Post by nirna on Jan 30, 2008 18:30:42 GMT 3
Nimi: Freija Kivimuuri (entinen nimi Niina Virtanen)
Ikä: 18 vuotta
Sukupuoli: Nainen
Ulkonäkö:
Freija on ehdottomasti pohjoismaisen naisen perikuva. Hän on muodoiltaan runsas, iholtaan vaalea. Hänen silmänsä ovat siniset ja hiukset vaaleat. Tämä blondi leikkautti hiuksensa jokin aika sitten toivoen, että häntä olisi luultu pojaksi, mutta rintojaan hän ei sitten pystynytkään poistamaan... Freija on pituudeltaan ja painoltaan normaali ja sopusuhtainen, 167/63.
Freija ei pidä meikkaamisesta, ja harrastaa sitä hyvin harvoin. Hän pitää itsestään puhtaana ja luonnollisena, silloin hän tuntee olevansa oman itsensä herra. Kaulassa nainen kantaa aina äitinsä korua, hopeista onnenapilaa. Freija pukeutuu poikamaisiin vaatteisiin, kuten farkkuihin, kauluspaitaan ja pitkään nahkatakkiin. Jos vain vilkaiset häntä, luulet nähneesi komean pojan. Jos vilkaiset toisenkin kerran, jäät tuijottamaan tyhjää katua ja miettimään, näitkö sittenkin Jääkuningattaren.
Freija pitää silmillään yleensä aurinkolaseja, toisinaan mustaa sidettä tai huivia. Freijan silmät ovat harmaat, mitäännäkemättömät.
Luonne: Freija on hyvin itsenäinen ja vakava. Hän haluaisi olla hurja ja riehua kuten ikäisensä, mutta olosuhteet ovat muovanneet hänestä miltei erakon. Toisinaan nainen on tyly ja kylmä jokaiselle tapaamalleen ihmiselle, mutta yleensä hän yrittää vain selvitä tilanteesta kuin tilanteesta herättämättä huomiota.
Freija on tottunut selviytymään yksin, eikä hän pyri muiden seuraan. Hän on kuitenkin myös avulias, ja kantaa huolta läheisistään ja toisinaan aivan tuntemattomistakin ihmisistä.
Menneisyys: Freija syntyi perheensä esikoisena, ja jäi ainoaksi lapseksi. Naisen äiti työskenteli tuohon aikaan suuren yrityksen johtajana ja äidiksi tuleminen sekoitti hänen mielensä joksikin aikaa. Selvitettyään itselleen uuden asemansa, velvoitteensa ja tehtävänsä, äiti palasi yhtiöönsä ja oli hyvin epäsäännöllisesti kotona. Freijan isä oli myös usein poissa, tämä pyöritti omaa firmaa.
Freijan lapsuuteen ei kuitenkaan kuulunut erityisen loisteliasta kotia tai yltäkylläistä hyödykkeiden tulvaa. Perhe asui maaseudulla, he omistivat karja- ja hevostilan, jota pyörittivät hra ja rva Muurinen. Tämä pariskunta piti huolta lapsesta silloin, kun tämän vanhemmat olivat poissa, ja he olivatkin Freijan lapsuuden tärkeimmät ihmiset. Freija oppi ratsastamaan, kiipeilemään, tekemään töitä ja rakastamaan luontoa.
Freija oli käynyt muutaman vuoden koulua, kun tapahtui hänen elämänsä ensimmäinen käänne: tilalla roihusi tulipalo. Palo vei puolet tilan päärakennuksesta, ja sen mukana menehtyivät Muuriset. Tämän tapahtuman jälkeen perhe muutti kaupunkiin, ja Freijan elämä muuttui täysin. Hänellä oli useita lapsenhoitajia, mutta hän ei kelpuuttanut ketään ja ajoi nämä tiehensä. Hän lukittautui huoneeseensa ja Freijan äiti joutui tiirikoimaan lukon päästäkseen itkevän tyttärensä luo. Äiti ja tytär päättivät, että Freija saisi yrittää selviytyä yksin silloin, kun vanhemmat olivat poissa. Ja Freijahan selviytyi. Siitä lähtien hänen elämänsä on ollut suorittamista ja tilanteista selviytymistä.
Freijan isä oli tyytyväinen siihen, että tytär tuli toimeen omillaan. Hän oli aina ollut hyvin etäinen eivätkä isän ja tyttären välit koskaan lämmenneet. Isä asetti tytölleen tavoitteita, joita Freija hyväksymisen ja rakkauden toivossa yritti epätoivoisesti täyttää: luokan paras todistus, kaikissa kouluaineissa pärjääminen, kaunis ja huoliteltu ulkonäkö. Mikään ei koskaan riittänyt hänelle. Freija liittyi matematiikka-, luonnontiede- ja voimistelukerhoihin, mutta niissäkään menestyminen ei riittänyt isälle.
Äitiinsä Freija oli myös syvästi kiintynyt. Perheen muutettua kaupunkiin äiti ja tytär olivat aloittaneet yhteisiä harrastuksia; he kävivät ampumaradoilla, miekkailuseuroissa, taistelu- ja puolustautumistaitoja kehittävillä saleilla. Freija ei ihmetellyt äitinsä ehdottamia paikkoja, vaan oli onnellinen siitä, että ainakin toinen vanhemmista hyväksyi hänet. Näistä harrastuksista ei koskaan kerrottu isälle, joka ei muutenkaan välittänyt tyttärestään, kunhan kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa.
Freija oli 17, kun kaikki muuttui taas kerran, mutta tällä kertaa hänen elämänsä osoittautui valheeksi ja kaikki piti arvioida uudelleen. Freija oli nukkumassa, kun hän kuuli melua huoneiston keittiöstä. Freija oli juuri lähdössä huoneestaan, kun hän kuuli juoksuaskeleiden tulevan huonettaan kohti. Nainen piiloutui vaatekaappiinsa ja pian hänen huoneeseensa ryntäsi joku. "Freija!" oli isän ääni huutanut ja Freija oli rynnännyt kaapista. Ja katunut samantien. Isä oli tähdännyt häntä aseella ja pakottanut keittiöön. Keittiön lattialla makasi Freijan äiti - kuolleena. Freija kaatui maahan ja huusi. Freijan isä iski tyttärensä vasten äidin vartaloa ja huusi. Freija ei tiennyt, mitä tapahtui ja miksi. Jokin sai hänet kuitenkin nousemaan, kun isä ryntäsi pois keittiöstä. Freija irrotti äitinsä kaulakorun, jätti hyvästit entiselle elämälleen ja karkasi asunnosta. Freijan isä sai kuitenkin tyttärensä kiinni ja hakkasi tämän. Ennenkuin mies ehti lyödä tämän kuoliaaksi, paikalle pelmahti joukko tuntemattomia, pukuihin sonnustautuneita ihmisiä. Freijan isä pakeni paikalta ja paikalle tulleet ihmiset veivät Freijan mukanaan.
Kun Freija heräsi, hänen maailmansa oli pimeä. Sitten pimeyteen alkoi piirtyä vihreitä viivoja, esineiden ääriviivoja, kirjaimia, muttei värejä. Hän näki olevansa tyhjässä huoneessa, jonka ainoa ovi avautui ja sisään astui nainen, jonka Freija äänestä tunnisti äitinsä työtoveriksi Nadjaksi. Freija hyökkäsi naisen kimppuun, huusi, itki ja vaati vastausta siihen, mitä oikein tapahtui. Nadja sulki tytön syliinsä ja kertoi hänelle kaiken.
Freijan äiti ei ollut koskaan ollut missään normaalissa työpaikassa. Hän oli eräänlaisen salaisen palvelun agentti. Ja hyvä sellainen. Tavatessaan lapsensa isän Freijan äiti ei tiennyt vielä mitään tämän oikeasta taustasta. Tavoistaan poiketen nainen ei silloin tehnyt koko maan rikostiedostoja koskevaa hakua, vaan antautui hetken vietäväksi: kahdessa viikossa hän oli naimisissa, rakastunut ja sai pian tietää odottavansa lasta. Kun hän sitten sai tietää totuuden miehestään, nainen oli miltei saanut keskenmenon. Freijan isä pyöritti valeyrityksensä turvin valtavaa rikollisjärjestöä, joka teki kaikkea: ryöstöjä, kidnappauksia, huumediilausta, kavalluksia, rahanpesua, kansainvälisiä selkkauksia. Freijan äiti oli lopulta päättänyt kasvattaa lapsensa ja pitämään silmällä miestään. Tämä oli toiminut hyvin: Freijan äiti oli onnistunut hyvin miehensä vakoilussa ja estänyt tämän suuria rikoshankkeita. Tätä oli kestänyt 17 vuotta, kunnes tuli tämä päivä, ja mies sai jotenkin tietää vaimonsa oikean työn.
Freijan äiti ei ollut kuitenkaan tavallinen ihminen: hänen veressään kohisi isoäitihaltian veri. "Kyllä, näitäkin olentoja on olemassa," Nadja kuiskasi hiljaa sylissään vapisevalle tytölle. "Sinä olet sokea, mutta sinä näet jotain, eikö? Isäsi vei sinulta näkösi iskuillaan. Et enää koskaan näe valoja, et varjoja tai värejä, mutta haltiaperintösi antaa sinun nähdä kaiken tarpeellisen."
Freija oli mykkä neljä päivää. Sitten hän meni Nadjan luo ja ilmoitti haluavansa jatkaa äitinsä työtä. Hän halusi myös agentiksi. Kolme viikkoa kului, ennenkuin Freija sai elämänsä taas jonkinlaiseen järjestykseen. Aluksi hän asui ja kouluttautui järjestön päämajassa. Puolen vuoden jälkeen hän pääsi mukaan pieniin operaatioihin ja muutti omaan asuntoon.
Nyt hän on tässä: asunto vanhan kerrostalon ullakolla, rajaton edustustili, laaja asevalikoima ja tappavat taistelutaidot. Omituinen näkö, joka kuitenkin antaa hänelle mahdollisuudet nähdä niin pimeässä kuin valossakin.
((Freijan näkö on tutkan- tai laserin tapainen, kokeilen tässä mihin kaikkeen sen voi ulottaa ja mihin ei.))
Ikä: 18 vuotta
Sukupuoli: Nainen
Ulkonäkö:
Freija on ehdottomasti pohjoismaisen naisen perikuva. Hän on muodoiltaan runsas, iholtaan vaalea. Hänen silmänsä ovat siniset ja hiukset vaaleat. Tämä blondi leikkautti hiuksensa jokin aika sitten toivoen, että häntä olisi luultu pojaksi, mutta rintojaan hän ei sitten pystynytkään poistamaan... Freija on pituudeltaan ja painoltaan normaali ja sopusuhtainen, 167/63.
Freija ei pidä meikkaamisesta, ja harrastaa sitä hyvin harvoin. Hän pitää itsestään puhtaana ja luonnollisena, silloin hän tuntee olevansa oman itsensä herra. Kaulassa nainen kantaa aina äitinsä korua, hopeista onnenapilaa. Freija pukeutuu poikamaisiin vaatteisiin, kuten farkkuihin, kauluspaitaan ja pitkään nahkatakkiin. Jos vain vilkaiset häntä, luulet nähneesi komean pojan. Jos vilkaiset toisenkin kerran, jäät tuijottamaan tyhjää katua ja miettimään, näitkö sittenkin Jääkuningattaren.
Freija pitää silmillään yleensä aurinkolaseja, toisinaan mustaa sidettä tai huivia. Freijan silmät ovat harmaat, mitäännäkemättömät.
Luonne: Freija on hyvin itsenäinen ja vakava. Hän haluaisi olla hurja ja riehua kuten ikäisensä, mutta olosuhteet ovat muovanneet hänestä miltei erakon. Toisinaan nainen on tyly ja kylmä jokaiselle tapaamalleen ihmiselle, mutta yleensä hän yrittää vain selvitä tilanteesta kuin tilanteesta herättämättä huomiota.
Freija on tottunut selviytymään yksin, eikä hän pyri muiden seuraan. Hän on kuitenkin myös avulias, ja kantaa huolta läheisistään ja toisinaan aivan tuntemattomistakin ihmisistä.
Menneisyys: Freija syntyi perheensä esikoisena, ja jäi ainoaksi lapseksi. Naisen äiti työskenteli tuohon aikaan suuren yrityksen johtajana ja äidiksi tuleminen sekoitti hänen mielensä joksikin aikaa. Selvitettyään itselleen uuden asemansa, velvoitteensa ja tehtävänsä, äiti palasi yhtiöönsä ja oli hyvin epäsäännöllisesti kotona. Freijan isä oli myös usein poissa, tämä pyöritti omaa firmaa.
Freijan lapsuuteen ei kuitenkaan kuulunut erityisen loisteliasta kotia tai yltäkylläistä hyödykkeiden tulvaa. Perhe asui maaseudulla, he omistivat karja- ja hevostilan, jota pyörittivät hra ja rva Muurinen. Tämä pariskunta piti huolta lapsesta silloin, kun tämän vanhemmat olivat poissa, ja he olivatkin Freijan lapsuuden tärkeimmät ihmiset. Freija oppi ratsastamaan, kiipeilemään, tekemään töitä ja rakastamaan luontoa.
Freija oli käynyt muutaman vuoden koulua, kun tapahtui hänen elämänsä ensimmäinen käänne: tilalla roihusi tulipalo. Palo vei puolet tilan päärakennuksesta, ja sen mukana menehtyivät Muuriset. Tämän tapahtuman jälkeen perhe muutti kaupunkiin, ja Freijan elämä muuttui täysin. Hänellä oli useita lapsenhoitajia, mutta hän ei kelpuuttanut ketään ja ajoi nämä tiehensä. Hän lukittautui huoneeseensa ja Freijan äiti joutui tiirikoimaan lukon päästäkseen itkevän tyttärensä luo. Äiti ja tytär päättivät, että Freija saisi yrittää selviytyä yksin silloin, kun vanhemmat olivat poissa. Ja Freijahan selviytyi. Siitä lähtien hänen elämänsä on ollut suorittamista ja tilanteista selviytymistä.
Freijan isä oli tyytyväinen siihen, että tytär tuli toimeen omillaan. Hän oli aina ollut hyvin etäinen eivätkä isän ja tyttären välit koskaan lämmenneet. Isä asetti tytölleen tavoitteita, joita Freija hyväksymisen ja rakkauden toivossa yritti epätoivoisesti täyttää: luokan paras todistus, kaikissa kouluaineissa pärjääminen, kaunis ja huoliteltu ulkonäkö. Mikään ei koskaan riittänyt hänelle. Freija liittyi matematiikka-, luonnontiede- ja voimistelukerhoihin, mutta niissäkään menestyminen ei riittänyt isälle.
Äitiinsä Freija oli myös syvästi kiintynyt. Perheen muutettua kaupunkiin äiti ja tytär olivat aloittaneet yhteisiä harrastuksia; he kävivät ampumaradoilla, miekkailuseuroissa, taistelu- ja puolustautumistaitoja kehittävillä saleilla. Freija ei ihmetellyt äitinsä ehdottamia paikkoja, vaan oli onnellinen siitä, että ainakin toinen vanhemmista hyväksyi hänet. Näistä harrastuksista ei koskaan kerrottu isälle, joka ei muutenkaan välittänyt tyttärestään, kunhan kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa.
Freija oli 17, kun kaikki muuttui taas kerran, mutta tällä kertaa hänen elämänsä osoittautui valheeksi ja kaikki piti arvioida uudelleen. Freija oli nukkumassa, kun hän kuuli melua huoneiston keittiöstä. Freija oli juuri lähdössä huoneestaan, kun hän kuuli juoksuaskeleiden tulevan huonettaan kohti. Nainen piiloutui vaatekaappiinsa ja pian hänen huoneeseensa ryntäsi joku. "Freija!" oli isän ääni huutanut ja Freija oli rynnännyt kaapista. Ja katunut samantien. Isä oli tähdännyt häntä aseella ja pakottanut keittiöön. Keittiön lattialla makasi Freijan äiti - kuolleena. Freija kaatui maahan ja huusi. Freijan isä iski tyttärensä vasten äidin vartaloa ja huusi. Freija ei tiennyt, mitä tapahtui ja miksi. Jokin sai hänet kuitenkin nousemaan, kun isä ryntäsi pois keittiöstä. Freija irrotti äitinsä kaulakorun, jätti hyvästit entiselle elämälleen ja karkasi asunnosta. Freijan isä sai kuitenkin tyttärensä kiinni ja hakkasi tämän. Ennenkuin mies ehti lyödä tämän kuoliaaksi, paikalle pelmahti joukko tuntemattomia, pukuihin sonnustautuneita ihmisiä. Freijan isä pakeni paikalta ja paikalle tulleet ihmiset veivät Freijan mukanaan.
Kun Freija heräsi, hänen maailmansa oli pimeä. Sitten pimeyteen alkoi piirtyä vihreitä viivoja, esineiden ääriviivoja, kirjaimia, muttei värejä. Hän näki olevansa tyhjässä huoneessa, jonka ainoa ovi avautui ja sisään astui nainen, jonka Freija äänestä tunnisti äitinsä työtoveriksi Nadjaksi. Freija hyökkäsi naisen kimppuun, huusi, itki ja vaati vastausta siihen, mitä oikein tapahtui. Nadja sulki tytön syliinsä ja kertoi hänelle kaiken.
Freijan äiti ei ollut koskaan ollut missään normaalissa työpaikassa. Hän oli eräänlaisen salaisen palvelun agentti. Ja hyvä sellainen. Tavatessaan lapsensa isän Freijan äiti ei tiennyt vielä mitään tämän oikeasta taustasta. Tavoistaan poiketen nainen ei silloin tehnyt koko maan rikostiedostoja koskevaa hakua, vaan antautui hetken vietäväksi: kahdessa viikossa hän oli naimisissa, rakastunut ja sai pian tietää odottavansa lasta. Kun hän sitten sai tietää totuuden miehestään, nainen oli miltei saanut keskenmenon. Freijan isä pyöritti valeyrityksensä turvin valtavaa rikollisjärjestöä, joka teki kaikkea: ryöstöjä, kidnappauksia, huumediilausta, kavalluksia, rahanpesua, kansainvälisiä selkkauksia. Freijan äiti oli lopulta päättänyt kasvattaa lapsensa ja pitämään silmällä miestään. Tämä oli toiminut hyvin: Freijan äiti oli onnistunut hyvin miehensä vakoilussa ja estänyt tämän suuria rikoshankkeita. Tätä oli kestänyt 17 vuotta, kunnes tuli tämä päivä, ja mies sai jotenkin tietää vaimonsa oikean työn.
Freijan äiti ei ollut kuitenkaan tavallinen ihminen: hänen veressään kohisi isoäitihaltian veri. "Kyllä, näitäkin olentoja on olemassa," Nadja kuiskasi hiljaa sylissään vapisevalle tytölle. "Sinä olet sokea, mutta sinä näet jotain, eikö? Isäsi vei sinulta näkösi iskuillaan. Et enää koskaan näe valoja, et varjoja tai värejä, mutta haltiaperintösi antaa sinun nähdä kaiken tarpeellisen."
Freija oli mykkä neljä päivää. Sitten hän meni Nadjan luo ja ilmoitti haluavansa jatkaa äitinsä työtä. Hän halusi myös agentiksi. Kolme viikkoa kului, ennenkuin Freija sai elämänsä taas jonkinlaiseen järjestykseen. Aluksi hän asui ja kouluttautui järjestön päämajassa. Puolen vuoden jälkeen hän pääsi mukaan pieniin operaatioihin ja muutti omaan asuntoon.
Nyt hän on tässä: asunto vanhan kerrostalon ullakolla, rajaton edustustili, laaja asevalikoima ja tappavat taistelutaidot. Omituinen näkö, joka kuitenkin antaa hänelle mahdollisuudet nähdä niin pimeässä kuin valossakin.
((Freijan näkö on tutkan- tai laserin tapainen, kokeilen tässä mihin kaikkeen sen voi ulottaa ja mihin ei.))