|
Post by nirna on Nov 26, 2008 23:15:40 GMT 3
Kärryt pomppivat mukulakivillä, ja nainen kärryjen sisällä katseli hermostuneena ohikiitäville kaduille. Hän tiesi, tai ainakin uskoi tietävänsä, mitä oli edessä: läksytys vanhemmalta naiselta. Vera Sokolov oli edellisiltana käännyttänyt jälleen yhden kosijan viereltään, vieläpä Stormwindin kutsuilla. Mutta minkä hän sille saattoi? Mies ei millään tavalla kiehtonut häntä.
Kärryt pysähtyivät ja kuski avasi hänelle oven. Verushka astui ulos, kiitti kuljettajaa ja asteli ovelle. Ovi oli hänen tätinsä asunnon portti, portti kadotukseen... Vera naurahti ajatukselleen juuri, kun palvelija avasi oven. Verushka veti ilmeensä takaisin peruslukemille, niiasi ja astui sisään. Palvelija otti hänen takkinsa ja hattunsa. Verushka jäi odottamaan aulaan ja katsoi itseään peilistä. Yksinkertainen tummanpunainen puku ja hiukset näyttivät hänestä oikein siisteiltä ja soveliailta, mutta tädistä ei koskaan tiennyt...
|
|
|
Post by ashley on Nov 26, 2008 23:33:08 GMT 3
*Kaukaa, muista huoneista kuuluu kynsien napsahtelua parkettiin ja äänet lähestyvät eteistä. Kaksi suurta lyhytkarvaista vinttikoiraa saapuvat peräjälkeen toivottamaan tulijan tervetulleeksi. Näitä kahta veljestä ei erottaisi toisistaan, elleivät niiden pannat olisivat olleet toinen keltainen, toinen violetti.
Koirat nuuhkivat tuttua vierasta kohteliaasti, mutta eivät hyppineet tai vouhkottaneet. Ne toden totta olivat englantilaisia ytimiään myöten. Ne pysähtyivät tytön tutkimisen, kun kuulivat rakkaat askeleet ja riensivät emääntäänsä vastaan.
Polina Suslova oli ryhdikäs, hoikka säilynyt nainen, jonka tarmo oli kohdistunut täydellä teholla sisarentyttäreensä Veraan. Hän suorastaan näki tytössä itsensä nuoruudessaan, vaikka todellisuudessa Polina -nuorenakin- häviäisi kauneudessa Veralle. Suslovalla ei ollut omia lapsia ja lapsia hän suorastaan pelkäsi. Hän ei koskaan ollut kanniskellut Verakaan tämän ollessa pieni. Mutta jahka tyttö oli kasvanut, oli Suslova suorastaan ihastunut tähän. Mutta tästä ihastuksesta kumpusivat vaatimukset, neuvot, huolet...Ja eilisen tapahtumat olivat jo kiirineet Suslovan taloon.
- Eikö sinua tuotu peremmälle, lapsikulta! Suslova kujersi ja hipaisi poskellaan Veran ulkoilmasta vielä viileää poskea. Hän johdatti naisen vasemmalla olevaan "punaiseen huoneeseen", kuten hänen pikkusalonkiaan kutsuttiin. - Juomme täällä teetä...tai ei, Suslova pysähtyi ja heitti tietävän katseen neitoon, - Ehkä tahdot kahvia? Kuulin, että olit varsin myöhään eilen Stormwindeillä. Mitä siellä tapahtui? Suslova heitti palvelijatyttöön nopean katseen, jotta tämä toisi tarjoiltavat. Sitten hän käänsi rauhallisesti ruskeat, hieman ulkonevat silmänsä Veraan.
|
|
|
Post by nirna on Nov 27, 2008 0:11:05 GMT 3
Vera tervehti koiria rapsuttamalla niitä hajamielisesti korvan takaa. Hän seurasi tätiään salonkiin ja istui. "Kiitos, teekin maistuu kyllä" tyttö vastasi istuessaan alas ja silotellessaan pukunsa rypyt. Nainen katseli sukulaistaan, joka käyttäytyi kuin jotkut hänen ystävistään. Toki täti oli aina ollut hänelle toverillinen ja... Jollain lailla rakastava, mutta hän ei tuntenut tuota naista läheiseksi.
Toinen koirista istui Veran viereen ja nainen alkoi rapsutella koiraa. "Stormwind... Hmm. Äitini oli ilmeisesti lirkutellut Lostrockin pojalle minun olevan ihastunut häneen. Poikaparka tuli liehakoimaan minua heti kun astuin sisään, ja kosi minua ennen ensimmäistä tanssia. Hän kieppui ympärilläni kuin riehakas, kiimainen piski, joka kerjää rapsutusta." Vera hiljeni hetkeksi ja katseli samalla koiraa vierellään. Eläin nautti selvästi rapsuttamisesta.
"Äiti tietenkin haukkui minut taas. Kutsui letukaksi ja huikentelevaksi kakaraksi, joka ajaa perheensä perikatoon. Pitäisikö minun siis todella ottaa kenet tahansa, jonka äitini minulle oikeaksi, kelpaavaksi katsoo? HÄNELLE riittää maine ja raha. Menisi itse niiden miehien kanssa naimisiin... Elämme muutosten aikaa. Tehtaissamme työskentelee naisia miesten rinnalla, he ovat lähteneet kodeista. Ei heidän elämänsä ole loistokasta, mutta... Ottaisin mieluummin heidän elämänsä ja jättäisin kullatun häkkini." Nainen hiljeni, puristi nyrkkinsä kiinni ja katsoi tuikeasti tätiinsä.
|
|
|
Post by ashley on Nov 27, 2008 22:44:11 GMT 3
Veran päästessä puheensa loppuun oli tätiparka aivan hämillään, neuvoton ja kykenemätön päättämään, pitäisikö hänen olla peräti loukkaantunut jostain. Vaikkapa koiransa puolesta... Hän käänsi yhtäkkiä nopeasti päätään ikään kuin olisi ravistanut moiset ajatukset. Palvelustyttö saapui tarjottimen kanssa ja nosteli hiljaisuuden vallitessa kurkkuvoileivät ja kupit pöydälle, kaatoi teen ja emännän nyökkäyksen saatuaan poistui.
Suslova vastasi vieraansa katseeseen nyt varmasti, mutta huikentelematta tai uhoamatta. - Voisi luulla, että maine ja raha riittävät tekemään sulhaskandidaatista sinulle epäkelvon. Ihan kuin ne olisivat suurikin synti. Avaa silmäsi, nuppuseni. Muunlaisia miehiä tuskin talossanne - tai kenenkään meidän taloissamme -käy. Minä en ole siinä asemassa, että voisin arvostella äitiäsi. Sanon sinulle vain, että kertoessaan minulle hän oli suorastaan ahdistunut surusta ja pettymyksestä, Suslova viittasi kädellään pöytään ja istuuduttuaan tyttöä vastapäätä nosti höyryävän kupin huulilleen. Hän mietti kuumeisesti. Oliko Veralla rakastaja? Kuka? Joku Viktorin entinen kotiopettaja, joku muu palveluskuntaan kuuluva? Pötyä! Mutta mistä nämä järjettömyydet olivat lentäneet tytön päähän? Hänen kiihkeä naimisiinmenon vastustaminen herätti Suslovassa pahoja aavistuksia. Mutta hän ei ollut saanut mitään selville, ei ainakaan vielä. Parasta oli olla sanomatta Veralle mitään. Jos pahin oli jo tapahtunut, varoitukset tulisivat joka tapauksessa myöhään, ja sitä paitsi, tyttö tulisi entistä varovaisemmaksi. Silloin tuo mies ei koskaan paljastuisi.
- Sinun elämästäsi ja työntekijöidemme elämästä ei voi puhua samassa lauseessa, täti sanoi kuivasti ja laski kupin pöydälle, - Vanhempasi ovat olleet niin hyviä, että ovat palkanneet myös naisia, jotka eivät enää kelpaa palvelijoiksi taloihin, saati sitten, että joku olisi heistä tehnyt talonsa emännän. Ymmärtänet, että eron heidän kohtalonsa ja kadulla norkoilevien naikkosten kohtalon välillä ratkaisee vain tehtaamme ja hyvä onni; kaikkia halukkaita ei edes voida palkata.
Suslova vaikeni. Hän olisi voinut jatkaa tehtaan pauhussa ja melskeessä miltei kuuroutuneista työläisistä, selkävaivoista, lihassärystä ja kaikkein köyhimpien keskenmenoista, kun nämä viimeiseen asti tulivat töihin palkan vuoksi, jota heillä ei ollut päiväksikään varaa menettää. Ihmekseen hän tajusi, ettei edes tiennyt, kuinka paljon Vera tehtaassa vieraili. - Verushka, sinä et voi tahtoa sitä elämää. Ymmärrän, että olette nyt vihoissa äitinne kanssa ja siksi päästät suustasi jotain tuollaista. No niin, ja jo pelkästään se, että juttelen sinulle tehtaasta ja puolustelen meidän elämäämme, on typerää. Tahdot niin kovasti vapautta, mutta saman aikaan pakenet juuri sitä muutosta, joka sen mahdollistaisi! Luuletko, etteivät muut tytöt tahdo hengittää vapaasti? He jättävät isänsä talon ja tulevat toisen talon rouviksi. Vera, aviomiehen löytäminen on juuri se keino, jolla voit vapautua äitisi...komentelusta, jos nyt siksi sitä tahdot sanoa! Täti oli selvästi vaarassa kiihtyä.
|
|
|
Post by nirna on Nov 29, 2008 22:31:26 GMT 3
Vera vaimeni. Tädin sanat löivät häntä kovemmin kuin äidin ryöpytys kutsujen jälkeen. Ehkä hänen oli parempi vaieta, koko suku olisi muuten pian hänen kimpussaan.
"Täti, olet ehkä oikeassa. Mutta... Rahaa omaava mies tuntuu olevan järjestään myös mies, joka ei välitä vaimostaan muuten kuin kauniina koristeena kodissaan. Oletko huomannut? Ystäväni Melissa, muistathan, mustat pitkät hiukset, hänen vanhemmillaan on osuus Harroldsiin ja tila maaseudulla. Hän meni naimisiin sen kirjapainon omistavan Gerierin pojan kanssa, ja asuu nyt hänen upeassa talossaan. Hän ei saa poistua talosta ilman miehensä lupaa, ei tavata minua ilman hänen miehensä läsnäoloa. Sellaisen tulevaisuudenko te minulle haluatte?!" Vera tiuskaisi ja nousi. Hän käveli ikkunaan ja tunsi, miten kyyneleet polttelivat jo silmien takana.
"Sellaisen tulevaisuuden te minulle haluatte, elämän kullatussa häkissä," Vera kuiskasi tädilleen. Naisen sisällä viha, pettymys, kauhu ja suru taistelivat ja saivat hänet vapisemaan.
|
|
|
Post by ashley on Nov 30, 2008 17:48:08 GMT 3
Naisen kasvojen yli pyyhkäisi järkyttynyt, yllättynyt ilme. Hänen tulossa ollut purkauksensa oli sammunut sitä mukaan kuin Vera kertoi ystävättäreistään ja lietsoi itseään yhä eteenpäin. Tyttö ei näytellyt. Suslova ei olisi koskaan odottanut tytön edes näytellessään osaavan olla noin kiihtynyt ja itsehillinnän menettämisen rajoilla. Täti tajusi koskettaneen arkaa aihetta ja tämä tieto järkytti häntä yhtä paljon kuin Veran purkaus. Tyttö todella oli epätoivoinen. Mutta mitä muuta vaihtoehtoa kuin avioliitto hänelle oli! Työn hankkiminen olisi yhtä kuin perheestä karkaaminen. Veran pää oli käännettävä.
- Verushka, hieman luottamusta meihin, pyydän! Täti huudahti ja pohti pitäisikö hänen liihottaa myös ikkunan luo. Ei, ei melodramaattisuutta. - Etsimme järkevää, mukavaa ja taloudellisesti vakavaraista sulhasta. Melissan tapaus on ikävä, mutta älä pidä jokaista miestä, anteeksi, rikasta miestä (oliko tädin äänessä piikikkyyttä?), hirviönä. Enemmän olisin huolissani, jos myötäjäisilläsi pelastaisit jonkun hulttion perikadosta. _Siinä tapauksessa_ saisitkin pohtia miehen motiiveja ja pelätä, millainen kohtalo uudessa talossasi sinua odottaa.
Täti jäi odottamaan, vastaisiko tyttö enää mitään.
|
|