|
Post by lonelywolf on Nov 8, 2008 14:08:33 GMT 3
"Ehkä en pääse sinusta helpolla, mutta minua sinun on vain toivomista viedä mukanasi kun menet helvettiin ennen minua!" Marei sähisi vihaisesti silmät välkyen vaarallisen punaisina. "Yli tuhannen vuotta olen sinun kaltaisiasi tavannut, ja joka ikinen on sanonut samaa kuin sinäkin, mutta lopulta ovat aina ennen minua helvettiin menneet." vampyyri sanoi pilkallisesti, ja nauroi kuin mikäkin sekopää, mutta lopetti kuin seinään nähdessään seipäiden tapaisten lentävän häntä kohti, jotka hänen onnekseen eivät osuneetkaan häneen, mutta poikaan. "Hiro!" neito hätkähti huutaen, mutta kokosi äkkiä itsensä nähdessään että hän olikin kunnossa.
"Sinä senkin..!" Marei raivosi, ja hypähti metsästäjää kohti aikoen tappaa toisen, sillä hän oli saanut tarpeeksi hänestä, eikä hän enään hyödyttäisi millään tavalla neitoa. Kuullessaan sen, että Hiron pitikin vain harhauttaa häntä lopetti hän hyökkäyksensä ja kääntyi poikaa kohti. Hän päästi pitkän ryöpyn kirosanoja Hiroa kohti suustaan, ja raivostui vain entistä enemmän. "Kerro Hiro, miksi en tappaisi teitä molempia tässä ja nyt!" Hän huusi pojalle sähisten, ja astui askeleen lähemmäksi toista. "Kerro miksi!" neito huusi raivoissaan, mutta samalla suruissaan, sillä jälleen kerran oli hänet petetty, jälleen kerran hän sai lisää uskoa siihen ettei ihmisiin pystynyt luottamaan, sillä he olivat heikkoja. "Olette molemmat kuolleita tämän päivän loppuun mennessä." Marei sanoi hiljaa, ja heittäytyi äkisti metsästäjää kohti, saaden tämän kaatumaan jälleen, mutta ei tappanut häntä. "Sinun vuorosi tulee kyllä metsästäjä, odota vain, sinun vuorosi tulee kyllä." neito sanoi hiljaa, ja alkoi astella Hiroa kohti hampaat irvessä.
((Anteeksi että on kestänyt niin kauan,töissä on vain ollut niin perkuleen kiirettä))
|
|
|
Post by Themily on Nov 8, 2008 17:44:43 GMT 3
Hiro katsoi Mareihin hiljaa. Pojan katse oli surullinen. Ei hän ollut pettänyt ketään.. Mutta ei tyttö uskoisi häntä jos hän kertoisi... Miksi uskoisi. Poika katsoi, kun tyttö hyppäsi metsästäjää kohti kaataen tämän maahan lähtien kumminkin tulemaan häntä kohti. Metsästäjä virnisti ja nauroi pahamaisesti. ''Kärsi kuolemasi Hiro'' Metsästäjä nauroi ja katosi kuin ilmaan.
Hiro puraisi huultaan. Hän ei meinannut saada sanoja suustaan. Mitä hän voisi kertoa Mareille. Hänen täytyisi keksiä pian, jos ei haluaisi kuolla. Vaikka samahan se pojalle oli vaikka hän kuolisi, eihän hänellä ollut edes merkitystä koko maailmassa. ''Marei... En ole pettänyt sinua.. En ole valehdellut sinulle... Loukkaisinko itseni näin pahasti, että voisin kuolla, vain huijatakseni jotakuta...'' Hiro sanoi surullisella äänellä. ''Vaikka samahan se minulle vaikka kuolisin... Ei minulla ole muutenkaan merkitystä...'' Poika jatkoi hetken päästä. ''Jos haluat tappaa minut.. Tapa... En välitä...'' Poika sanoi jääden seisoon paikalleen.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 8, 2008 21:50:54 GMT 3
Marei kuuli takaaltaan metsästäjän sanat kyllä, mutta hänen ei tarvinnut kääntyä nähdäkseen toisen olevan poissa, sillä hän aisti sen kyllä. Mutta ei neito siitä välittänyt, sillä hän saisi vielä miehen kiinni nyt kun hänellä oli hänen hajunsa, kunhan hän saisi toisen kiinni, niin se tyydyttäisi hänen vihan himonsa ainakin toistaiseksi. "Ihmiset ovat aina samanlaisia, ei ole väliä kuinka monta tuhatta vuotta katson heidän toimiaan, sillä aina lopussa he ovat valmiita pettämään jopa lähimmäisensä ystävät. Vain hyötyäkseen itse siitä jotain." Marei lausahti murhanhimoisella sävyllä kylmästi. "Joka ainoalla vuosituhannella on joku joka pettää, ja kiitos sinun sain viimeisen kerran tarpeekseni ihmisten heikkoudesta, he todella ovat vain karjaa meille." neito jatkoi hyvin nopeasti, ja jäi hieman kauemmaksi Hirosta, sillä hän ei tiennyt oliko toisella vielä jotain hihassaan mistä vampyyri ei tiennyt mitään.
"Lupaan että kuolemasi tulee olemaan nopea, sillä en minä mikään hirviö ole, vaikkakin meitä metsästetään juuri sen takia, että olemme olemassa. Mutta jos pyristelet tulee kuolemasi todella olemaan kärsimys, mutta sitä mielihyvää en halua metsästäjälle antaa." Marei lausahti hiljaa, mutta tarpeeksi kuuluvalla äänellä, jotta Hiro sen kuulisi. "Anna tulla vielä viimeiset sanasi, miksi olet tänne tullut, ja mitä varten? Vainko siksi että sinä ja kaverisi joka sinut jätti saisitte minut hengiltä? Kerro kaikki, niin saatat säästyä!" vampyyri huusi raivoissaan, samalla kun hänen punaiset silmänsä muuttuivat hetki hetkeltä yhä mustemmiksi. Hän halusi todella tietää kuka toinen oli joka oli kadonnut, sillä ketään hänen laistaan ei ollut ennen tavannut, ei tuollaista metsästäjää.
|
|
|
Post by Themily on Nov 8, 2008 22:13:44 GMT 3
Hiro katsoi Mareihin. ''En ole tavallinen ihminen...'' Poika sanoi hiljaa, mutta niin että Marei kuuli hänet. ''Minun ei ole tarvinnut tulla tänne. Olen asunut täällä vaikka kuinka kauan... '' Poika sanoi hetken päästä, kun Marei oli saanut sanottua omat asiansa. '' En ole tullut tänne mitään erityistä syytä varten.. Ehkä pakenin vain kylän ihmisiä tänne keskelle ei mitään... '' Poika jatkoi pitäen pieniä taukoja jotta tyttö pysyisi perässä.
'' Ei hän ollut kaverini.. En edes tunne häntä, muuta kuin että hän on jahdannut minua jo vaikka kuinka kauan saamatta minua hengiltä...'' Hiro sanoi. '' Hän valehteli kaiken, jotta saisi sinut tappamaan minut...'' Poika jatkoi. '' Hän sitten itse jänisti paikalta, koska huomasi jäävänsä ala kynteen jolloin olisin tappanut hänet...'' Poika sanoi hieman pilkkaavalla/halveksivalla äänen sävyllä. '' Olen melkein samassa jamassa sinun kanssasi... Ihmiset eivät pidä minusta eikä minunlaisistaan... Meitä vihataan, vangitaan ja tapetaan... Ihmiset pelkäävät että tapamme heidät, vaikkemme ole tehneet heille mitään...'' Hiro sanoi viimeiset sanansa ja lopetti sitten puhumisen.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 8, 2008 22:23:12 GMT 3
"Olet silti ihminen siinä missä muutkin sukulaisesi tuolla kylissä ja muissa kaupungeissa, sillä myöskin sinun veresi niin sanotusti laulaa minulle, mutta haju ei kyllä ole kaikkea paras." Marei sanoi hieman pilkkaavasti takaisin. "Olen haistanut paljon makoisempaa vertakin, mutta ihmisveren haju myös sinussa on." neito jatkoi nopeasti. Ihminen toinen ehkä mahtoi olla, mutta ei tavallinen sellainen, sillä harvat pysyivät pystyssä tuolla tavoin, varsinkaan sellaisen verenhukan jälkeen millaisen Hiro oli kokenut.
"Kuolet joka tapauksessa pian, vaikkakaan en sinua itse tappaisi, sillä miltein kaikki veresi on maahan valunut, enkä minä juo saastunutta verta." Marei sanoi hapan ilme naamallansa, mutta hänen silmänsä olivat muuttuneet takaisin punertaviksi. Kai hän tajusi miltä toisesta tuntui, sillä myös neitoa oli metsästetty tuhansia vuosia. "Hoida itsesi kuntoon, niin saatan jopa suostua taistelemaan sinua vastaan, mutta tuossa kunnossa kun sinusta ei ole vastusta, en aio sinua tappaa, olet onnekas." Marei sanoi hiljaa jälleen, ja tuijotti vain toista tiukasti.
|
|
|
Post by Themily on Nov 8, 2008 23:35:38 GMT 3
Hiro katsoi Mareihin hiljaa. Pojan ilme ei värähtänytkään, vaikka tyttö puhui hänelle pilkkaavasti. '' Sittenpähän vain kuolen.. Parempi ehkä niin...'' Poika sanoi yhtäkkiä. '' Jos et aio tappaa minua.. Voin yhtä hyvin lähteä... Minä en halua tapella kanssasi... En halua satuttaa sinua...'' Poika jatkoi kääntyen pois päin tytöstä ja lähtien käveleen pois. Kuviot pojan käsissä ja selässä sekä pienet kuviot kasvoissa, olivat hieman tummentuneet, mutta ei sitä pystynyt näkemään jos ei tarkasti katsonut.
Hiro ei vilkaissut taakseen, hän oli vain uponnut ajatuksiinsa. Poika yskäisi muutaman kerran, mutta se loppui hetken päästä. Missä liemessä hän nyt taas oli? Miten hän saisi Marein uskomaan, että hän ei ollut tehnyt niin kuin metsästäjä oli sanonut? Eihän hän edes tuntenut tätä?
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 17, 2008 13:07:35 GMT 3
Marei puri huultansa samalla kun katsoi Hiron loitonevaa selkää. Ehkäpä hän oli ollut hieman liian julma toista kohtaan vaikka hänellä ei edes ollut minkäänlaista todistetta asiasta, kuin vain se minkä metsästäjä sanoi. Mutta mistä neito tiesi että Hiro puhui asiaa? Ei hän sitä millään voinut etukäteen tietää. "Hiro..." Marei sanoi hiljaa, ja yskähti muutaman kerran jotta sai äänensä takaisin. "Et pärjää tuossa kunnossa.. ja.. tuota.." neito takelteli sanoissaan. "Voin hoitaa sinut kuntoon tuolla kauempana, jos jaksat sinne asti, sillä sinä olet minua auttanut ja pelastanut, joten eiköhän se ole minun vuoroni tällä kertaa?" hän kysäisi hiljaa, katse luotuna maata kohden.
"Siis jos vain annat siihen luvan.. luulen vain että ainakin sen olen sinulle velkaa jos en mitään muuta." Marei lausahti luottavaisemmin. "Tietääkseni kylän laidalla on joku hylätty lato, sillä pitkään aikaan en ole siellä kenenkään nähnyt asuvan, ja uskon että siellä voin hoitaa sinut kuntoon jos vain haluat, jonka jälkeen voit lähteä minne lähdetkin, tai jäädä jos niin toivot." neito jatkoi nopeasti, ja jäi odottamaan pysähtyisikö toinen.
|
|
|
Post by Themily on Nov 17, 2008 18:39:17 GMT 3
Hiro käänsi katseensa Mareihin pysähtyen. '' Ei sinun tarvitse auttaa minua. Et ole velassa mistään...'' Poika sanoi. '' Pystyn hoitamaan itseni kuntoon täälläkin.. '' Poika jatkoi kääntyi ja lähti pois. Hän käveli silvottujen ja muuten tapettujen ruumiiden ohi. Hän pysähtyi hetkeksi ja laskeutui ottamaan miekan maasta, joka oli ennemmin törröttänyt hänen kyljessään. Poika katsoi miekkaa, jonka kärki oli verinen. Poika huokaisi. Häntä pyörrytti verenhukan takia, eikä olo tuntunut hyvältä. Hän menettäisi tajuntansa varmasti pian. Poika tunsi sydämensä lyövän tuhatta ja sataa, ja hänen päässään jyskytti. Hän oli todella huonossa jamassa, hän oli itsekkin tietoinen siitä. Jos haavoja ei hoidettaisi pian, se koituisi hänen kuolemakseen.
Yhtäkkiä Hiro tunsi oudon tunteen. Se tuli niistä oudoista kuvioista. Miekka pääsi tippumaan pojan käsistä tämän hellittäessä otettaan siitä kauhistuneen näköisenä. Oudot jutut vilisivät pojan silmissä. Ne olivat kuin jotain muistoja, katkelmia muistoista. Pojan silmät laajenivat kauhistuksesta tämän nostaessa kädet korvillensa pudoten polvilleen. Hän puri huultaan kivusta, jonka hän tunsi tulevan joka puolelta. Yhtäkkiä jostain kuului ääni: '' Sinä kuolet nyt Hiro... Sinulla ei ole enään mitään mahdollisuutta... Sinun olisi kannattanut aikoinaan tehdä niin kuin sinun käskettiin tehdä... Typeryytesi koituu kuolemaksesi... Ystäväsikin kuolivat typeryytesi takia... Et voinut pelastaa heitä....''
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 16, 2009 19:51:11 GMT 3
((Anteeksi että kesti, ja anteeksi jos otin liikaa tarinaa omiin käsiini, mutta ajattelin tällä saavani sitä hieman eteenpäin.))
Pitkältä tuntuvan ajan Marei vain tuijotti Hiroa, hän tunsi miten heikossa kunnossa toinen oli, mutta ei silti uskaltanut ilman lupaa mitään tehdä. Neito puri vain huuleen nähdessään pojan huojuilevan puolelta toiselle, kuin mikäkin päissään oleva ihminen. "Hiro odota!" Marei sai sanottua, ja hypähti vauhdilla pojan viereen, pidellen kiinni toisesta ettei hän pääsisi kaatumaan. Neito ei tiennyt mikä Hiroa vaivasi, muu kuin verenhukka, mutta päänpiteleminen kieli aivan jostain muusta. "Olen pahoillani.. anna anteeksi, mutta en voi antaa sinun kuolla.." vampyyri sanoi hiljaa, ja hänen verenpunaiset silmänsä välkehtivät, kun tämä nosti Hiron vaivatta käsillensä, ja juoksi tämä sylissänsä tuolle hylätylle ladolle.
Päästyään turvaan muilta ihmiskatseilta, Marei potkaisi ladon oven auki, ja laski Hiron varovasti kuivuneille, ja pehmeille heinille, katsastaen nopeasti pahimmat haavat, ja repi vaatteestaan paloja joilla yritti parhaan mukaan tyrehdyttää haavoja. "En tiedä mitä vereni sinulle tekee, mutta tiedän sinun tarvitsevan verta tällä hetkellä paljon enemmän kuin minä." Marei lausahti hiljaa, ja veti tikarinsa mekkotakkinsa liepeistä, ja viilsi itseensä haavan, alkaen hitain, mutta varmoin ottein pudottamaan vertaan Hiron suuhun.
|
|
|
Post by Themily on Mar 18, 2009 11:46:14 GMT 3
Hiro puri huultaan kivusta pidellen päätään. Kipu oli kauhea, eikä hän kestäisi sitä kauaa. Pojasta tuntui kuin joku olisi palanut hänen sisällään, mutta ei kumminkaan. Yhtäkkiä ennen kuin poika huomasikaan, hän oli hylätyllä ladolla, jonne Marei oli hänet vienyt. Poika oli niin ''keskittynyt'' kiipuunsa ja muuhun, ettei ollut huomannut, kun tyttö oli kantanut hänet sinne. Poika vilkaisi Mareihin hiljaa kääntäen katseensa ladon kattoon jääden tuijottamaan sitä hiljaa. Vasta kun Marei veti tikarinsa esiin ja viilsi itseensä haavan poika havahtui kuin horroksesta. Yhtäkkiä poika tarttui tytön käteen ennen kuin hän kerkisi saamaan yhtään verta. Poika katsoi tyttöä silmiin.
''Älä... Tee...'' Enempää Hiro ei keriinnyt sanoa, kun hänen silmänsä painuivat kiinni ja hänen kätensä valahti alas. Poika jäi makaamaan tajuttomana paikalleen.
//Sori, hieman lyhyttä//
|
|