilassa ei sikareitaan poltellut. Tasaiset askelet ja sauvan napsahtelu vasten lohkeillutta lattiaa johdatte vettä tipahtelevan linnunpojan takatiloihin johtavalle ovelle ja niistä sisään. Kesti silmiltä hetken tottua takahuoneen tummuuteen, mutta sitten…Tummaa seinää vasten piirtyivät terävät lähes elollisen sävyiset piirteet, voimakkaat ja kapeat mustat kulmat ja jälleen palmikoidut sysimustat hiukset. Ja silmät, joiden väri oli niin teräksinen, että se oli lähes väritön. Sekä arpi, joka piirsi olennon ilmeen ikuiseen ilottomaan virneenpuolikkaaseen. Ja piirteiden keskeltä katse pyyhkäisi yli tilan…
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Dec 8, 2008 18:35:33 GMT 3
Venäläisillä, kuten helposti saattoi uskoa, oli näppinsä pelissä yhdessä jos toisessakin asiassa, kuten siinä millaisessa paikkaa tapaaminen järjestettiin. Mennyttä aikaa henkivä ravintola tuoksui savuiselle viskille ja hyvälle tunnelmalle. Siellä täällä pöydissä istui pariskuntia sekä pieniä ryhmiä, keskusteluun tai ruokaansa syventyneinä. Henkilökunta osoitti huomaamatonta huomaavaisuutta leijuessaan pöytien välissä tarjottimet kohotettuina ja valkeat liinat hohtaen nostalgiaa värjätyssä valossa. Nuori Brujah ohjattiin miellyttävien hymyjen ja ruokaravintolan toiselle puolelle, niiden suljettujen ovien taakse jonne ei laskettu asiakkaita. Kirkkaammat värit ja elävämpi maailma kohtasi naista, joka seurasi iltansa emännän arvokasta ja rauhallista kulkua. Keittiön liike ja äänet olivat varmasti oletettua vähäisemmät, kiire ei hallinnut krominkiillolla hohtavaksi tehtyä tilaa, eivätkä valkoiseen pukeutuneet työntekijät huudelleet toisilleen höyryn ja kolinan ylitse. Tarjoilija astui sulavasti sivuun reitiltä, mukanaan pyyhkeeseen hellästi kietaistu shamppanjapullo ja hymyili variksenpojalle ammattilaisen taidolla joka kätki kaikki ajatukset mitä arpiset kasvot herättivät. Täällä nähtiin välillä pahempaakin. Rauhallisesti, tasaiseen kolahtelevan tukensa kanssa rouva Polák saatteli myöhäisen vieraan takahuoneessa vielä yhden oven taakse ja astui sivuun ensin hymyiltyään neiti Traversille pehmeästi, hieman salaperäisesti.
Venäläiset. Ne taisivat omistaa muitakin ravintoloita kuin tämän. Vaikkakin tilavassa toimistossa pöydän äärellä istuikin jenkki, tunnelma oli kuin olisi saapunut mafiaa tapaamaan. Ensimmäinen, väistämättä, johon katse osui oli juuri heitä. Hoikka ja platinanvaalea mies pelkkää routaa ja vastustamatonta karismaa mustassa puvussa ja purppuraisessa kravatissa. Armottoman viivan kasvojen yli piirtävä nauha merkkasi herra Gritsenkon silmäpuoleksi. Tämä mies seisoi oven oikealla puolen, valppaana ja liikkumattomana kuin petolintu, vain pieni nyökkäys merkitsi tervehdystä. "Hyvää iltaa, neiti Travers. Tapaamme vihdoinkin." Jään ja roudan rikkoi miellyttävä, rauhallinen basso. Saman veren nuoren vieraan kanssa jakava mies nousi pöydän äärestä ja levitti kämmenensä sydämelliseen tervetulontoivotukseen. Sheridan oli puhdas amerikkalainen, luultavasti useammassakin polvessa, angloamerikkalainen piirteiltään. Inhimillisempi kuin synkkä vartijansa, vaikka pukukoodi oli lähes yhtenevä. Solmion väri oli sama kuin vastaanottajana toimineen rouvan tumman sinisessä puvussa ja tämä yhtälailla myöhästymiseen kumman ymmärtäväisesti suhtautuva herrasmies kurotti kätensä pöydän ylitse tervehtiäkseen. Eikä lainkaan vahingossa, herra Sheridan vilkaisi sivulleen, vasemmalle, viedäkseen saapujan katseen huoneen neljänteen kaltaiseen. Takaseinän kirjahyllyä resepteineen, tilikansioineen ja mappeineen puolittain selin muihin kääntyneenä tarkastellut kalmo oli ehkä vähiten kotonaan tilanteessa. Michael oli hyvä seuramies luonnostaan, samoin rouva Polák.. Hurtta.. Oli oma itsensä. Malkaavi kääntyi katsomaan tyttöä vakavana, levottomanakin, ollen itse syy ja selitys sille miksi aiempi tapaaminen ei ollut onnistunut. Pukukoodi ei vieläkään pettänyt, paitsi että korpin solmio oli viininpunainen, sävynä kahden muun miehen valintojen välistä. He olivat tapaamisessa Coteriena, edustamana ylempää tahoa ja edustamassa yksikköään joka piti kyseistä aluetta reviirinään.
|
|
|
Post by Cirsicca on Dec 8, 2008 18:47:42 GMT 3
Katse osui Hurttaan, tahtomattakin, mutta jos miehen kylmää huokuva olemus sai linnunpojan värähtämään se tapahtui vain sisäisesti. Taustalle jäänyttä hahmoa harmaat silmät eivät tavoittaneet ennen kuin amerikkalaisen miehen eleet ohjasivat katseen varjoisamman tilan osan puoleen. Liian pian, aivan liian pian ja…ette ole tosissanne! Samalla kun yksityiskohdat kaatuivat toistensa niskaan ja rakensivat ymmärryksen perustoja, punainen usva yritti repäistä itsensä irti ja hukuttaa alleen. Liian pian. Aivan liian pian. Tähän ei oltu…valmistuttu. Käsi, joka oli ehtinyt kohota tarttumaan Sheridanin ojennettuun, jähmettyi aloilleen ja harmaiden silmien katse tuntui täysin unohtuvan ympäristön johon kantajansa oli itsensä saattanut. Hetken olivat vain linnunpoika ja Lupauksenrikkoja. Ohikiitävän hetken värittömän harmaissa silmissä paloi lähes karrelle polttava heijastus sisäisestä Raivosta ja katkeruudesta ja sitten…se painui piiloon, itsehillinnän pakottamana.
Oli kuin yhdellä katseen irti nykäisevällä liikkeellä Linnunpoika olisi irrottanut papin olemassa olevasta todellisuudesta. Kuin olisi unohtanut miehen koko olemassaolon jokaisella kehonsa säikeellä ja kiinnittäen kaiken huomionsa edessään seisovaan mieheen. Käsi nytkähti liikkeelle ja tarttui yllättävänkin lämpimänä tarjottuun kouraan. Katse etsiytyi verisukulaisen silmiin ja viha oli pyyhkäisty syvälle sielun sopukoihin. ”Iltaa myös teille, herra Sheridan.” Pehmeä ääni, niin kovin soljuva, jo puhuessaankin saattoi kuvitella kuinka se soisi nuottien keskellä. Ja vain aavistus taka-alalla olevaa kireyttä merkkinä raivosta, joka pappia nuoren olennon silmistä oli tuijottanut. Itsehillinnän rautainen ote piti Pedon ja luonnon tukahduttavassa kuristusotteessa.
Becky rolls 4 dice to Self-Control 1,9,7,4
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Dec 8, 2008 19:22:10 GMT 3
Samalla kun nuori Brujah koki henkistä polvien notkahdusta, jokaisen muun huoneessa olijan katse ja huomio oli kiinnittynyt tuohon hetkeen. Muodon vuoksi lampun yllä hitaasti liikkuva tuuletin pyyhki ilmaa, lyhyt hetki latautui jännittyneisyydellä. Voimakaspiirteinen Brujah pysyi paikallaan, pieni arvioiva hymy leikitellen kulmikkailla kasvoillaan. Miten pitkään neiti Travers tuijottikaan romanialaista, sitä aikaa olisi vaikea yrittää jälkeenpäin tavoittaa, sillä mikään muu kuin hitaan tuulettimen siivet eivät liikkuneet huoneessa koko sinä aikana.
Lupauksenrikkoja tuijotti takaisin, hengittäen hitaasti syvin vedoin jännittyneenä pukunsa jäykän kankaan alla. Elävä olisi hikoillut tai kenties kalvennut hermostuksesta, mutta kuten tyttö, myös mielenterveytensä rikkonut pappi kykeni hallitsemaan mielenrauhaa järkyttävää tilannetta. Melkein musta katse kääntyi ohjaavana takaisin ravintolapäällikön pöydän äärellä istuvaan Brujahiin. Huolimatta epämukavuudestaan, täydellisen mustasta hetkessä mielessään, he olivat täällä muista syistä. Hiljaisia askeleita. Talvisusi käveli lähes äänettömästi nuoren naisen taakse ja sulki toimiston oven, asettuen sinipukuisen rouva Polákin vierelle. Kumpikin siniverinen tarkkaili yhtälaisella mielenkiinnolla asetelmaa, luultavasti nauttienkin harvinaisesta mahdollisuudesta olla taustalla kuten teatterin hämärässä istuva yleisö.
Lumous rikkoutui kättelyllä ja Troilen jälkeläisen sointuvilla sanoilla. "Olemme vihdoin kaikki täällä, joten olkaa hyvä, istukaa alas niin voimme aloittaa." Ääni, tai ehkä se oli kulmien nosto selän takana, sai Brujahin koskettamaan unohdusta ja ajattelemattomuutta kuvastavalla eleellä otsaansa ja puhumaan uudelleen. "Aivan, kiirehdin asioiden edelle." Ja jälleen katse ohjasi, viittaavan eleen kera. Viikatemiestä muistuttava kuollut seisoi tytön olkapään takana käännyttäessä katsomaan. "Takkinne, neiti Travers." Ensimmäisen kerran puhuva silmäpuoli rikkoi ehkä joitain ensivaikutelmia rauhallisella, matalalla äänellään, joka oli kaikkea muuta kuin vihamielinen. Silti kehoituksessa oli alasävy, joka kutsui tottelemaan ja suostumaan kaikkeen mitä puvussa ja solmiossa esiintyvä ihmispeto pyysi.
Padre rolls 2 dice to S-C 9,5
|
|
|
Post by Cirsicca on Dec 8, 2008 19:34:09 GMT 3
Totta kai, tietysti. Hyvin huolellisesti välttäen pyyhkäisemästä edes katseellaan pappia, pienikokoinen olento kääntyi kohtaamaan pyynnön esittäjän. Ei, hänellä ei ollut mitään takkinsa luovuttamista vastaan. Ymmärrys syistä oli luihin ja ytimiin asti yltävä. Jollain tasolla, hän oli tätä jo odottanut. Hoikat sormet kääntelivät napit auki ja kankaaseen imeytyneestä vedestä raskas takki ravisteltiin yltä. Päällystakin suoman suojan poistuminen paljasti sen yksinkertaisen tosiasian, ettei nainen oikeastaan ollut edes hauras, vaan särkyvä. Olento, joka ei varmasti painanut 50 kiloa enempää, suorastaan huusi jokaisella solullaan kaappaamaan syliin ja suojelemaan. Eihän mikään näin hauras voinut selvitä pystyssä omin voimin, maailman tuulissa. Niin hauras, että olemuksessa oli lähes jotain…Pyhää. Tiettyä enkelimäisyyttä, eteerisyyttä, jota edes pitkänmallinen polviin yltävä villatakki ja sen alainen poolopaita eivät kyenneet kätkemään. Eikä jälkeäkään minkäänlaisista aseista. Liikkeet kuitenkin rikkoivat aavistuksen särkyvyyden mielikuvaa. Niissä oli jänteikkyyttä, joka puhui sen puolesta että vaikka nainen kooltaan oli kuin juuri se Linnunpoika, joksi kutsuttiin, oli ruista ranteissa ollut jo eläessään pettävän paljon. Silti, niin herttainen ja hento, että heikompi sielu herkästi astui sokeasti puolustamaan. Musta kulma kohosi kysyen sanattomasti, olisiko Siniverisellä muita turvallisuuden vuoksi vaadittavia toiveita. Niin vakaasti katse vältti eksymästä Papin suuntaan, että paljon peitettynäkin sana Henkilökohtaista saattoi kohota tarkkailijan mieleen.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Dec 8, 2008 22:38:53 GMT 3
Tapaamisesta oli alunperin ajateltu virallista, mutta rauhallista hetkeä, hyviä ensivaikutelmia ja sellaista. Moisen unnelman luominen saattoi olla vaikeahkoa selkeän jännitteen ollessa ilmassa noiden kahden välillä. Jokainen aisti sen, mutta todelliset motiivit sille jäivät vain ja ainoastaan pienen Brujahin salaisuudeksi. Yksi tunsi erityistä tarvetta suojella, silti nähden totuuden. Coterien puhemieheksi joko päätynyt tai itsensä valinnut kaltainen istuutui alas ja aloittaakseen varsinaisen tapaamisen, asettautui Itsenäistä vastapäätä kyynärpäät pöydälle nojattuina. Tummaverinen kuollut katseli pitkän tovin samaa verilinjaa edustavaa naista tutkiskellen, tuon kalpeaa ihoa ja lämmön aavemaista hehkua poskilla, sekä korpinmustia hiuksia, kasvot merkitsevää arpea. Sitten, toteavasti ääntäen, ainakin fyysiseltä iältään vanhempi Brujah aloitti. "Camarilla kiittää teitä avustanne kaupungin valtaamisessa, ilman Itsenäisten ja muiden sitoutumattomien apua, se ei olisi onnistunut ja me tiedämme tämän."
Miksi hän näyttää niin tutulta? Mitä minä tein, että hän on noin hermostunut? Di meliora...
"Teillä oli ongelma yhteisen vihollisemme taholta." Sheridan ilmaisi ääneen heidän yhteisen intressinsä, asetellen sormiaan limitysten. Väljän toimiston vallannut painostavuus ei lientynyt lainkaan, mutta oli kuin tämä mustaan ja siniseen pukeutunut mies ei välittäisi lainkaan aistittavasta epämiellyttävyydestä. Peto hengitti itse kunkin korvallisella, kelle se oli pelkkä tunne, toiselle naisen henkeen verhoutunut pettäjä, ja ehkä Brujahille se esittäytyi pettävänä jäänä jolla käveltiin tuo tyyni aavistus hymyä kasvoillaan. Kuin rohkea Narri joka oli sitonut silmänsä ja luottaen kulki eteenpäin. "Teillä on perässänne jotakin, mistä te itse ja me haluamme päästä eroon. Haluaisitteko kertoa omin sanoin meille kaikille mistä on kyse." Brujah liikahteli niukasti, kuin esittelisi uutta kollegaa työpaikallansa. Kuinka tuohon stereotypiat kieltävään sekä allekirjoittavaan naiseen suhtauduttiin, jäi vakavien ilmeiden ja keskittyneen hiljaisuuden verhoamaksi.
Padre rolls 2 dice to Thoughts. (Intelligence/remembering) 9,2 Padre rolls 5 dice to Wits+Empathy 8,10,2,5,7
|
|
|
Post by Cirsicca on Dec 8, 2008 23:24:02 GMT 3
Istuutunut Linnunpoikanen kuunteli hiljaa, istuen tuolissaan selkä suorana ja ryhdikkäänä, kaikki huomionsa verisukulaisessa. Nyökkäsi vain väliin ääneti. Kyllä, tietysti. Me teimme osamme, kuka avoimesti sotien, kuka puolensa hiljaisemmin valiten. Sota kosketti kaikkia, niitäkin jotka syystä tai toisesta olivat jättäytyneet virallisten tahojen ulkopuolelle. Kuka suojeli omia alueitaan, kuka läheisiään. Kaikki he olivat taistelleet, omista syistään.
Miksi nyt? Miksi täällä? Ja miksi juuri sinä? Miksei mikään toinen menneisyyden aave? Sellainen, jolla ei olisi ollut merkitystä, joka ei olisi herättänyt…
Ja kun tuli aika puhua olento puhui käyttäen hiljaisia sekä rauhallisia äänenpainoja, sen taustalla häälyvän kireydenkin kuulumattomiin häivyttäneenä. Niin kovin inhimillinen, yhä tai kenties sittenkin vielä? ”Olen liian humaani. Poikkeama maailmankuvassa, jonka perässäni oleva yksilö on itselleen rakentanut. Näin hän on itse antanut minun ymmärtää. Hänen silmissään olen häväistys, joka pitää pyyhkäistä pois todellisuudesta. Olen yhä tässä, koska Evangeline LaCroix, joka kutsuu itseään Evieksi, on olento, jolla omasta näkökulmastaan on kaikki aika. Aika pitää huolta siitä, että kuolemani ei tule olemaan tylsä tai kivuton, nopeasta puhumattakaan. Joten olen tässä tarjotakseni teille itseni syötiksi ja tietolähteeksi, vastineeksi toiminta-alueeni lukemisesta Camarillan reviirille ja näin ollen myös sektinne suojelukseen.” Yksityiskohdan puute kalahti korvissa. Ei oman henkensä suojelemisesta, vaan toiminta-alueensa. Katse ei liikkunut pöydän toisella puolen istuvasta hahmosta, hoikat kädet lepäsivät kevyesti sylissä ja keskittyminen sai mustat kulmat hieman painumaan.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Dec 8, 2008 23:24:45 GMT 3
Sabbat ei ollut juuri valinnut. Ei silloin kun se oli ahdistettuna nurkkaan ja löytänytkin taistelun omista turvapaikoistaan, omien harvojen ja tärkeiden ghouliensa joutuneen pidätetyiksi tai kadonneiksi. Silloin eivät nousevaa Gehennaa vastaan taisteleva kainiitit olleet välittäneet siitä oliko toinen epäkuollut itsenäinen vai Muinaisten sätkynukke. Joka ei kuulunut heihin, oli vihollinen. Elävä tai kuollut.
"Hänellä, kuten meillä kaikilla, ON kaikki aika. Teoriassa." Uusi ääni, se vakaa ja matala puuttui keskusteluun nuoren tytön takaa. Selostusta kulmat rypyssä kuunnellut Ventrue oli vaihtanut kerran pari katseita levollisen rouva Polákin kanssa, eikä voinut olla puuttumatta. "Erona on, neiti Travers, että hän on Sabbatia ja hän ei tule näkemään ikuisuutta." Yksisilmäinen Ventrue astui esiin, kiertäen pöydän päätyyn ja myös ikäänkuin hullun papin ja kireän tytön väliin. Vaikkei kalsea Hurtta ollut sanaakaan vaihtanut toisten kanssa, se tuntui osaavan lukea tilannetta kuin avointa kirjaa. Sinulla on jotakin Malkaavia vastaan, eikä se sovi, eikä se käy juuri nyt.
Kalpeat kämmenet nojattiin pöytään ja silmäpuoli nojautui sitä vasten, katsoakseen ensin rauhassa vasemmalle puolelleen, ottaen puheenvuoron uudestaan pois tummalta amerikanolta, joka näytti aikovan juuri aloittaa. Sitten hyisen sininen, ihon alle kurottava katse siirtyi tyttöön toisella puolen. "Olette tietoinen riskistä, minkä otatte. Ette halua liittyä Camarillaan, joka kuitenkin laskee jokaisen joka ei sitä erikseen kiellä ja vastusta, kuuluvaksi yhteisöönsä, mutta olette valmis luopumaan omaksi ottamastanne alueesta. Mikä siellä on teille henkilökohtaista turvallisuuttanne tärkeämpää?" Silmäpuoli puhui kylmänviileästi ja lähes tunteettomasti, sävyllä jonka kadulla kasvanut tunnistaisi vaistomaiseksi kuuluvan jollekin mikä kantoi virkamerkkiä siviilipukunsa taskussa.
Nyt Lara perkele... Tiesin, että tämä päivä koittaa.
Hound rolls 5 dice to Cha+leadership+wp 1,5,9,7,5 (+1 wp)
|
|
|
Post by Cirsicca on Dec 8, 2008 23:40:55 GMT 3
Luonnollinen reaktio virkavallan uteluun sai pikkuisen Brujahin vetäytymään hieman taaksepäin vaativan läsnäolon edessä, muttei jähmettymään…eikä välttämään katsetta. Silläkin riskillä, että vastassa oli tuo Siniverinen, jonka klaani suorastaan tunki aisteille harmaiden silmien katse kohosi vastaamaan miehen ainokaiseen. Hetken se oli hiljaa. Antoi itselleen aikaa tarttumalla yhä aloilleen jääneeseen kaulan suojaavaan huiviin, jonka liikahtaessa valo taittoi johonkin kirkkaaseen ja violettiin vivahtavaan. Sitten käsien liike seisahtui ja otus puhui. ”Minulla on syyni pitää etäisyyttä sektiinne, olette hyväksyneet sen suostuessanne keskustelemaan ehdotuksestani kanssani. Ja mitä syihini tulee…neiti LaCroix haluaa tehdä minusta kaltaisensa. Kyllä, siihen vaaditaan muutakin kuin kuoleman uhka omakohtaisesti harteilleni. Ja kyllä, herra Gritsenko, siellä on useampia tekijöitä, joita pidän omaa turvallisuuttani tärkeämpänä. Jos kuolen, niin on tarkoitettu, mutta tällä sopimuksella saatan taata sille mitä suojelen, mahdollisuuden jonkin asteiseen turvaan.” Haluatteko tietää mitä ne seikat ovat? Olkaa hyvä vain, kysykää, mutta minulla on yhä oikeuteni ja kunniani vaieta, jos katson sen tarpeelliseksi. Minun syyni eivät tuo teille minkäänlaista uhkaa. Kaiken kaikkiaan niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä teidän kanssanne. Katse ei väistänyt, vaikka sanat sitä pyrkivätkin tekemään pehmeän soljuvalla tavalla.
Becks rolls 3 dice to Wits 2,8,7
Becks rolls 7 dice to Perc + Emp 3,1,9,8,1, 6,7 (Hound)
Becks rolls 6 dice to Man+Subt 9,5,8,5,7, 10
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Dec 22, 2008 23:49:39 GMT 3
Hetkellisesti pappismies näytti eksyneen, kadottaneen keskustelun punaisen langan jäätyään kuuntelemaan aivan toisenlaista ääntä ja keskustelua kuin se, mitä edessänsä käytiin. Kukaan ei tuntunut edes huomaavan yhtä tummapukuisista, joka yritti ymmärtää mitä juuri tapahtui, kun venäläinen puhui uudestaan. "Neiti Travers, syitänne ei olla kyseenalaistamassa. Haluamme että tiedätte olevanne tervetullut, jos näin epävirallisesti voin puhua sektin ja sen kannattaman ajatuksen puolesta." Sulavasti puhuva kyklooppi hymyili keveästi, vaikuttamatta hetkeäkään miltään muulta kuin työtään tekevältä poliisilta. Pöydän toisella puolen nyökättiin vakavasti, muttei mitenkään synkänsävyisesti. Toinen Brujah pyyhkäisi kravattiaan ja asettautui mukavammin nojaamaan pöytää vasten, osoittaen elekielellään olevansa vähintään samoilla linjoilla. "Ja sitähän me emme halua kellekään tapahtuvan.." Tumma jenkkilatinon ääni jatkoi sujuvasti, antaen jälleen tilaa hengittää toisen vaarallisen kaltaisen vetäytyessä kauemmaksi. "Olemme nähneet millainen tämä kaupunki oli Sabbatin vallassa ja siinä mitä LaCroix yrittää tehdä voi olla siemen kostolle. Meitä on pyydetty selvittämään mahdollisuuksien mukaan, onko uhkaajanne takana jokin suurempikin kuvio ja te neiti Travers vasta eräänlaisen sarjamurhan ensimmäinen, erityinen uhri." Brujah taisi olla yhtälailla utelias sopimuksen yksityiskohdista, mutta toisin kuin Vahtikoiralla, hänellä ei ollut puhemiehenä vapautta esittää samalla tavoin mielipiteitään.
Sheridan rolls 6 dice to Orly? 10,3,6,1,10,8 Padre rolls 7 dice to What, what? 6,1,3,4,1,1,8 Hound rolls 7 dice to Oh really...? 9,6,10,1,4,7,7 Polák rolls 6 dice to Willpo 5,3,8,2,9,8
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Mar 3, 2009 14:38:16 GMT 3
[ Osa logia hukkunut nettiin ja jatkettu messupelinä, siirtyen kategoriaan 'fade to black'.]
|
|