|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 17:28:33 GMT 3
Polák, joka ei itse joutunut kohtaamaan koko joukon vaativia katseita oli puuttumassa keskusteluun sen tauotessa Papin äkäisten sanojen jälkeen, mutta tähän asti hiljaa ollut lähes kaksimetrinen kivinen hahmo ovenpielessä ehti ensin. Silvotun venäläisen ääni oli pitkälti vain matalaa murinaa, syviä sävyjä ja täydellistä ilmeettömyyttä. Jokin oli kuitenkin havahtunut jäisen siniharmaan silmän syvyyksissä. Jokin…tuttu. ”Et tiedä, miksi täysin omasta halustaan meitä lähestynyt Itsenäinen haluaisi paukoa sua päin näköä?” Enemmän Peto kuin mies puhui englantiaan raiskaten sen kovakätisesti paksulla murteella.
Ennen kuin Pappi sai tilaisuuden vastata, Rouva Polák huokasi. ”Brujahina sinun luulisi tietävän, millaista jälkeä kaltaistesi nyrkki saa aikaan ja kuinka herkästi se heilahtaa…” Lausahdus sai arpisen mulkaisemaan hoikkaa naista sauvoineen ja vain vaivoin, mutta silti siihen kyeten, Ida esti itseään kavahtamasta taaksepäin. Se ei oikeastaan edes ollut valhe. ”Neiti Traversilla on varsin vankkojen todisteiden mukaan perässään vähintäänkin yksi Sabbatin sadisti…lieneekö mahdotonta olettaa, että hän vain tulkitsi jonkin täysin asiaan kuulumattoman asian tai sanotun lauseen oman tilanteensa näkökulmasta ja reagoi vaistoillaan?” Vaaleaa kulmaa kohotettiin hieman ja sen omistaja keskittyi tuijottamaan ensisijaisesti Gritsenkoon.
Ida rolls 6 dice to Willpower 7,5,7,1,4, 2
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 18:23:11 GMT 3
Vahtikoira tuijotti takaisin toiseen siniveriseen tiukasti, hieman epäilevä ilme kasvoillaan. Selkeästi platinanvaalealla miehellä oli jotain hampaankolossaan, jotain mitä se ei aivan saanut kohdillensa muttei voinut kieltääkään. "Hyvä on.." Yksinäinen, jäinen silmä vilkaisi veripussiin jälleen kiinni pureutuneeseen romaniin joka rutisti sen mytyksi käsissään. Päätä puistettiin tiukasti tuikealle ilmeelle. "Hän saattoi pitää minua Sabbatin.." Katolilainen aloitti, tehden pienen sanaa hakevan eleen, hämäyksen, oikeastaan. Poliisi mustassa puvussa nosti käden ylös ilmaisten, että oli parempi olla sanomatta loppuun. Hän tiesi. He tiesivät.
Mikä lauma hirviöitä he olivatkaan, teeskentelemässä ihmisiä... Tyhjä pussi pudotettiin tiskialtaaseen ja pappi astui jääkaapille ottamaan uuden. Sivulta kuului sormien naksahdus ja häivähti kalpeat sormet. "Tämä neiti Travers on nyt sitten häipynyt, ainakin hetkeksi. Hänhän ei tiedä miltä te näytätte. Minä pysyn vain poissa uudesta tapaamisesta, jos ja kun hän taas ilmestyy." Malkaavi ojensi merkityn pussin edelleen, pyrkien rauhoittamaan epäluuloa ja Pedon tuntua. Kylmän käden koskettaessa toista, luonnollisemmin viileää, kuollut vilkaisi äreää vahtikoiraa ja hymyili rauhoittavasti. Jotain viileän tuulen kaltaista häivähti ilmassa kenenkään sitä näkemättä, pyyhkien pois yhden tulihehkuisena hohkaavan Pedon pahimman terän. Oli kuin papin rauhaa tekevä tarjous verta ojentamalla olisi lepyttänyt pahansisuista kaltaista, joka nyökkäsi ilmeellään kiittäen ja vaikutti rentoutuvan hieman. "Sä tiedät mikä sitä jahtaa, rouva?" Brujah murisi kiven rouhinnalta kuulostavalla äänellä, vaihtaen toispuoleisen katseensa suuntaa hitaasti puolelta toiselle, ensin keppinsä varassa seisovaan naiseen, sitten seinustalle tuoliin punaisen mukin kanssa istuneeseen Hurttaan ja lopulta lattiaa hiljaa voitonriemuisena tuijottavaan pappiin.
Hound rolls 5 dice to Perc+emp 10,4,10,4,1 Padre rolls 6 dice to Passion - take it easy. 2,8,8,5,7,9
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 18:24:17 GMT 3
Kenties hieman äkillinenkin muutos yhden tilassa olevan olennon Pedon ärinässä sai vaalean naisen kurtistamaan kulmiaan mietteliäästi. Kuitenkin suunta oli oikea, mikä ikinä sen aiheuttikaan, joten asian annettiin jäädä vain havainnoinnin asteelle. Tiedonkerääjä asettui omaan asemaansa ja nyökkäsi. ”Hän ei itse joko halunnut tai osannut nimetä ahdistelijaansa eilen kohdatessamme, mutta olen tehnyt erinäisiä selvittelyjä ja hänen antamiensa tietojen perusteella voin hyvin suurella varmuudella sanoa, että Se…” Termiä painotettiin, ei Hän, vaan Se, ehdottomasti Se. ”…joka häntä jahtaa kantaa nimeä Evangelina LaCroix. Olen kokeillut erilaisia reittejä, mutta harvat niistä ovat osanneet kertoa mitään sellaista, joita joku toinen ei olisi jo ehtinyt kertoa. Mutta saamani tiedon mukaan meillä on käsissämme täydellinen psykopaatti, joka tuntuu harrastavan niin elollisten kuin elottomienkin kiduttamista täysin sielunsa iloksi ja ilman…suurempaa…päämäärää. Siihen, miksi Se on ottanut silmätikukseen Neiti Traversin, saatan esittää vain arvauksia…” Kulmien kurtistuminen kertoi selvästi, mitä mieltä Polák oli arvauksista. ”Käsitykseni mukaan tämän LaCroixin lauma on käytännössä tuhottu, muutamaa hajanaista yksilöä lukuun ottamatta…” Tauko ja siniset silmät tarkastelivat keittiön joukkoa kutakin heistä vuorotellen. Brujah murahti katseen alla ja risti kätensä. Viimeiseksi katse seisahtui rauhoittuneeseen Gritsenkoon.
Ida rolls 6 dice to Perc+Emp 5,8,7,9,2, 9
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 19:01:03 GMT 3
"Se ei ole varsinaisesti meidän ongelmamme, ellei neiti Travers tee siitä sellaista." Hurtta lausui tasaisesti, päättäväiseen sävyyn. Niin kauan kuin Michael oli poissa, tuntui äkäinen poliisikin välttävän sanomasta mitään minkä olisi voinut tulkita yritykseksi ottaa Coterien johtajan paikka. Jokainen kuollut tuntui pysyvän pienen välimatkan päässä toisistaan, vaikkeivat he millään tavoin tahallisesti uhanneet toisiaan. Heidän Kirouksensa, kuten pappi sen näki, teki jokaisesta tietoisen omasta kuin muidenkin vaarallisuudesta. Valkoinen pöytä seisoi keskellä huonetta kirkkaana vähäisessäkin valossa, kulmallaan punainen muki. Me kutsuimme häntä Laraksi. Se oli yhden hiljentyneeseen keittiöön jääneen ajatus, joka tuli ja meni ilmeen liikkumatta. Malkaavi teki ristinmerkin ja pudisti päätänsä. Se mitä LaCroix edusti oli vääristynyt, kammottava irvikuva kirkosta ja kaikesta mihin hän uskoi. "Luoja.. En haluaisi tavata häntä." Romani lausui hiljaa ja toisti ristinmerkkinsä. "Kaikkia Sabbatia ei ole vielä kaivettu ulos kaupungista." Vahtikoira puuttui puheeseen uudelleen, tehden tummalle uskonmiehelle vinon, hieman ilkeänkin hymyn. "Se on meidän tehtävämme. Kunhan se pieni Brujah taas näyttäytyy, jos näyttäytyy, saamme hyvän houkutuslinnun muun ohella. Vai mitä, rouva?" Kävelykepin kanssa liikkuvalle naiselle, sille joka oli ääneen lausumattoman komentoketjun toinen lenkki, suunnattiin kylmää tyytyväisyyttä.
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 19:13:03 GMT 3
Jälleen vaaleiden kulmien hienoinen kurtistus sai ilmaista Rouva Polákin nuhtelua. ”Hän tietää sen, Gritsenko. Ja mitä tähän…” Paheksuva äännähdys. ”…’pieneen’ Brujahiin tulee, voisin kehottaa lähestymään häntä, jos ei kanssamme tasaveroisena, niin vähintäänkin kohtuullisena liittolaisena. Harva hänen ikäisensä Itsenäinen on tarpeeksi älykäs ymmärtämään, milloin on parasta etsiytyä…järjestäytyneiden tahojen seuraan.” Tauko.
Harvoin Rouva Polák toi sanattomasti muotoutunutta asemaansa oikeana kätenä esiin. Harvoin tarttui kykyynsä näpäyttää sormille ja sitäkin harvemmin todella nuhdella kanssakulkijoitaan. Pääosin…he olivat samassa veneessä ja samalla pallilla istuivat. Mutta joskus…joskus pieni saarnan tapainen livahti kuin vahingossa. ”Hän on vapaaehtoisesti tarjoutunut houkutuslinnuksi…” Kuinka sopivaa, linnunpoika. ”…ja lisäksi vaikuttaisi siltä, että hän omaa jonkinasteisia yhteyksiä toiminta-alueensa johtavaan jengiin. Joten…Uskoisin Michaelin olevan kanssani samaa mieltä siitä, että olisi kaikkien kannalta suotavaa, että Neiti Traversiin suhtauduttaisiin…” Pidempi tauko, merkitsevä silmäys Hurttaan ja kenties huvittunutkin suupielen nytkähdys. ”…asiallisesti. Emme varmastikaan kaipaa enempää murtuneita leukoja.” Ja lähes kysyvä kulman kohoaminen sinisten silmien välkähtäessä.
Ida rolls 5 dice to Cha + Lead 4,8,2,7,10
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 19:46:21 GMT 3
Tästä tulisi pahaa jälkeä. Romani hätkähti naisen sanoja ja avasi suunsa väittämään vastaan, hiljentämään tai vedotakseen apua isommalta ja enemmän epähumaanilta venäläiseltä. Välinpitämätön liikkumattomuus vastasi, tai ei halunnut vastata. Oikeastaan, pappi sukelsi juuri nyt pöydän ja jakkupukuisen naisen välistä, nostaen molemmat kämmenensä ilmaan päänsä korkeudelle, eikä vahingossakaan katsonut kumpaakaan. Nyt alkoi olla liian tiukka tunnelma, eikä sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon verikoirien pinnan alta hengittävä vaaran tuntu ahdisti. "Kowalsky, olohuone on täynnä kynttilöitä, mitä jos sammutetaan ne ennen kuin meiltä palaa turvapaikka alta...?" Malkaavi vetosi kasvot peruslukemilla, vaistoten tasan tarkkaan milloin oli parempi yksinkertaisesti kadota maan alle, kun Siniveristen keskinäinen puhe laski pakkasen puolelle. Korostettu hienotunteisuus suorastaan huusi, aivan kuin Toisen maailmansodan ilmahälytys ja käski haihtua paikalta.
Jäljellä oli liikkumaton, jäätävästi pöydän yli serkkuunsa tuijottava mies ja kävelykeppiinsä nojaava Polák. Tilanteita ja tunnetiloja helposti lukevan Malkaavin ja oikean Brujahin poistuttua talviturkkista sutta muistuttava venäläinen puhui ja sen sanat olivat hyvin hiljaisia ja vakavia. Niiden olisi päivän äreyden mukaan kuulunut olla äkkinäisempiä, särmikkäämpiä ärähdyksiä. "Vapaaehtoisuus ei muuta sitä mikä hän haluaa olla. Eikä se muuta sitä kuinka asiallisesti kohtelen häntä. Sinä tuskin olet kertomassa hänelle, etten ole aivan niin herrasmies kotonani..." Ohuet huulet vääntyivät mietoon, vinoon hymyyn, jonka toinen Ventrue varmasti tunsi hyvin. Se herjasi virallisuutta ja takertumista sääntöihin, kapinoi juuri sitä vastaan mitä noudatti tunnontarkasti - julkisesti.
Vain alku tästä keskustelusta kantautui käytävän ja eteisen kautta olohuoneeseen, ovenpieleen kuuntelemaan jääneelle Malkaaville. Sekin hyyti selkäpiitä. Jos jossakin oli vikaa, jos jollakin klaanilla oli kieroutunut kuva siitä mitä he olivat tai mitä heiltä odotettiin, kaksi sen edustajaa oli seinän takana. Ne saivat pitää kaiken vallan, minkä halusivatkin, valheista rakennetut kruununsa. Kumpa Michael tulisi jo.. Se toive sanottiin kynttilälle, pöydällä palavalle liekille latinankielisenä rukouksena ja puhallettiin sammuksiin.
Hound rolls 7 dice to Willpower 5,2,9,2,10,8,6
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 20:09:23 GMT 3
Voi, kyllähän Leskirouva Polák tuon hymyn tunsi. Kuinka hyvin tunsikaan. Ja niin rampa kuin fyysisesti olikin, ei rouvan nupissa ollut lainkaan vikaa. Se oli usein terävämpi kuin olisi ollut suotavaa ja aika ajoin myös…kovaluisempi. Siinä he olivat samalla viivalla ja omalla tavallaan se teki hiljaisesta yhteiselosta…mielekkäämpää. Haaste. Eikä naisen ääni kohonnut. Sanat olivat aivan yhtä tyyniä, rauhallisia ja viileitä kuin miehen omat, joihin ne olivat vastaus. ”Ei, eivät ne varmasti muuta, mutta toisaalta olemassa ei pitäisi olla syytä, miksi niiden olisi tarpeen muuttaa käytöstäsi, hmmm?”
Sauva kolahti lattiaan ja sitä seurasi liikahdus eteenpäin, rouvan laskeutuessa istumaan pöydän toisella puolen olevalle tuolille katsettaan toisesta Siniverisestä irrottamatta. ”Ja ei, eihän minulla toki voi olla mitään huomautettavaa kotoisista käytöstavoistasi…Ulkopuolisille.” Se ei silti tarkoita, ettenkö voisi huomauttaa niistä sinulle, kun katson sen tarpeelliseksi. Vai mitä ajattelit tehdä vastineeksi, tuijottaa minut kumoon jäisellä silmälläsi? Orvokinsinisten silmien tuijotusta yli lasien mustien reunusten. Iästä ja kaikesta kokemastaan huolimatta, Leskirouva oli pysynyt hyvin…humaanina. Se ei kuitenkaan vähentänyt syvälle asiallisuuden alle piilotettua terää, joka oli aina valmis pieneen henkiseen kaksintaisteluun.
Ida rolls 6 dice to Willpower 10,5,10,4,5, 10
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 20:53:45 GMT 3
Lämmin valo ja paljon kovia pintoja. Kaksi toisiaan vastapäätä istuvaa kuollutta, toinen pöydän äärellä ja toinen heti sen takana ottivat yhteen tahdonvoimalla ja kohteliain sanoin, hetkeksikään herpaantumatta. Kyllä, ajattelin saada sinut väistämään katsettani. Toinen ajatteli enemmän vaistolla kuin siniverisen olisi suotavaa, vastaten inhimillisemmän viileään logiikkaan samalla särmällä. He tulisivat aina olemaan kilpailijoita, vaikkei asetelma tulisikaan muuttumaan. Mitä sanottiin saman veren jakavien kesken, jäisi tarkkaan vaalituksi salaisuudeksi. Kyklooppi nojautui eteenpäin, antaen sivultaan loistavan valon tuoda susimaiset piirteensä esiin kokonaisina, jottei mikään jäisi epäselväksi. "Viihdyttääkseni ja ravistellakseni teitä, rouva Polák. Kuvainnollisesti, saanen huomauttaa." Miten äreä ja huonotuulinen temperamenttinen Siniverinen olikaan ollut, tänäiltana se oli saanut rauhoitettua mielensä. Suora puhetapa muuttui pehmeällä liu'ulla hyvin kohteliaaseen ja herrasmiesmäiseen lausuntaan. Yksisilmäinen Ventrue tiesi olevansa hurmaava tarvittaessa - ja paholainen heti jos selkänsä käänsi. Hänen serkkunsa oli täällä yksinkertaisesti harjoitusvastuksena, sekä pitämässä lampaita vartioivan suden unohtamasta mikä sen tehtävä oli.
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 21:09:19 GMT 3
Se oli hyvin pieni ja vain yksisilmäisen intensiiviselle katseelle tarkoitettu. Hymy, joka taiteili hetken vaalean naisen suupielessä, oli vain ja ainoastaan serkun nähtäväksi. Sanat, jotka lausuttiin, kuulostivat päällepäin läpeensä asiallisilta, mutta hymyn kera ja rivien välissä…Se mitä, Rouva Polák kohottautuessaan ylös sanoi oli: ”Ja hetken ajan minä jo suorastaan huolestuin, että tarkoititte käytännössä…”. Mutta se, mitä hän todella tarkoitti voitiin parhaiten kutoa muotoon: Toivoin. Ja hymyn liukuessa salaisiin kätköihinsä rouva poimi sauvansa ja tasaisen rauhallisin askelin onnahteli ulos keittiöstä, asunnon hiljaisuuden hetken kuluttua saadessa joukkoonsa viulun pehmeän soinnin. Asetelma olisi kuitenkin ollut tyyliltään täydellinen, jos ensimmäiset soinnut eivät olisi suorastaan särähtäneet korvaan. Mielenrauha kuitenkin löydettiin ja alun takeltelu korvautui lumoavalla soitolla. Enkeli ja Piru, käsi kädessä. Aina ja ikuisesti.
Ida rolls 7 dice to Violin 7,10,4,2,1, 2,1
Ida rolls 7 dice to Violin 8,7,6,9,9, 4,2
|
|