Post by disa on Jan 3, 2015 23:21:45 GMT 3
Eli täällä huutelee päälle 20 -vuotias nainen, joka kaipaisi toisinaan tylsiksi äityviin iltoihin seuraa pelaamisen merkeissä, ja skypessä tosiaan. Toivon, että vastapelaaja on jo pidempään pelaamista harrastanut. Itselläni taustaa jo +/- 10 vuoden ajalta, joskin nämä viimeisimmät jo aika hiljaisesti - aktiiviharrastuksesta on tosin jo monta vuotta aikaa.
Genrellä ei ole niin väliä, mutta toivoisin meidän pitäytyvän lowfantasiassa ja ihmishahmoissa, nykyaika ja historia kiinnostaa pelimaailmana. Pääpaino omissa peleissäni on aina ihmissuhteilla, mutta ehdottomasti haluan keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kahden hahmon kiehnäämiseen. Pelin juonta pitää myös rakentaa! En ole varmastikaan erityisen totinen pelikaveri, enkä välttämättä aina niin vakuuttavakaan - mutta varmasti viihdyttävää seuraa Oikeastaan kriteerit voisivat olla hyvin samat kuin muutaman otsikon päässä olevalla toisella skypeen peliseuraa hakevalla, joskin itse toivoisin vastapelaajan harrastavan mieshahmoilla pelaamista. Joten, ei muuta kuin rohkeasti yksityisviestiä tulemaan
Laitan tähän loppuun näytteen, joka ei välttämättä ole ihan parhaimmasta päästä tuotoksiani - mutta ei huonoimmastakaan.
*******************************************************************
Kieltämättä soturitar oli kevyesti pettynyt, että tuleva miehensä ei kyennyt sen kummemmin räjäyttämään hänen tajuntaansa suutelutaidoillaan – mutta sentään yritti, eikä perääntynyt. Sigrid hymähti ja poimi miekkansa maasta ja asteli sitten oman klaaninsa puolelle ottamaan vastaan olan taputuksia ja onnitteluita naimakaupoista. Skuld syöksyi halaamaan häntä ja intoili siitä, että saisi nyt myös siskonsa mukaan toisen klaanin luokse – kuuluisihan hänenkin lähteä miehensä mukaan.
”Sinä ja ylpeyteni ovat ainoa syy, että suostuin”, neito kuiskasi siskonsa korvaan, eihän hän sentään halunnut muiden mieliä pahoittaa. Skuldin kulmat rypistyivät sisarellisen huolestuneesti, mutta hetken päästä tuntui päättävän, että kyllä nuoripari vielä löytäisivät toisensa.
Pari päivää kylä oli juhlinut ja valmistellut pikkuhiljaa häitä, kolmantena päivänä oltiin lähdetty peurajahtiin ja palattu voitokkaina peuran kera. Neljäntenä päivänä kaikki olikin jo valmista ja Sigrid löysi itsensä istumasta sisariensa ja äitinsä käsittelyssä. Nämä letittivät tuota villihevosen harjaa muistuttavaa hiuspehkoa ja yrittivät saada siitä siloista ja siistiä – eikä tulokset olleet erityisen mainittavia. Lopputulos oli hieman silotellumpi kuin yleensä, mutta siltikään sitä kummaa kesyttämättömyyttä ei naiset saaneet morsiamesta pestyä ja kammattua pois. Sigrid ei voinut yhtyä Skuldin intoiluun siitä, että tämä olisi hänen elämänsä hienoin ja merkityksellisin päivä – loppuelämänsä ensimmäinen päivä. Paljon mieluummin hän olisi lähtenyt isoveljensä ja pikkuveljensä mukaan paistamaan peuraa ja juomaan.
Lopulta koitti se hetki mitä muut olivat odottaneet ja Sigrid suorastaan pelännyt. Naisen päähän laskettiin kukkaseppele ja ranteisiin ujutettiin viimeiset korut, hänen äitinsä itki ja roikkui tyttäressään hieman pitempään kuin tarpeellista. ”Nohnoh äiti, tiedäthän sinä minut. Kyllä minä yhden viikinkimiehen saan itseeni kyllästymään ja palaan tänne niin kuin Skuld”, virnisti ja taputti äitinsä kämmenselkää, sekä suuteli tämän poskea. Kyllä hänenkin tulisi ikävä, iso ikävä. No, jos hyvin kävisi niin hänen hmm… kokemuksensa saisivat Brynjolfin jättämään hänet pois laivasta.
Sigridin kasvot olivat kivikovat kun naisten seurue lähti kuljettamaan häntä kohti kohtauspaikkaa, jossa solmittaisiin iänikuinen liitto. Vihreät silmät välkehtelivät kuin häkkiin suljetulla villieläimellä, mutta ryhtinsä ja muu olemus oli järkähtämätön, sekä varma. Kyllä hän tiesi mitä tulisi tapahtumaan ja mitä teki. Hän uskoi, että pystyisi jakamaan elämänsä Brynjolfin kanssa ja saisi tämän houkuteltua sotaretkille kanssaan – varmasti sulhonsakin klaani oli mukavan sotaisaa.
Genrellä ei ole niin väliä, mutta toivoisin meidän pitäytyvän lowfantasiassa ja ihmishahmoissa, nykyaika ja historia kiinnostaa pelimaailmana. Pääpaino omissa peleissäni on aina ihmissuhteilla, mutta ehdottomasti haluan keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kahden hahmon kiehnäämiseen. Pelin juonta pitää myös rakentaa! En ole varmastikaan erityisen totinen pelikaveri, enkä välttämättä aina niin vakuuttavakaan - mutta varmasti viihdyttävää seuraa Oikeastaan kriteerit voisivat olla hyvin samat kuin muutaman otsikon päässä olevalla toisella skypeen peliseuraa hakevalla, joskin itse toivoisin vastapelaajan harrastavan mieshahmoilla pelaamista. Joten, ei muuta kuin rohkeasti yksityisviestiä tulemaan
Laitan tähän loppuun näytteen, joka ei välttämättä ole ihan parhaimmasta päästä tuotoksiani - mutta ei huonoimmastakaan.
*******************************************************************
Kieltämättä soturitar oli kevyesti pettynyt, että tuleva miehensä ei kyennyt sen kummemmin räjäyttämään hänen tajuntaansa suutelutaidoillaan – mutta sentään yritti, eikä perääntynyt. Sigrid hymähti ja poimi miekkansa maasta ja asteli sitten oman klaaninsa puolelle ottamaan vastaan olan taputuksia ja onnitteluita naimakaupoista. Skuld syöksyi halaamaan häntä ja intoili siitä, että saisi nyt myös siskonsa mukaan toisen klaanin luokse – kuuluisihan hänenkin lähteä miehensä mukaan.
”Sinä ja ylpeyteni ovat ainoa syy, että suostuin”, neito kuiskasi siskonsa korvaan, eihän hän sentään halunnut muiden mieliä pahoittaa. Skuldin kulmat rypistyivät sisarellisen huolestuneesti, mutta hetken päästä tuntui päättävän, että kyllä nuoripari vielä löytäisivät toisensa.
Pari päivää kylä oli juhlinut ja valmistellut pikkuhiljaa häitä, kolmantena päivänä oltiin lähdetty peurajahtiin ja palattu voitokkaina peuran kera. Neljäntenä päivänä kaikki olikin jo valmista ja Sigrid löysi itsensä istumasta sisariensa ja äitinsä käsittelyssä. Nämä letittivät tuota villihevosen harjaa muistuttavaa hiuspehkoa ja yrittivät saada siitä siloista ja siistiä – eikä tulokset olleet erityisen mainittavia. Lopputulos oli hieman silotellumpi kuin yleensä, mutta siltikään sitä kummaa kesyttämättömyyttä ei naiset saaneet morsiamesta pestyä ja kammattua pois. Sigrid ei voinut yhtyä Skuldin intoiluun siitä, että tämä olisi hänen elämänsä hienoin ja merkityksellisin päivä – loppuelämänsä ensimmäinen päivä. Paljon mieluummin hän olisi lähtenyt isoveljensä ja pikkuveljensä mukaan paistamaan peuraa ja juomaan.
Lopulta koitti se hetki mitä muut olivat odottaneet ja Sigrid suorastaan pelännyt. Naisen päähän laskettiin kukkaseppele ja ranteisiin ujutettiin viimeiset korut, hänen äitinsä itki ja roikkui tyttäressään hieman pitempään kuin tarpeellista. ”Nohnoh äiti, tiedäthän sinä minut. Kyllä minä yhden viikinkimiehen saan itseeni kyllästymään ja palaan tänne niin kuin Skuld”, virnisti ja taputti äitinsä kämmenselkää, sekä suuteli tämän poskea. Kyllä hänenkin tulisi ikävä, iso ikävä. No, jos hyvin kävisi niin hänen hmm… kokemuksensa saisivat Brynjolfin jättämään hänet pois laivasta.
Sigridin kasvot olivat kivikovat kun naisten seurue lähti kuljettamaan häntä kohti kohtauspaikkaa, jossa solmittaisiin iänikuinen liitto. Vihreät silmät välkehtelivät kuin häkkiin suljetulla villieläimellä, mutta ryhtinsä ja muu olemus oli järkähtämätön, sekä varma. Kyllä hän tiesi mitä tulisi tapahtumaan ja mitä teki. Hän uskoi, että pystyisi jakamaan elämänsä Brynjolfin kanssa ja saisi tämän houkuteltua sotaretkille kanssaan – varmasti sulhonsakin klaani oli mukavan sotaisaa.