|
Post by dallan on Jul 25, 2008 0:41:57 GMT 3
Miten niin piristeet olivat terveydelle vaaraksi? Millä sitä nyt sitten valvoisi neljä vuorokautta? Lainsäätäjillä ei taaskaan ollut mitään käsitystä asioista. Ensin ne vaativat, että pitää tehdä tätä ja tuota, että saa pitää tukirahansa, kun pitää olla tuottava jäsen ja sen jälkeen ne menevät kieltämään yhden parhaista tavoista tehdä ne kaikki vaaditut asiat. Ei se kävisi mitenkään päinsä. D'allan ei ollut suostumassa näihin vaateisiin. Jos kerran tätä hyötykasvillisuutta ei voitu kasvattaa täällä, niin sitten hän ostaisi sen jostain muualta. Omapahan oli vikansa jos siinä samassa tuli tuettua rikollisuutta tai alueellinen ruuantuotanto vähentäisi jossain, kun maanviljelijät alkaisivat viljan sijaan tuottamaan kilpaa rahakasvillisuutta. Ne olivat välttämättömiä pahoja asioita, sillä tämä uusi laki oli syöksemässä D'allania työkyvyttömyyteen. Ei hän voisi elää ilman niitä kasveja. Muuten menisi maine ja kaikki vain nauraisivat. Sitten menisi työ, avioliitto ja kaikki muukin tärkeä, mitä elämässä oli. Yksisarvinen ei ollut palaamassa mihinkään soiseen metsään pitkästyttämään itseään hulluuden partaalle jonkun ärsyttävän linnunliverryksen soidessa korvissa koko ajan. Ei sen jälkeen, mitä kaikkea hän oli tehnyt nykyisen elintason ja menestyksen saavuttamiseksi ja sen, mitä kaikkea tulevaisuudellakin oli luvata jos kaikki vain nyt säilyisi ennallaan. Kampaaja tosin oli hieman ihmeissään, miten yksisarvisuros vain mökötti hänelle varatulla makuualustalla, kun sen harjaa värjättiin ja kammattiin uuteen sävyyn. Ehkä se liittyi siihen, miksi eläin oli pyytänyt tummanpunaisia raitoja harjaansa ja oli laittanut sinisen polviin ulottuvan vaatteen ( kuva siten, että tuon hameen sijaan on "housut") ylleen. Tämä hiljaisuus ei ollut hänelle tyypillistä. Yleensä yksisarvinen nukkui maatessaan tai sitten kertoi vähintään työstään jos mitään muuta ei ollut kielen päällä. Kampaaja pysyi silti hiljaa ja keskittyi työhönsä. Siitä hänelle maksettiin ja tämä asiakas oli tunnetusti tulenarka suuttumaan.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Aug 6, 2008 15:59:07 GMT 3
(Pahoitteluni tämän oman aloitukseni kestossa. On ollut vähän puuhattavaa.. Mm.)
Ruskea matkasaapas tallataan maahan, pää kiertää vasemmalta oikeaan. Pää etsi vimmatusti jotain, eksyneen lailla. Tosiaan, pään omistaja olikin melkoisen eksynyt. Punapää, ehkä hiukan keskiverto maalaista rikkaammin pukeutunut? Yllään lampaan-nahkainen liivi, alla pellavainen paita, pussihousut joita jonkinlainen köysi piti paikoillaan. Jaloissa matkasaapikkaat. Selässä valtaisa reppu jonka sisältö meinasi karata repusta, siltä se ainakin näytti.
Sormet rypistivät paperilappusta, mies väisteli väkeä kuin nuo kaikki olisivat herroja ja neitejä. Pian löydetään tie jolla ei kulje väkeä, mies pysähtyy sille, mennen tien reunaan, aivan vasten jonkin rakennuksen seinää. Ympärille vilkuillaan, päästetään turhautunut huokaus. Katse valuu takaisin paperilappuseen. "Tämä ei nyt oikein täsmää.." Mies jupisi harmistuneena. Kyllä sen paikan pitäisi erottua? Sitä paitsi tuntuu että tästä oltaisiin jo aiemminkin kävelty, onko punapää siis kulkenut ympyrää? Miten sekin voi olla mahdollista tässä kylässä? Ei kylän nyt niin suuri pitäisi olla?
Tuhahdus, paperi rutataan ja se tungetaan liivien taskuun, vapaa käsi pyyhkäisee lyhyeksi kynittyjä hiuksia, muutaman sentin pituiset, nuo hiukset. Kasvoissaan mies kantoi kahta arpea, kummatkin oikean silmän yllä. Iho oli sairaalloisen kalvakka, ehkä hitusen kellertävä.
Tuohon rakennuksen viereen, vähemmän tallatulle kadulle mies jäi lepäilemään. Rauhoittauduttaisiin nyt ensin niin kait se rakennus paremmin sitten löytyisi.
|
|
|
Post by Themily on Aug 6, 2008 19:18:03 GMT 3
heii. Pääsenks mukaan vai...?
|
|
|
Post by dallan on Aug 6, 2008 23:50:48 GMT 3
((Pääsee kyllä mukaan, jos ei mahdollinen vähän pitempi vastausviive haittaa. Minä ja käsittääkseni myöskään Ayumishouten emme ole aina kovin nopeita vuoron kirjoittajia. Vastailen tähän itse sitten taas sitten jossain vaiheessa ropeconin jälkeen.))
|
|
|
Post by Themily on Aug 8, 2008 13:46:52 GMT 3
//Ei haittaa vaikka välillä kestää. Kiitti vaan että pääsin mukaan//
Rose käveli hiljaa kaupungilla/kylällä. Monet katsoivat häntä päin oudoksuen, olihan hänen vaatteet aika kalliin ja erikoisen näköiset. Myös Rosen vierellä kävelevää Liliä ja Shiumea tuijotettiin, mutta enemmän melkein Liliä, sillä tällä oli vähän modernimman ja erikoisemman näköiset vaatteet, Shizumella taas vähän tavallisemmat vaatteet, joita yleensä rikkaat herrat pukivat. Kolmikko jatkoi matkaa rauhallisesti välittämättä sen enempää katseista ja supinoista. Muiden huomaamatta Lili jättäytyi joukosta yhdelle kojulle katselemaan hienoja käsin tehtyjä koruja. Vasta myöhemmin tyttö huomasi, ettei hänen lähtöään joukosta oltu huomattu ja tyttö hätääntyi. Lili Lähti juoksemaan samaan suuntaan, minne Rose ja Shizume oli mennyt.
Rose käveli hiljaa eteenpäin katsellen kojuja sun muita. Yhtäkkiä Shizume herätti hänet ajatuksistaan. ''Missä Lili on?'' Poika kysyi ja katsoi Roseen. Rose katseli hiljaa ympärilleen ja totesi, ettei tyttöä ollut lähettyvillä. ''Voi ei... Mihkä se nyt taas jäi?'' Rose puhisi ja lähti samaa reittiä takaisin päin.
Lili juoksi juoksemistaan. Tyttö kääntyi toiselle kujalle jatkaen matkaa. Kuinka kauas muut olivat oikein ehtineet... Yhtäkkiä tyttö vaistosi, että häntä seurattiin. Hän katsoi taakseen ja huomasi varjoissa jonkun hahmon, joka yhtäkkiä syöksähti häntä kohti ja kaatoi hänet maahan alkaen repiä häntä. Lili kiljaisi kaatuessaan maahan ja yritti potkien ja lyöden saada hahmoa irti itsestään. Silmäkulmastaan tyttö näki miehen istumassa kauempana. ''Päästä irti'' Lili huudahti ja tarttui toisella kädellään hahmon kaulalle painaen teräväksi muuttuneet kyntensä sen läpi pienesti. Hahmo kavahti taaksepäin. Juoksuaskelia kuullessaan tämä livisti pakoon.
Rose ja Shizume kuuli kiljaisun ja juoksivat toiselle kadulle. Pian he näkivät Lilin maassa. Shizume juoksi tytön luo ja tarttui tähän. ''Oletko kunnossa Lili?! Mitä tapahtui?!'' Poika kysyi. Lili katsoi helpottuneena Roseen ja Shizumeen. Muutama kyynel valui tytön poskille pelosta. Lili kapsahti yhtäkkiä itkien Shizumen kaulaan. ''Se.. Se..'' tyttö nyyhkytti. Rose hidasti vauhtinsa kävelyyn nähdessään Lilin. Nainen käänsi katseensa miehen, joka istui (tai makasi) seinän vierellä. ''Mitä sinä teit Lilille?!'' Rose huudahti ja käveli miehen luo tarttuen tämän paitaan vihaisen näköisenä. Hänen silmissä olisi kuin palanut liekit ja Rosen käsi oli tosi kuuma ja hänen nyrkin sisältää tuli savua hänen pitäessä miehen paidasta kiinni, joka alkaisi varmaan pian palamaan.
|
|
|
Post by dallan on Aug 20, 2008 20:53:36 GMT 3
Aikansa hiljaa loikoiltuaan yksisarviselle tuli lopulta tylsää. Värin laittaminen kun kesti pitkään ja ei hänellä muutenkaan ollut elämässä paljon juttuseuraa. Kiinnosti kampaajaa sitten tai ei, niin ei hän ainakaan aiemmin vaikuttanut pistäneen pahaksi, vaikka asiakkaana sitä vähän purki murheitaan työn valmistumisen odottelemisen ohella. Ymmärsihän yksisarvinen toki sen, ettei tämä ihminen ollut mikään ammattikuuntelija ja häntä itseään ainakin olisi sapettanut jos opetustuokion aikana olisi pitänyt kuunnella oppilaiden henkilökohtaisia asioita. Hänelle nimittäin maksettiin opettamisesta, mutta siihen ei taatusti sisältynyt yhtään sen henkilökohtaisempi suhde oppilaaseen. D'allan edellytti oikeutta saada säilyttää opettajan roolinsa sekä arvovaltansa ja se tarkoitti, että oppitunneilla puhuttiin opetettavaa asiaa ja sen lisäksi sai mainita korkeintaan opiskeluun merkittävästi vaikuttavista elämän muista mutkista sivumainintana sen verran, että yksisarvinen tiesi, missä mentiin, ja osasi huomioida nämä asiat siltä osin, miten ne vaikuttivat opintotyöskentelyyn. Millään muulla tasolla uros ei ottanut kantaa mihinkään opiskelun ulkoiseen elämään.
Yksisarvinen oli kuitenkin jonkinlainen kanta-asiakas tässä vaateliikkeessä ja ajan mittaa hän oli oppinut tuntemaan nämä työntekijät täällä paremmin. Sitä kautta tuntui sallitummalta sanoa sellaisia asioita, joista täysin tuntemattomalle ammatinharjoittajalle ei olisi hiiskahtanutkaan. Uros nimittäin piti säännöllisyydestä ja täältä hän pääosin osti kaikki vaatteensa ja hyödynsi täällä sitäkin yleellisyyttä, että kangasväreistä oli samalla harjankin laitattamiseen ainakin näin tarpeeksi varakkaalle asiakkaalle. Työntekijät täällä tunsivat hänen mittansa ja asiat sujuivat joka kerta samalla tavalla kuin aina ennenkin. Se ei jännittänyt niin, kun henkilökunta oli pääosin tuttua ja kun jälkikin oli erinomaista, niin mitään valittamista ei jäänyt.
"No niin. Valmista tuli" kampaaja totesi saaden yksisarvisen hämmästymään. Uroksen oli pitänyt puhuakin jostain työn valmistumista odotellessa, mutta ajatuksen keräämiseen oli mennyt niin rutkasti aikaa, että työstä tuli valmista ennen sitä. Väsytti kai vain liikaa, jotta edes puheenaiheen kehittämisestä tulisi mitään. "Kiitos, maksan teille taas sitten aikanaan. Jos sallitte, niin en jaksaisi nyt miettiä sitä." D'allan vastasi noustessaan jaloilleen ja lähti saman tien laiskasti astelemaan ulko-ovea kohti. Vähän epäkohteliastahan se oli noin vain poistua, mutta yksisarvinen ei jaksanut nyt piitata siitäkään. Hän tiesi kuitenkin jo etukäteen, että kampaaja vastasi, että asian suhteen ei olisi mitään ongelmaa niin kuin hän tekikin. Näin se oli aina ennenkin hoidettu.
Paljoa punaista väriä kampaaja ei ollut käyttänyt, mutta ei D'allan olisi mitään sateenkaarta tahtonut niskassaan kantaakaan. Valkoinen harja muutamalla punaisella koristeraidalla oli parempi. Jos ne auttaisivat ihmisiä väistämään täällä ulkosalla. Yksisarvinen ei totisesti olisi nyt jaksanut ketään eikä mitään vaan halusi vain ihan rauhallisen kotimatkan. Oli jo tarpeeksi, että näillä kaduilla sai katsoa, mihin astui.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 21, 2008 1:21:15 GMT 3
(Mm.. Mulla 'vähän' venynyt.. Katsotaan onko enää edes muilla intoa peliin.. Humh.)
Mevezah pohdiskeli kaikenlaista. Enimmäkseen hän pohti matkaansa, kaikkea mihin oli törmännyt. Ei mitään kovinkaan suurta, ei siihen entiseen verrattuna. Kaikki oli mukavan tasaista, kunhan vain siirtyi tarpeeksi useasti paikasta toiseen. Aina oli jokin paikka johon vaeltaa, aina löytyisi jokin vihje mahdollisesta keinosta joka nostaisi pois kahleet. Niin, ne olivat kahleita jotka oltiin tälle kuolevaiselle kaulaan ja ranteisiin pistetty. Näkymättömät kahleet joiden olemassaolosta vain Mevezah, kahleiden kantaja tiesi.
Mies alkaa torkkumaan, tässä hälyssä, tällaisessa paikassa. Niin, oli tehty pitkä matka. Kyllä mies hyvin pian heräisi, raahaisi ruhonsa majataloon ja menisi sinne potemaan kurjuuttaan. Olisi tosin löydettävä se yliopisto. Rakennus on ilmeisesti suuri ja hieno. Täällä ihmiset olivat melko sivistyneitä, uskoisi siis yliopiston olevan tästä syystä melko arvostettu ja täten hieno ja varakas paikka.
Torkkuminen keskeytyy, jotain tapahtuu aivan silmien alla. Kerkeää nähdä vain ohitsensa vilahtavan hahmon, päätä alkaa jomottamaan. Mevezah painaa itsensä seinää vasten, kuin toivoen että vain voisi mennä sen sisään. Hahmo repii jotain, pitää jotain toista ihmistä maassa. Kavahtaa pian, juoksee pois. Mevezah kerkeää nousta vain puoliksi ylös, kun joutuu jo uuden tilanteen riepottelemaksi.
"En minä mitään tehnyt! Se oli musta hahmo!" Huudahti punapää sitten karhealla äänellä, suorastaan pihisi, kuin jotain tautia sairastava. Pelko iski, toinen osasi magiaa, tai pikemminkin, se oli toisella veressä, sielussa. Sielu jonka läpi virtasi tuo outo arkaaninen voima. Mevezah tiesi sen heti, oli hiukan peloissaan, myös ihaili. Jotain mitä hänellä ei enää koskaan voisi olla.
"N-näin vain a-asioita." Mevezah vakuutteli tuolle naiselle joka oli tarttunut kiinni punapään paidasta. Mies tiesi ettei näyttänyt miltään kovinkaan mukavalta ihmiseltä, oikeastaan näytti juuri sellaiselta jonka olisi voinut olettaa käyvän lapsen kimpuun. Siinä missä naisen silmissä paloi tuli, oli punapäällä silmissään ikuinen väsymys, sameus. Toisen kuumuutta hohkaava käsi alkoi polttamaan pian jo miehen rintakehääkin, paita todella syttyisi palamaan pian. Mevezahilla ei ole edes varapaitaa!
|
|
|
Post by Themily on Oct 23, 2008 16:50:35 GMT 3
Shizume käänsi katseensa Roseen ja mieheen. Poika ei sanonut mitään naiset käydessä mieheen käsiksi. Lili taas käännettyään katseensa heihin hän kauhistui. ''Rose, Rose... Ei se ollut hänen syytänsä... Ei hän hyökännyt päälleni...'' Tyttö sanoi Roselle.
Rose käänsi katseensa Liliin päin ja sitten takaisin mieheen. ''Ei vai... Oletko varma ettet vain sano noin koska pelkäät hänen hyökkäävän uudelleen...'' Nainen sanoi pitäen edelleen kiinni miehen paidasta. ''Mistä mustasta hahmosta sinä puhut? '' Nainen jatkoi pian. ''Rose, Lopeta....'' Shizume sanoi nousten pystyyn auttaen Lilinkin pystyyn.
Rose käänsi katseensa takaisin mieheen ja irrotti kätensä tästä kävellen mitään sanomatta Lilin ja Shizumen luo. ''Oletko kunnossa Lili?'' Nainen kysyi katsoen tyttöön. ''Olen..'' Tyttö vastasi. ''Meidän täytyisi palata pian sinne yliopistolle... Sinulla oli joku tapaaminen siellä ja minulla on jotain mitä minun pitää tehdä...'' Shizume sanoi hetken päästä.
//sori etten saanut kovinkaan pitkää//
|
|
|
Post by dallan on Nov 22, 2008 2:07:16 GMT 3
Dallan asteli kampaamoreissunsa jälkeen takaisin opistolle. Rakennus todella oli suuri ja siinä oli ulkona iso pariovi. Sisältä päin ainakin ensimmäinen pieni sali oli melko vaatimattoman ja pelkistetyn näköinen. Sieltä johti käytäviä kirjastoon ja muualle päin rakennusta sekä portaat ylempiin kerroksiin, missä oli muun muassa työhuoneita. Kaikki oli käytännöllisen ja pitkästyttävän näköistä ja eniten silmään pistäväksi kohteeksi sisääntuloaulassa jäi pöydän takana istunut opiskelija, jonka tehtävänä oli vahtia rakennukseen astuvia ja neuvoa heitä jos he tarvitsivat apua. Se oli helppo työ. Piti vain istua sisällä ja katsoa kuka tulee sisään ja siitä jopa maksettiinkin vähän. Yleensä se homma annettiin halukkaille opiskelijoille, kun siinä samalla saattoi lukea jotain ja sillä tavoin sekin raha auttoi laitosta vähän eteenpäin, kun opiskelijoissahan luonnollisesti oli jokaisen yliopiston tulevaisuus. Käytäntöä puolsi vielä sekin, ettei opiskelijoille tarvinnut maksaa työstä juuri mitään.
Pienestä palkastaan huolimatta vuorossa oleva poika näytti ainakin tekevän työtään tunnollisesti, kun hän ei vain päästänyt silmiensä ohitse sitä seikkaa, että tämä opiston kuuluisa nelijalkainen asukki oli päättänyt käydä työaikanaan laittauttamassa ulkonäköään sen sijaan, että oli pitämässä opetusta niin kuin sisääntulovahdin papereihin oli merkitty. "Anteeksi, mutta tänne on merkitty, että teidän tulisi olla opettamassa nyt" poika jopa uskalsi huomauttaa yksisarviselle. "Niin minun piti, mutta olen ollut niin väsynyt tänään, että peruutin sen tilaisuuden. Ilmoitin siitä kyllä opiskelijoille, mutta en muistanut kirjauttaa sitä mihinkään virallisemmin." yksisarvinen vastasi jäämättä puimaan asiaa sen enempää. Ei opiskelija olisikaan voinut asialle sen enempää tehdä eikä hänen onneksi tarvinnutkaan. Hänen tehtäviin kuin vain kuului tehdä hälytys jos tarpeen ja kirjata asioita sisään tulleista ja poistuneista, jos jotain oleellista oli. Korkeammat herrat saivat sitten tehdä päätökset varsinaisista toimenpiteistä, jos se katsottiin aiheelliseksi. Lähihistoriassa sellaisia tapauksia tosin ei tainnut olla ainottakaan.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Dec 14, 2008 23:50:13 GMT 3
Nyrkit eivät heilu, mies ei ole ilmiliekeissä eikä mikään outo olento ole purrut hänen kättään poikki. Kaikki on siis toistaiseksi hyvin, olisikin ollut sinänsä noloa ottaa naispuoliselta henkilöltä köniinsä. Niin on jo monesti aiemmin käynyt, jokainen tosin on hallinnut magian vallan hyvin. Tässä naisessa tuo voima näytti olevan synnynnäistä. Voisikohan henkilöltä jolla on synnynnäisiä yhteyksiä magiaan, loitsinnan voiman? Se olisi kait kuin riistäisi keuhkot joltain elävältä.
Lapsi todistaa ettei punapää ollut hyökkääjä, hyvä, hyvä. Rose oli siis tuon nimi, aivan kuten eräällä toisella naisella, eräällä ystävällä. Kaupungin väki kulki viereisellä, suuremmalla kadulla eikä yksikään näyttänyt olevan tippaakaan kiinnostunut sivukujan tapahtumista.
Mevezahille puhuttiin, mies tosin tuijotti naisen kättä joka puristi vieläkin paidasta. "Se palaa pian.." Mutistiin hiljaa, häkeltyneesti. "Salamurhaaja? Mustaan pukeutunut, sellainen joka ilmeisesti odottaa pimeydessä uhriaan." Sanottiin sitten karhealla äänellä. Paidasta vihdoinkin päästettiin irti. Mevezah tarttui heti rinkkaansa, nosti sen selkäänsä. Seurasi tuon kolmikon juttuja. Pieni tyttö siis oli Lili, nainen oli Rose, kuka tuo yksi poika oli? Hällä väliä.
"A-anteeksi.. Puhuitte yliopistosta?" Mies kysyi hiljaisella, karhealla äänellä. "Missä päin se on? Olen kait.. Hiukan eksyksissä.." Puheltiin lisää, mies katsoi tuota naista, koska uskoi hänen olevan tuon kolmikon 'johtaja'. Katsekontaktia vältettiin, eli jos nainen yritti saada katsekontaktin, se ei onnistunut. Mies vaikutti olevan yhä hiukan varuillaan, näyttipä hän tosin myös olevan hiukan häpeissään siitä, että ei ilmeisesti löytänyt tietään yliopistolle. Mevezah, tuo punapää, ei tosiaan näyttänyt keskivertoa hiukan rikkaampaa viljelijää kummoisemmalta vaatetukseltaan. Ihminen monesti arvioitiin vaatetuksen perusteella sekä siitä, kuinka hyvin hän piti huolta ulkonäöstään. Punapää ei hoitanut kumpaakaan kovin hyvin.
|
|