Post by R.C. on Jun 23, 2008 10:59:23 GMT 3
”Konneveellä kelepoo olla ja ellee, teällä o luontoki nii levvee. Immeisettii nii lepposija, harva kehtoo tehä kepposia.”- toteaa Konneveden mummo. Täällä Savon rajamailla naiset alkavat muuttua ”haaskan näköisiksi” Kuopion suuntaan mentäessä.
(- kunnan esitteessä)
Kesäisiä terveisiä ekologian kenttäkurssiltamme Konnevedeltä!
Vajaa pari viikkoa hurahti kuin siivillä lukuisten pikku tutkimustemme parissa. Vähän varjoisista ennakkotunnelmista huolimatta asemalla oli ihan älyttömän hienoa ja hauskaa, ja olisin valmis menemään sinne koska tahansa uudestaan! =) Muistoksi tarttui sentään liuta kuvia, joista joitakin ajattelin tässä yhteydessä esitellä.
Tällä helvetillisellä kellolla meidät herätettiin joka aamu kello 6.
...no ei nyt sentään, mutta aikaisin piti yleensä herätä, ja iltaisin mennä ajoissa nukkumaan, mikäli mieli pysyä seuraavana päivänä tolpillaan. Päiväunet olivat luksusta, milloin niitä ehti nauttia. ^^;
Asuimme kolmen hengen soluissa, mutta koska osanottajia oli niin vähän, riitti halukkaille omiakin huoneita. Kaverista sai kuitenkin mukavasti seuraa.
Jo ensimmäisenä päivänä rakensimme tekopesäkokeen metsän kolmessa eri sukkessiovaiheessa, tavoitteenamme kartoittaa pesärosvojen jälkiä. Vesivanerilevy, kerros vaseliinia ja hiekkaa, kuivista heinistä pyöritelty pesä ja neljä viiriäisenmunaa – voilà, tekopesä! Hiekka tosin huuhtoutui sateisina päivinä, joten loppujen lopuksi tutkimus rajautui vain pesäpredaatiopaineen tarkasteluun erilaisissa ympäristöissä...
Tässä ihmetellään yhdessä yhteen pesistä ilmestynyttä omituista kakkaa. Käviköhän supikoira (Nyctereutes procyonoides) tässä aterioimassa?
Kunnon ekologi tutkii asiaa tarkemmin... siemeniä ja kalanjäämiä?
Tässä taasen on varsinainen viiriäinen (Coturnix coturnix), joilla tehdään asemalla tutkimusta. Ovat kuulemma kilttejä ja helppoja käsitellä kunhan tottuvat ihmiseen. Mikäli eivät totu, niin silloin ne koettavat nokkia lihat käsistä.
Viiruska tapitti vaan söpösti kun sitä silitettiin. ^^
Viiruska osaa jopa esittää kuollutta (kun sen silmät oli hetkeksi peitetty kämmenellä).
Kaikki viiriäisenmunat eivät sentään päädy kammottavien tekopesäkokeiden syöteiksi. Tämä on vasta poikanen, joita oli liuta lisää lämpölampun alla.
Pysytään lintulinjalla. Eräs ohjaajamme oli tuonut kurssille lemmikkiankkansa, jotka asuivat aseman kasvihuoneessa. Ankka (Anas platyrhynchos domestica) on sinisorsan (Anas platyrhynchos) kesytetty, kotieläimeksi jalostettu muoto.
Innostuneen piipityksen ja kaakatuksen saattelemana ankat vaappuivat emonsa johdolla rannalle.
Ja sitten ne pulahtivat uimaan. ^^
Toinen tutkimus tehtiin lepänlehtikuoriaisilla (Melasoma aenea). Purkkiin pistettiin hakkuuaukealta, taimikosta ja varttuneesta metsästä napatut kolme harmaalepän (Alnus incana) oksaa, sekä kaksi naaraskuoriaista. Mitkä lehdet maistuisivat öttiäisille parhaiten?
Hämäriksi jääneet kuvat osa 1. Mikähän otus kuvassa mahtaa olla? =)
(Vastaus: Rana temporaria)
Harvinainen, rauhoitettu hirvenkello (Campanula cervicaria), jonka esiintymistä kävimme kartoittamassa erään tien varressa. Hirvenkello on kaksivuotinen kasvi, joka kuihtuu kukittuaan. Lehti oli karvainen ja tuntui miellyttävän pehmeältä ja hieman karhealta, vähän kuin kissan kieli.
Tutkimusasemalla on upea ranta, jossa on muun muassa hieno kota ja laiva. Järvi oli peilityyni ja hämärtyvä ilta mitä ihanin kun otin tämän ja seuraavat kuvat.
Maisema kuin maalaus. Auringonlaskussa piirtyvä horisontti oli uskomattoman upea, kun se kahdentui täysin tyvenestä vedenpinnasta! Kuvista saa harmi kyllä vain aavistuksen siitä epätodellisen tuntuisesta hetkestä.
Taivas nurinpäin käännettynä? Ei vaan vedenpinnasta heijastuvat pilvet. Eroa oli lähes mahdoton havaita (eikä kyse ole vain huonolaatuisesta kuvasta). Sinä iltana olisi lähes kirjaimellisesti voinut hypätä taivaaseen. =)
Vielä yksi ja ehkä parhain otos jakamaan sitä tunnelmaa...
Tämä kuva on otettu myöhemmin. Tarkka silmä löytää kuvasta tukkakoskelon (Mergus serrator). Vakoilimme kodasta kuinka kaksi uroskoskeloa nahistelivat naaraan läsnäollessa ja voitokas yksilö jäi kiertelemään ja vahtimaan laiturin tyveen vetäytynyttä mielitiettyään.
Harmi kyllä emme päässeet laivan kyytiin, mutta hieno se oli yhtä kaikki. =)
Hämäriksi jääneet kuvat osa 2. Mikähän otus korsien lomassa lymyää? =)
(Vastaus: Zootoca vivipara)
Lauantaina kävimme Vaarunvuoren luonnonsuojelualueella, josta tämä idyllinen niittykuvakin on otettu.
Näkymä suojaisessa lehdossa oli niin ihana, että olisin vain halunnut kirmata kädet levällään satojen kukkien sekaan! Kuva ei taaskaan suo tilanteelle oikeutta.
Vaarunvuorella meille esiteltiin monenmoista harvinaista lehtokasvia. Kuvassa oleva sudenmarja (Paris quadrifolia) ei ole harvinainen, mutta yleensä sillä on nimensä ('quadri-') mukaisesti neljä lehteä, eikä kuusi!
Lentoon lehahtanut rastasemo kavalsi meille matalassa lahopuussa sijainneen pesänsä. Poikaset näyttivät niin suloisilta! ^^
Takaisin asemalle, jossa meille esiteltiin kokeisiin kasvatettuja lumikkoja (Mustela nivalis). Veijarit liikkuivat niin vikkelästi, että niitä oli liki mahdoton tallentaa kameralle! Turkin värinvaihdos on tällä kaverilla jäänyt vähän puolitiehen. =)
Välillä piti antaa juoksupyörälle kyytiä, joko sen sisällä tai päällä.
Tutkimusaseman päätutkimusartikkeli on kuitenkin metsämyyrä (Myodes glareolus), jota tässä esiteltiin. Huom! Metsämyyrät levittävät ilmateitse tarttuvaa Puumala-virusta, joka aiheuttaa myyräkuumeen n. kolmen viikon päästä altistuksesta. Lyhyen kontaktin aikana tartunnan riski on kuitenkin vähäinen.
Koemyyrien ihon alle asetetaan mikrosiru, jonka injektoimista yritetään kuvassa demonstroida. Tällä kertaa toimenpide ei tosin onnistunut.
Meille esiteltiin myös tutkimusaseman pieni helmi, Suomen ainoa(?) albiino metsämyyrä!
Kun aseman metsämyyriin oli tutustuttu, lähdimme maastoon pyydystämään niitä lisää tällaisilla loukuilla. Tule tänne, pikku metsämyyrä...
Hah, gotcha! Seuraavana aamuna kävimme keräämässä saaliimme. ^^ Saimme yhteensä 15 metsämyyrää, joista kolme oli naaraita, yksi tiineenä. Lisäksi loukkuihin jäi kaksi peltomyyrää ja kaksi päästäistä, joita ei otettu mukaan.
Ohjaaja demonstroi, miten pyydystettyä metsämyyrää käsitellään. Ensin myyrä puhalletaan loukusta pussiin...
...ja sitten siitä otetaan tiukka mutta kivuton niska-häntä-ote.
Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan myyrän käsittelyä. Tämä otus on vielä ihan pikkuinen. ^^
Metsässä, josta haimme myyriä, oli melko kookas muurahaispesä.
Myöhemmin kävimme vielä katsomassa maastoon rakennettuja myyräaitauksia, joissa eläimillä voidaan tehdä kokeita luonnollisemmissa olosuhteissa. Huomasimme yhdessä aitauksista kaksi metsäjänistä (Lepus timidus), jotka yritettiin koko porukalla saartaa ja saada hyppäämään n. metrin korkuisen aidan toiselle puolen. Yksi pitkäkorva saatiinkin ulos, mutta toinen hyppäsi vahingossa aitauksien väliin jääneeseen pieneen tilaan, jääden sinne satimeen! Näin läheltä en ole metsäjänistä koskaan nähnyt saati kuvannut. ^^; Pitkäkorva saatiin lopulta onnellisesti ulos ansastaan.
Siinäpä kaikki. =) Toivottavasti kuvat valottivat vähän tapahtumia, sillä kerrottavaa kurssista riittäisi ihan liiankin kanssa. Teimme kuluneena aikana paljon muitakin kokeita, ja ennen kaikkea liikuimme paljon luonnossa. Menkää immeiset metsään kun kesä on vielä kukkeimmillaan! Sieltä löytyy rauha ja harmonia, siellä saatte sata inisevää ihailijaa. Punkit kannattaa myös ottaa vakavasti! o/
(- kunnan esitteessä)
Kesäisiä terveisiä ekologian kenttäkurssiltamme Konnevedeltä!
Vajaa pari viikkoa hurahti kuin siivillä lukuisten pikku tutkimustemme parissa. Vähän varjoisista ennakkotunnelmista huolimatta asemalla oli ihan älyttömän hienoa ja hauskaa, ja olisin valmis menemään sinne koska tahansa uudestaan! =) Muistoksi tarttui sentään liuta kuvia, joista joitakin ajattelin tässä yhteydessä esitellä.
Tällä helvetillisellä kellolla meidät herätettiin joka aamu kello 6.
...no ei nyt sentään, mutta aikaisin piti yleensä herätä, ja iltaisin mennä ajoissa nukkumaan, mikäli mieli pysyä seuraavana päivänä tolpillaan. Päiväunet olivat luksusta, milloin niitä ehti nauttia. ^^;
Asuimme kolmen hengen soluissa, mutta koska osanottajia oli niin vähän, riitti halukkaille omiakin huoneita. Kaverista sai kuitenkin mukavasti seuraa.
Jo ensimmäisenä päivänä rakensimme tekopesäkokeen metsän kolmessa eri sukkessiovaiheessa, tavoitteenamme kartoittaa pesärosvojen jälkiä. Vesivanerilevy, kerros vaseliinia ja hiekkaa, kuivista heinistä pyöritelty pesä ja neljä viiriäisenmunaa – voilà, tekopesä! Hiekka tosin huuhtoutui sateisina päivinä, joten loppujen lopuksi tutkimus rajautui vain pesäpredaatiopaineen tarkasteluun erilaisissa ympäristöissä...
Tässä ihmetellään yhdessä yhteen pesistä ilmestynyttä omituista kakkaa. Käviköhän supikoira (Nyctereutes procyonoides) tässä aterioimassa?
Kunnon ekologi tutkii asiaa tarkemmin... siemeniä ja kalanjäämiä?
Tässä taasen on varsinainen viiriäinen (Coturnix coturnix), joilla tehdään asemalla tutkimusta. Ovat kuulemma kilttejä ja helppoja käsitellä kunhan tottuvat ihmiseen. Mikäli eivät totu, niin silloin ne koettavat nokkia lihat käsistä.
Viiruska tapitti vaan söpösti kun sitä silitettiin. ^^
Viiruska osaa jopa esittää kuollutta (kun sen silmät oli hetkeksi peitetty kämmenellä).
Kaikki viiriäisenmunat eivät sentään päädy kammottavien tekopesäkokeiden syöteiksi. Tämä on vasta poikanen, joita oli liuta lisää lämpölampun alla.
Pysytään lintulinjalla. Eräs ohjaajamme oli tuonut kurssille lemmikkiankkansa, jotka asuivat aseman kasvihuoneessa. Ankka (Anas platyrhynchos domestica) on sinisorsan (Anas platyrhynchos) kesytetty, kotieläimeksi jalostettu muoto.
Innostuneen piipityksen ja kaakatuksen saattelemana ankat vaappuivat emonsa johdolla rannalle.
Ja sitten ne pulahtivat uimaan. ^^
Toinen tutkimus tehtiin lepänlehtikuoriaisilla (Melasoma aenea). Purkkiin pistettiin hakkuuaukealta, taimikosta ja varttuneesta metsästä napatut kolme harmaalepän (Alnus incana) oksaa, sekä kaksi naaraskuoriaista. Mitkä lehdet maistuisivat öttiäisille parhaiten?
Hämäriksi jääneet kuvat osa 1. Mikähän otus kuvassa mahtaa olla? =)
(Vastaus: Rana temporaria)
Harvinainen, rauhoitettu hirvenkello (Campanula cervicaria), jonka esiintymistä kävimme kartoittamassa erään tien varressa. Hirvenkello on kaksivuotinen kasvi, joka kuihtuu kukittuaan. Lehti oli karvainen ja tuntui miellyttävän pehmeältä ja hieman karhealta, vähän kuin kissan kieli.
Tutkimusasemalla on upea ranta, jossa on muun muassa hieno kota ja laiva. Järvi oli peilityyni ja hämärtyvä ilta mitä ihanin kun otin tämän ja seuraavat kuvat.
Maisema kuin maalaus. Auringonlaskussa piirtyvä horisontti oli uskomattoman upea, kun se kahdentui täysin tyvenestä vedenpinnasta! Kuvista saa harmi kyllä vain aavistuksen siitä epätodellisen tuntuisesta hetkestä.
Taivas nurinpäin käännettynä? Ei vaan vedenpinnasta heijastuvat pilvet. Eroa oli lähes mahdoton havaita (eikä kyse ole vain huonolaatuisesta kuvasta). Sinä iltana olisi lähes kirjaimellisesti voinut hypätä taivaaseen. =)
Vielä yksi ja ehkä parhain otos jakamaan sitä tunnelmaa...
Tämä kuva on otettu myöhemmin. Tarkka silmä löytää kuvasta tukkakoskelon (Mergus serrator). Vakoilimme kodasta kuinka kaksi uroskoskeloa nahistelivat naaraan läsnäollessa ja voitokas yksilö jäi kiertelemään ja vahtimaan laiturin tyveen vetäytynyttä mielitiettyään.
Harmi kyllä emme päässeet laivan kyytiin, mutta hieno se oli yhtä kaikki. =)
Hämäriksi jääneet kuvat osa 2. Mikähän otus korsien lomassa lymyää? =)
(Vastaus: Zootoca vivipara)
Lauantaina kävimme Vaarunvuoren luonnonsuojelualueella, josta tämä idyllinen niittykuvakin on otettu.
Näkymä suojaisessa lehdossa oli niin ihana, että olisin vain halunnut kirmata kädet levällään satojen kukkien sekaan! Kuva ei taaskaan suo tilanteelle oikeutta.
Vaarunvuorella meille esiteltiin monenmoista harvinaista lehtokasvia. Kuvassa oleva sudenmarja (Paris quadrifolia) ei ole harvinainen, mutta yleensä sillä on nimensä ('quadri-') mukaisesti neljä lehteä, eikä kuusi!
Lentoon lehahtanut rastasemo kavalsi meille matalassa lahopuussa sijainneen pesänsä. Poikaset näyttivät niin suloisilta! ^^
Takaisin asemalle, jossa meille esiteltiin kokeisiin kasvatettuja lumikkoja (Mustela nivalis). Veijarit liikkuivat niin vikkelästi, että niitä oli liki mahdoton tallentaa kameralle! Turkin värinvaihdos on tällä kaverilla jäänyt vähän puolitiehen. =)
Välillä piti antaa juoksupyörälle kyytiä, joko sen sisällä tai päällä.
Tutkimusaseman päätutkimusartikkeli on kuitenkin metsämyyrä (Myodes glareolus), jota tässä esiteltiin. Huom! Metsämyyrät levittävät ilmateitse tarttuvaa Puumala-virusta, joka aiheuttaa myyräkuumeen n. kolmen viikon päästä altistuksesta. Lyhyen kontaktin aikana tartunnan riski on kuitenkin vähäinen.
Koemyyrien ihon alle asetetaan mikrosiru, jonka injektoimista yritetään kuvassa demonstroida. Tällä kertaa toimenpide ei tosin onnistunut.
Meille esiteltiin myös tutkimusaseman pieni helmi, Suomen ainoa(?) albiino metsämyyrä!
Kun aseman metsämyyriin oli tutustuttu, lähdimme maastoon pyydystämään niitä lisää tällaisilla loukuilla. Tule tänne, pikku metsämyyrä...
Hah, gotcha! Seuraavana aamuna kävimme keräämässä saaliimme. ^^ Saimme yhteensä 15 metsämyyrää, joista kolme oli naaraita, yksi tiineenä. Lisäksi loukkuihin jäi kaksi peltomyyrää ja kaksi päästäistä, joita ei otettu mukaan.
Ohjaaja demonstroi, miten pyydystettyä metsämyyrää käsitellään. Ensin myyrä puhalletaan loukusta pussiin...
...ja sitten siitä otetaan tiukka mutta kivuton niska-häntä-ote.
Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan myyrän käsittelyä. Tämä otus on vielä ihan pikkuinen. ^^
Metsässä, josta haimme myyriä, oli melko kookas muurahaispesä.
Myöhemmin kävimme vielä katsomassa maastoon rakennettuja myyräaitauksia, joissa eläimillä voidaan tehdä kokeita luonnollisemmissa olosuhteissa. Huomasimme yhdessä aitauksista kaksi metsäjänistä (Lepus timidus), jotka yritettiin koko porukalla saartaa ja saada hyppäämään n. metrin korkuisen aidan toiselle puolen. Yksi pitkäkorva saatiinkin ulos, mutta toinen hyppäsi vahingossa aitauksien väliin jääneeseen pieneen tilaan, jääden sinne satimeen! Näin läheltä en ole metsäjänistä koskaan nähnyt saati kuvannut. ^^; Pitkäkorva saatiin lopulta onnellisesti ulos ansastaan.
Siinäpä kaikki. =) Toivottavasti kuvat valottivat vähän tapahtumia, sillä kerrottavaa kurssista riittäisi ihan liiankin kanssa. Teimme kuluneena aikana paljon muitakin kokeita, ja ennen kaikkea liikuimme paljon luonnossa. Menkää immeiset metsään kun kesä on vielä kukkeimmillaan! Sieltä löytyy rauha ja harmonia, siellä saatte sata inisevää ihailijaa. Punkit kannattaa myös ottaa vakavasti! o/