|
Post by Themily on Jul 31, 2008 12:20:16 GMT 3
Hiro katseli järvelle kotoaan. Pojan talo siaitsi järven lähellä olevasta metsästä. Vaikka Hiro asuikin yksin, oli pojan talo tosi suuri ja sen omistajan luulisi olevan hyvin rikas. Hiron vanhemmat olivat kuolleet muutama viikko sitten ja jättäneet talon pojalleen perinnöksi. Hiro huokasi muistaessaan päivän jolloin hänen vanhempansa kuolivat. Hiljaa poika käveli alakertaan ja lähti ulos. Järvi kimalteli tummansinisenä auringon paisteessa, päivä oli tosi kuuma ja hiestova. Yhtään pilveäkään ei näkynyt taivaalla eikä ilmassa käynyt yhtään tuulenvirettä, joka vilvoittaisi. Hiro käveli järven rannalle ja katsoi tummansiniseen veteen, joka jokseenkin houkutteli poikaa veden tummiin syövereihin hukkuun, mutta miksi... sitä poika ei tiennyt. Hiro laski kätensä viileään veteen ja huokasi. Hänen elämänsä oli mennyt täysin pilalle sen jälkeen kun hänen vanhempansa kuolivat ja pojasta tuntui, ettei hänellä ollut enään mitään syytä elää, ehkä hänen olisi vain parempi kuolla... Ei hänestä edes välittänyt enään kukaan, sillä pojilla ei ollut yhtään ystäviä tai muita läheisiä... Hän oli ajanut heidät kaikki pois...
//tommonen nyt alkuunsa... Seuraa...Please... Niin ja mieluiten jos sais jonkun rooliin tytöllä tänne//
|
|
|
Post by lonelywolf on Aug 3, 2008 16:00:55 GMT 3
((No niin täältä tulen Marei hahmollani jonka tiedot löytyvät myrkmeren.proboards50.com/index.cgi?board=fantasiahahmot&action=display&thread=943 tuolta noin)) Marei tuhahti itsekseen, yrittäen käpertyä mahdollisimman hyvin ison puun juurakoiden alle piiloon tuota pirullista päivän paistetta mikä oli jo hänen harmikseen ehtinyt nousta taivaanrantaan häntä kiusaamaan. Vaikka päivä olikin kuuma, ja hyvin hiostava, ei neito siltikään tuntunut laisinkaan hikoilevan, vaan piti pitkää mustaa takkiaan päällänsä. Siitä oli jo kauemmin kun Marei oli viimeksi nauttinut ateriastaan, ja näin ollen päässyt liian heikkoon kuntoon pystyäkseen kohtaamaan auringon edes varjoissa. "Että osaankin olla typerä lähtiessäni tällä tavalla ulos auringonpaisteen alla, mitä minä oikein ajattelin!" neito kivahti itsekseen, päästäen lauseen lopuksi pitkän litanian vahvempia sanoja, ja sähisi itsekseen, yrittäen kaivaa puun alle enemmän tilaa. Muutamaan otteeseen Marei katsahti ympärillään huolissaan siitä, että joku voisi hänet löytää siinä tilassa kun hän juuri oli heikoimmillaan, mikä takuulla innostaisi metsästäjiä jos he tietäisivät, mutta yritti vakuutella itselleen että kuuli vain omiaan joka kerta kun käännähti ympäri. Pieni koristeeton tikari hänen kädessään tuntui vain tulevan yhä raskaammaksi ja raskaammaksi, kun neidon voimat ehtyivät nopeaan tahtiin tämän kaivaessa viimeisillä voimillaan.
|
|
|
Post by Themily on Aug 3, 2008 16:17:43 GMT 3
Hiro säpsähti kuullessaan ääniä ison puun alta kauempana. Poika oli kääntynyt katsomaan sinne suuntaan ja hän ihmetteli, mikä siellä oikein mellasti. Poika rohkaisi itsensä ja lähti huokaisten kävelemään ison puun luo. Jokin musta näkyi juurakoiden seassa ja poika otti vielä muutaman askeleen lähemmäs, niin että tuli ihan puun viereen. Hiro kumartui alas ja säpsähti pienesti nähdessään nuoren näköisen naisen. ''Mitä sinä teet?'' Hiro kysyi ja tuijotti ihmettelevän näköisenä Mareihin.
Hiro katseli Mareita hiljaa odottaen tämän vastausta. Poikaa väsytti kamalasti, hän ei ollut nukkunut kunnolla viime yönä. Poika haukotteli niin, että pojan epätavallisen pitkät kulmahampaat näkyivät. Ne olivat niin kuin vampyyrillä, muttei kuitenkaan. Hirolla oli lantiollaan kiinni vyössä pieni jousipyssy, joka suurenisi, kun poika ottaisi sen käyttöön. Usein tämä ei sitä kumminkaan käyttänyt... Se vaan oli ihmisien tai muiden varalta... Vaikka olihan pojalla jotain voimiakin, joilla puolustautua.
//tuli noin lyhyt nyt kun ei aluksi meinaa oikein keksiä.//
|
|
|
Post by lonelywolf on Aug 3, 2008 16:31:29 GMT 3
Marei säpsähti nopeasti pystyyn ja perääntyi puun juurille kyyristyen kuin hyökkäysasentoon ja sähisi vihaisen oloisena, samalla kun hänen verenpunaiset silmänsä kiilsivät omituisesti. "Tahdotko todella päästä hengestäsi kun tuolla tavalla hiivit minun taakseni salakavalasti!" neito miltein huudahti, eikä laskenut sekunniksikaan katsettaan pojasta. Nopeasti kumminkin neidon silmät laskeutuivat ja lukkiutuivat pojan jouseen. "Sinuna laskisin tuon aseen pois, en siedä sellaisia lähelläni, enkä tahdo sinulle pahaa myöskään, haluan vain lepoa ja rauhaa yöhön asti." Marei lausahti tällä kertaa paljon rauhallisemmalla äänensävyllä, piilottaen samalla tikarinsa takin sisään.
"Nimeni on Marei. Mistä tulen, ja mitä teen on oma asiani, ja jos olisin sinä en kyselisi enempää, sillä vähemmästäkin järki menee kun minun kanssa liikkuu." neito sanoi kylmästi ja nosti katseensa takaisin pojan kasvoihin. "Vaan kysymys kuuluu niin, että mitä sinä teet täällä metsässä kaukana lähimmästä kylästä, ja mihin olet vanhempasi jättänyt? Uskoakseni he kaipaavat sinua joten älä aiheuta heille huolta vaan palaa heidän luoksensa." tyttö jatkoi, ja perääntyi hiljaa, välttäen kumminkin auringon säteitä.
((Eipä tuo mitään vaikka lyhyitä tulee, kirjoita sen verran kun kirjoitat ^.^))
|
|
|
Post by Themily on Aug 3, 2008 16:43:12 GMT 3
Hiro katsoi ihmeissään tyttöön. ''No se nyt olisi ihan sama vaikka pääsisinkin hengestäni..'' poika sanoi vähän vitsailua äänessään. Poika laski katseensa jousipyssyynsä. ''En ikävä kyllä voi pistää sitä pois, mutta lupaan etten satuta sinua sillä.. Ole vain kaikessa rauhassa, en minä tee pahaa'' Hiro puhui rauhallisella ja lempeällä äänellä. ''Minä olen Hiro. '' poika sanoi ja huokasi. Hän kääntyi katsomaan takaisin rannalle päin istuen puun juurelle. ''Ei vanhempani minua kaipaa, eivätkä tule ikinä kaipaamaankaan... Enkä kaipaa kylään... En voi mennä sinne...'' Hiro puhui hieman surullisella äänensävyllä. Hiro hieroi oikeaa käsivarttaan hiljaa, jossa oli side sidottuna sen ympäri isolta alalta. Ylempänä, johon side loppui, näkyi outoja kuvioita.. kuin kirjoitusta, jotka menivät selkään ja pojan selkäkin oli täynnä samoja kuvioita ja myös toinen käsi. Myös pojan poskilla oli mustat viivat korvien kohdalla. Nyt pojan silmien erivärisyyskin näkyi. Tossa on sen Hiron kuva sitten.
|
|
|
Post by lonelywolf on Aug 3, 2008 16:55:23 GMT 3
Marei katsoi hieman ihmeissään Hiroa, koskaan ei ollut hän kuullut ihmisen puhuvan niin välinpitämättömästi omasta elämisestä, kuin se ei oikeasti merkinnyt mitään tuolla pojalle. "Sinulla on vielä koko elämä edessä, turhaan älä sitä pilaa tuollaisella puheella. Olet nuori ja täynnä energiaa, ja uskon että tiellesi voi vielä tulla seikkailujakin, joten älä heitä sitä pois." neito sanoi hieman vihaisesti, kun toinen ei tuntunut ottavan elämistä tosissaan. Mielellään olisi Mareikin vielä elänyt, vaan se ei ollut enään hänelle vaihtoehtona. Ei ainakaan eläminen valossa. Vaan varjoissa.
Kuullessaan kumminkin pientä surullisuutta ilmassa toisen kertoessa kylästä ja vanhemmistaan, laski Marei katseensa maahan ja kysyi hiljaa: "Vanhempasi ovat siis kuolleet. Olen pahoillani siitä.. en tiennyt.. anna anteeksi." Neito laskeutui viimein istumaan suuremmalle puun juurella mahdollisimman varjoon, ja tuijotti vain poikaa.
|
|
|
Post by Themily on Aug 3, 2008 17:53:16 GMT 3
Hiro katsahti Mareihin. ''Miten vaan.. ''Poika mumisi kääntäen katseensa sitten taivaalle. ''Äh... Ei se mitään.. Et voinut tietää'' poika sanoi ja laski katseensa rannalle. ''Minua ei kaivata kylässä.. Ei siellä kaivata yhtään minunlaisiani... Siksi asunkin täällä rauhassa rannalla. Kotini on tuolla'' Poika sanoi ja sitten hän osoitta isoa taloa puiden lomassa. Talo oli sen näköinen, kuin sitä olisi yritetty piilottaa. Hiljaa Hiro sulki silmänsä nojaten puuhun ja vaipuen ajatuksiinsa.
Hiro..Hiro.. Et saisi olla muiden ihmisten tai minkään muunkaan kanssa... Etkö muista mitä voi tapahtua niille, jotka ovat kanssasi... Ajattele nyt... Muista, että sinut voidaan löytää minä hetkenä hyvänsä... Juurihan ne olivat melkein kimpussasi... Sinun täytyy lähteä.. Nopeasti ennenkuin on liian myöhäistä ääliö.. Hiro säpsähti hereille.. Oliko hän nukahtanut...? Poika käänsi katseensa taivaalle ja sitten rannalla. Ilma oli muuttunut jotenkin. Pilvet olivat peittäneet taivaan ja aurinkokaan ei enään paistanut. Se oli ison synkän pilven takana. ''Tämä...'' poika mumisi hiljaa ja nousi hiljaa ylös.. '' Ei kai ole jo liian myöhäistä'' Hiro ajatteli vainotessaan ilmassa vaaran.. Ihmisiä, paljon ihmisiä.
//sori kun kesti.... Pikkuveli kävi koneella//
|
|
|
Post by lonelywolf on Aug 3, 2008 18:21:05 GMT 3
Marei ei enään muistanut miten hauraita ihmishenget olivatkaan, eikä oikein osannut enään edes surra asiaa, sillä kuolema oli hänelle joka päiväistä ja siihen tottui monen vuosikymmenen aikana. Kun toinen näytti vajoavan ajatuksiinsa, tai uneen siitä ei neito ollut varma, tuijotti hän Hiroa ihmeissään. Vasta nuorukainen mutta myöskin kokenut kovia jo ikänsä alussa. Pian taivasta alkoivat peittää synkemmät pilvet ja aurinko katosi niiden taakse, ja vaikka Marei tästä ilostuikin, niin jotain oli pielessä.
Ennen kuin neito edes ehti liikahtaakkaan lähteäkseen, tuntui poika heräävän ajatuksistaan, jolloin neito näki hänen silmistään sen saman tunteen joka leijui myös hänen mielessään. "Emme ole yksin Hiro..." Marei sai sanottua hiljaa.
|
|
|
Post by Themily on Aug 3, 2008 18:45:13 GMT 3
Hiro vilkaisi Mareihin ja nyökkäsi hiljaa. ''Niin... Tiedän...'' poika sanoi ja laski kätensä hiljaa jouselleen valmiina ottamaan sen esille. Pian kauempaa tuli näkyviin iso joukko ihmisiä mukanaan jos jonkinmoista asetta, jousia, pyssyjä, yms. Hiro puri raivoissaan huultaan. Pojan terävät kulmahampaat porautuivat hänen huuleensa ja veri alkoi valua rei'istä. Poika puristi kätensä jousensa ympärille ja se tuntui kuin heräävän eloon.
Ihmiset lähestyivät muita virnistellen. Jostain syystä he tiesivät että toinen noista kahdesta, Marei oli vampyyri ja heillä joillakin oli jotain aseita joilla pystyi tappamaan vampyyrin. Ihmiset lähestyivät ja lähestyivät. Kohta ne olivat Hiron ja Marein kohdalla. Hiro puri huultaan raivosta. Miksi aina ihmiset olivat hänen perässään... Joka päivä... Joka ikinen päivä... Hiro veti jousensa irti vyöstä ja se muutti muotoaan. Siitä tuli paljon isompi ja hienomman näköinen. Jousi hohti jäänsinisenä pojan käsissä. Muiden hämmästykseksi pojalla ei kumminkaan ollut yhtään ainoata nuolta.... Ei missään...
|
|
|
Post by lonelywolf on Aug 3, 2008 19:09:23 GMT 3
Marei ei tuntunut läheskään edes piittaavan lähestyvistä ihmisistä, vaikka tosin jotkut näyttivät hänet tuntevan, olihan hän muutaman kymmenen heistä tuhonnut matkallaan, vain siksi tosin, että he yrittivät ensin tappaa hänet. Neito virnisti takaisin ihmisjoukolle, ja tuntui nauttivan tilanteesta, sillä hänen verenpunaiset silmänsä alkoivat kiillua pahaenteisemmin. "Olette jopa muistaneet tällä kertaa ottaa mukaan ihan aidon näköisiä aseita, kun taas viime kerralla ei teidän hyökkäyssuunnitelmanne tainneet mennä oikein." Marei nauroi pirullisesti paljastaen samalla terävät neulamaiset kulmahampaansa, ja lipoi huuliaan.
"Toivottavasti sinulla on vielä järki tallella tämän jälkeen." Marei nauroi huvittuneesti Hirolle, ja kyyristyi jälleen kissamaisesti hyökkäysvalmiina ihmisjoukkoa kohti.
|
|
|
Post by Themily on Aug 3, 2008 19:29:40 GMT 3
Hiro katsoi Mareihin. ''Mitä sinä tarkoitat.. Ainahan minulla'' poika sanoi hieman sarkastisesti ja yhtäkkiä pojan käteen ilmestyi kolme jäästä tehtyä nuolta. Poika laittoi kaikki kerralla paikoilleen. ''Pois tieltä Marei tai osun sinuunkin. '' Hiro huudahti ja samassa nuolet ampaisivat ilmaan. Hän ei edes odottanut että oliko Marei keriinnyt väistyyn. Hän luotti siihen, että tämä väistäisi. Nuolet ampaisivat suoraan kolmeen lähimpänä olevaan ihmiseen, jotka jäätyivät ja räjähtivät sitten pieniksi verisiksi paloiksi. Hiro virnisti ja nauroi pienesti. '' Montako kertaa se pitää teille sanoa... Minun kanssani ei kannata leikkiä...'' Hiro sanoi ja virnisti pahamaisesti. Jousi oli jo takaisin pojan vyössä kiinni pienen kokoisena.
Hiro seisoi hetken paikallaan. Pojan sormiin kasvoi pitemmät kynnet, raatelukynnet. Sulavasti poika oli jo liikkeessä ja hyökkäsi ihmisiä kohti. Hän lävisti pitkät kyntensä yhden ihmisen läpi. Muut väistyivät kauhuissaan pojan tieltä, yksi tarttui aseeseen ja sitten toinen ja loputkin ottivat aseet käteen ja ampuivat Hiroa ja Mareita kohti, Mareita kohti tietenkin ne jolla oli aseet joilla pystyi tappamaan vampyyrin. ''Varo Marei...Takanasi!!'' Hiro huudahti yhtäkkiä ja hyppäsi tätä kohti ja kerkisi juuri väliin kun ihmiset Marein takana hyökkäsivät. Yhdellä oli joku kultainen miekka. Poika ei keriinnyt väistämään miekan iskua, kun oli tullut suojaamaan Mareita. Miekka lävisti suoraan pojan kyljen. Hiro virnisti vielä pahamaisemmin ja miekka alkoi hiljalleen jäätyä ja ihmisen kädet jäätyivät vähän siihen kiinni, mutta tämä sai juuri ja juuri kätensä irti miekasta. Sitten ihmiset alkoivat ampua poikaa siinä toivossa, että tämä olisi vähän heikkoliikkeisempi loukkaantumisen vuoksi, mutta heidän hämmästyksekseen Hiro ei edes liikahtanut. Tämä vain seisoi paikoillaan. Hiljalleen ihmiset lopettivat ampumisen ja katsoivat kuoliko poika.
Hiro seisoi edelleen samassa kohdassa. Ampumisesta johtuneen savun hälvetessä pystyi näkemään, kuinka pojan ruumis oli osittain jäätynyt niistä paikoista, mihin oli ammuttu. Luodit tippuivat maahan ja kilahtelivat kiviin. Hiro hyppäsi yhtä ihmistä kohti purren tätä suoraa kaulaan terävillä hampaillaan. Pian poika päästi irti ihmisestä ja tämä valahti maahan. Hiro virnisti ja pyyhki veren suupielistään kämmenselkäänsä sylkäisten verta suustaan.
|
|
|
Post by lonelywolf on Aug 3, 2008 22:18:59 GMT 3
Marei nauroi pirullisesti ja hypähti kevyesti pois Hiron laukauksien tieltä, ja tuntui pikemminkin liikkuvan höyhentä kevyemmin puiden oksilla ja ilmassa kohti ihmisjoukkoa joka tuntui vain kasvavan entisestään yhä suuremmaksi ja suuremmaksi joukoksi. "Haluatte siis lähteä tanssiin kanssani!" neito huudahti innoissaan silmät kiilluen oudosti, ja syöksähti keskelle väkijoukkoa, vetäen takkinsa sisästä tikarinsa, ja survaisi sillä ensimmäistä lähellään olevaa alavatsaan, ja sittemmin kiskaisi sen voimalla ylös, saaden miehen vatsan aukeamaan täysin, kastellen maan sekä Marein vereen. Neito tuntui vain olevan ekstaasissa saadessaan veri kylvyn, ja jatkoi innokkaana surmaamista.
"Ettekö te oppineet mitään viime tanssikoulustanne!" Marei nauroi pirullisesti, mutta kavahti äkisti ympäri kuullessaan Hiron varoituksen, ja ehti vain nähdä nopean vilauksen siitä miten poikaan osui tuo miekka, lävistäen hänen kylkensä verille. "Hiro!" neito kiljaisi hieman peloissaan, mutta piti silti aika hyvin tunteensa kurissa, kääntyen jälleen metsästäjien kimppuun entistä enemmän vihamielisempana. Kuullessaan laukauksia Marei käännähti nopeasti kannoiltaan, ja hypähti aseita pidelleiden kimppuun, nähden kuinka Hiro teki saman.
Saatuaan enemmistön metsästäjistä tapettua, päättivät muut lähteä karkuun, mutta sitä ei vampyyri antaisi anteeksi heille, hypähtäen silmää nopeammin lähimmän miehen kimppuun, ja survaisi tikarinsa läpi hänen olkapäästään, nauliten miehen kiinni lähimpään puuhun. Marei katseli miehen valuvaa haavaa hurmioissaan, ja otti muutaman lyhyen askeleen lähemmäksi miestä, nuolaisten tuota ihanaa nektaria suuhunsa, jääden hetkeksi aikaa lipomaan huuliaan, kunnes upotti hampaansa miehen kaulaan, ja imi hänestä veren samalla kun muut näyttivät katoavan metsän siimeksiin. Viis heistä, minulla on nyt lounaani. Marei ajatteli, ja jatkoi ruokailua.
|
|
|
Post by Themily on Aug 4, 2008 0:06:35 GMT 3
Hiro katsoi kun ihmiset lähtivät paikalta. Poika putosi polvillensa maahan pidellen kylkeään, jossa edelleen törrötti miekka. Poika vilkuili ympärilleen. Hän aisti vielä jotain, vaikka ihmiset olivat jo lähteneet ja menivät jo kaukana heistä. Se mitä hän aisti ei johtunut ihmisestä, josta Marei imi verta, ei.. Se oli jotain aivan muuta... Se oli joku, joka ei ollut ihminen. Sen lisäksi poika haistoi vielä jotain muutakin ilmassa... Kuin myrkyn hajun... ''Voisiko olla...?'' poika ajatteli. Hiro käänsi katseensa Mareihin ja ihmiseen joka oli puussa kiinni. ''Kyllä.. Kyllä se on...'' ajatukset pyörivät pojan päässä ja tämä ponnisti ylös maasta, vaikka kylkeen koski vietävästi. Hiljalleen hän raahautui Mareita kohti.
''Marei.. Marei.. Lopeta... Älä juo sen miehen verta.. Hänen... Hänen verensä on myrkytetty... AAGH!!!'' Poika sanoi tytölle, mutta huudahti lopussa kivusta. Jokin...Jokin porautui hänen selkänsä läpi rintäkehän kohdalta... Mutta onneksi siltä toiselta puolelta, missä ei ollut sydäntä. Hiro kaatui polvillensa maahan ja siittä mahallensa. Veri tuhrasi nopeeta vauhtia maata. Silmäkulmastaan poika näki kun jokin hahmo käveli heitä kohti raivoisan näköisenä. ''Sinä pikku piru siis keksit juoneni, minun ansani... Sinä turha rakin retale.'' Hahmo sanoi ja potkaisi poikaa kylkeen, jossa miekka törrötti. ''jos en saa tapettua tyttöä.... Voin tappaa sinut...'' Hahmo virnisti ja tarttui miekkaan alkaen pyörittää sitä haavassa saaden tämän sitten irti. Miekka oli ollut ainoa asia, joka oli estänyt veren alkamista pulputa haavasta, mutta nyt hahmo irrotti sen ja veri alkoi virrata nopeeta vauhtia haavasta... Tätä menoa Hiro voisi kuolla.
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 19, 2008 17:49:41 GMT 3
Marei kuuli etäisesti Hiron sanat, mutta alkuun ei edes välittänyt, sillä hänellä oli lounas kesken, eikä hän missään nimessä ajatellut lopettaa syömistään ennen kuin saisi tyydytettyä janonsa, millään muulla ei ollut väliä. Tosin pian aloitettuaan, hän alkoikin maistamaan aivan jotain muuta kuin normaalin veren maun suussaan, ja muisti pojan huudon jostain myrkystä, pidellen kiinni edelleen uhrinsa kurkusta, päästi hän miehen putoamaan omalla painollaan maahan, jääden itse seisomaan selkä Hiroon, sekä yhteen metsästäjään päin, keräten raivoa sisällään. Kukaan ei keskeytä vampyyrin ruokailua, ei kukaan, eikä varsinkaan jää henkiin kertomaan siitä muille.
"Elä koskaan keskeytä vampyyrin lounasta metsästäjä, luulisi sinun tietävän sen ammatissasi. Sillä täysin jokaisella kerralla, se aina päätyy kuolemaan, eikä varsinkaan vampyyrin kuolemaan, vaan metsästäjän!" Marei huusi vihasta, ja kääntyi nopeasti ympäri juosten metsästäjän kiinni hetkessä. "Etpä taida olla kovin viisas ammattilainen, sillä sinun loppusi lähestyy jo, etkä ole tehnyt tehtävääsi metsästäjä." Marei sanoi vihaisesti, ja lennäytti miehen kuin räsynuken metsän laidassa makaavaa lahoa kaatunutta puuta vasten. "Onko viimeisiä sanoja?" vampyyri sähähti vihaisesti, ja paljasti kulmahampaansa iskua varten.
|
|
|
Post by Themily on Oct 19, 2008 18:20:01 GMT 3
Metsästäjä nauroi vain Marein heittäessä tämän lahonnutta puuta vasten. '' Et taidakkaan tietää kenen kanssa olet tekemisissä... En ole nimittäin mikä tahansa metsästäjä.'' Hahmo nauroi ja tuli yhtäkkiä lähemmäs muita. '' Et pääse minusta helpolla.'' Hahmo sanoi pirullisella äänellä muodostaen käsillään jotain.
Hiro käänsi katseensa Mareihin ja hahmoon. Poika kuunteli mitä he puhuivat ja ponnisti varovasti pystyyn hahmon alkaessa muodostaa jotain käsillään. ''Marei.. Varo.. Se aikoo hyökätä...'' Poika sanoi sillä ainoalla hiljaisella äänellä jonka hän sai tulemaan suustaan kivun keskeltä. Hiro ponnisti voiman rippeillään, joita hänellä vielä oli jäljellä, ylös. Poika raahautui Marein luo hiljaa ja tuli tytön eteen viime tipassa kun hahmo lähetti iskunsa. Monet seipään tyyppiset terävät jutut lävistivät pojan.
Hiro virnisti ja tarttui yhteen seipään tyyppisen juttuun ja ne kaikki katosivat jättämättä jälkiä pojan vartaloon. ''Tyhmät vampyyrintappo taikasi eivät vaikuta minuun...'' poika sanoi pitäen toista kättään kyljellä. '' Pirun Hiro... Mene pois tieltä tai tapan sinutkin!!!'' Hahmo huusi. ''Sinunhan piti auttaa minua hänen tappamisessaan. Sinun piti auttaa minua vampyyrien tappamisessa...'' hahmo jatkoi. ''Sinunhan piti vain esittää heille kaveria.. sinun piti vain esitää vahingoittunutta...'' Hiro katsoi hahmoon selkä Mareihin päin, ehkä tämän takia tyttö ei näkisi hänen jotenkin kauhistunutta ilmettä joka oli tullut hahmon sanomista asioista.
//laitetaan nyt vähän tommosta peliin. Enhän ottanut liikaa vapautuksia?//
|
|