|
Post by submarine on Apr 25, 2008 15:11:26 GMT 3
Kuten arvata saattoi, ei kadulla alkanut kahakka ollut mitään kaunista katsottavaa. Jos yksikään näistä tappelupukareista oli koskaan kuullut sellaisista asioista, kuin oikeamielisyys tai lähimmäisenrakkaus, olivat kaikki kuin yhtenä miehenä haudanneet moiset jollekin merkitsemättömälle paikalle ja kävelleet pois kertaakaan taakseen vilkaisematta. Nimittäin esimerkiksi sellaiset temput, kuin navanalusille potkiminen, silmien survominen, sormien katkominen ja kaatuneen iskeminen puukolla olivat kaikki vähintäänkin niiden arvojen vastaisia. Nämä eivät olleet mitään sotilaita, vaan katutappelijoita, roskaväkeä.
Oli varmastikin täysin odotettavissa, ettei kahakka millään tavalla aikonut pysyä missään teennäisissä rajoissa. Toisiaan mätkivät, pilkkovat ja murjovat pukarit olivat pian siellä täällä, kuka millekin kujalle ajautuneena. Sivustakatsojista ei välitetty hiukkaakaan, nämä tönittiin pois tieltä jos eivät itse ehtineet väistää. Muutama asiaankuulumatonkin liittyi mukaan mäiskeeseen, ja pian näyttikin siltä, että oli tulossa täysimittainen mellakka. Ne, jotka tahtoivat olla sekaantumatta, saivatkin ottaa reilusti etäisyyttä. Paskannaaraaja, joka ei vieläkään ollut täysin mukana, vinkaisi äkkiä ja tömähti maahan. Äsken vieressä pyörinyt mies, joka oli koettanut parhaansa mukaan saada niskassa roikkuvaa, poskea repivää ja päähän lyövää poikaa pois oli, kuin olikin onnistunut viskaamaan penskan pois ja suoraan rotan päälle. Huutava penska sätki hetken ja livisti sitten jonnekin. Mutta Paskannaaraaja sähisikin ja tarrasi äkisti hiilihankoonsa. Sitä oli tönitty aivan tarpeeksi tälle päivälle. Nyt se halusi töniä takaisin.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 27, 2008 19:32:45 GMT 3
Crysan käveli käytävää pitkin niin hiljaa kuin suinkin pystyi. Pojasta, joka oli livahtanut, ei näkynyt jälkeäkään. Ulkoa kuuluva meteli oli korvia huumaavaa ja Crysania puistatti ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt joukkojen jalkoihin. Crysanin ajatukset pysähtyivät seinään, kun poika juoksi häntä kohti puukko kourassa. Taaksepäin kavahtaen Crysan odotti iskua, jota ei tullut. Kun hän kohotti katseensa, hän näki kuinka poika katseli häntä. Ensimmäistä kertaa hän mietti itsekkin miksi oli täällä, jos joku saisi hänet kiinni, hän joutuisi vastuuseen murtautumisesta. Katsellessaan poikaa tarkemmin, Crysan huomasi, ettei poika ollut aivan tavallinen. Hän näytti joltakin, joka ei ollut täysi ihminen. Tätä pohtiessaan Crysan tuijotti poikaa ehkä liiankin tunkeilevasti.
|
|
|
Post by yakkis on Apr 30, 2008 15:14:07 GMT 3
Ezra seisoi hiljaa hetken kunnes laittoi puukkonsa vyölleen ja kietaisi nopeasti kankaat tiukemmin päälleen. Lihat hän oli jättänyt komeroon turvaan. Nyt hän tutkaili tyttöä eikä yhtään piilotellut mittailevaa ja arvostelevaa katsettaan. Tyttö oli suurinpiirtein saman ikäinen kuin hän. Ezra näyttikin vanhemmalta pian irtoavan harmaan suomupeitteen ansiosta. Ezra nosti pitkäsormiset kätensä näkyville osoittaakseen hänen olevan aseeton. Kaikkein viimeksi hän haluaisi ruveta tappelemaan. Hetken rohkeutta kerättyään hän avasi suunsa. "En halua ruveta tappelemaan, se olisi huonoksi molemmille. Haluan vain ruokaa." Ezra piti käsiä edelleen ylhäällä ja astui varuiksi muutaman askeleen hitaasti komerollepäin. Hän ei alkuunkaan pitänyt tytön katseesta.
|
|
|
Post by submarine on Apr 30, 2008 15:47:23 GMT 3
Paskannaaraajalla ei ollut suoranaisen hauskaa, mutta tappeleminen, silmien mustaaminen, polvien kolhiminen ja nivusille potkiminen, toi omaa tyydytystään. Se pyöri ympäri sekamelskaa, kulkeutuen lopulta huomattavan kauaksi sieltä, missä oli aloittanut. Sen ei edes tarvinnut suuremmin välittää siitä, ketä runnoi, kaikki ihmiset olivat samanlaisia. Rotta survaisi hiilihankonsa jonkin ohi ryntäävän, johonkuhun muuhun keskittyneen vatsaan ja koetti samaa toisellekin, mutta tällä kertaa saikin huomata, ettei kaikki ollutkaan helppoa. Kookkaanpuoleinen mies tarrasi sitä kiinni molemmin käsin ja paiskasi kelpo matkan kauemmas. Hetken silmissä näkyi tähtiä. Selkä iskeytyi johonkin lennon aikana, mutta se jokin antoi hyvin armollisesti periksi. Jokseenkin hämmentyneenä ylös noustessaan Paskannaaraaja tuli huomanneeksi, että oli tullut paiskatuksi sisään johonkin taloon niin, että ovi oli lentää saranoiltaan. Siellä oli joku ihmisnarttu ja jokin penikkakin.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 2, 2008 14:59:01 GMT 3
Crysan katseli poikaa ja mietti mikä tämä oli, ihminen tuo sentään ei voinut olla. Samassa poika puhui jotakin tappelemisesta ja ruoasta, tämä sai Crysanin heräämään ajatuksistaan. "En minäkään halua tapella, mutta ruoka kelpaisi minullekkin." Hän katseli pojan ohi, mutta silti hän näkisi jos poika aikoisi hyökätä. Onneksi poika oli sentään laittanut puukkonsa pois, mutta silti, koskaan ei voinut olla täysin varma. Samassa kadulta kuuluvat äänet tuntuivat voimistuvan. Rotta paiskautui ovesta läpi. Crysan kavahti lähemmäs poikaa, nyt hän plekäsi enemmän rottaa kuin poikaa, tämä sentään oli sanonut ettei vahingoita häntä. Rotalla oli kädessään jokin hiilihangon näköinen kapistua ja Crysanin mielikuvitus pääsi valloilleen, sillä tuossa kapistuksessa oli verta. Hämärä käytävä, kolme toisilleen tuntematonta henkilöä, puukko, tuo kapistus, joka rotalla oli. Tämä ei ollut hyvä yhtälö ja jos tästä kehkeytyisi jokin kamppailu hän olisi se, joka jäisi tappaiolle. Hänellä ei olisi mitään millä puolustautua, paitsi se pieni yrtti tikari. Sillä pystyisi tappamaan, jos osuisi sydämmeen, mutta luultavasti hän kuolisi itsekkin.
|
|
|
Post by yakkis on May 4, 2008 23:28:23 GMT 3
Huojentunut Ezra henkäisi helpoituksesta kuullessaan tytön sanat. Mutta hän joutuisi ehkä antaa tuon tuntemattoman tytönkin saada hänen ruokaansa, sehän ei Ezran mieleen sopinut. Hän löysi tämän talon hän siten löysi talossa olevat ruoat. Hän yritti kuulostella taloa kuin varmustaakseen sen olevan tyhjä, mutta ulkoa kantautuva taistelun melu lähestyi kokoajan. Ezran mielestä nyt olisi ja otollinen hetki paeta yläkerrokseen. Sitten hän varastaisi ruokaa ja vaatteita sitten pakenisi ikkunan kautta turvalliseen metsään -- Ovi pamahti auki ja tyttö kavahti häntä kohden pilaten hänen suunitelmansa.
Vähän matkan päässä heistä oli yltäpäältä veressä oleva iso rotta. Ezra luki mielessään pienen rukouksen, hän oli kuullut tuosta väestä vain kammottavia tarinoita eikä halunnut ottaa selvää olivatko ne tarinat totta. Hiilihanko, Ezran päätä alkoi jomottamaan nähdessään tuon kapistuksen rotan kädessä. Poika kirosi hiljaa mielessään yrittäen hillitä kostonhimonsa, mutta hänen vihainen ilmeensä ei pysynyt kurissa. Hän otti muutaman askeleen hitaasti taaksepäin taas nostaen kätensä näkyville näyttääkseen aseettomuutensa.
|
|
|
Post by submarine on May 5, 2008 15:18:45 GMT 3
Paskannaaraaja ei ollut aivan varma siitä, mitä nyt olisi pitänyt tehdä. Tietenkin se olisi voinut vain painua takaisin melskeeseen, mutta äskeinen ei millään tavoin ollut ollut kivutonta. Jos ovi olisi ollut lukossa tai edes kunnolla kiinni, olisi jotakin mennyt varmasti rikki. Rellestäminen oli mukavaa, ainakin välistä, mutta takaisin saaminen ei. Rotta hieroi kipeimpiä kohtiaan ja kääntyi vilkaisemaan talon sisällä olevia. Olivat kai nekin mukana, kun kerran olivat paikalla. Ne näyttivät sitä paitsi paljon paremmalta vaihtoehdolta, eivät olleet lihaksikkaita tai valtaviakaan.
Käytyään pienen ajattelukuvionsa läpi Paskannaaraaja päätti, kuin päättikin jatkaa tappeluaan sitten mieluummin talon sisällä olevien kanssa. Väläyttäen - tai ainakin paljastaen, eivät ne juuri välähdelleet - keltaisia, mätiä hampaita rotta lähti lähinnä olevaa ihmisnarttua kohti. Mitään väärää se ei tässä nähnyt, tappelussa kuului tapella ja helpointa oli tapella niitä vastaan, joilla ei ollut aseita tai lihaksia. Sitä paitsi tällä saattaisi olla vaikka jotakin kiiltävää. Paskannaaraaja piti kiiltelevästä. Hieman kauempana olevasta penikasta se taas ei pitänyt, se haisi oudolta ja näyttikin ikävältä.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 6, 2008 12:49:44 GMT 3
Poika astui hänestä kauemmas ja rotta lähemmäs, toinen näköjään yritti välttää tappelua kun taas toinen halusi näköjään tapella ilmeisesti häntä vastaan. Hyökätä nyt tyttöä vastaan, Crysan ajatteli pitäessään katseen rotassa. Poika ei vahingoittaisi häntä, siihen hän luotti, mutta rotta aikoi selvästikkin hyökätä. Crysan perääntyi lähemmäs poikaa toivoen pääsevänsä pois tuon hiilihankoa pitelevän rotan luota. Hän ei inhonnut mitään niin paljon kuin tappelua. Vaikka hän olikin parantaja ei hänen ollut koskaan tarvinnut vahingoittaa ketään. Hänen itsesuojelu vaistonsa veisi ehkä voiton, jos tappelu todella alkaisi. Hänellä ei onneksi ollut näkyviä aseita, joten rotta luulisi hän, toivottavasti, helpoksi uhriksi. Crysan päätti pitää tikarin koko ajan ulottuvillaan, näin hänellä olisi edes jokin moinen mahdollisuus selviytyä talosta.
Crysan katsahti nopeasti poikaa ja huomasi pojan takana käytävän jatkuvan. Jos hän vain pääsisi pojan ohitse, hän voisi juosta käytävää pitkin lähimmälle ikkunalle ja hypätä sieltä ulos turvaan tuota rottaa. Poika selviäisi häntä paremmin, tämä oli selvästikkin tottunut tappelemaan ruokansa eteen. Ruoka oli tarpeen, mutta nyt oli tärkeämpää päästä ulos talosta mahdollisimman vähillä vahingoilla. Crysan perääntyi lähemmäs poikaa toivoen tämän päästävän hänet ohitse ja pois talosta.
|
|
|
Post by yakkis on May 8, 2008 23:38:07 GMT 3
Rotta hyökkäsi tyttöä kohti. Ompa siinä raukkis rotta. Ezra ajatteli ja yritti nopeasti keksiä parempaa pakosuunnitelmaa. Hän halusi hieman ruokaa ja uudet vaatteet itselleen rähjäisten kankaiden sijaan, joten talosta ei kannattaisi lähteä. Hän voisi pinkaista juoksuun, juosta tomuiset rappuset ylös ja etsiä jostain ruokaa. Tosin rotta varmaankin seuraisi häntä, koska pakeneva saalis on aina parempi. Tyttö tosin oli vaarassa menettää nuoren henkensä ja ihan pienen, täysin huomaamattoman sekunnin murto-osan ajan hän tunsi omantunnontuskan ja surun pistävän häntä kaikkien niiden olentojen kuoleman tähden minkä hän on aiheuttanut.
Taisteluiden ääni ulkona rupesi hiipumaan, taloon varmasti tulisi ennemin tai myöhemmin juuri sitä väkeä mitä oli talosta lähtenyt, ja siitä kukaan heistä kolmesta ei selviäisi. Hetken harkittuaan, keksimättä mitään muuta järkevää hän kiersi pitkät sormensa vanhan puukkonsa varteen ottamatta sitä kuitenkaan esille ja huusi. Hän ei huutanut mitään järkevää pelkkää paniikin omaista huutamista, toivoen rotan ja tytön pysähtyvän.
|
|
|
Post by submarine on May 10, 2008 21:35:32 GMT 3
Paskannaaraaja oli hyvää vauhtia käymässä kiinni naiseen, kun poika alkoi huutaa jotakin. Jokseenkin hämmentyneenä se jäi tuijottamaan tätä. Mitä penikka oikein kiljui? Se ei näyttänyt edes tappelevan millään tavoin, ei sillä ollut suurempia syitä huutaa. Mutta eipä se rottaa oikeastaan jaksanut kiinnostaa muutenkaan, huutoja nyt kuului joka puolelta. Mutta päättipä se kuitenkin, että voisi vaikka mieluummin piestä ensin tämän kiljuvan penikan. Ei kiljuisi enää, ja sitä paitsi se oli pienempi.
Ilman suurempia hienouksia Paskannaaraaja sähähti huutavalle pojalle, tarrasi paremmin hiilihankoonsa ja lähti hampaat irvessä tätä kohti. Tällä kertaa se oli kärsimättömämpi, kuin äsken. Tämäkin näytti aseettomalta, ja vaikkei rotta pitänyt hajusta, niin tuskinta tästä suurempia ongelmia koituisi. Eivät ihmispenikat edes purreet vastaan. Ne vain juoksivat. Eikä tämä tehnyt sitäkään.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 11, 2008 20:21:28 GMT 3
Crysan oli huomannut rotan lähestyvän ja juuri kun tämä saisi hänet kiinni alkoi poika kiljua. Ei tosin mitään järkevää, mutta rotta ainakin hämmentyi sen verran, että Crysan pääsi livahtamaan pojan ohitse. Ehkä hänen elämänsä voisi sittenkin säilyä. Rotta lähestyi poikaa. Crysan tunsi omantunnon pistoksen, hän ei voisi jättää poikaa yksin. Crysan kääntyi takaisin ja pysähtyi pojan taakse. Hänen takanaan jatkui käytävä. Perääntyisipä poika niin he voisivat juosta karkuun. Saisiko rotta heidät kiinni? Siitä Crysan ei ollut varma, mutta se olisi ainut vaihtoehto. Kadulta kantautuva meteli oli hiljentynyt. Miehet, jotka hän oli nähnyt palaisivat varmasti pian. Kenelläkään heistä ei varmaankaan olisi mahdollisuuksia selvitä talosta. Ellei henki menisi, joutuisivat he ainakin todella huonoon kuntoon. Kadulla olisi ehkä sittenkin ollut turvallisempaa, vaikkeivat meihet palaisikaan, selviäisivätkö he rotalta. Poika onnistuisi ehkä vahingoittamaan rottaa, mutta pojalla oli vain puukko ja rotalla taas hiilihanko. Hänellä itsellään oli vain tikari ja sen hän aikoi pitää piilossa mahdollisimman pitkään. Näin rotta ja poika luulisivat häntä aseittomaksi. Hänen pitäisi vain koettaa selvitä itse hengissä ulos talosta ja omaan huoneeseen majataloon.
|
|
|
Post by yakkis on May 16, 2008 1:19:59 GMT 3
Ezra katui siinä samassa tekosiaan, mitä ihmettä hän kuvitteli tekevänsä. Nyt rotta vain murjoisi tuolla, jo tutuksi tulleella, hiilihangolla hänen päänsä kuin pienen kuivuneen leivänmurun. Tyttö oli lähdössä karkuun Ezran takana jatkuvaan käytävään, mutta pysähtyikin hänen taakseen. Ezra vetäisi puukkonsa esiin ja osoitti sillä irvistelevää rottaa. Ezra vastasi irvistykseen esitellen omia, valkoisia taistelun syttyessä turhia, myrkkyhampaitaan. Ezra rupesi puhumaan kovaan ääneen. "Ruokaa, haluat ruokaa, kuuntele tai kuolet varmasti" Puhuessaan hän perääntyi taaksepäin, koska ei uskonut puhumisen tehoavan rottaan. Hän saattoi vain toivoa sen tehoavan.
Ulkoata kuului enään harvoja yksittäisiä huudahduksia, ne olivat sekoitus tuskaa, kiihkoa, ja voitonriemua. Äänten tuleminen samassa järjestyksessä oli karmaisevaa. Ne harvat eloon tai tajuihinsa jääneet tapettiin kylmästi kuin viimeisenä muistutuksena hävinneille, että ketkäs voittikaan tämän sodan.
|
|