Post by Ziegrand on Jan 14, 2008 22:08:52 GMT 3
Elikkäs isken tänne teidän hahmonne.
Minä: Nimi: Zacharias Moriorei
Ikä: Näyttää noin 32 vuotiaalta mieheltä
Rotu: Ihminen/Epäkuollut
Ulkonäkö: Joskus muinoin Zacharias Morioreillä oli pitkät Oranssinpunertavat hiukset, nykyään ne ovat näivettyneet ja kuihtuneet näyttäen kuin verivirtaisi hänen päästään alas hartioiden yli ristiselälle. Hänen ennen ruskettunut ihonsa on nyt kalpea ja laiha kiinni hänen luissaan jäntevästi näyttäen sen entisen komeuden edelleen, Lihaksikas laiharakenteinen mies joka on verhoutunut kuolemansa vaatteisiin. Rikkinäisiin ja kuluneisiin mustiin pussihousuihin jossa on repeymiä ja reikiä yläkroppaa peittäen pitkähihainen paksu paita jonka päällä on joskus ollut hyvin tehty rengaspaita, jossa on huppu mutta nyt se on rikkinäinen kuten paitakin paljastaen suuren ja ikävän palohaavan hänen rintakehässään. Hänen sormensa ovat pitkät ja kasvonsa ylpeät mutta selvästi kuolleen.
Tarina: Sir Zacharias Morioeri oli joskus aikoinaan ritari, hyvyyden ja kunnian soturi, hänellä oli hyvän miehen elämä perhe ja kaunis vaimo, hän vahti alueitaan kuten jokaienn ritari oli kuninkaansa tukena käyden sodissa, palaen takaisin jokainen kerta haavoittuneena tai kunnossa mutta Zacharias taisteli urheasti kuninkaansa miehenä. Hän puolusti kuningastaan.
Hamaan loppuunasti. Se tapahtui sinä päivänä kun taivasrepesi ja kuu muuttui verenpunaiseksi toverien lyöden toveria Kuninkaan omat luotettavat miehet yrittivät tappaa kuninkaan ja sinä iltana toveri taisteli toveria vastaan. Zacharias Morieri itki sinä päivänä kun hän joutui silpomaan tiensä ystävien lävitse suurella kahdenkäden miekalla, hän oli kuninkaan käsi. hän kantoi kuninkaansa suvunmiekkaa suurta maagista miekkan joka oli lumottu olemaan astetta kevyempi kuin lyömämiekka, edelleen hidas ja raskas mutta ei niin kuin normaalit. Ja kun hän pääsi kuninkaansa luokse. Hänen omakuninkaansa ojensi kätensä.
Oma kuningas oli muuttunut joksikin olennoksi joka vapautti suuren lieskan kädestään ja Zacharias kaatui maahan hänen rintalastansa ollen tulessa. Ja viimeisillä voimillaan hän huusi taivaisiin katkeruuttaan. Missä olivat hyvyyden jumalat? miksi he näin sallivat? Zacharias vannoi kostoa ja rukoili voimaa.
Ja jokin vastasi hänelle. Se kysyi häneltä haluaako hän voimaa kostaa tämä väärys ja metsästää hänen kuninkaansa riivaman olennon kiinni. Zacharias halusi ja kun hän sitoi valan hänelle paljastui kamala totuus Koston ja Kärsimyksen hevosenpäinen jumala oli puhunut hänelle. Ja Zacharias kuoli.. Heräten kolmepäivää myöhemmin, hän tunsi kuinka hän heräsi ja nousi seisomaan, mutta hän näki jäljen rinnassaan joka oli purppura ja tuntui polttavalta kivulta hänessään edelleen. Ja kun hän katsoi peiliin hän ulvoi tuskasta ja surusta, hän oli vain varjo entisestä itsestään. Ei kuollut, Ei elävä. Zacharis lähti kotiin, mutta hänellä ei enään ratsuaan ollut. Mutta jokin vastasi hänelle, läpinäkyvä valkea susi joka oli suurempi kuin hevonen. Se kiidätti hänet kotiinsa, josta hän löysi palaneet rauniot ja perheensä silvottuna ja syötynä.
... Ja Esikoistyttärensä hirtettynä kiinni veljeensä alastomina ja sidoittuina toisiinsa.
Zacharias vannoi kostoa enemmän ja jumala antoi hänelle voimaa. Kuninkaankäsi ilmestyi hänen eteensä ja kun Zacharias otti sen käteensä se kiinnittyi hänen kuolleeseen sieluunsa eikä enään irtoisi. Zacharias Morioreistä tuli Kostonhenki, Joka kiisi läpi maiden ulvoen kuin susi jolla hän ratsasti tappaen olentoja, kunnes hänen uusi herransa lähetti hänet tulevaan kokoukseen... Jossa hän olisi Epäkuolleiden yksi edustajista. Koska hänen vanhakuninkaansa olisi siellä minne hänet tahdottiin menevän.
---------------------------------------------------------------------------------
Trisha: Nimi: Ketrai
Rotu: Ihminen omasta mielestään, demoni muiden mielestä
Ammatti: Noidansurmaaja ja munkki
Ketrai on pohjoisesta. Hänen silmänsä, sikäli kun niitä nyt näkee, ovat siniset ja kylmät kuin jäinen aro öisin, ja hän on ulkonäöltään samankaltainen kuin kaikki muutkin Pohjoisen Kuningaskunnan ihmisistä; kookas, mustahiuksinen, kalpea ja raskasrakenteinen. Ketrai on yksi nykyisen maailman legendoista; mies Pohjoisien Vuorien munkkijärkestöstä. Hänen jumalansa on Kuolema, ja hänen tehtävänsä on tappaa. Hän metsästää noitia, maageja, haltioita, demoneita ja muita jotka huijaavat kuolemaa epäpyhin keinoin, ja lähettää heidät läpi maallisten liekkien takaisin helvetin herran eteen, takaisin sinne mistä he ovat tulleetkin. Hän suhtautuu karsaasti kaikkeen magiaan, jota ei laske jumalansa antamaksi lahjaksi. Ja koska Kuolema jakelee lahjoja melko vähän, Ketrain voi sanoa vihaavan lähes kaikkea epäluonnollista. Yleisesti ottaen jokainen, joka käyttää magiaa ilman pätevää syytä, on noidansurmaajalle vihollinen.
Ketrai pukeutuu ilman haarniskaansa yksinkertaiseen, tummanharmaaseen ja osittain mustaan munkinkaapuun. Yleensä hän pitää päällään riimuilla koristeltua, raskasta mustaa haarniskaa, jonka kypärä näyttää demonin tai oudon petoeläimen kallolta. Vyöllään hän kantaa aina mustaa Pyhää Kirjaa, jonka avulla hän osaa erottaa Jumalan maagit epäpyhistä maageista. Aikojen saatossa tummunut aamutähti, Tuomari, roikkuu yleensä soturin selässä. Kilpi, sikäli kun Ketrai sitä käyttää, on myös musta ja siihen on kuvattu Kuoleman symboli, kaksi vierekkäistä pystyviivaa. Pohjoisen munkit kutsuvat sitä Kuoleman tieksi.
Ketrai on legendojen mukaan iätön. Vuosisatoja munkkijärjestön noidansurmaajat, joita on aina kaksi, ovat ratsastaneet läpi erämaiden ja valtioiden, kylväen pelkoa ja kaaosta ympärilleen. Kumpikin näyttää samalta haarniskansa kanssa, ja kumpikin ratsastaa mustalla ratsulla, joka kuuluu vanhaan munkkijärjestön vaalimaan sukuun. Hevoset ovat kookkaita, kiivaita, arvaamattomia ja huonosti koulutettavia, mutta samaan aikaan hyvin sisukkaita, uskollisia ja sitkeitä. Munkkijärjestö vaalii rotuaan tarkoin ja sekoittaa siihen vain tarkkaan valittua verta, jotta vanhan sukulinjan voima säilyy. Ihmiset kautta maailman ovat alkaneet kutsua näitä hevosia Hornan Ratsuiksi niiden tulisen luonteen ja syvän mustan värin takia. Osan mukaan suvun hevosilla on punaiset silmät. Mitä vahvempi alkuperäinen veri, sitä punaisempi on silmien sävy.
Ketrai ei ole miellyttävä mies. Ketrai ei ole armollinen mies. Mutta Ketrai on oikeudenmukainen mies. Elä hyvin ja pysy poissa tieltä, niin hän ratsastaa torppasi ohi ja jättää sinut rauhaan.
---------------------------------------------------------------------------------
Deina: Nimi:Xanthia Quêgon
Ikä:Ihmisten iässä noin.120 vuotta,Haltioiden iässä nuori.
Rotu:Haltia
Ammatti:Tarkka ampuja ja soturi
Xanthia on kotoisin eräästä haltiakaupungista,idästätäpäin.Hän on hallitsijan neuvonantajan tytär.Neidolla on pitkät yönmustat hiukset ja ruskeat,vinot silmät,jotka tietyssä valossa näyttävät lähes mustilta.Otsalla on panta,johon on kiinnitetty pieniä jalokiviä.Naisen iho on hyvin vaalea ja hän on pitkä ja solakka.Yleensä Xanthia pukeutuu mustiin joustaviin housuihin,mustalaistyyliseen puseroon,jossa on kauniita kirjailuja ja vaellus saappaisiin.Vaatetus takaa hyvän liikkuvuuden vaikeassakin maastossa.Naisen toisella olkapäällä on nuolikotelo ja jousi.
Haltia on taitava ampuja ja osaa käyttää miekkaakin.Liikkeet ovat notkeat kuin kissalla ja refleksit nopeat.Xanthia tuntee monia yrttejä ja kasveja,osaten käyttää niitä esim.haavojen parantamiseen.
Luonteeltaan nainen on vakava,mietteliäs,rohkea ja kärsivällinen.Kun Xanthia suuttuu,hän suuttuu kunnolla.Ja mikäpä olisi kamalampaa,kuin raivostunut nainen?Ystäviään kohtaan haltia on lojaali ja puolustaa näitä raivokkaasti,viimeiseen veripisaraan asti.
--------------------------------------------------------------------------------------
Dallan:Nimi: Dallan
Rotu: Yksisarvinen
Ikä: Aikuinen. Ei ole laskenut koskaan sen tarkemmin, mutta se on joku varsin iso luku.
Ulkonäkö: elfwood.lysator.liu.se/art/o/h/ohan/dallan_valmis.jpg.html (sillä erotuksella, että tässä pelissä Dallan kantaisi sarvea, joka on pituudeltaan noin 120 senttinen).
Ammatti: Matemaatikko, tutkija, opettaja, kirjan kirjoittaja
Dallan on puhe- ja jonkin verran laskutaitoinekin yksisarvinen, joka on ansainnut elämäänsä yleellisyyksiä muun muassa työskentelemällä akatemioissa ja muualla, missä hänen tutkimukselleen on kysyntää tai se on siellä relevanttia. Nykymittakaavassa hänet voisi laskutaidoiltaan ja teoriantuntemukseltaan nauraa suohon jos tahtoisi oikein epäkohtelias olla tai reilummin voisi huomata hänessä hieman potentiaalia ja kertoa hänelle, mistä voi opetella enemmän kuin alkeiden alkeet. Aikaan suhteutettuna hänen voi kuitenkin ajatella olevan erittäin pätevä alallaan. Maagikoksikin hänet voi myös laskea, kun hän osaa yhden taian, nimittäin osaa lennättää esineitä. Varsin hyödyllinen temppu nelijalkaiselle kädettömälle olennolle, joka yrittää tulla toimeen ihmisten keskuudessa ja ottaa hyödyn irti ihmissivilisaatoiden saavutuksista. Hän hallitsee kyseisen taikansa käytön erittäin hyvin, mutta ei ole opetellut mitään muunlaista taikuutta. Maagisiin voimiin liittyen Dallan lisäksi kantaa lajinsa puolesta maagista kykyä parantaa.
Aikaansa suhteutetusti Dallan osaa todella vähän soveltaa omaa erityisalaansa, sillä ei yleensä pyri tekemään tutkimustaan sovelluslähtökohtaisesti vaan puhtaan teorian edistämiseksi. Näin ollen hänellä ei ole tuntemusta esimerkiksi siitä, mitä nykymaailmassa kutsutaan fysiikaksi, hän ei osaa valmistaa tai neuvoa valmistamaan tehokkaita aseita tai laskea ammusten lentoratoja. Kirjoittaa hän osaa kynää suussaan pitäen.
Käytökseltään Dallan on usein hyvin monisanainen ja hän pyrkii valitsemaan sanansa kohteliaasti. Hän yrittää olla ystävällinen ja on usein avulias jos asiassa ei ole kyse jostain hänen mielestään vahingollisesta. Toisaalta hän on varsin omahyväinen ja loukkaantuu todella herkästi pienistäkin asioista ja on tällaisissa tilanteissa kova suuttumaan. Väkivaltaiseksi hän ei yleensä ryhdy, lähinnä pyrkii poistumaan paikalta. Muutenkaan hän ei valtavan taistelukykyinen ole. Pitkällä sarvella ja vahvalla niskalla tappaa kyllä vaikka elefantin ja jaksaa uros hiukan juostakin, mutta pitkään kirjojen ja kynän äärellä viettäneenä hän on kaikkea muuta kuin huippukunnossa. Muun muassa useaan kertaan sairaaloissa työskennelleenä hän on aika turnunut fyysiseen väkivaltaan näkynä, mutta ei silti sitä mielellään itse harrasta vaan kaihtaa kyseisenlaisia tilanteita.
--------------------------------------------------------------------------------------
Lonelywolf:Nimi: Marei
Ikä: tuntematon arvellaan suurinpiirtein 800 v.
Sukupuoli: Oletettavasti nainen, mutta on nähty myös miehen asuissa.
Rotu: Vampyyri
Ulkonäkö:
Vaikka Marei onkin ulkonäöltään noin 17 tai 18 vuotiaan neitosen näköinen hän on iältään hieman enemmän. Tytön ikää ei näe hänen ulkomuodostaan sen pahemmin, mutta silmistä kaikki hänen kokemansa asiat heijastuvat. Kuten muut vampyyrit , tyttökin elää kauemmin kuin normaalit ihmiset. Mareilla on puolipitkät jäänsiniset hiukset, joiden malli muuttuu hänen mielialansa mukaan. Normaalisti Marein silmät ovat punaiset, mutta vaihtavat väriään tytön mielen mukaan mustiksi tai tummemman punaisiksi. Tyttö on erittäin laiha ja siro, pieni vampyyriksi. Hänellä on kalpea, melkein läpikuultava iho, ja kapeat punaiset huulet, jotka peittävät alleen tytön neulanterävät kulmahampaat. Marei käyttää Mustaa, puolipitkää hieman kaapumaista takkia, jossa on punainen silkkivuori. Takin alla tytöllä on polviin asti ulottuva tumma hame.
Luonne:
Marei käyttäytyy muiden seurassa jokseenkin varautuneesti, varovaisestikin. Tyttö omistaa ivallisen joskus sarkastisenkin huumorintajun, ja käyttääkin sitä monessa tilanteessa.
Marei on äkkipikainen ja kärsimätön, jonka takia hänen kanssaan on suhteellisen vaikea liikkua, sillä tyttö haluaa mennä aina oman päänsä mukaan, eikä sopeudu "alistujan" rooliin. Marei ajattelee paljon. Välillä ehkä hieman liikaakin, suunnitellen kaiken hyvinkin tarkasti, tai peläten jotain asiaa, joka ei välttämättä tule koskaan tapahtumaan turhaan jo etukäteen. Tytön moton voisi sanoa tällaiseksi: "Aina kannattaa yrittää."
Muuta tietoa:
Mareilla on aina mukanaan pieni, koristeeton tikari, piilossa hänen takkinsa alla. Muuta hän ei oikein kannakaan. Marei on erikoinen vampyyri, sillä hän ei juo ollenkaan ihmisten verta, vaan juo pelkästään eläimistä. Hän ei haluaisi olla vampyyri, ja häpeää sitä, vaikka vampyyriudessa onkin paljon hyviä puolia, Marei ei haluaisi olla vampyyri, sillä haittapuolia on silti aina enemmän tytön mielestä. Hän häpeää vampyyriuttaan, mutta ei se tarkoita sitä että hän antautuisi vampyyrinmetsästäjillekään.
----------------------------------------------------------------------------------
Aqwell:Nimi: Angelica
Ikä: 17
Skp.: Nainen
Laji: Aqurae (tosin tämä yksilö on geeni virheellinen)
Angelica on pitkä ja hoikka nuori nainen (Aquraeiden mittapuussa jo täysi-ikäinen). Hänellä on vaalea iho ja pitkät lumenvalkeat hiukset. Hänellä on yllään tummansininen mekko kultaisilla reunuksilla, jossa on erilliset ihoa myötäilevät hihat. Hänellä on myös pitkät siniset kynnet. Angelicalla on syvänsiniset kokoväriset silmät, jotka hän verhoaa ,yleisimmin sinisellä, liinalla.
Angelica käyttää yleisimmin sinisillä veri kristalleilla koristeltuja Sai set- miekkoja tai vahvoja kynsiään. Hänellä on hyvä hämäränäkö (joka on tavallista kaikilla Aquraeilla), mutta hän ei silmäongelmiensa takia ole koskaan käyttänyt . Toisaalta Angelican vaistot ja kuulo ovat kehittyneer epänormaalin tarkoiksi. Hänellä on myös useita Aquraeuuden suomia etuja ja taitoja, kuten sinistä tulta.
Angelicasta on hyvinkin ystävällinen, iloinen ja jonkin verran huumorintajuinen persoona, joskus hieman hiljainen. Hermostuessaan tai pelätessään hänestä tulee välillä hyvin aggressiivinen ja hyökkäävä (niin kuin kaikista Aquraeista). Tarkan kuulonsa takia hänestä on hauskaa aina huomautella kaikesta mitä kuulee jos se on vähänkin jotain ylimääräistä tai asiaan kuulumatonta.
-------------------------------------------------------------------------------------
Submarine: Nimi: Rirkst
Ikä: 5 (vaikea verrata mihinkään ihmisten ikään, mutta aivan vuosien tuomassa suhteessa olisi n. 20, jos eläisi yhtä pitkään.))
Sukupuoli: uros
Rotu: rial, kalju.
Ulkonäkö: Rirkst on ruma, sen näkee heti ensi silmäyksellä. Niin kuin siinä, että tämä on valtava rotta ei olisi tarpeeksi, on tämä täysin karvaton päästä varpaisiin. Tällä on vaaleanpunainen, ryppyinen nahka, eikä se todellakaan näytä olevan tarkoitettu olemaan paljaana. Paikoin velton nahan läpi erottuu myös sinertäviä verisuonia, jotka eivät paranna näkymää hiukkaakaan. Lisäksi tämä on jokseenkin pulleansuuntainen - muttei hyvällä tavalla, kuten esimerkiksi vanha, hiljalleen leveyttä kasvava herra, vaan kuin melkoisen heikkoon kehikkoon roikkumaan ripustettu säkki ihraa. Se on muutenkin hyvä tapa kuvailla tätä: rotanmallinen, kyyristelevä, ryppyinen ja kelmeän vaaleanpunainen ihrasäkki, jossa ei ole yhtään mitään mukavaa. Onkin onni jokaista näkevää kohtaan, että rotta tapaa kylmää kestämättömän nahkansa ansiosta kääriytyä kaapuun - järkeä tämä ei sentään rumuudellaan vie, mutta paha maku näystä kyllä jää suuhun.
Rirkst kuuluu kulttimaiseen yhteisöön, joka nimittää itseään nahkavelhoiksi. Nahkavelhot ovat kaikki rialeita, rottaihmisiä, jotka syystä tai toisesta syntyvät kaljuina. Tätä kaljuutta pidetään merkkinä siitä, että he ovat seuraamansa jumalan valittuja, joiden tulee raivata tie tälle synkälle mahdille. Nahkavelhoista tietää hyvin harva, ja vielä harvempi haluaisi tietää, sillä kaljut hirvitykset tapaavat vaientaa jokaisen, jonka näkevät uhkana. Koska näistä kaljuista rotista ei tiedetä oikeastaan mitään, on niistä vaikea kertoakaan. Joskus niitä vain ilmaantuu, mutta tavallisesti niihin suhtaannutaan vain rumina rottaihmisinä, aivan yhtä yhdentekevänä saastana, kuin muihinkin kaltaisiinsa. Muutama tarkka kulkija osaa kuitenkin kertoa, että moisien kauhistusten näkeminen povaa pahaa onnea. Taikuuttakin niiden kerrotaan hallitsevan.
Luonteeltaan Rirkst on kaikin puolin ikävä olento. Kalju rotta ei yksinkertaisesti tunnu ymmärtävän sellaisia asioita, kuin ystävyys tai vaikkapa empatia - ne tuntuvat kokonaan puuttuvan. Tämä on myöskin hyvin kiihkeä uskontonsa kannattaja ja toimittaa lukuisia pyhiä menoja, joista jotkut vaikuttavat täysin tuulesta temmatuilta. Rotalla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia käydä pilkkaamaan muita uskontoja, ellei sitten joutuisi siitä hengenvaaraan. Tämä on myöskin juonikas, manipuloiva ja kekseliäs.
Kuva: i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Skinwizard1.jpg
--------------------------------------------------------------------------------------
Spyrre: Siis:
Nimi: Spyro
Rotu: Sekarotuinen lohikäärme
Ammatti: Öh... lohikäärme?
Ikä: 23-24, tuskin itsekään tietää kauhean tarkasti.
Spyro on rotuunsa nähden siis hyvin nuori, ajoittain äkkipikainen, mutta kuitenkin useimmiten hyväntahtoinen sekä melkoisen naiivihko lohikäärme. Usein tämä ihmismäisemmässä hahmossaan lyhyeltä, laihalta purppurahiuksiselta pojalta näyttävä olento on kuitenkin lohikäärmeenä fyysisesti vahva sekä suurehko kooltaan (no, pituutta siinä 15 metrin verran häntä mukaanluettuna) mutta rodustaan huolimatta hän on käytännössä kyvytön käyttämään tietoisesti minkäänlaista magiaa, varmaankin osittain haittana sekarotuisuudestaan. Tämän vuoksi hän pystyy muuttamaan muotoaan vain käyttäen apunaan pientä ”apuvälinettä” jonka olemassaolon hän mielellään kyllä pitäisi salassa muilta välttääkseen lähimenneisyydessä tapahtuneen haaverin, jonka seurauksena hän joutui jumiin heikkoon ihmishahmoonsa melkein kokonaiseksi vuodeksi.
Kuvia:
spyrre.deviantart.com/art/Spyro-sketch-72416115
spyrre.deviantart.com/art/Having-a-snack-50212048
Lisää tietoa haluaville löytyy hahmokuvauksesta Myrkmeren hahmolistauksesta. Vaikka kyseessä onkin lohikäärme, ei hahmoni ole kuitenkaan mikään ”power-player”-hahmo, ellei pidä lohikäärmeen fyysisiä voimia jonkinlaisena munchauksena. Hänellä on paljon heikkouksia, ja luonteeltaan hän on kokematon vaikkakin itsepäinen. Nuorena ja melko tuntemattomana tapauksena Spyro tuskin olisi mikään ”oman kansansa lähettiläs” mutta oikeissa olosuhteissa voisin melkein olettaa hänen kyllä lähtevän mukaan jos kyseiseen porukkaan törmäisi.
--------------------------------------------------------------------------------------
KhiiRoo: Nimi; Gereon Credo
Hahmon ikä ja pituus;
Pituus 5,2 jalkaa = n. 156cm. Ikä sepän opista lähdettyä, 22.
Kotoisin (Mustetahra) länsiosasta.
Skp; Mies
Hahmon luonne;
Miehellä on sisäänpäin kääntynyt, itserakkaan mielen pakottama tarve todistaa itselleen oma arvonsa ja tarpeellisuutensa. Välinpitämättömyys lähes kaikkea kohtaan, lukuun ottamatta asioita jotka saattavat (miehen kylmän laskelmoivan mielen vuoksi usein vain; jotka ovat) olla hänelle hyödyksi. Omaa myös jonkinmoisen kunniakäsitteen ja käyttäytyy useimmiten etikettien mukaan.
’Rohkean epätäydellisesti tiivistettynä, sillä kaikkien hahmojen viat ja heikkoudet ovat jatkuvassa muutoksessa. Kukaan ei osaa määrittää hahmonsa "muotoa" tarkkaan, ja niin suurpiirteiset muodon nytkähtelyt taas tulevat pelaajasta itsestään.’
Ulkonäkö;
Gereon lienee tyypillisen näköinen soturi. Hän on lyhyt, ehkä synnynnäisesti tai lapsuudenajan niukan ravinnon vuoksi, mutta tämän lyhyyden hän on tottunut korvaamaan lihasvoimillaan.
Lyhyydellä on ollut myös suuri vaikutus hänen elämäänsä - nuoruudessaan hän oli kokenut itsensä alemmaksi tämän ominaisuutensa vuoksi ja oli korvannut sen, sen vuoksi, vihalla ja äkkipikaisuudella. Puolittainenkin pilkkasana saattoi merkitä useita päiviä tajuttomuutta tai pahimmassa tapauksessa -humalassa- kuolemaa.
Gereon kantaa myös miekkaa - ei harvinainen näky sinällään, mutta tuo miekka oli tasapainonsa ja ihanteellisen pituutensa vuoksi hänen statuksensa merkki ja ylpeytensä aihe. Samalla tavalla kuin hieno kirves tai muu ase, tuo miekka toi pelkoa ja kunniotusta. Ja samoin tekevät myös kasvojen ja käsivarsien tiheät, toinen toistaan isommat arvet. Ne kertovat kokemuksesta, sisusta ja verestä
Perhesuhteet;
Veljekset. Molemmat vanhempiensa eteenpäin kauppaamat, pakenivat paremman elämän toivossa omistajiensa huostasta.
Elettyään katupoikina, milloin missäkin kaupungissa, majatalon kellarissa tai vain puiden katveessa luonnon armoilla, eräs (Mustetahra) työskentelevä ja elävä seppä huomasi nuoremman veljistä olleen suhteellisen voimakasrakenteinen jo silloin, ja työskenneltyään sepän kisällinä, Gereon hankki itselleen vielä toisen työn maata viljelevän miehen renkinä, yhdessä veljensä kanssa.
Hän vietti yönsä sepän hänelle varaamassa pikkusopessa, jonka käveli päästä päähän kolmella reilulla harppauksella, tai maanviljelijän hevospilttuussa heinäkasoilla nukkuen.
Veljesten välit kuitenkin katkesivat äkkiarvaamatta, he vain lakkasivat tapaamasta toisiaan, ja huhut tiesivät kertoa veljen kuolleen veitseen selässään. Kenen kädestä ja miksi?
-----------------------------------------------------------------------------------
Tänne ilmestyy (ehkä) ajan myötä sitten kaikkia tärkeitä NPC hahmoja kun tarina etenee.
Minä: Nimi: Zacharias Moriorei
Ikä: Näyttää noin 32 vuotiaalta mieheltä
Rotu: Ihminen/Epäkuollut
Ulkonäkö: Joskus muinoin Zacharias Morioreillä oli pitkät Oranssinpunertavat hiukset, nykyään ne ovat näivettyneet ja kuihtuneet näyttäen kuin verivirtaisi hänen päästään alas hartioiden yli ristiselälle. Hänen ennen ruskettunut ihonsa on nyt kalpea ja laiha kiinni hänen luissaan jäntevästi näyttäen sen entisen komeuden edelleen, Lihaksikas laiharakenteinen mies joka on verhoutunut kuolemansa vaatteisiin. Rikkinäisiin ja kuluneisiin mustiin pussihousuihin jossa on repeymiä ja reikiä yläkroppaa peittäen pitkähihainen paksu paita jonka päällä on joskus ollut hyvin tehty rengaspaita, jossa on huppu mutta nyt se on rikkinäinen kuten paitakin paljastaen suuren ja ikävän palohaavan hänen rintakehässään. Hänen sormensa ovat pitkät ja kasvonsa ylpeät mutta selvästi kuolleen.
Tarina: Sir Zacharias Morioeri oli joskus aikoinaan ritari, hyvyyden ja kunnian soturi, hänellä oli hyvän miehen elämä perhe ja kaunis vaimo, hän vahti alueitaan kuten jokaienn ritari oli kuninkaansa tukena käyden sodissa, palaen takaisin jokainen kerta haavoittuneena tai kunnossa mutta Zacharias taisteli urheasti kuninkaansa miehenä. Hän puolusti kuningastaan.
Hamaan loppuunasti. Se tapahtui sinä päivänä kun taivasrepesi ja kuu muuttui verenpunaiseksi toverien lyöden toveria Kuninkaan omat luotettavat miehet yrittivät tappaa kuninkaan ja sinä iltana toveri taisteli toveria vastaan. Zacharias Morieri itki sinä päivänä kun hän joutui silpomaan tiensä ystävien lävitse suurella kahdenkäden miekalla, hän oli kuninkaan käsi. hän kantoi kuninkaansa suvunmiekkaa suurta maagista miekkan joka oli lumottu olemaan astetta kevyempi kuin lyömämiekka, edelleen hidas ja raskas mutta ei niin kuin normaalit. Ja kun hän pääsi kuninkaansa luokse. Hänen omakuninkaansa ojensi kätensä.
Oma kuningas oli muuttunut joksikin olennoksi joka vapautti suuren lieskan kädestään ja Zacharias kaatui maahan hänen rintalastansa ollen tulessa. Ja viimeisillä voimillaan hän huusi taivaisiin katkeruuttaan. Missä olivat hyvyyden jumalat? miksi he näin sallivat? Zacharias vannoi kostoa ja rukoili voimaa.
Ja jokin vastasi hänelle. Se kysyi häneltä haluaako hän voimaa kostaa tämä väärys ja metsästää hänen kuninkaansa riivaman olennon kiinni. Zacharias halusi ja kun hän sitoi valan hänelle paljastui kamala totuus Koston ja Kärsimyksen hevosenpäinen jumala oli puhunut hänelle. Ja Zacharias kuoli.. Heräten kolmepäivää myöhemmin, hän tunsi kuinka hän heräsi ja nousi seisomaan, mutta hän näki jäljen rinnassaan joka oli purppura ja tuntui polttavalta kivulta hänessään edelleen. Ja kun hän katsoi peiliin hän ulvoi tuskasta ja surusta, hän oli vain varjo entisestä itsestään. Ei kuollut, Ei elävä. Zacharis lähti kotiin, mutta hänellä ei enään ratsuaan ollut. Mutta jokin vastasi hänelle, läpinäkyvä valkea susi joka oli suurempi kuin hevonen. Se kiidätti hänet kotiinsa, josta hän löysi palaneet rauniot ja perheensä silvottuna ja syötynä.
... Ja Esikoistyttärensä hirtettynä kiinni veljeensä alastomina ja sidoittuina toisiinsa.
Zacharias vannoi kostoa enemmän ja jumala antoi hänelle voimaa. Kuninkaankäsi ilmestyi hänen eteensä ja kun Zacharias otti sen käteensä se kiinnittyi hänen kuolleeseen sieluunsa eikä enään irtoisi. Zacharias Morioreistä tuli Kostonhenki, Joka kiisi läpi maiden ulvoen kuin susi jolla hän ratsasti tappaen olentoja, kunnes hänen uusi herransa lähetti hänet tulevaan kokoukseen... Jossa hän olisi Epäkuolleiden yksi edustajista. Koska hänen vanhakuninkaansa olisi siellä minne hänet tahdottiin menevän.
---------------------------------------------------------------------------------
Trisha: Nimi: Ketrai
Rotu: Ihminen omasta mielestään, demoni muiden mielestä
Ammatti: Noidansurmaaja ja munkki
Ketrai on pohjoisesta. Hänen silmänsä, sikäli kun niitä nyt näkee, ovat siniset ja kylmät kuin jäinen aro öisin, ja hän on ulkonäöltään samankaltainen kuin kaikki muutkin Pohjoisen Kuningaskunnan ihmisistä; kookas, mustahiuksinen, kalpea ja raskasrakenteinen. Ketrai on yksi nykyisen maailman legendoista; mies Pohjoisien Vuorien munkkijärkestöstä. Hänen jumalansa on Kuolema, ja hänen tehtävänsä on tappaa. Hän metsästää noitia, maageja, haltioita, demoneita ja muita jotka huijaavat kuolemaa epäpyhin keinoin, ja lähettää heidät läpi maallisten liekkien takaisin helvetin herran eteen, takaisin sinne mistä he ovat tulleetkin. Hän suhtautuu karsaasti kaikkeen magiaan, jota ei laske jumalansa antamaksi lahjaksi. Ja koska Kuolema jakelee lahjoja melko vähän, Ketrain voi sanoa vihaavan lähes kaikkea epäluonnollista. Yleisesti ottaen jokainen, joka käyttää magiaa ilman pätevää syytä, on noidansurmaajalle vihollinen.
Ketrai pukeutuu ilman haarniskaansa yksinkertaiseen, tummanharmaaseen ja osittain mustaan munkinkaapuun. Yleensä hän pitää päällään riimuilla koristeltua, raskasta mustaa haarniskaa, jonka kypärä näyttää demonin tai oudon petoeläimen kallolta. Vyöllään hän kantaa aina mustaa Pyhää Kirjaa, jonka avulla hän osaa erottaa Jumalan maagit epäpyhistä maageista. Aikojen saatossa tummunut aamutähti, Tuomari, roikkuu yleensä soturin selässä. Kilpi, sikäli kun Ketrai sitä käyttää, on myös musta ja siihen on kuvattu Kuoleman symboli, kaksi vierekkäistä pystyviivaa. Pohjoisen munkit kutsuvat sitä Kuoleman tieksi.
Ketrai on legendojen mukaan iätön. Vuosisatoja munkkijärjestön noidansurmaajat, joita on aina kaksi, ovat ratsastaneet läpi erämaiden ja valtioiden, kylväen pelkoa ja kaaosta ympärilleen. Kumpikin näyttää samalta haarniskansa kanssa, ja kumpikin ratsastaa mustalla ratsulla, joka kuuluu vanhaan munkkijärjestön vaalimaan sukuun. Hevoset ovat kookkaita, kiivaita, arvaamattomia ja huonosti koulutettavia, mutta samaan aikaan hyvin sisukkaita, uskollisia ja sitkeitä. Munkkijärjestö vaalii rotuaan tarkoin ja sekoittaa siihen vain tarkkaan valittua verta, jotta vanhan sukulinjan voima säilyy. Ihmiset kautta maailman ovat alkaneet kutsua näitä hevosia Hornan Ratsuiksi niiden tulisen luonteen ja syvän mustan värin takia. Osan mukaan suvun hevosilla on punaiset silmät. Mitä vahvempi alkuperäinen veri, sitä punaisempi on silmien sävy.
Ketrai ei ole miellyttävä mies. Ketrai ei ole armollinen mies. Mutta Ketrai on oikeudenmukainen mies. Elä hyvin ja pysy poissa tieltä, niin hän ratsastaa torppasi ohi ja jättää sinut rauhaan.
---------------------------------------------------------------------------------
Deina: Nimi:Xanthia Quêgon
Ikä:Ihmisten iässä noin.120 vuotta,Haltioiden iässä nuori.
Rotu:Haltia
Ammatti:Tarkka ampuja ja soturi
Xanthia on kotoisin eräästä haltiakaupungista,idästätäpäin.Hän on hallitsijan neuvonantajan tytär.Neidolla on pitkät yönmustat hiukset ja ruskeat,vinot silmät,jotka tietyssä valossa näyttävät lähes mustilta.Otsalla on panta,johon on kiinnitetty pieniä jalokiviä.Naisen iho on hyvin vaalea ja hän on pitkä ja solakka.Yleensä Xanthia pukeutuu mustiin joustaviin housuihin,mustalaistyyliseen puseroon,jossa on kauniita kirjailuja ja vaellus saappaisiin.Vaatetus takaa hyvän liikkuvuuden vaikeassakin maastossa.Naisen toisella olkapäällä on nuolikotelo ja jousi.
Haltia on taitava ampuja ja osaa käyttää miekkaakin.Liikkeet ovat notkeat kuin kissalla ja refleksit nopeat.Xanthia tuntee monia yrttejä ja kasveja,osaten käyttää niitä esim.haavojen parantamiseen.
Luonteeltaan nainen on vakava,mietteliäs,rohkea ja kärsivällinen.Kun Xanthia suuttuu,hän suuttuu kunnolla.Ja mikäpä olisi kamalampaa,kuin raivostunut nainen?Ystäviään kohtaan haltia on lojaali ja puolustaa näitä raivokkaasti,viimeiseen veripisaraan asti.
--------------------------------------------------------------------------------------
Dallan:Nimi: Dallan
Rotu: Yksisarvinen
Ikä: Aikuinen. Ei ole laskenut koskaan sen tarkemmin, mutta se on joku varsin iso luku.
Ulkonäkö: elfwood.lysator.liu.se/art/o/h/ohan/dallan_valmis.jpg.html (sillä erotuksella, että tässä pelissä Dallan kantaisi sarvea, joka on pituudeltaan noin 120 senttinen).
Ammatti: Matemaatikko, tutkija, opettaja, kirjan kirjoittaja
Dallan on puhe- ja jonkin verran laskutaitoinekin yksisarvinen, joka on ansainnut elämäänsä yleellisyyksiä muun muassa työskentelemällä akatemioissa ja muualla, missä hänen tutkimukselleen on kysyntää tai se on siellä relevanttia. Nykymittakaavassa hänet voisi laskutaidoiltaan ja teoriantuntemukseltaan nauraa suohon jos tahtoisi oikein epäkohtelias olla tai reilummin voisi huomata hänessä hieman potentiaalia ja kertoa hänelle, mistä voi opetella enemmän kuin alkeiden alkeet. Aikaan suhteutettuna hänen voi kuitenkin ajatella olevan erittäin pätevä alallaan. Maagikoksikin hänet voi myös laskea, kun hän osaa yhden taian, nimittäin osaa lennättää esineitä. Varsin hyödyllinen temppu nelijalkaiselle kädettömälle olennolle, joka yrittää tulla toimeen ihmisten keskuudessa ja ottaa hyödyn irti ihmissivilisaatoiden saavutuksista. Hän hallitsee kyseisen taikansa käytön erittäin hyvin, mutta ei ole opetellut mitään muunlaista taikuutta. Maagisiin voimiin liittyen Dallan lisäksi kantaa lajinsa puolesta maagista kykyä parantaa.
Aikaansa suhteutetusti Dallan osaa todella vähän soveltaa omaa erityisalaansa, sillä ei yleensä pyri tekemään tutkimustaan sovelluslähtökohtaisesti vaan puhtaan teorian edistämiseksi. Näin ollen hänellä ei ole tuntemusta esimerkiksi siitä, mitä nykymaailmassa kutsutaan fysiikaksi, hän ei osaa valmistaa tai neuvoa valmistamaan tehokkaita aseita tai laskea ammusten lentoratoja. Kirjoittaa hän osaa kynää suussaan pitäen.
Käytökseltään Dallan on usein hyvin monisanainen ja hän pyrkii valitsemaan sanansa kohteliaasti. Hän yrittää olla ystävällinen ja on usein avulias jos asiassa ei ole kyse jostain hänen mielestään vahingollisesta. Toisaalta hän on varsin omahyväinen ja loukkaantuu todella herkästi pienistäkin asioista ja on tällaisissa tilanteissa kova suuttumaan. Väkivaltaiseksi hän ei yleensä ryhdy, lähinnä pyrkii poistumaan paikalta. Muutenkaan hän ei valtavan taistelukykyinen ole. Pitkällä sarvella ja vahvalla niskalla tappaa kyllä vaikka elefantin ja jaksaa uros hiukan juostakin, mutta pitkään kirjojen ja kynän äärellä viettäneenä hän on kaikkea muuta kuin huippukunnossa. Muun muassa useaan kertaan sairaaloissa työskennelleenä hän on aika turnunut fyysiseen väkivaltaan näkynä, mutta ei silti sitä mielellään itse harrasta vaan kaihtaa kyseisenlaisia tilanteita.
--------------------------------------------------------------------------------------
Lonelywolf:Nimi: Marei
Ikä: tuntematon arvellaan suurinpiirtein 800 v.
Sukupuoli: Oletettavasti nainen, mutta on nähty myös miehen asuissa.
Rotu: Vampyyri
Ulkonäkö:
Vaikka Marei onkin ulkonäöltään noin 17 tai 18 vuotiaan neitosen näköinen hän on iältään hieman enemmän. Tytön ikää ei näe hänen ulkomuodostaan sen pahemmin, mutta silmistä kaikki hänen kokemansa asiat heijastuvat. Kuten muut vampyyrit , tyttökin elää kauemmin kuin normaalit ihmiset. Mareilla on puolipitkät jäänsiniset hiukset, joiden malli muuttuu hänen mielialansa mukaan. Normaalisti Marein silmät ovat punaiset, mutta vaihtavat väriään tytön mielen mukaan mustiksi tai tummemman punaisiksi. Tyttö on erittäin laiha ja siro, pieni vampyyriksi. Hänellä on kalpea, melkein läpikuultava iho, ja kapeat punaiset huulet, jotka peittävät alleen tytön neulanterävät kulmahampaat. Marei käyttää Mustaa, puolipitkää hieman kaapumaista takkia, jossa on punainen silkkivuori. Takin alla tytöllä on polviin asti ulottuva tumma hame.
Luonne:
Marei käyttäytyy muiden seurassa jokseenkin varautuneesti, varovaisestikin. Tyttö omistaa ivallisen joskus sarkastisenkin huumorintajun, ja käyttääkin sitä monessa tilanteessa.
Marei on äkkipikainen ja kärsimätön, jonka takia hänen kanssaan on suhteellisen vaikea liikkua, sillä tyttö haluaa mennä aina oman päänsä mukaan, eikä sopeudu "alistujan" rooliin. Marei ajattelee paljon. Välillä ehkä hieman liikaakin, suunnitellen kaiken hyvinkin tarkasti, tai peläten jotain asiaa, joka ei välttämättä tule koskaan tapahtumaan turhaan jo etukäteen. Tytön moton voisi sanoa tällaiseksi: "Aina kannattaa yrittää."
Muuta tietoa:
Mareilla on aina mukanaan pieni, koristeeton tikari, piilossa hänen takkinsa alla. Muuta hän ei oikein kannakaan. Marei on erikoinen vampyyri, sillä hän ei juo ollenkaan ihmisten verta, vaan juo pelkästään eläimistä. Hän ei haluaisi olla vampyyri, ja häpeää sitä, vaikka vampyyriudessa onkin paljon hyviä puolia, Marei ei haluaisi olla vampyyri, sillä haittapuolia on silti aina enemmän tytön mielestä. Hän häpeää vampyyriuttaan, mutta ei se tarkoita sitä että hän antautuisi vampyyrinmetsästäjillekään.
----------------------------------------------------------------------------------
Aqwell:Nimi: Angelica
Ikä: 17
Skp.: Nainen
Laji: Aqurae (tosin tämä yksilö on geeni virheellinen)
Angelica on pitkä ja hoikka nuori nainen (Aquraeiden mittapuussa jo täysi-ikäinen). Hänellä on vaalea iho ja pitkät lumenvalkeat hiukset. Hänellä on yllään tummansininen mekko kultaisilla reunuksilla, jossa on erilliset ihoa myötäilevät hihat. Hänellä on myös pitkät siniset kynnet. Angelicalla on syvänsiniset kokoväriset silmät, jotka hän verhoaa ,yleisimmin sinisellä, liinalla.
Angelica käyttää yleisimmin sinisillä veri kristalleilla koristeltuja Sai set- miekkoja tai vahvoja kynsiään. Hänellä on hyvä hämäränäkö (joka on tavallista kaikilla Aquraeilla), mutta hän ei silmäongelmiensa takia ole koskaan käyttänyt . Toisaalta Angelican vaistot ja kuulo ovat kehittyneer epänormaalin tarkoiksi. Hänellä on myös useita Aquraeuuden suomia etuja ja taitoja, kuten sinistä tulta.
Angelicasta on hyvinkin ystävällinen, iloinen ja jonkin verran huumorintajuinen persoona, joskus hieman hiljainen. Hermostuessaan tai pelätessään hänestä tulee välillä hyvin aggressiivinen ja hyökkäävä (niin kuin kaikista Aquraeista). Tarkan kuulonsa takia hänestä on hauskaa aina huomautella kaikesta mitä kuulee jos se on vähänkin jotain ylimääräistä tai asiaan kuulumatonta.
-------------------------------------------------------------------------------------
Submarine: Nimi: Rirkst
Ikä: 5 (vaikea verrata mihinkään ihmisten ikään, mutta aivan vuosien tuomassa suhteessa olisi n. 20, jos eläisi yhtä pitkään.))
Sukupuoli: uros
Rotu: rial, kalju.
Ulkonäkö: Rirkst on ruma, sen näkee heti ensi silmäyksellä. Niin kuin siinä, että tämä on valtava rotta ei olisi tarpeeksi, on tämä täysin karvaton päästä varpaisiin. Tällä on vaaleanpunainen, ryppyinen nahka, eikä se todellakaan näytä olevan tarkoitettu olemaan paljaana. Paikoin velton nahan läpi erottuu myös sinertäviä verisuonia, jotka eivät paranna näkymää hiukkaakaan. Lisäksi tämä on jokseenkin pulleansuuntainen - muttei hyvällä tavalla, kuten esimerkiksi vanha, hiljalleen leveyttä kasvava herra, vaan kuin melkoisen heikkoon kehikkoon roikkumaan ripustettu säkki ihraa. Se on muutenkin hyvä tapa kuvailla tätä: rotanmallinen, kyyristelevä, ryppyinen ja kelmeän vaaleanpunainen ihrasäkki, jossa ei ole yhtään mitään mukavaa. Onkin onni jokaista näkevää kohtaan, että rotta tapaa kylmää kestämättömän nahkansa ansiosta kääriytyä kaapuun - järkeä tämä ei sentään rumuudellaan vie, mutta paha maku näystä kyllä jää suuhun.
Rirkst kuuluu kulttimaiseen yhteisöön, joka nimittää itseään nahkavelhoiksi. Nahkavelhot ovat kaikki rialeita, rottaihmisiä, jotka syystä tai toisesta syntyvät kaljuina. Tätä kaljuutta pidetään merkkinä siitä, että he ovat seuraamansa jumalan valittuja, joiden tulee raivata tie tälle synkälle mahdille. Nahkavelhoista tietää hyvin harva, ja vielä harvempi haluaisi tietää, sillä kaljut hirvitykset tapaavat vaientaa jokaisen, jonka näkevät uhkana. Koska näistä kaljuista rotista ei tiedetä oikeastaan mitään, on niistä vaikea kertoakaan. Joskus niitä vain ilmaantuu, mutta tavallisesti niihin suhtaannutaan vain rumina rottaihmisinä, aivan yhtä yhdentekevänä saastana, kuin muihinkin kaltaisiinsa. Muutama tarkka kulkija osaa kuitenkin kertoa, että moisien kauhistusten näkeminen povaa pahaa onnea. Taikuuttakin niiden kerrotaan hallitsevan.
Luonteeltaan Rirkst on kaikin puolin ikävä olento. Kalju rotta ei yksinkertaisesti tunnu ymmärtävän sellaisia asioita, kuin ystävyys tai vaikkapa empatia - ne tuntuvat kokonaan puuttuvan. Tämä on myöskin hyvin kiihkeä uskontonsa kannattaja ja toimittaa lukuisia pyhiä menoja, joista jotkut vaikuttavat täysin tuulesta temmatuilta. Rotalla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia käydä pilkkaamaan muita uskontoja, ellei sitten joutuisi siitä hengenvaaraan. Tämä on myöskin juonikas, manipuloiva ja kekseliäs.
Kuva: i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Skinwizard1.jpg
--------------------------------------------------------------------------------------
Spyrre: Siis:
Nimi: Spyro
Rotu: Sekarotuinen lohikäärme
Ammatti: Öh... lohikäärme?
Ikä: 23-24, tuskin itsekään tietää kauhean tarkasti.
Spyro on rotuunsa nähden siis hyvin nuori, ajoittain äkkipikainen, mutta kuitenkin useimmiten hyväntahtoinen sekä melkoisen naiivihko lohikäärme. Usein tämä ihmismäisemmässä hahmossaan lyhyeltä, laihalta purppurahiuksiselta pojalta näyttävä olento on kuitenkin lohikäärmeenä fyysisesti vahva sekä suurehko kooltaan (no, pituutta siinä 15 metrin verran häntä mukaanluettuna) mutta rodustaan huolimatta hän on käytännössä kyvytön käyttämään tietoisesti minkäänlaista magiaa, varmaankin osittain haittana sekarotuisuudestaan. Tämän vuoksi hän pystyy muuttamaan muotoaan vain käyttäen apunaan pientä ”apuvälinettä” jonka olemassaolon hän mielellään kyllä pitäisi salassa muilta välttääkseen lähimenneisyydessä tapahtuneen haaverin, jonka seurauksena hän joutui jumiin heikkoon ihmishahmoonsa melkein kokonaiseksi vuodeksi.
Kuvia:
spyrre.deviantart.com/art/Spyro-sketch-72416115
spyrre.deviantart.com/art/Having-a-snack-50212048
Lisää tietoa haluaville löytyy hahmokuvauksesta Myrkmeren hahmolistauksesta. Vaikka kyseessä onkin lohikäärme, ei hahmoni ole kuitenkaan mikään ”power-player”-hahmo, ellei pidä lohikäärmeen fyysisiä voimia jonkinlaisena munchauksena. Hänellä on paljon heikkouksia, ja luonteeltaan hän on kokematon vaikkakin itsepäinen. Nuorena ja melko tuntemattomana tapauksena Spyro tuskin olisi mikään ”oman kansansa lähettiläs” mutta oikeissa olosuhteissa voisin melkein olettaa hänen kyllä lähtevän mukaan jos kyseiseen porukkaan törmäisi.
--------------------------------------------------------------------------------------
KhiiRoo: Nimi; Gereon Credo
Hahmon ikä ja pituus;
Pituus 5,2 jalkaa = n. 156cm. Ikä sepän opista lähdettyä, 22.
Kotoisin (Mustetahra) länsiosasta.
Skp; Mies
Hahmon luonne;
Miehellä on sisäänpäin kääntynyt, itserakkaan mielen pakottama tarve todistaa itselleen oma arvonsa ja tarpeellisuutensa. Välinpitämättömyys lähes kaikkea kohtaan, lukuun ottamatta asioita jotka saattavat (miehen kylmän laskelmoivan mielen vuoksi usein vain; jotka ovat) olla hänelle hyödyksi. Omaa myös jonkinmoisen kunniakäsitteen ja käyttäytyy useimmiten etikettien mukaan.
’Rohkean epätäydellisesti tiivistettynä, sillä kaikkien hahmojen viat ja heikkoudet ovat jatkuvassa muutoksessa. Kukaan ei osaa määrittää hahmonsa "muotoa" tarkkaan, ja niin suurpiirteiset muodon nytkähtelyt taas tulevat pelaajasta itsestään.’
Ulkonäkö;
Gereon lienee tyypillisen näköinen soturi. Hän on lyhyt, ehkä synnynnäisesti tai lapsuudenajan niukan ravinnon vuoksi, mutta tämän lyhyyden hän on tottunut korvaamaan lihasvoimillaan.
Lyhyydellä on ollut myös suuri vaikutus hänen elämäänsä - nuoruudessaan hän oli kokenut itsensä alemmaksi tämän ominaisuutensa vuoksi ja oli korvannut sen, sen vuoksi, vihalla ja äkkipikaisuudella. Puolittainenkin pilkkasana saattoi merkitä useita päiviä tajuttomuutta tai pahimmassa tapauksessa -humalassa- kuolemaa.
Gereon kantaa myös miekkaa - ei harvinainen näky sinällään, mutta tuo miekka oli tasapainonsa ja ihanteellisen pituutensa vuoksi hänen statuksensa merkki ja ylpeytensä aihe. Samalla tavalla kuin hieno kirves tai muu ase, tuo miekka toi pelkoa ja kunniotusta. Ja samoin tekevät myös kasvojen ja käsivarsien tiheät, toinen toistaan isommat arvet. Ne kertovat kokemuksesta, sisusta ja verestä
Perhesuhteet;
Veljekset. Molemmat vanhempiensa eteenpäin kauppaamat, pakenivat paremman elämän toivossa omistajiensa huostasta.
Elettyään katupoikina, milloin missäkin kaupungissa, majatalon kellarissa tai vain puiden katveessa luonnon armoilla, eräs (Mustetahra) työskentelevä ja elävä seppä huomasi nuoremman veljistä olleen suhteellisen voimakasrakenteinen jo silloin, ja työskenneltyään sepän kisällinä, Gereon hankki itselleen vielä toisen työn maata viljelevän miehen renkinä, yhdessä veljensä kanssa.
Hän vietti yönsä sepän hänelle varaamassa pikkusopessa, jonka käveli päästä päähän kolmella reilulla harppauksella, tai maanviljelijän hevospilttuussa heinäkasoilla nukkuen.
Veljesten välit kuitenkin katkesivat äkkiarvaamatta, he vain lakkasivat tapaamasta toisiaan, ja huhut tiesivät kertoa veljen kuolleen veitseen selässään. Kenen kädestä ja miksi?
-----------------------------------------------------------------------------------
Tänne ilmestyy (ehkä) ajan myötä sitten kaikkia tärkeitä NPC hahmoja kun tarina etenee.