Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 25, 2008 18:37:37 GMT 3
Voi hemmetti. Mitä oikein oli tapahtunut? Havahtuminen oli tapahtunut tarjoilijan ravistelusta ja huudosta. Hän oli mumissut leuka narahdellen jotakin, ei nyt sentään että olisi ollut kunnossa. Jo unisuudestaan täyteen terävyyteen havahtuneen tarjoilijattaren järkyttynyt ilme riitti kertomaan tarpeeksi. Onko minua lyöty kahvikupilla vai piilotteliko tyttö nyrkkirautaa mukanaan? Pää sumeana ja seteleitä pöydälle pudotellen yökahvilasta oli hoiputtu ulos, vastusteluista huolimatta. Häntä oli lyöty ja tyttö juossut jotain verisistä käsistä huutaen ovesta ulos. Pappi oli seissyt tyhmänä rikotun oviaukon edessä vähän aikaa, vastaillut kysymyksiin rehellisesti. Äkkiä vetoisaksi käyneessä kahvilassa humisi katuja pyyhkivä tuuli ja sade oli ripsotellut sisään asti. Silti pappi poistui paikalta ennen kuin poliisia tai omistajaa soitettiin paikalle. Kyseessähän oli ollut koditon jota hän oli yrittänyt auttaa, puhua lähtemään mukanaan turvakodille. New York oli täynnä äkkiarvaamattomia, väkivaltaisia ihmisiä - eikä se katsonut ikää tai sukupuolta.
Pääseminen takaisin Brooklyniin taas... Kiusallista. Pappi näytti omasta mielestäänkin pahoinpitelyn uhrilta. Yhden hampaan se oli joutunut kakomaan ja kiskomaan irti metroasemalla, mutta sillä hän oli saanut olla rauhassa. Itsesuojeluvaisto eli ihmisissä vahvana ja kylmien halogeenivalojen alla puolet matkastaan huojunut Malkaavi kiitti Luojaansa tästä hyvin huomioidusta yksityiskohdasta Luomisessa.
Kulku höyryävien lämmitysputkien, tiukkaan ahdettujen talojen ja kaikkialla riippuvan saastehuurun läpi vaati aikaa. Ja verta. Ehti hyvin ajattelemaan, ehti pelkäämään kotiintuloa. Entä jos venäläiset olivat siellä? Millä tämän niille kahdelle selittäisi? Yhteinen turvapaikka näkyi jo kauempana. Pimeiltä ja sateisilta kaduilta tuntui hyvältä päästä pois, kätkeytyä yhteen tuhansista, luultavasti kymmenistä tuhansista vastaavista kasvottomista pienistä kerrostaloista ja sulkea ovi perässään.
Askeleet kaikuivat epätasaisina rappukäytävässä. Avaimet rapisivat. Pappi hengitti, pyyhki monta kertaa leukaansa ja partaa, koski sormenpäillä melkein parantuneita kasvojaan. Sisään oli astuttava tai he alkaisivat kaipaamaan, kysymään perään. Näinä aikoina turhista hälytyksistä ja ajattelemattomasta harhailuista rankaistiin aina. Avain kääntyi lukossa ja romani astui sisään siniharmaaseen, pienessä sotkussa olevaan eteiseen. Eteisessä ei kuitenkaan ollut kovin paljoa kenkiä. Gritsenkon vaatima tapa. He eivät siivonneet kovin usein, eli eivät myöskään menneet eteistä pidemmälle kengät jalassa. Ehkä vihaisen Hurtan välttäisi kuitenkin.. ehkä. Ovi painettiin hiljaa kiinni, kämmenellä lukon kilahdusta vaientaen.
Padre rolls 6 dice to Subt+Manip. 7,9,9,3,4,8
(Edit, rivityskorjauksia.)
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 25, 2008 18:54:02 GMT 3
Raollaan oleva ovi piirsi himmeän kiilan eteiskäytävään. Lepatuksesta päätellen valo oli lähtöisin kynttilästä tai useammasta. Oven takainen huone toimi yhteisen suojaluolan epävirallisena toimistona/kirjastona/varastona. Sen seiniä, lattioita, tasoja ja hyllyjä peittivät pääosin kirjat ja paperit. Suurin osa niistä oli parhaillaan erään pinon ääressä seisovan olennon keräämiä ja suorastaan hillityllä mustasukkaisuudella vartioimia. Mustasankaisten, sinilinssisten, lasiensa ylitse tekstiä orvokinsinisillä silmillään silmäillyt nuori nainen kohotti katseensa kuullessaan ulko-oven kolahtavan. Kuka lie tällä kertaa? Gritsenko ja Kowalsky olivat vasta lähteneet yöllisiä touhujaan toteuttamaan. Tokkopa ne kaksi hurttaa näin nopeita olisivat. Vehnänvaaleat kulmat kurtistuivat hienoisesti ja kirja suljettiin. Käsi ojentui tarttumaan kyynärsauvaan ja hetken kuluttua eteiseen pelastautunut saattoi kuulla sen.
Ennakoivat tasaiset sauvan kopsahtelut vasten lattiaa, ennen kuin pienikokoinen ja hoikka silhuetti piirtyi suuremmaksi raottuvaan oviaukkoon. Tumman harmaa tarkasti istuva housullinen jakkupuku, valkea kauluspaita, pienillä koroilla varustetut nilkkurit ja kaulassa hopeinen krusifiksi, joka heijasti kynttilöiden elävää hohdetta. Viimeiseen asti asiallinen olemus kohotti kysyvästi kulmaansa. ”Andrej?” Unkarilaisen aksentti oli voimakas, mutta hienostuneeksi hiottu tuon puhuessa huoliteltua englantiaan.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 25, 2008 19:11:28 GMT 3
Kodin valo toivotti tervetulleeksi, muttei ilahduttanut. Korppi veti takin päältään hitaasti, ripustaen sen yhteen eriparisista henkareista ja kääntyi syvään henkeä vetäen kohtaamaan hitaasti liikkuvan naisen. Alta kulmainsa pimeästä eteisestä naista joka häntä kutsui. 'Olen täällä.' Sanoja makusteltiin, mutta yhä iskun jäljiltä kipeä leuka ei olisi halunnut liikkua nyt yhtään enempää. Leveää kämmentä heilautettiin siis hieman, mutisevan tervehdyksen kanssa. "Minä vain, Ida." Pappi käveli hitaasti naista vastaan, aukoen mustan kauluspaitansa tiukkaa kaulusta ja kokeili minkä verran leuat liikkuivat. Kyllähän ne, veri paransi nopeasti, muttei se mukavaa ollut. "Ovatko koirat ulkona?" Romani, tämän tiimin hengellinen johtaja, kysyi painokkaasti. "Onhan meillä verta kaapissa?" Tarvitsi jo ottaa leuastansa kiinni, puhua sormien välistä. Jomotti.
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 25, 2008 19:21:21 GMT 3
Sinä vain. Niin, sinä vain. Jokin miehen tavassa vastata sai toisen kulman nytkähtämään tuskin huomattavasti. Se liikahti uudestaan seuranneen kysymyksen myötä. Ja kun seuraava lausahdus laskettiin ilmoille ja kavaltava käsi kohosi vahvistamaan heränneen epäilyksen sirorakenteinen, sauvan varassa kulkeva vaalea olento, joka ulkoisesti näytti tuskin täysi-ikäiseltä, astahti lähemmäs ensin yhden, sitten toisen askelen. Katseesta sen näki, vaikka se paljon pitikin piilossa, sen todellisen iän. Ikivanha sielu nuoressa ruumiissa. Vanhempi kuin, mitä vuosiakaan oli ehtinyt karttua ja niin kovin tarkkasilmäinen. Pienen ja tiiviin joukon virallinen tietosanakirja seisahtui vasta aivan Papin edessä, jääden vain hieman miehen omasta pituudesta. ”Gritsenko ja Kowalsky lähtivät vasta.” Kyllä, he ovat ulkona, vaikkei neiti Polák koskaan nimittäisi tovereitaan koiriksi ääneen, saati julkisesti. ”Ja kyllä…” Vapaa käsi kohosi laskemaan kylmät ja pitkät viulistin sormet toisen kohotetulle kämmenselälle. ”Olet loukkaantunut.” Se ei ollut kysymys, vain hiljainen ja vähäeleinen…vastausta vaativa…toteamus.
Ida rolls 6 dice to You are...hurt? 8,8,9,5,6, 5
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 25, 2008 20:11:42 GMT 3
Jompi kumpi olisi kuullut sen. Ja kavaltanut läsnäolonsa. Tosin karupiirteinen kalmo huokaisi helpotuksesta vasta kun yhteisen turvapaikan rauhallisuus vahvistui. Ketään ei siis ollut näkemässä, eikä pappismies halunnut haukkuja niskaansa. Ida taas.. Naiselle hymyiltiin lepyttävästi, mutta tuttujen seinien sisällä ei tarvinnut teeskennellä. "Hyvä.. Arvostan heidän omistautuneisuuttaan, mutta..." Mustan paidan alla nostettiin harteita jättäen tilanne auki. Hän ja Ida olivat viettäneet tarpeeksi monia öitä niiden verikoirien kanssa tietääkseen, mitä siitä olisi tullut.
Jääkylmä iho vastasi kosketusta ja romani veti kätensä ystävällisesti pois, astuen jakkupukuisen naisen ohi peremmälle. Kirjat hallitsivat tätä asuntoa, sekä suljetut ovet. Kolme neljästä asukkaasta luki paljon, tosin jokainen aivan erilaista kirjallisuutta. Paljon muutakin oli hyvin tavallisten asioiden keskellä. Pimeän television eteen oli jäänyt pöydälle laatikko riveissä seisovia luoteja, näennäisen viattomina tupakantumppien ja päivän lehden vierellä. Täällä asuttiin. "Vain vähän, arvon rouva Polák." Parran takaa mumistiin sarkastisesti, vaimeasti hyrähtäen. Pappi istua tömähti sohvalle, tyyntyäkseen hämmentävästä tapaamisesta. Kotiin hiippailu arvaamattomien katujen läpi oli sekin ollut temppu, jos ei voinut suojautua tiiviin kaupunginosan väenpaljouteen. "Minua lyötiin seremonian jälkeen. En oikein tiedä miksi, luulen että isku vei lähimuistini." Ja se todellakin oli vahvasti luulemista. Kynttilöin valaistussa olohuoneessa keholtaan routaiseksi kirottu saarnaaja yritti hakea tapahtumia uudestaan muistiinsa, muttei kohdannut kuin pimeyden, joka alkoi paljon aikaisemmin kuin olisi kuulunut. Jotain kummaa oli tapahtunut hallitsemattomasti, mutta mikä sen oikein laukaisi? Hehän vain puhuivat yleismaailmallisia, vai puhuivatko?
Padre rolls 6 dice to Lies, lies! 4,5,3,8,6,4
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 25, 2008 20:39:12 GMT 3
Rouva Polák, sillä Rouva tämä todella oli, seurasi Pappia rauhallisin ja aina varovaisin liikkein, joita tasainen kyynärsauvan kopsahtelu säesti lähes yhtä tiukalla tyylikkyydellä kuin se, joka naista muutenkin verhosi päästä varpaisiin. Tiukalta palmikolta karannut vaalea aavistuksen laineikas suortuva työnnettiin korvan taakse kädellä, jota yhä vieläkin koristi platinainen vihkisormus, vaikka sen antajan Toisesta Kuolemasta oli jo lähes vuosikymmen, kukaties myös toinen.. Sitten, katsettaan Papista kääntämättä tuo istuutui hallitusti sohvan kädensijalle sallien kulmiensa kurtistua selkeänä merkkinä toverillisesta nuhtelusta. Muista kenelle puhut, Andrej. On asioita, joissa hurttiamme on huomattavasti helpompi harhauttaa. ”Vain vähän, Andrej? Olet epäilemättä käyttänyt vertasi, haluttomana näyttämään tapahtunutta jos olisitkin kohdannut täällä…” Harkitseva tauko. ”…jonkun muun. Silti sinulla on yhä kipuja. Saanen tiedustella, millä vastustajasi sinua löi saadakseen tuollaisen vamman aikaan?”
Kyynärsauva laskettiin nojalleen sohvaa vasten samalla kun hoikka käsi ojentui poimimaan sohvapöydältä karahvin täynnä kullanhohtoista nestettä ja sen vieressä seisovan yksinäisen lasin. Viskiä. Vanhempaa kuin miltä tämä hillitty nuori nainen näyttikään. Joitain iloja Syleily ei ollut onnistunut Rouva Polákilta anastamaan. Katse palasi mieheen lasin täytyttyä ja kultaisen nesteen peilatessa himmeitä valoja pehmeän hillitty ja miellyttävä ääni totesi kera lasien reunan yli luodun orvokinsinisen kehottavan katseen: ”Sinun on oltava rehellinen minulle, jotta voin auttaa sinua, Andrej.” Ei pakotusta, vain kehotus, maustettuna luontaisella ja aina asiallisella karismalla.
Ida rolls 6 dice to Emp + Perc 3,6,7,5,6, 2
Ida rolls 6 dice to Cha + Empathy 9,7,7,9,5, 9
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 25, 2008 22:07:46 GMT 3
"Vain vähän, enää." Malkaavi vastasi, kiertäen ja kaartaen vaikein ilmein parhaansa mukaan. Eikä siitä olisi mitään apua Idan kohdalla. He olivat suunnilleen yhtä pitkään vaeltaneet näissä lasiseinäisissä laaksoissa, tunteneet neonaatista lähtien. Saarnaaja itse oli kyllä jo päätynyt kaikenlaisiin lopputuloksiin siitä, mitä oli oikein tapahtunut, mutta jokin kuviossa häiritsi. Se ei tosiaankaan ollut siitä kiinni, että hän Mielipuolena kävi yhä kirkossa, vaikka rukousten sävy olikin muuttunut suorastaan dramaattisesti. Miksi se rääpäle oli siellä tehnyt kuten teki vaivasi enemmän kuin itse tapahtuma. Välillä tyylikkäästi riutuneelta näyttävä mies antoi veren korjata loppujakin, nyt, täällä, missä tiesi olevansa turvassa ja lähellä säilöttyä verta.
Ylpeydessä ja kyräilevän nälän pistelyssä oli helppo puhista tyytymättömänä ja alkaa kiireellä järjestelemään tavaroita pöydällä. Lehteä nippuun ja irtotavaroita tarkkaan järjestykseen. Siltikin luonto tahtoi taipua kertomaan, eikä Ventruen vakuuttavuus yhtään vähentänyt tätä tahtoa. Kuivia huulia lipaistiin ja tehtiin maiskahtava ääni. "Nyrkillä. Ainakin niin tarjoilija luulee, en tiedä itse. En todellakaan muista ja hän oli liian järkyttynyt. Se tapahtui kahvilassa, nuori tyttö tuli puhuttelemaan minua." Malkaavi puhui rauhassa, tauotti sanomaansa toisinaan joko kummastelevalla tai huolestuneella ilmeellä, tietäen ettei tulisi keskeytetyksi. Sellainen oli ilmeisesti tuon klaanin mittapuilla loukkaavaa, olitpa mitä sektiä tahansa. "Se rääpäle rikkoi myös lasioven karkuun juostessaan. Hän ei voi olla tavallinen kuolevainen, mutten silti tiedä.." Pappi vaikutti kovin huolestuneelta ja tuskastuneelta. Kun vain heidän laumansa johtaja olisi läsnä. Rouvaa käännyttiin katsomaan valppaasti, kämmenellä oikukkaita hiuksia sivuun vetäen. "Ida... Onko jollakin sellaista kaunaa meitä kohtaan, että haluaisi lähettää jonkun tekemään tuollaista? Hän kuulemma huusi jotakin, verestä. Jos minut yritettiin saada taistelemaan julkisella paikalla, se olisi voinut olla harhautus. Eihän mitään ole tekeillä?" Kun sitä ei koskaan tiennyt ja vampyyrit olivat niin petollisia.
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 25, 2008 22:27:53 GMT 3
Heidän matkansa tähän lähestyvään aamuun oli ollut pitkä ja vaiherikas. Tästä pienestä, mutta välttämättömyydenkin vuoksi tiiviistä, Coteriesta he tunsivat toisensa ehkä paremmin kuin olisi saattanut aavistaa ja silti he eivät tienneet kuin murto-osan kaikesta siitä mitä kantoivat mukanaan. Salaisuudet olivat itsestäänselvyys, yksityiskohtien kätkeminen elinehto. Silloinkin kun luottamus oli ensisijainen rakennusaine. Oli asioita, jotka lukeutuivat tämän vaatimuksen ulkopuolelle…aina.
Rauhallisesti ja tulkitsemattoman tyynesti sekä ilmeettömästi vaalea nainen kuunteli Papin puhuessa, reagoiden sopivissa kohdissa vain pienin nyökkäyksin. Antaen toiselle puheenvuoron, kuten järkevintä ja asiallisinta tilanteessa oli. Keskeyttämättä kuunneltiin, siihen pisteeseen asti, että mies esitti selostuksen päättävän kysymyksensä. Mikään selityksen aikana ei antanut vihjettä siitä, että nainen olisi oivaltanut enemmän kuin näytti, vaikka pieni epäilyksen aavistus mieleensä kohosikin. Mahdollisuus, jota ei vielä toiselle ilmaistu. Kysymyksen jälkeen Ida otti vielä aikansa, antaen katseensa kierrellä toverissaan kaikessa rauhassa. ”Andrej. Ne, jotka meille kaunaa kantavat toimivat…toisenlaisin keinoin. Jos joku kyseisistä tahoista olisi lähettänyt perääsi olennon, jota sinä kutsut rääpäleeksi, mutta jonka lyönti paljaalla nyrkillä silti murtaa leukasi, se ei olisi jäänyt yhteen lyöntiin. Todennäköisimmin parantelisit nyt muutakin kuin leukaasi, jos jotain parannettavaa edes jäljellä olisi. Ja jotain on aina tekeillä. Tiedäthän sinä sen. Meidän elämämme yössä ei koskaan lakkaa vaatimasta veroaan ja heittämästä arvaamattomuuksia eteemme. Kuten Gritsenkon ja Kowalskyn poissaolo tänäkin yönä todistaa.” Tauko, jonka aikana kristallinen lasi nostettiin huulille ja sen sisältämää taivaallista juomaa hieman makusteltiin.
Sitten… ”Mutta en usko, että tämän iltaisilla tapahtumilla olisi mitään tekemistä minkään suuremman suunnitelman kanssa. Sanoit lyöjääsi rääpäleeksi? Kertoisitko minulle, miltä hän tarkalleen ottaen näytti?” Epäilys oli olemassa niiden hajanaisten tietojen pohjalla, joita oli saatu. Se, kuinka vähän niitä saatiin, oli aikaa sitten herättänyt Rouva Polákin mielenkiinnon, mutta silti lisätiedustelut olivat pysyneet hedelmättöminä. Toinen vaalea kulma kohosi hieman ja jäi odottamaan vastausta.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 13:37:03 GMT 3
"Mitään meihin liittyvää, cherie." Pappi hymyili pehmeästi, tosin hyvän paimenen kuvaa rikkoivat pahasti julman terävät kulmahampaat, jotka kohteliaisuuden lausuminen kavalsi. Mustapukuinen päästi turhautuneen murahduksen ja kahmi jouhimaiset hiuksensa vasempaan nyrkkiinsä, katsoen Siniveristä pitkään siihen hetkeen jättäytyen. "Ehkä.. Mutta sitä ei tiedä varmaksi, ehkä tarkoitus olikin tuhota minut. Ehkä sain hänet itse pakenemaan. Ja muutama ehkä lisää." Mies muutti kesken matkaa sävyänsä, antaen periksi autuaalle tyhjälle joka ei suostunut antamaan vihjeitä vaikka kuinka esitti arvauksia. Hän olisi yhtä hyvin saattanut osua keskelle napakymppiä tai heittää kaikki epäilyksensä metsikköön. Tarvittaisiin erilaista lähestymistapaa ja yksityiskohtien palauttaminen mieleen nyt, niiltä osin kun ne muisti, olisi varmasti helpompaa kuin Hurtan armottoman tuijotuksen alla.
"Hän oli hyvin pienikokoinen nainen, lähes enemmän tyttö." Kynttilöiden valossa lähes musta katse harhaili hetken ja pysähtyi tuijottamaan mustaa television ruutua intensiivisesti, kuin näkisi hyökkääjän sen kiiltävästä pintaa uudestaan, elämässä, puhumassa, pysäyttämässä hänet jälleen kirkon rapuilla. "Harmaa takki, normaalit vaatteet, värittömät silmät. Musta tukka ja ilkeä näköinen vanha arpi kasvoilla, ikäänkuin joku olisi tehnyt sen pahoinpidelläkseen. Hän vaikutti kovin hauraalta, Ida." Viskiä siemailevalle naiselle lausuttiin hiljaa, vähän eteenpäin kumartuneena. Ruudulta näkyi vain haamumainen kuva ilmassa häälyvästä pääkallosta ja mustilta silmäkuopilta, jotka muodostivat Isä Andrejn omat kasvot. "Se voima ei ollut luonnollista. Ja.." Haamu televisiossa hymyili aavistuksen. "Ja olen tavannut hänet ennenkin, vain vähän aikaa sitten." Malkaavi sanoi yhtä tasaisen tutkiskelevaan, muistoja yksi kerrallaan koskettavaan tapaan.
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 13:53:29 GMT 3
Lukuisat “Ehkä”-sanat miehen puheessa saivat kulmat hieman kurtistumaan, mutta keskeyttämään ei ryntäilty. Oli selvää, että mitä enemmän aikaa Pappi sai muistoja kerätäkseen, sitä paremmin ne nousivat pintaan. Ja asiat selittivät itse itseään sana sanalta, vaikka samalla nostivatkin uusia kysymyksiä ilmaan. Viimeistään termi ’Hauras’ vahvisti Idalle sen, mitä nuori, mutta silti iäkäs nainen oli hiljalleen alkanut epäillä. Rääpäle, hauras ja arpi jonka Pappi mainitsi saivat hitaasti ymmärryksen liukumaan myös havaittavaksi sinisiin silmiin sinisten linssien takana.
Kun mies tarjosi mahdollisuuden reagoida vaalea nainen tarttui siihen. Tämä asia oli jotain, joka Andrej:n oli tiedettävä ennen kuin Hurtat palaisivat. Sillä, jos he palaisivat tyhjin käsin… ”Andrej…Olet kai tietoinen siitä, että meitä on lähestynyt mahdollinen uusi kontakti? Gritsenko ja Kowalsky ovat tällä nimenomaisella hetkellä etsimässä käsiinsä kyseistä Kaltaista, jonka itse tapasin viime yönä ensimmäisen kerran. Kyseessä on Itsenäinen…Brujah, johon kuvauksesi osuu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Se, mitä hänestä olen selville saanut, ei millään tavalla tue perustelematonta hyökkäystä…ketään…kohtaan, eikä missään nimessä ainakaan julkisesti.” Tauko, jonka aikana vaalea Ventrue harvinaislaatuisesti antoi tunnetilansa näkyä ja siinä oli voimakas ripaus myös arvovaltaa, joka vaati vastausta. ”Mitä siellä kahvilassa todella tapahtui, Andrej?” Ja varoitusta. Sillä Jos Hurtat eivät häntä tänä yönä löydä ja he keksivät osoittaa sinua sormella…Olisi hyvä, jos osaisit perustella asiasi. Erittäin suotavaa. ”Ja missä, tarkalleen ottaen, olet hänet aiemmin tavannut?” Tyhjennetty lasi unohtui pöydälle hoikan naisen koko huomion kiinnittyessä nyt synkkään olentoon sohvalla.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 14:50:23 GMT 3
Kumarassa istuva Malkaavi räpäytti silmiään kerran, pari, nyökäten sitten. Kyllä tiedän, tästä oli keskusteltu yhdessä jo aikaisemmin. Kowalsky ja Gritsenko lähtivät täältä, Michael oli Elysiymilla hoitamassa jotakin suuremmin klaaniin liittyvää asiaa, jota ei oltu kyselty. Yksityisasiat pidettiin omana tietona, klaanien sisäistä politiikkaa vaalittiin vähintään yhtä suurella huolellisuudella. Juuri nyt olisi tuota äkkipikaista herrasmiestä kaivattu niin tuomaan vauhtia kuin rauhoittamaankin tilannetta. Se kaikki painostava huomio joka kerääntyi papin niskaan sai tuon vaivautuneeksi ja Pedon luimistelemaan levottomasti. Sanat tulivat hitaammin nyt, suuremmalla keskittymisellä. Musta usva peitti niin monia asioita, jotka olisi ehdottomasti kuulunut tietää. "Jälkimmäinen tapahtui kuitenkin, perustelemattomasta en voi sanoa mitään." Romani laski hitaasti irti niskastaan ja nousi ylös valppaasti, jo valmiina kieltämään tietyt huomiot. Hän, toisin kuin antoi ymmärtää, ei kieltänyt mitään Kirouksestansa tai kaivannut elämää valossa, joka taas... Tietyiltä osin otti yhteen rajustikin kirjoittamattomien sääntöjen ja Camarillan olemuksen kanssa. Ida tiesi senkin, tai ainakin aavisteli. Näistä asioista ei puhuttu, ei koskaan. Ja hulluus suojeli pappia ainakin suurimmalta osaa ulkopuolisia. "En tiedä." Ventruelle murahdettiin hieman ärtyneestikin. Hän tarvitsi sitä verta juuri nyt, ennen kuin heidän Coteriensa verihurtat saapuisivat takaisin.
Itsenäinen Brujah. Selitti monta asiaa, muttei edelleenkään sitä minkä takia rauhallinen jutustelu sielun keventämisestä... Malkaavi teki syvän 'hhmm....' äänteen ja vaelsi keittiötä kohden leukaansa raapien. Hänhän ei luultavasti ollut tehnyt mitään suoranaisesti pahaa. Ainakaan tarkoitus ei ollut. Valo herätettiin liesituulettimen päälle kankeasti naksahtaen. Mielipuoli nojasi työtasoon ja mietti, palautti ylös niitä osia illasta jotka eivät olleet hermostuttavan, kaiken syövän mustan alla. Täällä ei paljoa käyty. Ida oli ainoa joka kykeni syömään tai juomaan mitään, ja mukavan kokoisesta yhteistilasta, missä yleensä ihmiset viettivät paljonkin aikaa, oli tullut lähes kuin yhteinen varastotila. Puolipimeä keittiö oli aivan täysin erilainen kuin se katakombia muistuttanut kammio katujen ja metrojen alla, missä tuntematon Brujah oli kohdattu ensi kerran. "Uskontunnustus. Siunaus. Viimeinen voitelu. Armo morphiinilla." Yksi kerrallaan matalat, onttoa henkeä sisäänsä ottaneet sanat lausuttiin tyhjälle pöydälle. Sitä hetkeä oli vaikea kuvailla, samoin rauhaa ja täydentymistä, joka koettiin tukahtuneiden todistusten keskellä. "Hän pyysi rauhaa sielulleen. Halusi keskustella kanssani, en usko että hän näki muuta kuin papin." Oli kukaan kuulemassa tai ei, Malkaavi puhui, tyytyväisyydestä äreyteen ja petomaiseen virneeseen vaihtelevat kasvot pois käännettyinä. Hän tiesi, ja silti ei osannut - halunnut - kieltää.
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 14:52:38 GMT 3
Sauvan tasainen kopsahtelu muassaan kevyet askelet seurasi Malkaavia huoneesta toiseen. Ventrue kuitenkin jätti kohteliaasti tilaa ympärille, eikä seurannut iholle asti. Ovenpieleen seisahtuen tuo seurasi toisen toimia. Hiljaisuus seurasi Papin tutkailevia sanoja ja jos niiden verhottuja merkityksiä ymmärrettiin, sitä ei paljastettu…eikä ainakaan omattu halua seurata vihjeitä syvemmälle. Rikkinäisen Peilin sielu oli vaarallinen katsojalle. Se saattoi heijastaa jotain aivan muuta takaisin, kuin mihin olit varautunut. Sen sijaan jokin muu sai nyt huomion. Jokin, joka aina ajoittain oli räpiköinyt olemassaolollaan mielen hahmotuskyvyn laitamilla.
Lausahdus tuli mietiskelevänä, lähes kevennettynä heittona, mutta silmät porautuivat Papin olemukseen vahvistusta hakeakseen. ”Lauseissasi on paljon epävarmuutta, Andrej. Uskot, muttet tiedä. Brujahin lyönti voi hyvinkin viedä muistin …mutta ei ajalta ennen lyöntiä.” Merkitsevä tauko. ”Väisteletkö koska et halua kertoa minulle vai siksi, ettet voi?” Jälleen se karisma ja kehotus luikerteli esiin, kutitellen mieltä. Ventrue onnahteli lähemmäs, vetäen jääkaapin oven auki. Eroteltuja hyllyköitä, osa nimettyjä, osa ei. Vapaa käsi poimi veripussin nimeämättömältä hyllyltä ja laski sen Malkaavin eteen.
Ida rolls 6 dice to Cha + Empathy 6,4,3,7,9, 10
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 15:42:17 GMT 3
Nyökättiin. Tiedän. Laupias Samarialainen, josta oli tehty verta janoava ihmishirviö vuosia sitten, siirsi melkein mustan katseensa hitaasti liikkuvaan naiseen. Ryhdikästä olemusta tutkittiin hetken aikaa, tiukkaa ilmettä ja vaativuutta. "En väistele tarkoituksella, Ida. Olen hämmennyksissäni enkä saa asioita aivan kohdikkain, koska minulla ei ole mitä kertoa." Pappi vastasi vailla turhautumista. Hän oli ärtynyt kyllä, mutta enemmän siitä oli nälän vuoksi kuin mustien hetkien. Jotain todella tärkeää, käänne, oli tapahtunut silloin, eikä siihen päässyt käsiksi. Sellainen sai tuntemaan itsensä sekä avuttomaksi että luottavaiseksi. Mitä ikinä olikaan tapahtunut, niin oli kuulunut käydä, sillä häneltä ei otettu hetkiä pois ilman syytä Ylemmältä.
"Gratiae..." Veripussista kiitettiin, kun rappukäytävästä kantautui askelia ja selkeä koputus oveen. Siinä oli koodi, varmistus tulijan henkilöllisyydestä ja merkki vainoharhaisesta luonteesta. Avain kääntyi lukossa ja sateisen yöilman omaleimainen tuoksu humahti kynttilöiden lämmittämään asuntoon kahden miehen astuessa sisään. Ensimmäinen oli tummaan pitkään takkiin pukeutunut, mafioson näköinen mies ja toinen täytti pelkällä massallaan lähes koko oviaukon. Molempien mukana saapui laskelmoiva, kalsea henkäys kuolemattomuuden hinnasta. Coterien verikoirat, kaksi venäläistä hyvin erilaista ja silti samaa maata olevaa miestä veti takkejaan päältä ja ravisteli sadetta
vaatteiltaan. "Rouva Polák, meillä taitaa olla tilanne." Hyytävän asiallinen pukumies lausui, marssien suoraan keittiön ovelle. Ainoa silmä pyyhkäisi läpi kummastakin kuolleesta ja pysähtyi klaanitoveriin. Yhtenevää verenperimää voisi olla vaikea nähdä, muusta kuin virallisesta vaatetuksesta ja olemuksen voimasta. Yliluonnollisina olentoina siniverisillä se erottui ehkä selkeiten, mutta Gritsenko hohkasi routaa ja teräviä hampaita parhaimmillaankin. "...mitä Padrelle on tapahtunut?" Entinen poliisi kysyi napakasti, väistyen hieman sivummalle aisaparinsa tieltä. Keittiö tuntui kutistuvan ympärillä ja hengittäminen kävi vaikeaksi, kahden miehen kiinnittäessä koko huomionsa heihin. Kowalsky murahti tervehdyksensä molemmille, koskettaen lierihattunsa laitaa sormenpäillään. Mies oli jo fyysisesti valtava, karun kulmikas Brujah, jonka toinen puoli kasvoista oli pelkkää arpea ja keskellä kudosten verkkoa tuijotti tyhjään katsova maidonvalkea silmä.
Hound rolls 6 dice to Scan 2,8,10,2,4,6
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 28, 2008 16:05:15 GMT 3
Ventrue ehti nyökätä ymmärryksen merkiksi, vahvistaakseen näkevänsä nyt, mistä asian selvittämisessä todella kiikasti, kun samassa koputukset jo kimpoilivat eteiskäytävässä. Vain kevyt liikahdus, joka käänsi kohtaamaan tulijat ja kahden Hurtan mukanaan tuoman sietämättömän uhan määrän. Tilanne oli miellyttävämpi silloin kun tiesi varmaksi olevansa samalla puolella, kuten nyt…mutta silti se sai Pedon jokaisen epäkuolleen sisällä vähintäänkin hieman pörhistämään karvojaan. Toiset peittivät sen paremmin kuin toiset ja vaikka nuorelta näyttikin, oli sauvaan nojautuvalla Ventruella riittävästi ikää kohdata kaksikko kerralla ilman suurempia värähdyksiä. He olivat kuitenkin Perhe, omalla kieroutuneella tavallaan ja uskoivat niiden sidosten kautta henkensä toistensa käsiinsä. Mutta missään nimessä Rouva Polák ei olisi halunnut löytää itseään vastakkaiselta puolelta rajalinjaa.
”Tiedän, Gritsenko.” Se ei varsinaisesti ollut kysymys, vain toteamus. Ja nainen jatkoi lähes saman tien, antamatta aikaa tarttua sanoihinsa. ”Padre sen sijaan löysi, tietämättään. Ilmeisesti neiti Travers luuli häntä Sabbatin kätyriksi ja…hmmm…mursi hänen leukansa.” Se ontui ja Rouva Polák tiesi sen itsekin jo sanojensa liukuessa ilmoille. Se oli yritys pehmentää sitä taakkaa, joka kaatuisi Papin niskaan, mutta Gritsenkon ainokainen silmä paljasti välittömästi, ettei Hurttaan uponnut pieninkään hippu valkoisesta valheesta. ”Älä jauha paskaa, Polák. Tiedät kenelle puhut.” Eikä uskonut toinenkaan silmäpuoli, joka koko 190 senttisellä komeudellaan lymysi taustalla, täyttäen huoneen Petonsa varjolla vain murahtaen parinsa sanojen vahvistukseksi. Itsehillintä piti ja venäläisen käyttämien sanojen paheksunta ilmeni vain pienenä kulmien kurtistumisena ja tuhahduksena. ”Kerran se, mitä minä sanon, ei mene perille. Kertokoon Andrej siis itse.” Rouva ei myöntänyt valhettaan, se olisi ollut viimeinen virheensä tässä keskustelussa. Sen sijaan tuo viittasi vapaalla kädellään kohti Padrea.
Ida rolls 7 dice to A little white lie 6,7,4,1,3, 5,3
Hound rolls 7 dice to No.. Really.. 1,8,7,10,7, 9,10
Kowalsky rolls 4 dice to Reallyyy? 9,4,6,9
Ida rolls 6 dice to Willpower 2,10,10,3,8, 9
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 28, 2008 17:17:26 GMT 3
Pappi käpertyi itseensä ja tarttui veripussiin tiukasti, vetäen sen itselleen, vaikka tiesikin ettei ilkeällä tapaa läpi katsova Ventrue sitä huolisi. Hampaat purtiin kulmasta läpi, hetkestä irrottautunut katse kulkien henkilöstä toiseen. Hän tunsi heidät kaikki ja vain se joka olisi tuonut varmimman turvan puuttui. Malkaavi kyräili ja imi veripankista hankittua vitaeta hiljalleen, yrittäen sulkea ansaan joutumisen tunteen mielestänsä. Coterie oli yksikkö, ehkä perhekin, heidän tapauksessaan kuitenkin enemmän kuin satunnainen ryhmä kaltaisia joille oli annettu yhteinen tehtävä.
Heidän velvollisuutensa kaupungin hallintoa kohtaan loi vakavamman ilmapiirin. Ja se tuntui vain tiivistyvän. Kumpikin toisen silmistään menettäneistä verikoirista käänsi katseensa hitaasti uskonmieheen, odottavina. "Lunescu.. Neiti Travers ei saapunut tapaamiseen, emmekä ole saaneet minkäänlaista selitystä saati vastausta yhteydenottopyyntöihimme." Entinen poliisi lausui ilman väriä äänessään, mikä sai Malkaavin niskakarvat nousemaan pystyyn. "Missä..." Keskeytys. "Hän oli kirkossa ja tuli puhuttelemaan minua." Pappi keskeytti tylysti, ennen kuin hermostuisi liikaa ja kuppi menisi nurin millään tavalla. Vahtikoira risti kädet rinnalleen, tummanvioletin kravatin päälle ja tuntui vetävän painostavuuttaan takaisinpäin, odottaen. Syvään henkeä vetäen Pappi jatkoi, hampaat punaisiksi värjättyinä. "Hän ei tullut tapaamiseen, koska halusi paukoa minua päin näköä kahvilassa. Enkä todellakaan tiedä miksi." Miksei hän ollut sytyttänyt enemmän valoja tänne? Yksi melkein oranssinsävyinen pikkulamppu teki väljästä keittiöstä todella ahtaan, varsinkin kun jokainen vaativa katse oli kohdistunut häneen. Partainen romani mulkoili kolmikkoa ja näytti hampaitaan silkasta epämukavuudesta.
Padre rolls 7 dice to Willpower 1,2,10,7,2,8,8 There's beasts close by...
|
|