|
Post by Cirsicca on Aug 11, 2008 21:39:49 GMT 3
Vaaleaverikkö jäi hyräilemään biisin sanojen tahtiin ja hymyilemään hiljaa itsekseen toinen suupieli ihan pikkuisen toista korkeammalla, hymykuoppa sävyttämässä vaaleaa poskea. Punkkari sen sijaan...Noh, oli laskenut laatikon käsistään ainoalle vähäisissäkään määrin tasaiselle alustalle, toisin sanoen lattialle. Laatikko työnnettiin maiharilla varustetulla jalalla jonnekin pöydän taakse, mahdollisilta ylimääräisiltä katseilta suojaan. Sitten tummasilmäinen tapaus, joka kilisi ja helisi vaatteisiinsa (pääosin väljiin farkkuihinsa) kiinnitettyjen ketjujen ansiosta, käänsi huomionsa mieheen. Täyden huomionsa, joka ei sitten ollutkaan ihan pikku hipaisu. Siinä oli sitä samaa terävyyttä kuin piilevästi muussakin olemuksessaan. Pieni virnistys pysytteli huulilla, mutta katseen sulkeutuneisuus tuntui korostuvan. Epäluuloisuutta? Varmasti. Toisaalta se oli selitettävissä hyvinkin helposti. Bronx oli aluetta, jossa ei ollut syytä upottautua liialliseen turvallisuuden tunteeseen ja jokainen, joka asian muisti, selvisi pienemmillä vaurioilla kuin sinisilmäiset toverinsa.
Miehen kommentointi sai katseen kääntymään pyörän kuvaan. Jokin häivähdys piirteillä, vaikeasti tavoitettava, sai hymyn hieman syventymään. "Ohan se. Eka jonka kokosin alusta asti ite." Ja joka oli myös maalattu ja viimeistelty itse, mutta moisiin yksityiskohtiin oli turha mennä. "Mä ajan sillä ite nykysin." Punkkarin katse lepäsi tovin aloillaan pyörän kuvassa ja napsahti sitten kuin havahtuen takaisin mieheen. "Mut sä halusit kierroksen, eikä täällä ole varsinaisesti mitään nähtävää, joten..." Sanojensa myötä nainen asteli jälleen yhdelle ovelle, jonka ikkunalla varustetulla seinustalla avautui jo näkymä halliin johon matka ovesta vei. Oli selvää, että toisen vain odotettiin tulevan perässä.
Halli oli iso ja avara. Se nieli itselleen reilusti yli puolet varsin suuresta, joskin matalasta rakennuksesta. Korkeutta tilalle toi se, että sen lattia oli puolitoista metriä asiakastilan ja toimiston lattiatasoa matalammalla. Toimiston oven takaa löytyvältä tasanteelta oli laskeuduttava rappusia, jotta pääsi betoniselle pinnalle. Toimiston puoleinen seinusta oli varustettu liuku ovella ja yhdellä pienemmällä ovella, jotka molemmat johtivat parkkialueelle. Ovelta katsottuna oikeassa nurkassa oli kookas ovi, ja tilasta selkeästi erikseen eristetty alue. Vasempaan nurkkaan jäivät kookkaat pöydät suunnitelmineen, hyllyköt työkaluineen ja selvästi teoreettiselle osuudelle tarkoitettu alue. Itse hallitilassa näytti tällä hetkellä olevan parikin kohdetta työn alla. Kaksi pyörää, joista toinen oli käytännössä täysin paloina ja toinen lähes kasassa, sekä lähimpänä ulos johtavaa liukuovea, toimiston puoleisessa päässä jokin huomattavasti nelipyöräisempi, joka oli peitetty mustalla kankaalla niin ettei siitä voinut nähdä kuin summittaisen muodon. Joka ei toisaalta kertonut paljoakaan. Ei paljon muuta kuin sen, ettei kyseessä ollut pyörä. Harmaat seinät olisivat olleet tylsää katseltavaa, ellei niitä olisi peitetty varsin taidokkailla suunnitelluilla graffiteilla. Joukosta löytyivät jopa Sunnyn ja Macin, sekä kahden muun henkilön karikatyyriset potretit. Toinen kahdesta uudesta hahmosta oli piirroksenakin kooltaan valtava musta mies ja toinen oli pieni ja ruipelo punatukkainen tapaus, jonka karikatyyrikin huusi irkkua keuhkot tyhjäksi. Punkkari harppoi portaat alas ja vilkaisi vasta sitten taakseen.
|
|
Shibito ei muista salasanaansa
Guest
|
Post by Shibito ei muista salasanaansa on Aug 11, 2008 23:08:50 GMT 3
Huijareita joka kadunkulmassa, ehkä yksi siinä ovellakin. Aika näyttäisi jos hyvin käy ja siitä sinisilmäisyydestä riippuen näkisi kuinka pahalla tai hyvällä tavalla kortit paljastuisivat. Tältä erää Rochan synneiksi jäisivät kuitenkin pelimiehen liikkeet ja sanan säilän melko huoleton heilutteleminen. Maria oli ollut ihan oikeassa kuitenkin, Mac ei ollut hänen tyyppiään, mutta viihdettä silti. Ja kun laski, niitä tuttuja ei kovin paljoa vielä tähän mennessä ollut kertynyt. White, Ramirez ja pari muuta. Ei varsinaisesti sitä kaupungin luotettavinta väkeä muutenkaan. ”Jännä.. Mä olisin luullut sun rakennelleen useammanki itelles tähän mennessä. Tää ei näytä ihan alottelijan nyrkkipajalta.” Mies tuumi käväisten katsomassa kuvaa vähän lähempää. ”Onks tää sulla jossain takapihalla?” Ja jos on, mä haluan nähdä sen. Naisissa ja prätkissä nyt vaan on jotain, mistä jätkät tykkää. Aina parempi jos pääsee tekemään legendaa tällaisesta tapaamisesta. Puhtaasti, Vince petasi tilaisuutta voidakseen kerätä hyvän kuulijakunnan kapakassa jahka sellaiseen taas uskaltautuisi ja viihdyttää ihmisiä siellä ja täällä. Kunhan vain pitäisi huolen, ettei Juliet kuulisi…
Kajahtelevat askeleet seurasivat hyvin kannoilla, vähemmän joustavina kuin sellaiselta mieheltä kuin Rocha voisi odottaa. Vähä nukkuminen ja muut jo todetut seikat saattoivat vaikuttaa asiaan, mutta huolimatta kolistelustaan, liskomies katseli ympärilleen silmät kirkkaina. Näkemistä oli ja monikin merkki ja kuva spreiattuna seinään sai aikaan naurahduksia. Kertoivathan karikatyyrit paikan yhteishengestä ja työsuhteiden laadusta siinä missä paikan taiteellisesta osaamisestakin. ”Kuules, kuka nää kuvat on tehny? Sunny vai? Siitä vois olettaa jotain tollasta.” Aikansa seiniä ja kolmea projektia katseltuaan todettiin, kädet rennosti lantiolle tuettuina. Viileä paikka talvella, mukava kesällä. Koneöljyn ja pölyn tuoksu yhdessä tekivät miellyttävän ilmapiirin, joka antoi ymmärtää hallin olevan kokonaan oma maailmansa jossain aivan muualla, rauhallisemmassa paikassa kuin missä he nyt olivat. Ovien ja aitojen ulkopuolella oli väkivaltaa, epäluuloisia pikkulapsia ja vanhuksia joiden käsivarret olivat täynnä jengitatuointeja siinä missä nuoremmallakin väellä. Sitä taustaa vasten, Mac ei erottunut lainkaan massasta. Ehkä nyt kun ajattelee, olisi syytä tehdä jotain asialle itsekin. Blondi vilkaisi itseään pöydällä olevan pölykapselin kiiltävästä pinnasta ja totesi olevansa vähän liian siisti tähän ympäristöön.
|
|
|
Post by Cirsicca on Aug 17, 2008 12:14:41 GMT 3
Kysymykset tuntuivat kimpoilevan seinistä, sillä vastauksia niihin ei kuulunut. Ei ainakaan aivan heti. Mies ehti heittää ilmoille vielä kysymyksensä seiniä koristavista karikatyyreistä ja muista väriläiskistä, ennen kuin harmaalla betonilattialla seisova ja varsin tiiviisti viereen seisahtunutta miestä tarkasteleva latino reagoi. "Mä en aja töihin. Pyörä on kotona. Ja miks mä ajan yhä sillä, kun osaisin tehdä itselleni uuden vaikka silmät ummessa...? Miks mä en oo rakentamassa itelleni tai kenellekään kymmentä erilaista pyörää...?" Tummien silmien katseessa häivähti jotain normaaliakin syvemmälle upottavaa. "Mietipä sitä." Punkkarin olemuksessa välähti jälleen tuo huvittuneisuus, joka ei koskaan tuntunut yltävän aivan sinne tummiin silmiin asti. Osaatko sanoa, Pornokauppias, miks mä en tee pyöriä sarjatuotannolla? Osaatko sanoa, miks mä käytän aivan ensimmäsitä omaa tekelettäni itse, enkä kasaa uutta? Onko susta näkemään pintaa syvemmälle tai ymmärtämään? Noiden turhankin vilkkaiden silmies takana...? Silmien, joiden muuten olis syytä pysyä kaukana...
Miksi sä olet niin utelias? Luontainen varuillaan olo, lähes synnynnäinen epäluuloisuus havahtui horteestaan ja sai aikaan lähes huomaamattoman muutoksen tavassa, jolla jäntevä punkkari kantoi itseään. Tummien silmien katse seisahtui Rochaan. Niiden sävy ei kuitenkaan kavaltanut muutosta, pysyessään yhtä upottavan tummana kuin tähänkin asti. Tovin punkkari vain seisoi. Katse kääntyi pois miehestä, mutta suunnasta johon sanat osoitettiin ei ollut erehtymisen varaa ja niiden alla piilevä vire oli omiaan saamaan hiemankin herkemmän ihmisen niskavillat pystyyn. Suurista varoitusvaloista puhumattakaan. "Ai millasta...?" Lähes puolittain heitetty kysymys, joka kuitenkin sai aikaan tunteen siitä, että joku olisi nakannut juuri valot pois ja milloin tahansa turvallinen lattia saattaisi kadota alta. Kyllä. Sä olet liian siisti. Susta näkee kilometrien päähän, ettet sä ole mikään kadunkasvatti tai jos olet, niin et ainakaan täältä. Mä en edes oleta, että sä ymmärtäisit. Yhtään. Mitään. Joten älä saapastele sisään ja tee oletuksia meistä tai jos teet...valitse sanansi hyvin huolellisesti. Sillä Sunny on muutakin kuin työntekijä tässä puljussa. Pikkusisko. Ja mä puolustan perhettäni viimeseen asti. Se jokin passiivisesti naisesta huokuva tuntui korostuvan vaivihkaa, jokin liikkeissä tuon astellessa paloina olevan pyörän luokse nousi alleviivaamaan sanatonta varoitusta. Hoikat ja arpien kirjavoittamat sormet tarttuivat jakoavaimeen, joka jäi pyörehtelemään niiden otteeseen. Hiljaisuus odotti vastausta, venyen kuin kuminauha, joka katketessaan saattaisi iskeä sormet verille.
(M rolls 5 dice to Intimidation/4,9,8,1,8 = 2 sukkaa.)
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Nov 6, 2008 14:18:08 GMT 3
Pöytiä ja ympäriinsä näennäisen sekaisin jätettyjä metalliosia katsellut myyntimies vilkaisi kireäksi käynyttä naista vieressään ja väläytti tunnistavan hymyn. "Mikäs sut hermostutti? Älä nyt väitä ettet sä ole ikinä suunnitellut kaveria tolle pyörälle. Ei se tuu mustasukkaseks vaikka sä kokeilisitkin rakentaa muutakin ittelels." Kulmia nostettiin höysteeksi, kuin kysymään mitä ihmettä nainen oikein kuvitteli hänestä, sillä puhuja oli varsin hyvin perillä siitä mistä oli kyse. Sähän oot tarkka omasta läänistäs. Kärjistäminen suorastaan vaati rentoutunutta vastaamista. Agressiivinen puolustautuminen suorastaan kerjäsi muistuketta, ettei kysymystä tehty täysin vailla tietämystä asialle omistautumisesta. "Nii, käsityö ja sarjatuotantohan on tosi helppo yhdistää ku on tollanen reipas likka tekemässä." Ja jos siitä ei tunnistanut huoletonta herjaa, ei sitten mistään. Liskomies hymähti toistamiseen, kävellen muutaman askeleen syvemmälle suurten nostolaitteiden ja ketjujen keskelle. Se oli kirkas väriläiskä harmaan betonin ja metallin seassa. Varoitus kuultiin ja nähtiin, mutta nuori mies otti hieman aikaa siihen reagoimiseen, katseli jotakin keskeneräistä pidempään kädet housuntaskuissa. "No piirtämistä ja maalaamista. Musta se näyttää taiteilijalta." No mitä muutakaan sä aattelit? Että mä aattelin jotain muuta kuin huvikseni sanailua sun suorapuheisen kaveris kanssa. Se tais olla vielä Sunny ite joka sille linjalle lähti. Mulla on kato asiat kopassa oikeilla paikoilla, ettei tarttis huolestua, mut ihan hemmetin järkeväähän sitä oli olla varuillansa. Tää ei ollut mikään disneyland.
(Rocha rolls 6 dice to Wp - 1,5,9,10,10,6 = 3 sukkaa.)
|
|
|
Post by Cirsicca on Nov 6, 2008 14:33:06 GMT 3
Mies hiihti sisään kainalossaan laatikko viallisia dildoja. Mitä siitä olisi pitänyt kuvitella, hmmm? Että kyseessä oli mekaniikan, uniikkiuden ja käsitöiden ekspertti, joka ymmärtäisi että käsillään tekijä loi työllään elottomalle esineelle elämän? Kokonaisuuden, jolla oli omanlaisensa sielu ja tarkoitus? "En mä sanonu, ettei sillä olis kaveria...Sanoin, että sillä ei ole kymmentä." Hiljainen ja harvinaisuudessaan miellyttävä naurahdus käheällä ja matalalla äänellä, enemmän huvittuneisuutta kuin ivaa. Eikä siitä sen enempää...Ja mitä Sunnyyn tuli. Kyllä, likka lähti itse valitsemalleen tielle. Se tiedettiin erittäin hyvin. Aivan liian hyvin. Pikkusisko oli kenties maailman rakastettavin, mutta myös kaiken suorasukaisuutensa alla sinisilmäisin olento joka koskaan oli syntynyt. Joten mitä mä ajattelin? Just sitä mitä annoin ymmärtääkin. Kunhan huomautin, että sun kannattaa tietää missä mennään ja pitää näppis itelläs, vaikka kuinka toinen osapuoli muuta hinkuis. Sunnylla kun oli jo kädet täynnä exiä, enemmän ja vähemmän vakaita sellaisia. Mutta tietysti...ethän sä sitä voi tietää. Ja ihan niinku sun mielessäs ei muka olis ollu muuta ku maalailut ja piirtelyt. Hah.
Kevyt olkien kohautus tuntui työntävän kehoon kohonneen latauksen pois ja palauttavan takaisin sen vaikeasti tulkittavan, mutta rennon mekaanikon. Varoitus oli annettu, jos siihen ei uskottaisi, ei voisi ainakaan sanoa etteikö sitä olisi saanut. "Osa on Sunnyn. Osa meidän varsinaisen maalarin ja taiteilijan, Archien." Ja osa mun, mutta siitä nyt ei ollut tarvetta avautua. "Että haluatko sä nyt sitten kauppatavaroihis muutakin säätöä kuin mekaanista viritystä?" Kulman kohotus ja toispuoleinen virnistys samalla kun työväline kädestä työnnettiin takataskuun ja nainen itse laskeutui kyykkyyn kohteensa viereen.
|
|