|
Post by Ziegrand on Oct 29, 2008 5:43:18 GMT 3
Lentokenttä, täynnä elämää ja vilinää.. Aivan elämää, jokainen sydämen lyönti iski hänen korviinsa kuin patarumpu alkaen soitannon, Hän katseli ympärilleen hänen verestävän ruskeat hiukset olivat vapaina hänen harteillaan ja osa takin kauluksen alla. Sydämien lyönti tanssitti hänen mieltään, ah kuinka se soitatti hänen kuollutta sieluaan edelleen. Kuinka hän vain vetäisi aseen hänen kylkikotelostaan ja ampuisi satunnaista ohikulkijaa niskaan, Tanssien tuon veressä, ampuen uudestaan... Mutta ei.
- Oli töitä tehtävä.
Ivan virnisti harmaan lierihatun, ei liian iso eikä liian pieni verhoten hänen sänkisiä kasvojaan, pienen hetken paljastaen torahampaansa. Jälleen piilottaen ne. Kantaen toisessa kädessään putkilaukkua, ja toisessa tuota kävelykeppiä jossa oli ulvova susi, hänen sormiensa ollen uppoutuneena sudensilmä kuoppiin, hiljalleen alkaen sen mistä hänet tunnistettiin, Heavenin ja Hellin keskuudessa. Muinaisen tuutulaulun hyräilyn joka oli kuin veitsi lentokentän elämässä leikaten läpi, sen kuuluen kaukaisesti koko lentokentällä. Ivanin katsoen lentolippuaan.
-Skotlanti...Ivan "Hyräilijä" Spite sulloi lentolipun huolellisesti povitaskuunsa sihahtaen nuorelle miehelle vieressää. "Jos koirani näyttävät tyytymättömiltä ensikerralla kun näen ne, syötän sinut heille."
Nuorilento kenttä avustaja nyökkäsi nielaisten katsellen kahta koiraa Ketjuhihnoissa ja kuonokopissa jotka murisivat hieman,.. Aivan kun niiden silmät olisivat punertaneet, Alkaen viemään niitä kohti lemmikkien säilöä.
"Aurevoir New York...~~" "Skotlanti, täältä minä tulen.."
|
|
|
Post by filthyrose on Oct 29, 2008 21:45:12 GMT 3
Marissa nyökkäsi tovereilleen; "Mennään. Sain Miquelilta miehen nimen, joka hoitaa meidän matkatavaramme ja liput. Heavenin alainen". Mitään muuta sanomatta Marissa lähti kohti neuvontaan, jossa hän tiedusteli herttaisen näköiseltä naiselta miestä, jonka nimi oli: "Bill Sylla". Nainen nyökkäsi ja soitti puhelun ja pian heidän luokseen kiiruhti mies lentokentänuniormussa. "Tervehdys!" Billa huikkasi hymyillen katsoen jokaista silmiin. "Miquel ilmoittikin jo tulostanne. Tätä tietä. Ohjaan teidät suoraa tietä lentokoneeseen, matkatavaranne jätätte kollegani huoleksi. Hän on saanut ohjeet, kuten koko muu tiimi, joka on matkatavaroidenne kanssa tekemisissä". Bill lähti opastamaan heitä suoraan jonojen ohi ja tiskin luo, jossa heidän matkatavarat otettiin vastaan. Sen jälkeen he pääsivät ilman turvatarkastuksia koneen porteille, jossa joutuivat hetken odottamaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 30, 2008 8:39:40 GMT 3
Alan ei reagoinut silmiin katsovaan tyyppiin ollenkaan, osaksi siksi, ettei hän normaalistikaan reagoinut mihinkään kovinkaan näyttävästi, ja osaksi siksi, että hän luuli äsken kuulleensa jotain tuttua. Jotain, mikä aina enteili jotakin pahaa. Terminaali oli kuitenkin täynnä ihmisiä, ja möly oli korviahuuumaava. Olisi paljon loogisempaa, että hän oli kuvitellut kaiken. Vaan ei voinut koskaan olla liian varovainen. Agentti piti katseensa ihmisissä ja kävi lävitse ihmisiä ja portteja, kunnes oli aika lähteä Billin perään. Mies ojensi matkalaukkunsa osoitettuun osoitteeseen, mutta piti salkkunsa. Kaipa heillä käsimatkatavaraa sai olla.
Matka kohti Skotlantia alkaisi pian, ja sen jälkeen Alan olisi viimein omassa elementissään. Täällä, keskellä ihmisvilinää, hän tunsi olonsa vaivaantuneeksi ja ärtyneeksi. Kaikki oli niin sekaisin. Näihin tilanteisiin tottui vampyyreitä metsästäessä, mutta niistä ei missään tapauksessa tarvinnut pitää. Ihmisistä ei missään tapauksessa tarvinnut pitää. Paitsi hyvin harvasta sellaisesta. Kuten terapeutista.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Nov 6, 2008 11:39:56 GMT 3
Kyra seurasi muun porukan perässä, luovuttaen tavaransa minne piti, pitäen olkalaukkunsa itsellään, käsimatkatavarana. Hän tunsi kylmiäväreitä tästä keikasta, jostain syystä. Ehkä hänelle oli tulossa flunssa.. Kyllä, sitä sen täytyi olla. Ei mikään paha aavistus, se ei voinut olla. Ei vielä nyt.
Koneeseen päästyään Kyra kaivoi olkalaukustaan kämmenmikronsa ja alkoi selailla sitä. Hän kaiveli tietoa, jututti vanhoja tuttuja. Kun yksi nimi pomppasi esiin, hän jäi hetkeksi tuijottamaan sitä. Victor Isham.. Kyra pudisti päätään ja selasi nimen ohi. Tuolta ei tietoa saisi. Hän selaisi ja urkki, käytti vanhoja työsuhteita hyväkseen. Kyllä hän osasi, hänen piti osata. Jos joskus teet työksesi vaikutusvaltaisten ihmisten murhia, ei saanut jäädä kiinni. Kerran hän jäi, ja siitäkös soppa syntyi..
Se oli ollutta ja mennyttä, nyt keskityttiin tulevaan. Tai no, ainakin tähän hetkeen, siihen että he pääsisivät Skotlantiin turvallisesti. Ja sieltä pois hengissä tehtävän suorituksen jälkeen.
|
|
|
Post by Ziegrand on Nov 12, 2008 11:24:59 GMT 3
"Tässä paikkanne Herra Spite." Lentoemäntä hymyili hänelle, hymyyn vastattiin. "Saisinko päivän lehden.. Ja tietenkin suolapähkinöitä ja huovan?" Lentoemäntä hymyili ja nyökkäsi tuolle miehelle.. Joka oli pukeutunut huvittavan vanhollisesti hänen mielestään. Kohteliaskin, Kunnon herranmiehiäkin olemassa!
Kun lentoemäntä poistui Ivan sihahti rauhallisesti huokaisten ja katsellen ympärilleen hieroen otsaansa.
"Toivon että tytöt pärjäävät, Heidän on niin vaikea sopeutua muidenkanssa." Samaan aikaan Lemmikkiostasto oli kuoleman hiljainen muiden eläiten pakkaantuen häkkiensä perälle, tuijottaen kahta suurta sutta jotka nukkuivat.
|
|
|
Post by filthyrose on Nov 13, 2008 18:49:54 GMT 3
Marissa istui mukavasti omaan tuoliinsa ja laittoi sirusoittimensa kuulokkeet korviinsa ja syventyi tutkimaan kämmenmikroltaan muistiinpanoja, joita oli tehnyt matkaa varten. Matkasta tulisi ehkä hiukan rasittava, vaikka he olivatkin ensimmäisessä luokassa. Marissalla oli kuitenkin paha lentopelko, josta hän ei sihahtanut sanaakaan muille. Ei kenenkään tarvinnut tietää. Se ei ollut olennaista. Kun hän vain sulki pois mielestään sen, että oli lentokoneessa, niin kaikki oli hyvin. Matka sujuisi aivan mutkattomasti ja ongelmitta. Samaa hoki hänelle ääni kuulokkeista. Siru, jota hän kuunteli oli terapiaäänite, jonka hän oli hankkininut aloittaessaan Heavenissa.
Viimeisenä lentokoneeseen asteli nuori tyttö. Hän oli lämpimällä ilmalla pukeutunut varsin peittäviin vaatteisiin. Liekö ollut joku julkimo, jota fanit muuten piirittäisivät. Tyttö istui paikalleen ja näyttä selvästi rupeavan nukkumaan aikansa ratoksi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Nov 17, 2008 22:33:10 GMT 3
Alan keskittyi lentokoneessa lukemaan mukaansa ottamaansa lehteä. Hän ei vahingossakaan koskenut lentokoneen lehtiin- Niitä olivat pidelleet ne ihmiset, jotka söivät suolapähkinöitä. Pahimmassa tapauksessa Alanin puvulle tippuisi suolaa. Huolimatta bisnesluokasta täällä oli aina niitä ihmisiä, jotka halusivat syödä suolapähkinöitä. Hitto vie Alan vihasi suolapähkinöitä. Ja pehmiksiä ja jäätelöpalloja ja kaikkea, mikä saattoi sulaa, sutata, varistella tai murustella. Tai ellei nyt vihannut, niin ainakin söi niitä suurella varauksella, varoen sotkemasta paikkoja.
Marissaan tai Kyraan mies ei kiinnittänyt sen suurempia huomioita. Muita kanssamatkustajia hän välillä tuijotti pitkäänkin, vanhasta totutusta tavasta. Ja koska hänen tuijotuksensa oli kovin vakavaa ja intensiivistä, harva siitä piti. Terapiassa sanottiin aina, että pitäisi lopettaa. Mutta Alan ei voinut sille mitään. Joskus hän vain unohtui tuijottamaan, syystä tai toisesta. Yleensä siksi, että tuijotettava teki jotakin vastenmielistä.
Kuten tuokin lihava bisnesmies, joka tunki kaksin käsin kitaansa keksejä. Vastenmielisiä ihmisiä.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Nov 20, 2008 12:57:17 GMT 3
Kyra tunki kuulokkeet korvileen ja sulki hetkeksi silmänsä, antaen musiikin viedä häntä mukanaan. Rentoutuminen ennen nousua kannatti, ei sattunut liikaa korviin. eikä myöskään pelottanut, jos oli taipumusta lentopelkoon, mitä Kyralla ei ollut.
Hetken päästä Kyra jo nukahtikin tuoliinsa rentouttavan musiikin yhä kohistessa hänen korvissaan.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 17, 2009 22:56:47 GMT 3
Ivan sulki silmänsä rauhallisesti, odottaen lennon lähtöä/Perille saapumista, tuon sydänten lyöntien tahdissa rentoutuen, jokin kuitenkin häiritsi häntä todella paljon.
Tuo sydänten lyöntien tahti, se oli jotenkin järjestelmällinen, aivan kun hän tuntisi sen..Ehkä se oli enne joka saattoi.. Pilata hänen tehtävänsä jälleen kerran..
(Anteeksi pitkästä tauosta, mutta vuoroja taas.)
|
|