Post by wuz on Feb 21, 2008 9:53:37 GMT 3
Nimi: Andrew Fergus Wright
Ikä: 35
Syntynyt: 2.2. 1969, Edinburgh
Sukupuoli: mies
Pituus: 186 cm
Paino: ~65 kg
Sijainti: Lontoo, Englanti
Luonne: Andy on kyyninen eksentrikko, joka tuppaa vihaamaan kaikkea ja kaikkia. Hän on olevinaan menneisyytensä kovettama anarkisti, jolla on neuroottisia taipumuksia kaiken mahdollisen kanssa: viskipullot putipuhtaassa viinakaapissaan on järjestetty millin tarkkuudella riviin, samoin kuin niiden sisältö on tasattu prikulleen juuri tasan eikä melkein. Toisinaan miekkosella on taipumusta egosentriseen käytökseen sosiaalisissa tilanteissa, ja saattaa myös käyttäytyä sen mukaan kuin olisi muita korkea-arvoisempi ja Parempi Ihminen, mikä ei tietystikään pidä paikkaansa. Mies on jurompi kuin liian alhaisella liksalla työskentelevä ylityöllistetty, elämäänsä kyllästynyt rugby-joukkueen valmentaja ja käyttäytyy usein kuin kärttyinen kukkahattutäti; summeriaan alaovella soittelevat saman talon penskat, mekastavat naapurit ja haukkuvat koirat ovat ominta alaansa ajamaan Andyn hermoromahduksen partaalle ja siitä takaisin. No, kukaan ei ole täydellinen.
Myös sana "boheemi" on omiaan kuvaamaan Andyn luonnetta. Tämä pätee erityisesti kirjallisen inspiraation etsinnän puitteissa, josta on useinkin seurannut huolestuttavia, lähes katastrofaalisia tilanteita, joita on päässyt todistamaan viattomien ohikulkijoiden lisäksi myös niin virkavalta kuin palokunta.
Ulkonäkö: Laiha ja luiseva kukkakeppi. Vihertävän ruskeat silmät saattavat näyttää empaattisilta, mutta eivät sellaiseen kuitenkaan ikinä sorru. Andy käyttää myös silmälaseja, mutta lähinnä kirjoittaessaan tai lukiessaan. Ne saavat hänet näyttämään "niin vanhalta". Hän on kasvoiltaan kapea ja hieman kai rähjäisenkin näköinen pikimustine, edestä kihartuvine hiuksineen, joita äijä harvemmin vaivautuu asettelemaan parempaan kuosiin. Myös kapeaa leukaansa peittävä risuparta on joskus saanut osakseen pahoja mulkaisuja erityisesti hienostokutsuissa, mutta kuka niitä laskee. Ei Andy ainakaan. Ihonsa on kalvakka ja hieman pisamainen.
Vaatepartensa käsittää lähinnä mustia yksinkertaisia poolo- ja kauluspaitoja, mustia housuja, sekä mustia lisäasusteita. Kaikki on siis mustaa. Mainitsinko jo, että Andy pukeutuu vain mustaan? Mies itse totesi joskus sisarelleen puketuvansa mustaan niin kauan, kunnes löytää jotakin tummempaa. Go figure.
Historia: Menneisyydestään Andrew ei niinkään puhu avoimesti. Ei sillä, ettäkö siellä olisi jotakin traumatisoivaa ja järisyttävää tapahtunut, päinvastoin. Hän kokee lapsuutensa tylsäksi ja jokseenkin harmaaksi, mitäänsanomattomaksi ajanjaksoksi. Jotain hyvää hän kuitenkin lapsuudestaan ajattelee; hän löysi kirjallisuuden. Lapsena Andy ei koskaan ollut mikään sosiaalisin yksilö, vaikka osaltaan tähän saattoi vaikuttaa myös pienen kaupungin sulkeutuneisuus ja jurous, joka johti pikku-Andyn syventymään kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan. Ollessaan 12-vuotias oli poika ahminut jo monia satoja teoksia ja päätti kai juuri tuona aikana ryhtyä itsekin kirjailijaksi.
Andy opiskeli melko mitättömässä, maineettomassa yliopistossa, joka usein onkin vaikuttanut kriitikoiden asennoitumiseen hänen kykyjään ja pätevyyttään kohtaan. Tietysti mies on osoittanut heidän luulonsa vääriksi, ja julkaisikin ensimmäisen teoksensa "Valas" jo 17-vuotiaana pienipainoisena omakustanteena.
Pian kirjailijanuransa lähdettyä alkuun hitaasti mutta varmasti Andrew tapasi tulevan vaimonsa Abbien: kiltin, hellämielisen tytön, joka työskenteli tuolloin paikallisen kylän kukkakauppiaan apulaisena. He rakastuivat ja avioituivat nopeasti. Lapsia heille syntyi kaksi jo avioliiton kahden ensimmäisen vuoden aikana, jonka jälkeen viimeistään heidän auvoinen avioliittonsa alkoikin rakoilla. Liitto päättyi muutamaa vuotta myöhemmin eroon, ja Andrew karkasi maailmalle, Lontooseen. Ex-vaimonsa menehdyttyä sairauteen Andy ei kiireiltään halunnut lapsiaan asumaan luokseen, vaan sysäsi tyttärensä ja poikansa sisarensa kasvatettaviksi. Näin miekkonen sai keskittyä täydellä teholla kirjoittamiseen, oli sitten kyse journalismista tahi kaunokirjallisuudesta.
Ammatti: tutkiva journalisti/kirjailija - ja hän tienaa sillä!
Siviilisääty: eronnut
Harrastukset: kirjoittaminen, yltiöpäinen kirjojen ja lehtien lukeminen, musiikin kuuntelu (Andyn mielestä ainoa oikea musiikki löytyy vinyyleiltä)
Suuntautuminen: hetero
Perhe: Andy on vannoutunut yksineläjä. Hänen vanhempansa ovat jo aika päiviä sitten siirtyneet autuaimmille metsästysmaille, ja lähin sukulaisensa on hänen ahdasmielinen ja ankara katolilainen sisarensa Anne. Andylle syntyi ensimmäisestä avioliitostaan kaksi lasta, poika Ethan ja kahta vuotta nuorempi Hazel. Andrew ei pidä lapsiinsa mitään yhteyttä.
Muuta tietämisen arvoista:
- Andyllä on kleptomaanisia piirteitä, vaikka toisinaan kiinni jäädessään saattaakin väittää tekevänsä tutkimusta uutta kirjaansa varten.
- Allerginen kaikille kissaeläimille. Heck, Andy on allerginen kaikelle liian karvaiselle lähes jo periaatteesta!
Bonus: Andyn asunnon kuvaus mahd. lyhytsanaisesti
Asuu vanhassa kerrostalossa. Neljäs ja ylin kerros (kattohuoneisto siis), A-rappu, 4h+k.
Andyn asunto on kuin suoraan sisustuslehden keskiaukeamalta; jokaisen sisustusarkkitehdin märkä päiväuni. No, sieltä mies asuntonsa tulevan sisustuksen arpomalla löysikin.
Kaikki on kliinistä ja uusinta uutta; viikottain vieraileva kotiapulainen siivoaa tuon nelihuoneisen kattohuoneiston lattianrajasta kattoon saakka ja puunaa kaiken taas uutuuttaan kiilteleväksi. Jos ei paremmin tietäisi, luulisi kirjailijan olevan sisustusmuotimaailman uhri; Ikea-addikti, Chung Wah-riippuvainen ja Anonyymi Bauhaus-holisti. Muotoillut lipastot ja pöydät puhtaanvalkeine maaleineen, kuorrutettuina viimeisimmin design-maljoin asunto voisi yhtä hyvin kuulua kelle tahansa elokuvamaailman kirkkaalle tähdelle. Valkeiksi maalatuilla seinillä roikkuu postmodernistisia maalauksia kuin mustetahratestejä psykiatrian vastaanotolla ja suurta olohuonetta hallitsevana sisustuselementtina asuttaa valkea flyygeli. Koristeena tosin vain, sillä Andrew'lla on yhtä paljon sävelkorvaa kuin kuolleella apinalla.
Keittiön työpinnat on päällystetty teräksellä, padat ja kattilat riippuvat liesituulettimen reunalta täydellisessä kokojärjestyksessä puhtauttaan kiiltelevinä; on kuin niitä ei olisi koskaan käytettykään. Mikä pitääkin täysin paikkansa, sillä edes yksinkertaisimmilla kotitaloustaidoillakaan herra Wrightia ei ole siunattu. Ehkäpä juuri tästä syystä miekkonen ruokaileekin aina ulkona.
Työhuone on kuin paraskin kirjasto: sen seinät on vuorattu lattiasta katonrajaan saakka erilaisilla niteillä, jotka on järjestetty täydelliseen aakkosjärjestykseen kirjailijan mukaan. Huoneen perällä lepää mahonkinen, raskas kirjoituspöytä, joka on myös sekin täydellisessä järjestyksessä: yksikään nitoja ei ole vinossa eikä säntillisesti asetetut kansiot poikkea pinoistaan. Tietokoneen sijaan työvälineenä näyttää lepäävän vanha ja kauhtunut kirjoituskone, jossa hyvin suurella todennäköisyydellä on keskeneräinen sivu.
Minkäänlaista viihde-elektroniikkaa tästä huoneistosta ei löydy; Andrew'n mielestä ainoa, oikea musiikkikin löytyy jo vuosikymmeniä sitten julkaistuilta vinyyleiltä. Moisten kiekkojen pyörittämiseen löytyykin olohuoneen puolelta - heti viinakaapin välittömästä lähietäisyydestä - asiaankuuluva soitin. Televisiota - puhumattakaan dvd-soittimista tai muista vastaavista - ei ole nähtävillä. Ehkä nykyaikaisin sähköinen vempele löytyy kuitenkin keittiöstä kahvinkeittimen muodosta.
Makuuhuone on tylsä ja väritön, mutta väliäkö tuolla, ei huoneiston asukas siellä vietä aikaansa muuten kuin vain toisinaan nukkuen (ellei sitten ole sammahtanut olohuoneensa valkealle sohvakompleksille).
Olennaisena osana kattohuoneistoon kuuluu myös mittavan kokoinen parveke, josta aukeaa näkymä... no, ei juuri minnekään. Kerrostalon sisäpihalle, tietysti, mutta se ei ole mitenkään erityisen kaunista katseltavaa. Parin käyttämättömänä sivuun taitellun aurinkotuolin lisäksi parvekkeelta löytyy täyteen ahdettu tuhkakuppi, sillä juurikaan muuta virkaa tällä huoneiston osalla ei kirjailijalle ole.