|
Post by filthyrose on Oct 3, 2008 12:27:26 GMT 3
New York. Vuosi 2150. the Heaven productin pilvenpiirtäjä.
Heaven productin johtaja Miquel von Heaven oli saanut sähköpostin Skotlannista:
Hyvä herr von Heven.
Täällä tapahtuu kummia. Puhun nyt MacArranin linnasta täällä Ylämaalla. Kuulin, että te olette erikoistyneet näihin vampyyreihin, näidin draculoihin. Epäilemme nyt, että täällä meidän sukulinnassamme olisi näitä otuksia, näitä draculoita, vampyyreja. Toivon, että voisitte lähettää jonkun ekspertin tutkimaan asiaa.
Teidän William MacArran.
Miquel tuhahti. Edes tällaiselle pikku keikalle ei tuntunut riittävän resurssit nykypäivänä. Mutta, olihan hänellä sentään joitain agentteja vapaana. Niinpä hän lähetti näille vapaana oleville rannelähettimeen viestin: Hätäkokous. Klo: 13.00. Paikka: Pieni kokoussali 11. Heaven productin pilvenpiirtäjä. Paikalla olo: Pakollinen.
Marissa Holm oli juuri silloin suihkussa, pienessä yksiössään Heavenin asuntoloissa, joissa suurin osa agenteista asui arvaamattomien työaikojen vuoksi. Kun rannelähetin piippasi Marissalta pääsi useampi kirosana suustaan. Hän hamusi pyyhettään ammeen ulkopuolelta ja kirosi, sillä hän oli ollut vähällä liukastua ja kaatua pääedellä lattiaan, mistä olisi luultavinkin aiheutunut kallo murtuma. Hänen tuurillaan. Kun hän luki lähettimen viestin hän oli valmis murhaamaan Heavenin johtajan sen sileän tien. Kerrankin kun hän oli saanut sovittua treffit asiallisen miehen kanssa,niin eikö herra johtaja kutsunut hänet kokoukseen, jossa varmasti hänelle nakitettaisiin jonkinsortin akuutti kyttäyskeikka. Mutta ei auttanut. Marissa huokaisi. Hän nappasi puhelimensa ja soitti deitilleen, ettei hänelle sopinutkaan, koska hänen pomonsa oli idiootti. Niimpä Marissa puki päälleen ja lähti kävelemään kohti Heavenin päärakennusta kiroten raskaasti Miquelia.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 3, 2008 14:05:40 GMT 3
Valkoisen, beigen ja mudan eri sävyillä sisustettu yksiö oli kuin suoraan asiallisuuden ja eleettömyyden ohjekirjasta. Kaikki oli oli "just eikä melkein", ja harvat taulut tönöttivät seinällä rivissä kuin sotilaat. Tylsien maisemakuvien tai abstraktien hirvityksien sijaan niissä oli erilaisia keskiaikaisia aseita mustan sametin päälle kiinnitettyinä. Lasi suojasi arvokkaita sukureliikkejä pölyttymästä. Tämän läpi asunnon ulottuvan, rikkumattoman säntillisyyden leiman särki yhdessä yksiön nurkassa sijaitseva myllätty peitto. Peiton päällä raajat sinne tänne sojottaen nukkui tajuttoman lihava mopsi. Se oli kermanvaalea, mutta sillä oli mopseille tyypilliseen tapaan musta ryttynaama. Harmaat hapset leuan alla kertoivat sen olevan jo suhteellisen ikääntynyt otus.
Piipparin äänen kuullessaan koira avasi toisen mollottavan mulkosilmänsä ja alkoi röhkiä. Haukkumiseksi se oli kai tarkoitettu, mutta röhkimiseltä se kuulosti. Se vääntäytyi suurin vaivoin ylös pesästään ja lyllersi kippurahäntä vispaten tammipuisen pöydän ääreen. Ketterästi kokoisekseen se nousi pöytää vasten, nappasi hälyttimen rannekehihnan suuhunsa ja kääntyi kohti keittiötä. Sen koko olemus muuttui ja se suorastaan tanssahteli kohti keittiötä. Päästyään sinne se tipautti hälyttimen lattialle ja potki ilmaa toisella etujalallaan. Eikä aikaakaan, kun ylhäältä lennähti palanen pekonia sen avonaiseen kitaan. Hälytin sen sijaan nostettiin ylös.
Alan Blackin päivä muuttui juuri astetta paremmaksi. Tummaihoinen agentti tutki viestiä muutaman sekunnin ja pyyhki sitten mopsinsa kuolan suurpiirteisesti pois rannekkeesta. Ottaen huomioon, että koko keittiö oli kiihkeästä ruuanvalmistuksesta huolimatta täydellisen siisti, olisi voinut kuvitella, että mies saisi sätkyn koirankuolasta rannekkeessaan. Jos olisi nähnyt miehen terapeutin diagnoosipapertit, olisi ollut suorastaan hämillään siitä, että agentti oli enää järjissään. Alan Black oli nimittäin perfektionisti. Ja siis, nyt emme puhu miehestä, jonka mielestä talossa ei saa olla vaatteita lattialla, vaan miehestä, jonka mielestä suurimpia syntejä on sekoittaa keskenään salaatti ja salaattikastike. Tai, vielä pahempaa, sössiä koko ateria ja survoa joka ruokalaji samaksi tahnaksi. Epäjärjestelmällisyys tappoi ihmisiä. Se oli vaarallista. Sitä piti välttää kaikin mahdollisin tavoin. Täsmällisyys ja älykkyys sekä pakonomainen tarve suoritua kaikesta täydellisesti tekivät Alanista loistavan agentin. Samaan aikaan ne tosin pitivät huolta siitä, ettei hänellä terapeuttinsa ja lihavan mopsinsa Rambon lisäksi ollut elämässään muita kontakteja. Korkeintaan tuttavuuksia. Kaikki tiesivät Alanin, ja kaikista oli parempi pysyä erossa tästä oudosta tyypistä. Eivät he missään tapauksessa ajatelleet, että hän olisi ollut huono työssään. Päin vastoin, he tiesivät kyllä hänen olevan hyvä. Kukaan ei vain jaksanut viettää iltapäiviään hänen kanssaan. Alan oli tajuttoman tylsä. Siis, tajuttoman. Paitsi omasta mielestään. Ja Rambon mielestä. Siksi edellinen terapeutti olikin käskenyt Alania hankkimaan koiran.
Kokkaus keskeytyi ja siivottuaan pikaisesti leikkuulautansa ja veitsensä Alan lähti. Leikkelemänsä oekonit hän jätti Rambon ruokakuppiin. Koira oli tästä mielissään, mutta liian laiska jaksaakseen kammeta painavaa ruhoaan ylös peesästään. Se tyytyi tuijottamaan ruokakuppiaan ja heiluttamaan häntäänsä isäntänsä lähtiessa ovesta.
Alan oli sovitussa paikassa täsmälleen sovittuun aikaan. Kuten aina, hänellä oli yllään musta puku, mustat hansikkaat, kiiluviksi plankatut lakerikengät ja aurinkolasit. Hän piti laseja aina, koska peiliin katsoessaan hän olisi muuten nähnyt häiritsevän erisävyiset silmänsä. Toinen oli aavistuksen toista tummempi. Tällaista sietämätöntä epäjärjestystä ja heikkoutta ei sopisi näyttää muille. Luulisivat vielä, ettei Alanista ole tähän hommaan.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Oct 3, 2008 22:12:42 GMT 3
"Oh my.", Kyra katsahti rannekettaan, sitten väläytti kauniille punapäälle komean, pahoittelevan hymyn. "Sory, baby, pakko mennä.", Miehen sormet hipaisivat naista leuan alta, ruskeanharmaiden silmien vinkatessa houkuttelevasti, Kyra veti hansikkaat käteensä, ja käänsi selkänsä punapäiselle naiselle. Hän asteli varmoin askelin, ilmeen hiljalleen vaihtuessa vakavaksi. "Aina kokouksia. Ei koskaan aikaa naisille. Se vanha kääkkä ei varmaan edes saa koskaan, ja siksi pitää niitä helvetin kokouksia.."
Kyra O'Neil, röyhkeä nuori agentti, pikku Italian salamurhaaja kasvatti, veti nahkahansikkaat sormiensa suojaksi ja haroi maantien vaaleaa tukkaansa. Hän ei ollut ehtinyt parturiin, juuri kun hänen se piti lyhentää! Saaskutin vampyyrit, eivät taida katsoa koskan kelloa.. Eivätpä tietenkään. Nuoresta iästään huolimatta, Kyra oli erinomainen agentti. Hän teki työnsä huolella, muuntui täysin ollessaan vakavassa paikassa, kuten tehtävää suorittamassa, tai keskellä kokousta, muuten täysin hilpeä ja normaali nuori mies, komeine, vaaleine kasvoineen, hyväkuntoisine kroppineen ja tyylitajuineen. Tavallinen nuori, siis. Ei kovin nuori. Kyra oli parissakymmenissä, tiesi mitä teki, ja tiesi olevansa hyvä siinä.
"Varmaankin jokin pieni keikka..", Kyra murehti itsekseen, napautti soiton parturilleen ja kertoi joutuvansa jättämään ajan väliin, TAAS. Kyra saapui kuitenkin paikalle kokoukseen,hieman myöhässä, omaan tavalliseen tapaansa.Ei siitä kauheasti valitettu, sillä hän oli kuitenkin erinomainen agentti omalle iälleen.. "Tämän on paras olla KUNNON keikka..", Kyra murisi, ja nappasi hankast käsistään, läimäytti ne pöydälle ja rojahti istumaan. Hän silmäili ympärilleen muita saapuneita tutkien, tuhahtaen.
|
|
|
Post by filthyrose on Oct 11, 2008 12:35:26 GMT 3
Marissa syöksyi Heaven productin pilvenpiirtäjän hissiin, vilauttaen ensin kulkulupaansa vartialle. Hän vilkaisi kelloa rannelähettimestään. Paria minuuttia yli. Hissillä menisi ehkä noin neljä minuuttia ja kokoushuoneeseen kävelemisessä noin minuutti. Marissa oli vakaasti sitä mieltä, että Miquel saisi syyttää itseään siitä, että hän oli myöhässä. Marissa katsoi itseään hissin peilistä. Hän oli noin sataseitsemänkymmentä senttinen, nuori, musta nainen. Hän ei ollut yhtä musta kuin isänsä, kiitos siitä, että hänen äitinsä oli ollut valkoinen. Hänen hiuksensa olivat luonnostaan aivan käkkärät, sen takia hän oli hyvin kiitollinen, että hän oli pystynyt aikanaan ostamaan kunnollisen hiusten suoristimen, jolla hän sai hiuksensa tyylikkäästi suoriksi ja silti tuuhean näköisiksi. Hänen silmänsä olivat väriltään hyvin mielenkiintoiset. Reunoilta ne olivat tumman ruskeat ja vaalenivat keskemmällä tummanvihreiksi ja iiriksen ympäriltä ne olivat kullan keltaiset. Jotkut pitivät näitiä piirteitä viehättävinä ja Marissa oli oppinut käyttämään tätäkin hyväkseen miesten metsästyksessä. Hänellä oli yllään repaleiset farkut, musta t-paita, jossa oli Metallican bändilogo ja kaihtunut farkkutakki. Marissa oli hyvin tarkka tyylistään. Hän oli valmistunut agentiksi ennätyksellisesti 19-vuotiaana, ihan kelvollisin arvosanoin ja luki sen jälkeen kolmessa vuodessa laboraattoriksi, sekä nyt hän luki iltalukiossa historiaa. Ei hän itseään turhana pitänyt, eikä varmaan myöskään Heavenin johtajakaan.
Marissa saapui kokoussaliin vain viisiminuuttia myöhässä, loppujen lopuksi. Miquel oli jo saapunut ja mulkaisi häntä pahasti, kun hän istuutui tuoliin pienen pyöreän pöydän ääreen. Miquel yskäisi kokouksen alkamisen merkiksi: "No niin, kiitän teitä kun pääsitte paikalle näin lyhyellä varoitus ajalla. Sain aamulla sähköpostin, joka herätti huoleni Skotlannissa. Siellähän, meillä ei vielä ole Heavenin toimipistettä, joten viesti lähettiin minulle engalnnin kautta". Miquel näppäili jotain kannettavallaan ja pöydän keskelle nousi tarkka hologrammikuva sähköpostista, paikalla olijoiden luettavaksi. "Englannin kaikki agentit ovat kiinni, joten minun on lähetettävä teidät paikan päälle tutkimaan tilanne".
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 11, 2008 15:44:20 GMT 3
Skotlantiin. Siitä olikin aikaa, kun Alan oli viimeksi ollut Skotlannissa. Hän oli kotoisin Isosta Britanniasta ja hänellä oli USAn kansalaisuuden lisäksi edelleen myös Britannian kansalaisuus. Itse asiassa hänellä oli kartanokin lähellä Lontoota. Suurimman osan vuodesta se oli hänen hovimestarinsa ja tämän perheen käytettävissä, sillä Alanilla harvemmin oli lomia. Vähäiset lomansa hän kuitenkin vietti kartanossaan omien rentouttavien harrastuksiensa, taiteiden ja musiikin, parissa. Se, miksi tavallisella agentilla oli hulppea kartano lähellä Lontoota, oli kaiketi suuri mysteeri kaikille muille, paiotsi terapeutille ja Miquelille, joka totta kai tunsi työntekijänsä. Ei sitä nyt ketä vaan hommiin kai palkattu. Tai palkattiin, jos he olivat tarpeeksi hyödyllisiä ja taitavia.
Joka tapauksessa matka Englantiin ja sitä kautta Lontooseen tuli Alanille lähes positiivisena yllätyksenä, sikäli kun hän nyt edes osasi nauttia jostain muusta kuin työnteosta. Olihan matka nyt työtarkoituksissa tehtävä, mutta jos jäisi aikaa, Alan voisi piipahtaa kotona. Isää ja äitiäkin olisi voinut käydä tervehtimässä.
Alan luki sähköpostin nopeasti lävitse ja siirtyi sitten taas katselemaan Miquelia. Hän oli asettanut eteensä pienen taskumikronsa, täsmälleen samaan tasoon pöydän reunan kanssa, jotta hän voisi pistää ylös tärkeitä asiita. Yleensä sille ei ollut tarvetta, sillä Alanilla oli myös hyvä muisti. Kaiken kaikkiaan hän oli melkoisen hyvä kaikessa muussa agentille hyödyllisessä, paitsi ihmisyydessä. Hän oli tunteellisesti jossakin lusikan ja heinäsirkan hämärässä välimaastossa ja auttamattomasti eksyksissä aina joutuessaan sosiaaliseen tilanteeseen. Siksi hänestä ei koskaan kai olisi johtamaan ketään. Hyvä renki, mutta huono isäntä, kuten tavattiin sanoa.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Oct 14, 2008 20:21:51 GMT 3
Kyra katseli nyrpeästi ympäri huonetta, myös myöhästynyttä Marissaa. Näinkö vähän heitä loppujen lopuksi olisi? Tarvittiinko heitä kuitenkin kaikkia menemään? "Lähtevätkö kaikki meistä..?", Kyra katsahti Miquelia kysyvästi. Hän näytti uskovan ettei kolme erittäin hyvää agenttia ollut tarpeen moiselle reissulle.
Hän katsoi sähköpostin lävitse ja kohotti katseensa pois, takaisin Miqueliin, ristien sormensä leukansa alle, nojaten päätään käsiinsä. Koskakohan hän oli viimeksi päässyt parturiin..? Kyran ajatukset alkoivat harhailla aivan muuhun suuntaan kun tehtävään joka olisi edessä. Joskus hänelle kävi näin, hän ei vain yksinkertaisesti pystynyt pitämään keskittymistään yhdessä asiassa. Sillä oli jotain tekemistä hänen aivojensa kanssa, mutta koskaan hän ei kesken tehtävän menettänyt keskittymistään, tehtävän aikana hän otti pillerin päivässä ja keskittyminen pysyi siinä, missä hän sen halusikin olevan.
Kyran ilmeestä näki, ettei hän ollut henkisesti kokouksessa läsnä. Hänen silmänsä tapittivat suoraan eteen mitään näkemättä. Mitäköhän kaikkea hänen harhailevassa mielessään liikkui..?
|
|
|
Post by filthyrose on Oct 15, 2008 10:50:16 GMT 3
Miquel nyökkäsi Kyralle; "Kyllä kaikki lähtevät. Toivoisin voivani lähettää paikalle enemmän agentteja, sillä minun on mahdotonsanoa, mitä siellä odottaa teitä". Miquel antoi katseensa kirtää alaisissaan.
Marissa huokaisi tylsistyneenä. Eli hänellä ei ole toivoakaan, että saisi lepytettyä deittinsä, kun hän ei edes tiennyt, milloin hän olisi taas Manhattanilla. Marissa näpyteeli nopeasti tiedot pieneen kannettavaan tietokoneeseensa ja raapi hiukan päälakeaan.
"Koneenne lähtee viiden tunnin kuluttua. Ehditte saada asianne järjestykseen. Kentällä pitää olla mieluiten puoltatoista tuntia aiemmin", Miquel alkoi tehdä lähtöä, kunnes hän muisti jotain. "Ai niin Marissa, sinä johdat tätä operaatiota. Järjestän teille vastaanoton Skotlantiin". Niin Miquelasteli ulos huoneesta.
Marissa tuijotti miehen perään suu auki. Määräsikö Miguel hänet juuri äsken vahtimaan kahta enemmän tai vähemmän psykopaattista miestä. Kiitos Miquel, Marissa kiitti tyytymättömänä ajatuksissaan. Hän nousi seisomaan ja keräsi vähäiset tavaransa mukaansa. "Nähdään kolmen ja puolen tunnin kuluttua kentällä pojat", Marissa murahti heille. Silloin jokaisen rannelähetin piippasi:
Hakekaa varustamosta itsellenne asett ja muut varusteet. Olen ilmoittanut Maggielle ja Scottylle viestin siitä, mitä tarvitsette mukaan. Miquel.
"Helvetin helvetti", Marissalta pääsi miesten kuullen, kun hän marssi hyvin vihaisen näköisenä hissiin ja suorastaan löi alimman kellarikerroksen nappia.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 15, 2008 14:16:53 GMT 3
Ah. Tehtävän alun jännitystä, Alan ajatteli tyytyväisenä noustessaan tuoliltaan. Hän nyökkäsi Marissalle, jonka sanasta oli juuri äsken tullut hänen lakinsa, ja käveli sitten Marissan perässä samaan hissiin. Mies tuntui hississä seisoessaankin olevan kuin jonkinlainen mallipatsas armeijaan astuville alokkaille; näin teidänkin tulee tönöttää auliisti paikallanne, kun joku karjaisee teille "asento".
Viisi tuntia oli ikävän pitkä aika saada kulumaan, mutta kenties Alan ehtisi sitten viedä Rambon vielä pihalle ja soittaa sen vakituisen hoitajan paikalle. Sellainen nuoremman puoleinen, rahan perässä juokseva nainen. Hyvin se Ramboa aina hoisi, puoliksi kai omistajan pelosta, mutta ainakaan Rambo ei olisi yksin.
Niin, ja sitten pitäisi hakea ne varusteet varustamosta. Varustamo oli hieno paikka. Kaikki oli niin siististi järjestuksessä, ainakin yleensä. Lentomatka sen sijaan inhotti Alania jo valmiiksi. Penkit olivat ahtaita, joutuisi istumaan lähellä muita ihmisiä ja lisäksi siellä tarjoiltiin suolapähkinöitä. Jo pelkkä ajatus pähkinöistä ja suolasta yhdessä sai Alanin värähtämään, mutta sitäkin enemmän hän vihasi niitä ihmisiä, jotka tiputtelivat pähkinöitä joka paikkaan. Penkkien alle, penkkien päälle, istuintyynyn ja selkänojan väliin, lattialle... vastenmieliset lapset tuppasivat vielä viskomaankin niitä ympäriinsä. Alan vihasi lapsia. Ellei se olisi ollut epäsovinnaista, hän olisi surutta metsästänyt vampyyrien lisäksi nekin sukupuuttoon. Pienimmät varsinkin.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Oct 15, 2008 17:03:07 GMT 3
Kyra huokasi ja heräsi ajatuksistaan kuulemaan juuri aijoissa Miquelin viimeiset sanat. Nainen johtajana? Voi pojat.. Hän nappasi hansikkaansa pöydältä mukaansa ja suunnisti pitkin askelin samaan hissiin muiden kanssa. Kyra haroi hiuksiaan äristen. Hän mietti josko ehtisi käydä lyhentämässä niitä ennen matkaa..
"Ehditkö tekemään akuutti leikkauksen?", Kyra soitti sitten suosiolla viimein parturilleen, ja sopi tuon kanssa pika-ajasta, jotta hän saisi yli olkiensa ulottuvat hiuksensa leikattua viimein lyhyiksi, ei liian lyhyiksi, mutta sopivasti. Sitten hänellä jäisi vielä aikaa naisille.. Joillekkin vetäville, jotka eivät jääneet odottamaan soittoa, jotka eivät olleet liian hellyyden kipeitä. No jaa, toisaalta sitä kyllä kaipasi jotain joka roikkuu alati hihassasi, eikä jätä hetkeksikään rauhaan. No, ei hänellä kyllä toisaalta ollut aikaa sellaisille suhteille, joten tälläiset pienet riittivät hyvin..
Ainakin vielä.
|
|
|
Post by filthyrose on Oct 15, 2008 22:15:01 GMT 3
Marissa seisoi Allanin vieressä hississä ja tuijotteli kattoa, miettien samalla mitä tarvitsisi mukaan Skotlantiin. Hänen pitäisi luultavasti kaivaa esiin paksumpi takki, sillä Skotlannissa oli luultavasti kylmä kesät talvet. Hän voisi ottaa hiukan enemmän selvää Skotlannista, pientä nippelitietoa ja muuta sellaista, matkalle. Lento Atlantin yli saattaisi kestää tovin, joten hän voisi hyvin hakea kirjastosta lukemista matkalle. Hänen rannelähettimensä piippasi. Se oli taas Miquel, joka ilmoitti lähtötiedot; Lentokentän, ajan, portin, koneen ja ketä heidän pitäisi neuvonnassa kysyä, jotta saavat ottaa aseet mukaan. Se oli harvinaista, mutta Heavenilla oli resurssit myös siihen hommaan. Vaikka he olivat maailmanlaajuinen järjestö aseet tuotiin mielellään omasta tukikohdasta. Typerä sääntö Marissan mielestä. Miquelin viestistä selvisi myös, että he pääsisivät mukavasti bisnesluokkaan lentokoneessa. Marissa virnisti. Jotain hyötyä agenttina olemisesta.
Asevarasto sijaitsi kellarikerroksessa. Siellä oli myös heidän ampumaratansa ja harjoitussalinsa. Maggie ja Scotty todella odottivat heitä. Molemmat olivat irkkuja ja varsin räväköitä suusta. "Terve!" Maggie hihkaisi Marissalle. "Miquel ehti jo informoida meitä. Elikkä peruspakit kullekkin, tosiaan tavallisimmat vehkeet. Kuolleen verellä täytettyjä ampulli luoteja. Kätevä käsiase niiden ampumiseen, ynnämuuta pientä kivaa. Onko erikoistoiveita? Pimeänäkö laseja? Vastaavaa?"
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 16, 2008 7:39:54 GMT 3
"Pimeännäkölasit." Alan toisti ja riisui aurinkolasinsa, palauttaen ne taskuunsa. Hänen onnekseen nykyään saatiin aikaan suht normaalin näköisiä erikoislaseja (ei tietenkään yhtä tyylikkäitä kuin Alanin Chanelit), eivätkä ne enää näyttäneet päähän törkättävältä jäteromulta. Muuta erikoista hän tuskin tarvitsisi. Yksi käsiase oli aina riittänyt hyvin, ja muutama vanhanaikainen vihkivedellä kyllästetty vaarna hänellä oli omasta takaa. Vasaraakaan tuskin tarvitsi täältä pyytää. Alan vaikka survoisi ne vaarnat sinne sydämeen, jos se niikseen tuli. Ilo olisi täysin hänen puolellaan.
Bisnesluokassa lentäminen tietäisi ehkä vähemmän suolapähkinöitä ja enemmän yritystä. Kenties hän ei saisi traumoja tästä lentokeikasta. Mutta Skotlantiin voisi tosiaan tarvita jotakin lämpimämpää kuin puvun. Alanin pitäisi ottaa kotoa mukaansa lämpimämpi vaatekerta. Kokemuksensa mukaan hän osasi sanoa, että ellei muuta, niin Skotlannissa ainakin puhalsi tuuli. Taukoamaton, ikävä tuuli. Sadettakin vihmoi aina silloin tällöin. Alan alkoi muistaa, miksi vietti mieluusti aikaansa New Yorkissa eikä sateisessa Britanniassa.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Oct 20, 2008 10:43:38 GMT 3
"TKIV Dragunov ja sitten STI Edge kaliiberilla .45ACP.", Kyralla oli aina omat suosikkiaseensa, joita hän tykkäsi käyttää. Ne kun olivat tuttuja ja hyväksi todettuja, niihin kiintyi. Kyra naputti jalalla lattiaa ja näytti kärsimättömältä. Hän tahtoi sinne parturiin, herra isä sentään! Sitten pitäisi pakata ja kaikkea muuta pientä kivaa. Kyra piti Dragunovin tarkkuuskivääristä, hän oli suorastaan kasvanut siihen kiinni. Ei liian suuri, ei liian pieni, juuri sopiva hänelle, jotta hän voisi listiä niitä saastaisi, kellottomia vampyyreitä jo kaukaa, kun sellaisen haistoi.
Hmm, mitäköhän pitäisi pakata? Kyran ajatukset sinkoilivat parturista pakkaamiseen, pakkaamisesta aseisiin ja aseista muualle. Ties minne. Bisnesluokka, kuulostipa houkuttelevalta, ehkä siellä saisi hyvää viiniä ja tapaisi kenties jonkun kauniin, rikkaan naisen. Kyran ajatukset olivat jälleen lennossa ja kun hän lopulta palasi takaisin maanpinnalle, hänen oli todettava, että perhana.
|
|
|
Post by filthyrose on Oct 20, 2008 16:01:00 GMT 3
"Se tavallinen Maggie", Marissa nyökkäsi. Nainen tiesi tarkalleen mitä Marissa tarkoitti, eli tavaraa olisi kaksi suurta matkalaukullista, toisessa aseet ja toisessa laboraatiovälineet. Marissa pyysi Maggieta laittamaan Heavenin lähetin tuomaan tarvikkeet asunnolleen. Tämän jälkeen hän kääntyi ja lähti takaisin hissiä kohti päästäkseen takaisin asunnolleen pakkaamaan. Kun hän oli päässyt ulos pilvenpiirtäjästä hän kasvoi taskustaan kosketusnäyttö puhelimensa ja soitti parhaalle ystävälleen Benjaminille, joka työskenteli myös Heavenilla, tietoliikennepuolella kylläkin. "Mari terve!" Benjamin vastasi. "Beni, tarvitsen apua. Minut lähetettiin kentälle. Skotlantiin. Ottaisitko minulle kaiken hyödyllisen tiedon mitä saat parista aiheesta, jos lähetän ne sinulle?" "Onnistuu. Taidankin olla sinulle pari palvelusta velkaa", Benjamin totesi. "Laita tulemaan niin minä etsin sinulle informaatiota". "kiitos".
Täsmälleen oikeaan aikaan, eli kolmen tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua Marissa seisoi lentokentällä sovituss kohtaamispaikassa, pitkässä mustassa nahkatakissaan, tummennetuissa aurinkolaiseissa, valkeassa kauluspaidassa, sekä mustissa nahkahousuissa ja kengissä, joita hän yleensä käytti rock-konserteissa. Kotonaan hän oli pakannut kaiken tarvitsemansa mukaan yhteen suureen matkalaukkuun ja olkalaukkuunsa hänoli ottanut tekemistä itselleen koneeseen. Nyt hän odotteli 'poikia' saapuvaksi paikalle.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 20, 2008 17:05:15 GMT 3
Alan tuli paikalle ehdottoman vaivaantuneen näköisenä. Hänellä oli yksi iso musta matkalaukku, jossa ilmeisesti olisi kaikki, mitä mies kuvitteli Skotlannissa tarvitsevansa, sekä pieni salkku käsimatkatavaroita. Lentokoneessa pitäisi vaihtaa lämpimämpää ylle ennen laskeutumista, mutta vielä tällä hetkellä Alanilla oli se tavanomainen puku.
"Olen pahoillani. Taksi oli myöhässä." Alan totesi Marissalle ja vilkuili kelloa. Olihan hän myöhässä, kokonaiset kaksi ja ouoli minuuttia. Mutta Alanille se oli enemmän kuin kiellettyä, ja hän oli ehdottoman pahoillaan viivyttäessään tehtävää näin. Onneksi Miquel tuntui antavan helposti anteeksi tällaiset pienet viivästykset, eivätkä muutkaan yleensä niistä huomautelleet. Se oli kovin armollista heiltä.
Alanin matkalaukku piti sisällään vaatteita ja muuta tarpeellista, mutta salkussa oli kaikki tehtävän kannalta oleellinen; varalippaita käsiaseeseen, käsiase itse, muutama vaarna ja vihkivettä. Vyölleen, piiloon takin liepeen alle, Alan oli ottanut uskollisen Colttinsa, edellisvyoden mallia. Hän piti Colteista. Ne olivat tehokkaita, yksinkertaisia ja helppoja huoltaa. Ja niihin saattoi luottaa vaikeimmissakin tilanteissa, toisin kuin moniin muihin aselaatuihin.
|
|
shakur
Member
Se pieni h?r? vampyyri
Posts: 17
|
Post by shakur on Oct 28, 2008 20:02:48 GMT 3
Kyra katseli kelloa ja hoputelli ruuhkassa jumittavaa taksia. Kun hän vihdoin pääsi kentälle, oli hän jo melkein kymmenen minuuttia myöhässä, mutta olipahan saanut hiuksensa lyhennettyä muutamalla sentillä! Nyt ne ylettyivät aavistuksen verran korvien yli. Kyra raahasi matkalaukkunsa ja olkalaukkunsa muiden luokse ja murahteli itsekseen alati. "Saatanan ruuhka.. Saatanan taksi..", Hän ei vaivautunut alkuun edes pahoittelemaan myöhästymistään, mutta vilkaisi sitten kelloa ja totesi; "Sori, tappava ruuhka."
Kyralla oli mukanaan kaikki rakkaat aseensa joita hän tykkäsi pitää tehtävillä mukana, ja kaulaansa hän oli ripustanut ristin, mukamas suojaksi, kunhan vain halusi vaikuttaa kornilta, ironiseltakin ehkä. Tavalliset vaatteet hänellä oli päällään; ruskea mokkainen puolipitkä takki, tummahkot farkut ja NewRockin tukevat, raskaat kengät jalassa. Käsissään hänellä ei sillä hetkellä tosin ollut nahkahansikkaitaan. "Joko mennään?"
|
|