|
Post by filthyrose on Nov 5, 2008 12:17:43 GMT 3
Léeah nousi seisomaan ja pyyhki kätensä riepuun lanteillaan ja ohimennen heitti kolikon tiskille maksuksi. Eihän sitä nyt sovi töykeä olla. Hän asteli ovesta ulos sormiaan nuoleskellen. Pihalla vampyyri katsoi, että jokainen mukaan pyrkivä oli päässyt mukaan ennen kuin lausui sanoja, joita kukaan ei kyennyt ymmärtämään, se oli kuin loitsu. Samassa jokainen paikalla olija tunsi ympärillään kylmän tuulen, joka hyysi luita ja ytimiä myöten. Henki tuntui salpaantuvan, eikä kulkenut. Sitten kaikki ympärillä oleva katosi saaden pian uuden muodon.
He olivat siirtyneet tavernan edestä tlavaan huoneeseen, jonka ikkunoista näkyi kaukana alhaalla routaista tunndraa ja jotain vaivaisia puita siellä täällä. Huonetta ympäröi suuret hyllyt kirjoja täynnä. Lukuun ottamatta kohtia, joihin oli jätetty tilaa suurelle takalle tai ovelle, tai ikkunoille. Takassa paloi lämmin tuli, joka helpotti oloa. Lisäki tulen yllä padassa porisi jotain, mikä haisi mädäntyneeltä. Heidän edessään oli suuri kirjoituspöytä, joka oli lähes peittynyt pergamenttien ja muiden tavaroiden alle. Pöydän takana seisoi majesteetillisen näköinen tuoli, joka selvästi kuului paikan herralle. Kun he katselivat ympärilleen he huomaavat, että heidän lisäkseen huoneessa ei ole ketään, ei edes sitä vampyyria, joka oli epäilemättä tuonut heidät sinne.
|
|
|
Post by khiiroo on Nov 6, 2008 21:20:11 GMT 3
Humps - tavernan seinien pintaan sulaneet varjot ottivat ensin muotonsa kiehkuroista, kunnes katosivat. Kaikki tapahtui samassa hetkessä, kun ulottuvuudet imivät pyörteisiinsä sekunnit, sekunnit veivät mennessään minuutit, minuutit tunnit.
Silmänräpäyksen ajan Gereon tunsi sisuskalujensa kääntyneen ympäriinsä - viiltävä kipu sai hänet korahtamaan - ja hän alitajunnassaan jokin käski hänet painumaan polvensa varaan. Kipu kuitenkin oli tiessään ennen reagtiota.
Hänen muotonsa piirtyivät huoneen hiljaisuuteen.
Tämä pato murtuisi pian - sen hän tiesi - mutta nyt kun oli aika vain odottaa, päätti hän nauttia hetkestä. Hetkestä ennen kysymysten vuorovettä.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Nov 9, 2008 0:17:39 GMT 3
Nainen säikähti tuntiessaan puserruksen ja kylmääkin kylmemmän tuulen vievän ilmat keuhkoista, jättäen tilalle tyhjyyden ja halun hengittää, mutta ei ollut ilmaa mitä hengittää pimeydessä, josta pian paljastui suuri huone. Vetäessään henkeä keuhkoihin ollen melkein kaksin kerroin Kinkiza suoristautui hengittäen raskaasti katsellen ympärilleen.
Hän näki kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä kirjoja kattoon saakka. Niissä kohdissa seinää, missä ei ollut hyllyjä, oli ovi ja takka ja takassa paloi lämmin tuli, joka lämmitti Kinkizan jäisiä jäseniä, jotka olivat kerenneet sen parin sekunnin ajan kylmetä, eikä veri ollut tuonnut lämpöä niihin takaisin. Pian nainen tunsi nenässään mädäntyneen hajun ja huomasi takan päällä porisevan valtavan kattilan, mistä haju ilmeisesti tuli. Hän yritti paikallistaa vampyyria, muttei nähnyt tätä missään, vaan hän näki ne muut, jotka olivat tulleet tavernasta mukaan.
|
|
|
Post by filthyrose on Nov 11, 2008 17:02:02 GMT 3
Léeah katseli kiinnostuneena ympärilleen. Teleportaali ei näyttänyt vaikuttaneen mitenkään tähän outoon naiseen. Hän jopa uskaltautui kiertelemään huoneessa saaden varmaan paheksuvia katseita kanssa tovereiltaan. Hän mutristeli huuliaan ja viheltelikin.
"Olisitko ystävällinen ja jättäisit tavarani rauhaan?" ääni joka sanoi lauseen, mikä oli selvästi osoitettua Léeahille, oli kylmä. Suorastaan hyytävä. Varjoista ja melkein kuin tyhjästä ilmestyi esiin nainen. Pitkä ja laiha, kun pajunvitsa. Hän toi mieleen jääkuningattaren, pitkini valkeine hiuksineen ja kasvoineen. Aivan kuin hän olisi kuollut kylmyyteen, mutta ei. Hän oli täysin hengissä ja sielun sekä ruumiinsa voimissa. Hän oli noita ja häen nimensä oli Escand, pohjoisen velhotar. Hän antoi kultaisten silmiensä katseen kiertää palkkionmetsästäjiä: "Vai tällaisen rupusakin se Ang minulle keräsi. No ei voi mitään". Nainen asteli kirjoituspöytänsä taa ja istui, kietoen yllään olevaa valkeaa turkista tiiviimmin ympärilleen.
|
|
|
Post by khiiroo on Nov 14, 2008 19:11:49 GMT 3
Gereon onnistui loisteliaasti kätkemään haukotuksen. Olihan hän sentään vieraana tämän.. noidan... talossa, ja töykeä hän ei ollut - ei nimeksikään. Hän ei yllättynyt tästä saapumisesta - näillä kirjojaan selailevilla liirumlaarum-laulajille tyhjästä ilmestyminen oli vain yksi kiusallinen tapa - eikä liiemmäksi pokkuroinutkaan kunnioituksesta. Se vain ei yksinkertaisesti sopinut hänen tapoihinsa.
Gereon ei osannut pitää velhoja sen paremmin kuin noitiakaan minkäänlaisessa arvossa. Tarpeen tullen nämä saivat aikaan kyllä näyttäviä posahduksia, paljon savua ja muutaman kolikon hölmön maalaispojan korvan takaa, mutta siihen heidän tarpeellisuutensa tuntui valitettavan usein jäävän.
Tasapaksu ääni - tässä kohtaa naisen huulet näyttivät muodostavan täyden ympyrän - muodosti lauseen, joka tuntui sisältävän tasan yhtä paljon asiaa kuin kuiva kirkkomiehen saarna, lähinnä sai hänet ärsyyntymään entisestään.
Akka saisi siirtyä hiljalleen asiaa, maksaa teräksellä ja vasta kun kaksi ensimmäistä asiaa olisivat käsillä ja varmat, siirtyä puolittaisiin pilkkasanoihin.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Nov 19, 2008 0:28:29 GMT 3
Nainen yritti lämmitellä kietomalla kädet itsensä ympärille hieroen käsiään, kun kuuli jonkun, joka ei kuulunut palkkamurhaaja sakkiin, puhuvan kylmällä äänellä. Kinkiza käänsi katseensa äänen suuntaan eli kirjoituspöytään, ja näki siellä hyvin laihan naisen, aivan kuin jäästä veistetyn. Kinkiza pystyi vaivoin pidettelemään puistatustaan, sillä tämän, ilmeisesti noita, näytti jäätyneen, ainakin hänen ihonsa oli sinertävän vaalea.
Nainen tunsi hieman taidokkuuttansa loukattavan kun noita harmisteli heitä, noidan mielestä rupusakkia. Eihän tämä tiennyt, mitä he osaisivat? Kinkizan mielessä käväisi pieni ääni, kenties hänen oma mielensä, joka ilmoitti noidan sanojen olevan vain pöyhkeilyä, ja näitä sanoja Kinkiza uskoi.
Hän laski kätensä vartalon viereen pitäen viitan ympärillään, jos se edes vähän lämmittäisi häntä. Hän jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi, jos tapahtuisi mitään.
|
|