Post by Uni on Jan 21, 2007 17:56:35 GMT 3
Kaksi hintahtavaa psykologianopiskelijaa oli painunut luennoilleen ja Gerrit jäi yksin neoclassisen, sotilasindustrialinsa kanssa. Mikro kilahti merkiksi, että lihapiirakka oli lämmennyt. Se oli liian kuumaa syötäväksi, toistaiseksi ja laskettiin höyryämään ikkunalaudalle. Oli keväinen iltapäivä, tuuli puhalsi lämpimänä, vaaleansinisen taivaan alla, jonka ylitse purjehti pumpulinoloisia ja vitivalkoisia pilviä. Linnut lauloivat ja lapset leikkivät puistossa - vähemmästäkin tulisi hyvälle tuulelle, vaan ei Hän.
Gerritin silmissä kaikki tuo kauneus oli vain harmaata; pilvet enteilivät sateesta, lapset olivat rumia ja tyhmiä koska potkivat palloa liian lähellä tiheästi liikennöityä tietä vaikka puistossa oli tilaa. Puistokin oli vain rahan tuhlausta, kun se oli olemassa mutta sen valtavia nurmikenttiä ei saanut käyttää, koska lapset potkisivat ruohon piloille pelatessaan jalkapalloa.
Lämpö ja aurinko enteilin tulevan kesän helteitä, mikä tarkoitti unettomia öitä, ötökät virkoaisivat kohta. Syttyisi metsäpaloja, ja metsäpalot veisivät aikaa kiinnostavimmilta uutisilta, ja sitten niitä puitaisiin joka keskusteluohjelmassa, varsinkin jos moni palomies kuolisi paloja sammuttaessa. Aiheet olisivat nerokkaita kuten "Liian vaarallinen työ?" ja "Miten palomiesten turvallisuutta voisi kohentaa?". Oli se vaan niin, että niille miehille maksettiin kuolemisesta, että muut voisivat elää, kuten sotilaille ja poliiseille. Ketä loppujen lopuksi edes kiinnosti? Ketä myöskään kiinnosti, jos Paavi oli kuollut? Ketä suri, jos toisella puolella maailmaa hyökyaalto tappoi tuhansia? Jos omaisia ei lasketa, kukaan tuskin välitti loppujen lopuksi, vaikka tavasta saattoikin pienen tuikun sytyttää muistomerkille. Mitä haaskausta. Televisio oli paha, se oli oikea Teknosaatana, mikä levitti pahuutta uskonnon, elokuvien ja politiikan muodossa. Kanssa oli paljon parempia ajattelijoita, kuin ne läskit jotka sattuivat suhteilla pääsemään televisioon levittämään vajavaisia mielipiteitään uskonnosta, taloudesta ja niin edelleen.
Gerrit mietti ja vetäisi savukkeestaan. Yksi pienistä iloista elämässä, tuo poltti savukkeen joka viidestoista minuutti ja kuluttu siihen miltei viisi minuuttia ja nautiskeli. Hän kuolisi todennäköisesti ennen kuin ehtisi saada keuhkosyövän. Tuo istui keittiön ikkunalaudalla ja katseli höyryävää lihapiirakkaansa. Lihaksista pitävät naispuoliset (ja miksei miehetkin) voivat ihastella auringonvalossa hien takia kimmeltävää kehoa, joka oli hoikka, jäntevä ja hyvin muodostunut, treenattu. Sellainen kuin näki yleensä kehonrakentajilla ja urheilijoilla, malleilla. Paitsi että malleilla tai urheilijoilla ei ollut kehossaan useita kyseenalaisia tatuointeja, kuten hakaristi, SS-riimut ja "ÜBERMENSCH"-teksti valumassa käsivartta pitkin. Lihapiirakka alkoi olla tarpeeksi jäähtynyt, että sen voisi kohta syödä, se oli heikosti ravitseva, rasvainen ja aiheuttaisi todennäköisesti närästyksen, mutta ravintoa sekin oli ja siksi kelpasi. Gerrit hieraisi kaljuaan ja sitten tuon sinisilmät jähmettyivät pöytäliinaan - se oli vaaleanpunainen. Koristettuna pirteillä sinisillä kukkasilla ja perhosilla. Olivatko ne saatanan hinttarit *oikeasti* homoja?
Savuke poltti siistejä reikiä sai huoneen löyhkäämään palaneelta kumilta. Miksi helvetissä kämppisten piti hänen metallipöytänsäkin pilata? Alumiinia, tai jotain muuta kevyttä, metallia olevan pöydän hän oli ostanut sen takia, että se oli yksinkertaisen tyylikäs ja helppo pyyhkiä puhtaaksi, jos sottasi. Mutta ei, nyt se oli pilattu vaaleanpunaisella kukkaliinalla. Jonka kanssa saisi näppärästi vedettyä ruokailuvälineetkin lattialle kännissä - kaksikko piti muutenkin turhan kovaa mekkalaa öisin tai aamuisin, kun Gerrit koitti nukkua. Kun pöytäliinassa oli tarpeeksi monta reikää, se heitettiin roskiin savukeaskin ja lihapiirakkapussin seuraksi. Nyt lihapiirakka oli jo jäähtynyt, mutta kelpasi niinkin. Nuorenmiehen ajatuksien olisi pitänyt liikkua koulussa, mutta ne liikkuivat jahdissa. Elämässä ja sen madollisessa tarkoituksessa. Kun hän oli liittynyt uusnatseihin, se oli antanut hänen elämälleen tarkoituksen; puolustaa valkoisenrodun jatkuvuutta vähemmiltä elämänmuodoilta. Mutta hän oli ollut silloin tyhmä ja naiivi, todella tyhmä, todella naiivi. Puolet hänen jengitovereistaankin oli tarpeeksi epäpuhtaita suoraan kaasukammioon, Hän oli vielä vienyt aatteen niin ääripäähän, että oli saanut aikaan jengin sisäisen inkvisition, ja moni kaljupäinen nuori, joka tarvitsi vain kuuluvuuden tunnetta, päätyi Los Angelesin jokeen nukkumaan ikuista untaan. Hän sentään oli puhdasta, Eurooppalaista, germaaniverta. Lihapiirakka oli kadonnut kurkusta alas ja ruokailuvälineet ristittiin siististi lautasen päälle. Vanhalla mantereella asiat olivat huonosti, pakolaisia tuli tulvissa ja kukaan ei uskaltanut sanoa STOP, koska maailmanpoliisi USA saattaisi suuttua.
USA oli jo piloilla ja valkoinen veri oli niin pilaantunutta, että toivoa ei ollut.
Nyt uusnatsit saisivat selvitä ilman häntä, hänellä oli uusi tarkoitus: hänen piti huolehtia koko ihmiskunnan selviytymisestä uudelle vuosikymmenelle.
Uusi savuke sytytettiin ja katse laskeutui taas puistoon, hiki oli kuivanut iholle ja pieni tuulenvire, mikä sai puiden lehdet keinumaan rauhallisesti, viilensi mukavasti. Kello oli neljä, ihmiset lähtivät töistä ja kadut olivat ruuhkaiset. Kaikki toivoivat parempaa, eikä kukaan tyytynyt siihen, mitä sai - eivätkä edes tienneet pahemmasta. Kaikki tahtoivat lisää rahaa, mutta raha ei tehnyt onnelliseksi - se vain helpotti elämää. Kun oli rahaa, tahdottiin rakkautta, rakkaus johti himoon ja seksiin. Seksi lapsiin. Mutta johti seksi myös mustasukkaisuuteen ja mustasukkaisuus ongelmiin. Lapset vain vaikeuttivat elämää ja ihmisiä oli muutenkin liikaa maailmassa. Ihmiset tappaisivat itsensä energiankulutuksella ja saasteilla, joten toisaalta, miksi hän edes yritti pelastaa maailman? Ihmiset, jotka eivät arvostaneet niitä pieniä asioita, mitä heillä oli. Kuten savukkeet. Vanha savuke tapettiin ikkunalaudalla olevan istutuksen multaan ja uusi vietiin heti huulille - kunnon ruokasauhut. Seksinnälkä tuli varmasti jo ihmisen biologiasta ja siitä pitivät kaikki normaalit ihmiset, se että mistä epänormaalit ihmiset pitivät olikin toinen juttu. Mitä muuta elämässä tarvitsi? Ravintoa, toisia ihmisiä, eli ystäviä? Mitä ne olivat? Ihmisiä, joihin luotettiin, joille voi avautua ja joiden kanssa tehtiin asioita. Mutta kun ei luottanut kuin itseensä ja kun tiesi ja teki asioita, mistä ei voinut muille kertoa, se teki ystävistä turhia.
Toinenkin savuke tumpattiin kukkalaatikkoon ja sitten ikkuna suljettiin. Harmaat, vähän sinertävän sävyiset, verhot vedettiin suojaamaan huonetta auringonpaisteelta ja nuorukainen suuntasi suihkuun. Tuolla oli ohjelmassa vielä pari iltapäivätenttiä, mistä tuskin selviäisi vähemmälle jääneen opiskelun takia. Kouluttautumattomuus oli ongelma, mutta oli se myös niin, että kouluttautumattomat autokorjaamotyöntekijät, talonrakentajat ja roskakuskit saivat vähemmän pahaa aikaan, kun korkeakoulutetut mielestään niin vitun fiksut ihmiset. Gerrit riisuutui ja katseli itseään hetken peilin edessä. Tuo oli tyytyväinen ulkonäköönsä. Kasvonpiirteet olivat terävät, silmät lähes piilolinssimäisen siniset, päänmuoto sopi kaljulle ja ne monet tunnit, jotka hän oli painojen kanssa viettänyt, olivat tuottaneet tulosta. Pienihakaristi oli lantiossa, vähän navan alapuolella, juuri vesirajan yläpuolella, mistä naispuolisilta aina silloin tällöin löysi perhosia, tai jotain muuta merkityksetöntä. Pienet SS-riimut oli tatuoitu kaulaan, niin että ne voi huomata. Kaulasta roikkui metaliketjussa Thor:in vasara. Tuo pyöri hetken, pullisteli lihaksiaan ja sitten pieni virne naamallaan siirtyi suihkuun.
Silmät suljettiin, maailma pimeni ja sen täytti vain keittiön stereoista kuuluva TRIARII.
Gerritin silmissä kaikki tuo kauneus oli vain harmaata; pilvet enteilivät sateesta, lapset olivat rumia ja tyhmiä koska potkivat palloa liian lähellä tiheästi liikennöityä tietä vaikka puistossa oli tilaa. Puistokin oli vain rahan tuhlausta, kun se oli olemassa mutta sen valtavia nurmikenttiä ei saanut käyttää, koska lapset potkisivat ruohon piloille pelatessaan jalkapalloa.
Lämpö ja aurinko enteilin tulevan kesän helteitä, mikä tarkoitti unettomia öitä, ötökät virkoaisivat kohta. Syttyisi metsäpaloja, ja metsäpalot veisivät aikaa kiinnostavimmilta uutisilta, ja sitten niitä puitaisiin joka keskusteluohjelmassa, varsinkin jos moni palomies kuolisi paloja sammuttaessa. Aiheet olisivat nerokkaita kuten "Liian vaarallinen työ?" ja "Miten palomiesten turvallisuutta voisi kohentaa?". Oli se vaan niin, että niille miehille maksettiin kuolemisesta, että muut voisivat elää, kuten sotilaille ja poliiseille. Ketä loppujen lopuksi edes kiinnosti? Ketä myöskään kiinnosti, jos Paavi oli kuollut? Ketä suri, jos toisella puolella maailmaa hyökyaalto tappoi tuhansia? Jos omaisia ei lasketa, kukaan tuskin välitti loppujen lopuksi, vaikka tavasta saattoikin pienen tuikun sytyttää muistomerkille. Mitä haaskausta. Televisio oli paha, se oli oikea Teknosaatana, mikä levitti pahuutta uskonnon, elokuvien ja politiikan muodossa. Kanssa oli paljon parempia ajattelijoita, kuin ne läskit jotka sattuivat suhteilla pääsemään televisioon levittämään vajavaisia mielipiteitään uskonnosta, taloudesta ja niin edelleen.
Gerrit mietti ja vetäisi savukkeestaan. Yksi pienistä iloista elämässä, tuo poltti savukkeen joka viidestoista minuutti ja kuluttu siihen miltei viisi minuuttia ja nautiskeli. Hän kuolisi todennäköisesti ennen kuin ehtisi saada keuhkosyövän. Tuo istui keittiön ikkunalaudalla ja katseli höyryävää lihapiirakkaansa. Lihaksista pitävät naispuoliset (ja miksei miehetkin) voivat ihastella auringonvalossa hien takia kimmeltävää kehoa, joka oli hoikka, jäntevä ja hyvin muodostunut, treenattu. Sellainen kuin näki yleensä kehonrakentajilla ja urheilijoilla, malleilla. Paitsi että malleilla tai urheilijoilla ei ollut kehossaan useita kyseenalaisia tatuointeja, kuten hakaristi, SS-riimut ja "ÜBERMENSCH"-teksti valumassa käsivartta pitkin. Lihapiirakka alkoi olla tarpeeksi jäähtynyt, että sen voisi kohta syödä, se oli heikosti ravitseva, rasvainen ja aiheuttaisi todennäköisesti närästyksen, mutta ravintoa sekin oli ja siksi kelpasi. Gerrit hieraisi kaljuaan ja sitten tuon sinisilmät jähmettyivät pöytäliinaan - se oli vaaleanpunainen. Koristettuna pirteillä sinisillä kukkasilla ja perhosilla. Olivatko ne saatanan hinttarit *oikeasti* homoja?
Savuke poltti siistejä reikiä sai huoneen löyhkäämään palaneelta kumilta. Miksi helvetissä kämppisten piti hänen metallipöytänsäkin pilata? Alumiinia, tai jotain muuta kevyttä, metallia olevan pöydän hän oli ostanut sen takia, että se oli yksinkertaisen tyylikäs ja helppo pyyhkiä puhtaaksi, jos sottasi. Mutta ei, nyt se oli pilattu vaaleanpunaisella kukkaliinalla. Jonka kanssa saisi näppärästi vedettyä ruokailuvälineetkin lattialle kännissä - kaksikko piti muutenkin turhan kovaa mekkalaa öisin tai aamuisin, kun Gerrit koitti nukkua. Kun pöytäliinassa oli tarpeeksi monta reikää, se heitettiin roskiin savukeaskin ja lihapiirakkapussin seuraksi. Nyt lihapiirakka oli jo jäähtynyt, mutta kelpasi niinkin. Nuorenmiehen ajatuksien olisi pitänyt liikkua koulussa, mutta ne liikkuivat jahdissa. Elämässä ja sen madollisessa tarkoituksessa. Kun hän oli liittynyt uusnatseihin, se oli antanut hänen elämälleen tarkoituksen; puolustaa valkoisenrodun jatkuvuutta vähemmiltä elämänmuodoilta. Mutta hän oli ollut silloin tyhmä ja naiivi, todella tyhmä, todella naiivi. Puolet hänen jengitovereistaankin oli tarpeeksi epäpuhtaita suoraan kaasukammioon, Hän oli vielä vienyt aatteen niin ääripäähän, että oli saanut aikaan jengin sisäisen inkvisition, ja moni kaljupäinen nuori, joka tarvitsi vain kuuluvuuden tunnetta, päätyi Los Angelesin jokeen nukkumaan ikuista untaan. Hän sentään oli puhdasta, Eurooppalaista, germaaniverta. Lihapiirakka oli kadonnut kurkusta alas ja ruokailuvälineet ristittiin siististi lautasen päälle. Vanhalla mantereella asiat olivat huonosti, pakolaisia tuli tulvissa ja kukaan ei uskaltanut sanoa STOP, koska maailmanpoliisi USA saattaisi suuttua.
USA oli jo piloilla ja valkoinen veri oli niin pilaantunutta, että toivoa ei ollut.
Nyt uusnatsit saisivat selvitä ilman häntä, hänellä oli uusi tarkoitus: hänen piti huolehtia koko ihmiskunnan selviytymisestä uudelle vuosikymmenelle.
Uusi savuke sytytettiin ja katse laskeutui taas puistoon, hiki oli kuivanut iholle ja pieni tuulenvire, mikä sai puiden lehdet keinumaan rauhallisesti, viilensi mukavasti. Kello oli neljä, ihmiset lähtivät töistä ja kadut olivat ruuhkaiset. Kaikki toivoivat parempaa, eikä kukaan tyytynyt siihen, mitä sai - eivätkä edes tienneet pahemmasta. Kaikki tahtoivat lisää rahaa, mutta raha ei tehnyt onnelliseksi - se vain helpotti elämää. Kun oli rahaa, tahdottiin rakkautta, rakkaus johti himoon ja seksiin. Seksi lapsiin. Mutta johti seksi myös mustasukkaisuuteen ja mustasukkaisuus ongelmiin. Lapset vain vaikeuttivat elämää ja ihmisiä oli muutenkin liikaa maailmassa. Ihmiset tappaisivat itsensä energiankulutuksella ja saasteilla, joten toisaalta, miksi hän edes yritti pelastaa maailman? Ihmiset, jotka eivät arvostaneet niitä pieniä asioita, mitä heillä oli. Kuten savukkeet. Vanha savuke tapettiin ikkunalaudalla olevan istutuksen multaan ja uusi vietiin heti huulille - kunnon ruokasauhut. Seksinnälkä tuli varmasti jo ihmisen biologiasta ja siitä pitivät kaikki normaalit ihmiset, se että mistä epänormaalit ihmiset pitivät olikin toinen juttu. Mitä muuta elämässä tarvitsi? Ravintoa, toisia ihmisiä, eli ystäviä? Mitä ne olivat? Ihmisiä, joihin luotettiin, joille voi avautua ja joiden kanssa tehtiin asioita. Mutta kun ei luottanut kuin itseensä ja kun tiesi ja teki asioita, mistä ei voinut muille kertoa, se teki ystävistä turhia.
Toinenkin savuke tumpattiin kukkalaatikkoon ja sitten ikkuna suljettiin. Harmaat, vähän sinertävän sävyiset, verhot vedettiin suojaamaan huonetta auringonpaisteelta ja nuorukainen suuntasi suihkuun. Tuolla oli ohjelmassa vielä pari iltapäivätenttiä, mistä tuskin selviäisi vähemmälle jääneen opiskelun takia. Kouluttautumattomuus oli ongelma, mutta oli se myös niin, että kouluttautumattomat autokorjaamotyöntekijät, talonrakentajat ja roskakuskit saivat vähemmän pahaa aikaan, kun korkeakoulutetut mielestään niin vitun fiksut ihmiset. Gerrit riisuutui ja katseli itseään hetken peilin edessä. Tuo oli tyytyväinen ulkonäköönsä. Kasvonpiirteet olivat terävät, silmät lähes piilolinssimäisen siniset, päänmuoto sopi kaljulle ja ne monet tunnit, jotka hän oli painojen kanssa viettänyt, olivat tuottaneet tulosta. Pienihakaristi oli lantiossa, vähän navan alapuolella, juuri vesirajan yläpuolella, mistä naispuolisilta aina silloin tällöin löysi perhosia, tai jotain muuta merkityksetöntä. Pienet SS-riimut oli tatuoitu kaulaan, niin että ne voi huomata. Kaulasta roikkui metaliketjussa Thor:in vasara. Tuo pyöri hetken, pullisteli lihaksiaan ja sitten pieni virne naamallaan siirtyi suihkuun.
Silmät suljettiin, maailma pimeni ja sen täytti vain keittiön stereoista kuuluva TRIARII.