|
Post by Ziegrand on Jan 9, 2008 23:28:31 GMT 3
(LE Story) Eletään aikaa kohtaloiden aikaa rauhan ja toivon, aikaa jolloin luomakunnalla kaikki oli hyvin, niin hyvin vain kun pystyi olemaan, ei ole koskana ollut täydellistä maailmaa. Sotia käytiin murhia tehtiin, liittoja solmittiin liittoja rikottiin. Maailma eteni tasapainoisessa harmoaniassa kuten sen ironisesti moni vanha mies sanoi ja maahan sylkäisi ja puistapöytää koputti.
Jokaisessa sydämmessä ja sielussa on se pieni mustasiemen jota kutsutaan vallan ja voiman himoksi, Tämä on tarina miehestä nimeltään. Mulgar Spectralwave. Muinainen valkoinen velho joka löysi legendaarisilla matkoillaan valkoisen kirjan joka uhkui hyvyyttä. Mulgar käytti kirjaa hyviin tekoihin. Mutta legenda kertoo että kirja oli toisesta maailmasta tullut pahuus joka muutti omistajaansa päiväpäivältä enemmän ja enemmän. Ennen niin lempeä Mulgar muuttui töykeäksi ja häijyksi, hän siirsi torninssa kaukaisten Punametsien vuoriston huipulle ja julisti että enään ei palaisi ihmistenilmoille ihmisten julmuuden takia.
Vuosia meni, vuosisatoja, Mulgor unohdettiin legendaksi kunnes hän avasi torninsa oven ja karjui sanansa jonka jokainen pikkulapsi äitinsä kohdussaan muistaa. "Maailma on mennyt maailma on tullut tuhoutukoon vanha tulkoon uusi! Tulkoon uusi aikakausi UUSIEN JUMALTEN!" Huuto rikkoi metsiä ja tuhosi kaupukien korkeita tornien.
Päiviä tuon jälkeen alkoivat metsät kuolla ja kuun ylhäällä olo aika piteni sen värjääntyen punaiseksi kuin tuorehaava ja taivas näytti märkivän. Taivaalla pian taivaalle ilmestyi toinen kuu.
Välikohtaukset alkoivat rauhantahtoiset rodut, haltiat keijut ja muita kauniita olentoja alkoi muuttua joksikin mitä ne eivät olleet. Hirviöiksi jotka hyökkäsivät läheisiin kyliin ja kaupunkeihin veljien surmaten veljiä aivan kuin maailma olisi kääntänyt tiimalasinsa ympäri kaiken tapahtuen päinvastoin, Velhojen magia tappoi omiaan parantavat loitsut saattoivat pahentaa vammoja, jos ei taidot hyvät olleet.
Kriisi ja sodat syttyivät, ne jatkuivat kymmeniä vuosia naapureiden taistellen vastakkain. Mutta Hymeronin valkea linnoitus maailman pääkaupunki seisoi paikoillaan Sen porttien sisäpuolella kaikki oli kuin ennenkin järjestelmällisyys ja jumalien läsnäolo piti asiat yllä. Eteläisten ihmisten kuningas Manarder Kahdekas jo vanhamies nosti kätensä eräissä neuvotteluissa joissa olivat vain osallisina ihmisten valtioita jotka hallitsivat joukkojaan vielä jotenkin hänen vanha äänensä joka huuhtoi kuulottomuuden ihmisten korvista pois muutamalla sanalla.
"Vaietkaa te houkat on aika tullut toteuttamaan sen mitä Äiti jumalamme valkeus on minulle unessa sanonut, vahvamielisimmät viestinviejänne ottakaa ja sanaa kierrättäkää kuin metsätuli kuivassa metsässä!.. Maailma tarvitsee teitä kaikkia jokaiselta rodulta joka kykenee sankarinsa lähettää maailmaa pelastamaan, muuten rakas maailmamme tuhoutuu ja ei meitä tai teitä enään ole, unohtakaa sodat keskenänne, unohtakaa! Tämä on jumalista ensimmäisen sanat! Kaikki lapset toisianne tukekaa ja tulevat pimeyden jumalat pois työntäkää!, Nyt menkää... Olkaa nopeita." Noiden sanojen jälkeen huhukertoo että kuninkas Manarder oli lysähtänyt valtaistuimeensa ja nukahtanut viikoiksi, Itse jumalista ensimmäinen äiti valkeus oli puhunut rakkaan opetuslapsensa kautta.
Viestinviejät lähetettiin maailman ääriin, moni ei perille päässyt osa pääsi. Ja aika on tullut kun Sankareita karuimpia ja sankarittaria kauneimpia joka rodulta Porteista Hengardin sisään astuisivat.
Noppa on heitetty kohtaloiden vuoksi tämän maailman, ja sankareiden jotka viestin vastaan ottavat.
------------------------------------------------------------------------------------ Elikkäs siis peli seuraa, fantasia peliin, Eräänlaiseen myrskyävään sotaan taivas on revennyt ja toinen ulottovuus on iskeytynyt rauhalliseen mailmaan muuttaen eläimiä hirviöksi ja haltioita peikoiksi etc. Mitä vain. Kauhun monumentteja, ja tarkoituksena olisi pelata suhteellisen voimakastahtoista hahmoa joka on valittu rotunsa edustajista sulkemaan repeämää, jonka lähde sijaitsee maailman äärellä vuorella jonne kasvoi temppeli Pahuudelle.
Aye? wanna play game of fate?
PM: Minulle Ziegrandille tai sitten Chatissa ilmoa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 9, 2008 23:51:35 GMT 3
I'm in. Laitanko hahmoselostuksen tähän, että kaikki näkee, vai miten mennään?
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 9, 2008 23:56:48 GMT 3
Kyllä kiitos.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 10, 2008 0:15:30 GMT 3
Nimi: Ketrai Rotu: Ihminen omasta mielestään, demoni muiden mielestä Ammatti: Noidansurmaaja ja munkki
Ketrai on pohjoisesta. Hänen silmänsä, sikäli kun niitä nyt näkee, ovat siniset ja kylmät kuin jäinen aro öisin, ja hän on ulkonäöltään samankaltainen kuin kaikki muutkin Pohjoisen Kuningaskunnan ihmisistä; kookas, mustahiuksinen, kalpea ja raskasrakenteinen. Ketrai on yksi nykyisen maailman legendoista; mies Pohjoisien Vuorien munkkijärkestöstä. Hänen jumalansa on Kuolema, ja hänen tehtävänsä on tappaa. Hän metsästää noitia, maageja, haltioita, demoneita ja muita jotka huijaavat kuolemaa epäpyhin keinoin, ja lähettää heidät läpi maallisten liekkien takaisin helvetin herran eteen, takaisin sinne mistä he ovat tulleetkin. Hän suhtautuu karsaasti kaikkeen magiaan, jota ei laske jumalansa antamaksi lahjaksi. Ja koska Kuolema jakelee lahjoja melko vähän, Ketrain voi sanoa vihaavan lähes kaikkea epäluonnollista. Yleisesti ottaen jokainen, joka käyttää magiaa ilman pätevää syytä, on noidansurmaajalle vihollinen.
Ketrai pukeutuu ilman haarniskaansa yksinkertaiseen, tummanharmaaseen ja osittain mustaan munkinkaapuun. Yleensä hän pitää päällään riimuilla koristeltua, raskasta mustaa haarniskaa, jonka kypärä näyttää demonin tai oudon petoeläimen kallolta. Vyöllään hän kantaa aina mustaa Pyhää Kirjaa, jonka avulla hän osaa erottaa Jumalan maagit epäpyhistä maageista. Aikojen saatossa tummunut aamutähti, Tuomari, roikkuu yleensä soturin selässä. Kilpi, sikäli kun Ketrai sitä käyttää, on myös musta ja siihen on kuvattu Kuoleman symboli, kaksi vierekkäistä pystyviivaa. Pohjoisen munkit kutsuvat sitä Kuoleman tieksi.
Ketrai on legendojen mukaan iätön. Vuosisatoja munkkijärjestön noidansurmaajat, joita on aina kaksi, ovat ratsastaneet läpi erämaiden ja valtioiden, kylväen pelkoa ja kaaosta ympärilleen. Kumpikin näyttää samalta haarniskansa kanssa, ja kumpikin ratsastaa mustalla ratsulla, joka kuuluu vanhaan munkkijärjestön vaalimaan sukuun. Hevoset ovat kookkaita, kiivaita, arvaamattomia ja huonosti koulutettavia, mutta samaan aikaan hyvin sisukkaita, uskollisia ja sitkeitä. Munkkijärjestö vaalii rotuaan tarkoin ja sekoittaa siihen vain tarkkaan valittua verta, jotta vanhan sukulinjan voima säilyy. Ihmiset kautta maailman ovat alkaneet kutsua näitä hevosia Hornan Ratsuiksi niiden tulisen luonteen ja syvän mustan värin takia. Osan mukaan suvun hevosilla on punaiset silmät. Mitä vahvempi alkuperäinen veri, sitä punaisempi on silmien sävy.
Ketrai ei ole miellyttävä mies. Ketrai ei ole armollinen mies. Mutta Ketrai on oikeudenmukainen mies. Elä hyvin ja pysy poissa tieltä, niin hän ratsastaa torppasi ohi ja jättää sinut rauhaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 10, 2008 0:16:48 GMT 3
Minä myös tulisin mieluusti mukaan.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 10, 2008 0:25:29 GMT 3
Mukaan vain ja hieman hahmotietoja tähän topikkiin. Ja sitten vain sanot minkä rodun/lahkon edustaja olet.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 10, 2008 0:52:36 GMT 3
Nimi:Xanthia Quêgon Ikä:Ihmisten iässä noin.120 vuotta,Haltioiden iässä nuori. Rotu:Haltia Ammatti:Tarkka ampuja ja soturi
Xanthia on kotoisin eräästä haltiakaupungista,idästätäpäin.Hän on hallitsijan neuvonantajan tytär.Neidolla on pitkät yönmustat hiukset ja ruskeat,vinot silmät,jotka tietyssä valossa näyttävät lähes mustilta.Otsalla on panta,johon on kiinnitetty pieniä jalokiviä.Naisen iho on hyvin vaalea ja hän on pitkä ja solakka.Yleensä Xanthia pukeutuu mustiin joustaviin housuihin,mustalaistyyliseen puseroon,jossa on kauniita kirjailuja ja vaellus saappaisiin.Vaatetus takaa hyvän liikkuvuuden vaikeassakin maastossa.Naisen toisella olkapäällä on nuolikotelo ja jousi.
Haltia on taitava ampuja ja osaa käyttää miekkaakin.Liikkeet ovat notkeat kuin kissalla ja refleksit nopeat.Xanthia tuntee monia yrttejä ja kasveja,osaten käyttää niitä esim.haavojen parantamiseen.
Luonteeltaan nainen on vakava,mietteliäs,rohkea ja kärsivällinen.Kun Xanthia suuttuu,hän suuttuu kunnolla.Ja mikäpä olisi kamalampaa,kuin raivostunut nainen?Ystäviään kohtaan haltia on lojaali ja puolustaa näitä raivokkaasti,viimeiseen veripisaraan asti.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 10, 2008 0:54:47 GMT 3
(Elikkäs tässä on minun valkea ritarini)
Nimi: Zacharias Moriorei Ikä: Näyttää noin 32 vuotiaalta mieheltä Rotu: Ihminen/Epäkuollut
Ulkonäkö: Joskus muinoin Zacharias Morioreillä oli pitkät Oranssinpunertavat hiukset, nykyään ne ovat näivettyneet ja kuihtuneet näyttäen kuin verivirtaisi hänen päästään alas hartioiden yli ristiselälle. Hänen ennen ruskettunut ihonsa on nyt kalpea ja laiha kiinni hänen luissaan jäntevästi näyttäen sen entisen komeuden edelleen, Lihaksikas laiharakenteinen mies joka on verhoutunut kuolemansa vaatteisiin. Rikkinäisiin ja kuluneisiin mustiin pussihousuihin jossa on repeymiä ja reikiä yläkroppaa peittäen pitkähihainen paksu paita jonka päällä on joskus ollut hyvin tehty rengaspaita, jossa on huppu mutta nyt se on rikkinäinen kuten paitakin paljastaen suuren ja ikävän palohaavan hänen rintakehässään. Hänen sormensa ovat pitkät ja kasvonsa ylpeät mutta selvästi kuolleen.
Tarina: Sir Zacharias Morioeri oli joskus aikoinaan ritari, hyvyyden ja kunnian soturi, hänellä oli hyvän miehen elämä perhe ja kaunis vaimo, hän vahti alueitaan kuten jokaienn ritari oli kuninkaansa tukena käyden sodissa, palaen takaisin jokainen kerta haavoittuneena tai kunnossa mutta Zacharias taisteli urheasti kuninkaansa miehenä. Hän puolusti kuningastaan.
Hamaan loppuunasti. Se tapahtui sinä päivänä kun taivasrepesi ja kuu muuttui verenpunaiseksi toverien lyöden toveria Kuninkaan omat luotettavat miehet yrittivät tappaa kuninkaan ja sinä iltana toveri taisteli toveria vastaan. Zacharias Morieri itki sinä päivänä kun hän joutui silpomaan tiensä ystävien lävitse suurella kahdenkäden miekalla, hän oli kuninkaan käsi. hän kantoi kuninkaansa suvunmiekkaa suurta maagista miekkan joka oli lumottu olemaan astetta kevyempi kuin lyömämiekka, edelleen hidas ja raskas mutta ei niin kuin normaalit. Ja kun hän pääsi kuninkaansa luokse. Hänen omakuninkaansa ojensi kätensä.
Oma kuningas oli muuttunut joksikin olennoksi joka vapautti suuren lieskan kädestään ja Zacharias kaatui maahan hänen rintalastansa ollen tulessa. Ja viimeisillä voimillaan hän huusi taivaisiin katkeruuttaan. Missä olivat hyvyyden jumalat? miksi he näin sallivat? Zacharias vannoi kostoa ja rukoili voimaa.
Ja jokin vastasi hänelle. Se kysyi häneltä haluaako hän voimaa kostaa tämä väärys ja metsästää hänen kuninkaansa riivaman olennon kiinni. Zacharias halusi ja kun hän sitoi valan hänelle paljastui kamala totuus Koston ja Kärsimyksen hevosenpäinen jumala oli puhunut hänelle. Ja Zacharias kuoli.. Heräten kolmepäivää myöhemmin, hän tunsi kuinka hän heräsi ja nousi seisomaan, mutta hän näki jäljen rinnassaan joka oli purppura ja tuntui polttavalta kivulta hänessään edelleen. Ja kun hän katsoi peiliin hän ulvoi tuskasta ja surusta, hän oli vain varjo entisestä itsestään. Ei kuollut, Ei elävä. Zacharis lähti kotiin, mutta hänellä ei enään ratsuaan ollut. Mutta jokin vastasi hänelle, läpinäkyvä valkea susi joka oli suurempi kuin hevonen. Se kiidätti hänet kotiinsa, josta hän löysi palaneet rauniot ja perheensä silvottuna ja syötynä. ... Ja Esikoistyttärensä hirtettynä kiinni veljeensä alastomina ja sidoittuina toisiinsa.
Zacharias vannoi kostoa enemmän ja jumala antoi hänelle voimaa. Kuninkaankäsi ilmestyi hänen eteensä ja kun Zacharias otti sen käteensä se kiinnittyi hänen kuolleeseen sieluunsa eikä enään irtoisi. Zacharias Morioreistä tuli Kostonhenki, Joka kiisi läpi maiden ulvoen kuin susi jolla hän ratsasti tappaen olentoja, kunnes hänen uusi herransa lähetti hänet tulevaan kokoukseen... Jossa hän olisi Epäkuolleiden yksi edustajista. Koska hänen vanhakuninkaansa olisi siellä minne hänet tahdottiin menevän.
|
|
|
Post by dallan on Jan 10, 2008 7:57:18 GMT 3
((Kutsusta laitan hahmotietoja tähän. En tiedä, että sopiiko tämä otus alkuunkaan tähän peliin, kun kovin toimintahenkinen se ei ole ja toiseksi se osaa taikuutta, mikä voi olla ongelma. Tässä nämä kuitenkin varmuuden vuoksi.)) Nimi: Dallan Rotu: Yksisarvinen Ikä: Aikuinen. Ei ole laskenut koskaan sen tarkemmin, mutta se on joku varsin iso luku. Ulkonäkö: elfwood.lysator.liu.se/art/o/h/ohan/dallan_valmis.jpg.html (sillä erotuksella, että tässä pelissä Dallan kantaisi sarvea, joka on pituudeltaan noin 120 senttinen). Ammatti: Matemaatikko, tutkija, opettaja, kirjan kirjoittaja Dallan on puhe- ja jonkin verran laskutaitoinekin yksisarvinen, joka on ansainnut elämäänsä yleellisyyksiä muun muassa työskentelemällä akatemioissa ja muualla, missä hänen tutkimukselleen on kysyntää tai se on siellä relevanttia. Nykymittakaavassa hänet voisi laskutaidoiltaan ja teoriantuntemukseltaan nauraa suohon jos tahtoisi oikein epäkohtelias olla tai reilummin voisi huomata hänessä hieman potentiaalia ja kertoa hänelle, mistä voi opetella enemmän kuin alkeiden alkeet. Aikaan suhteutettuna hänen voi kuitenkin ajatella olevan erittäin pätevä alallaan. Maagikoksikin hänet voi myös laskea, kun hän osaa yhden taian, nimittäin osaa lennättää esineitä. Varsin hyödyllinen temppu nelijalkaiselle kädettömälle olennolle, joka yrittää tulla toimeen ihmisten keskuudessa ja ottaa hyödyn irti ihmissivilisaatoiden saavutuksista. Hän hallitsee kyseisen taikansa käytön erittäin hyvin, mutta ei ole opetellut mitään muunlaista taikuutta. Maagisiin voimiin liittyen Dallan lisäksi kantaa lajinsa puolesta maagista kykyä parantaa. Aikaansa suhteutetusti Dallan osaa todella vähän soveltaa omaa erityisalaansa, sillä ei yleensä pyri tekemään tutkimustaan sovelluslähtökohtaisesti vaan puhtaan teorian edistämiseksi. Näin ollen hänellä ei ole tuntemusta esimerkiksi siitä, mitä nykymaailmassa kutsutaan fysiikaksi, hän ei osaa valmistaa tai neuvoa valmistamaan tehokkaita aseita tai laskea ammusten lentoratoja. Kirjoittaa hän osaa kynää suussaan pitäen. Käytökseltään Dallan on usein hyvin monisanainen ja hän pyrkii valitsemaan sanansa kohteliaasti. Hän yrittää olla ystävällinen ja on usein avulias jos asiassa ei ole kyse jostain hänen mielestään vahingollisesta. Toisaalta hän on varsin omahyväinen ja loukkaantuu todella herkästi pienistäkin asioista ja on tällaisissa tilanteissa kova suuttumaan. Väkivaltaiseksi hän ei yleensä ryhdy, lähinnä pyrkii poistumaan paikalta. Muutenkaan hän ei valtavan taistelukykyinen ole. Pitkällä sarvella ja vahvalla niskalla tappaa kyllä vaikka elefantin ja jaksaa uros hiukan juostakin, mutta pitkään kirjojen ja kynän äärellä viettäneenä hän on kaikkea muuta kuin huippukunnossa. Muun muassa useaan kertaan sairaaloissa työskennelleenä hän on aika turnunut fyysiseen väkivaltaan näkynä, mutta ei silti sitä mielellään itse harrasta vaan kaihtaa kyseisenlaisia tilanteita.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jan 10, 2008 9:37:17 GMT 3
((Sallikaa siis vielä yhden tulla mukaan, minun pienoinen tyttö kaipaisi hieman seikkailua, että myös seuraa maailmassa.))
Nimi: Marei Ikä: tuntematon arvellaan suurinpiirtein 800 v. Sukupuoli: Oletettavasti nainen, mutta on nähty myös miehen asuissa. Rotu: Vampyyri
Ulkonäkö: Vaikka Marei onkin ulkonäöltään noin 17 tai 18 vuotiaan neitosen näköinen hän on iältään hieman enemmän. Tytön ikää ei näe hänen ulkomuodostaan sen pahemmin, mutta silmistä kaikki hänen kokemansa asiat heijastuvat. Kuten muut vampyyrit , tyttökin elää kauemmin kuin normaalit ihmiset. Mareilla on puolipitkät jäänsiniset hiukset, joiden malli muuttuu hänen mielialansa mukaan. Normaalisti Marein silmät ovat punaiset, mutta vaihtavat väriään tytön mielen mukaan mustiksi tai tummemman punaisiksi. Tyttö on erittäin laiha ja siro, pieni vampyyriksi. Hänellä on kalpea, melkein läpikuultava iho, ja kapeat punaiset huulet, jotka peittävät alleen tytön neulanterävät kulmahampaat. Marei käyttää Mustaa, puolipitkää hieman kaapumaista takkia, jossa on punainen silkkivuori. Takin alla tytöllä on polviin asti ulottuva tumma hame.
Luonne: Marei käyttäytyy muiden seurassa jokseenkin varautuneesti, varovaisestikin. Tyttö omistaa ivallisen joskus sarkastisenkin huumorintajun, ja käyttääkin sitä monessa tilanteessa. Marei on äkkipikainen ja kärsimätön, jonka takia hänen kanssaan on suhteellisen vaikea liikkua, sillä tyttö haluaa mennä aina oman päänsä mukaan, eikä sopeudu "alistujan" rooliin. Marei ajattelee paljon. Välillä ehkä hieman liikaakin, suunnitellen kaiken hyvinkin tarkasti, tai peläten jotain asiaa, joka ei välttämättä tule koskaan tapahtumaan turhaan jo etukäteen. Tytön moton voisi sanoa tällaiseksi: "Aina kannattaa yrittää."
Muuta tietoa: Mareilla on aina mukanaan pieni, koristeeton tikari, piilossa hänen takkinsa alla. Muuta hän ei oikein kannakaan. Marei on erikoinen vampyyri, sillä hän ei juo ollenkaan ihmisten verta, vaan juo pelkästään eläimistä. Hän ei haluaisi olla vampyyri, ja häpeää sitä, vaikka vampyyriudessa onkin paljon hyviä puolia, Marei ei haluaisi olla vampyyri, sillä haittapuolia on silti aina enemmän tytön mielestä. Hän häpeää vampyyriuttaan, mutta ei se tarkoita sitä että hän antautuisi vampyyrinmetsästäjillekään.
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 10, 2008 16:24:13 GMT 3
Selvä, elikkäs meillä on Haltioiden rodun edustaja, Vampyyrien, Pohjoisten ihmisten. Ja Epäkuolleiden lahkon.
Vielä mahtuisi ainakin 2 pelaajaa.
JA HUOMIO Tulen kirjoittamaan nyt hieman tietoa -Keiden hahmot tunnetaan samantien kun heidät näkee, pelin ideana ei ole voimien mittelö vaan tavoite pelastaa maailma. Ja muistuttaisin sen että jos jokin hahmo tunnetaan elävänä legendana niin tuollehan ei tietenkään mennä heti heristämään miekkaa?
-Voimapelaaminen ei ole hyvä ratkaisu yritetään saada juonta peliin -Kunnioita toisten hahmoja -Tunnettujen hahmojen listat tulevat myös. Alustavasti hahmot jotka tunnetaan maineelta ovat: Trisha:Ketrai Dallan: Dallan Ziegrand: Zacharias
Elikkäs nämä hahmot ovat sen tasoisia asioissaan että heidät on kutsuttu mukaan koska he osaavat sen mitä pyydetään ja että toivon että noita hahmoja kunnioitetaan myös sen takia.
Lisä tietoa tulee. Esim pelin tarina kirjoitetaan tämänviikon aikana. (luultavasti tänään)
Kiitos.
|
|
|
Post by dallan on Jan 10, 2008 17:03:37 GMT 3
Tästä tunnettavuudesta vielä, että Dallan ei ole vielä ehtinyt julkaisemaan mitään merkittävää, mutta on kyllä vieraillut useissa konferensseissa ja tunnettu nimi omalla alueellaan, joskaan alan nimet eivät välttämättä ole varsinaisesti muuten julkkiksia (vrt. edes matematiikan ehkä arvostetuin palkinto, Fieldsin mitali, ei nimenä sano monellekaan yhtään mitään, saati sitten, että sitä tietäisi yhtään sen voittajaa).
|
|
|
Post by Ziegrand on Jan 10, 2008 17:11:21 GMT 3
Dallan, mutta hän on viisas olento ja nyt viisautta ja älykkyyttä tarvitaan. huomioi se.
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 11, 2008 15:08:07 GMT 3
((Minäkin tulisin mielelläni mukaan. En takaa että olen niitä parhaimpia kirjoittajia, mutta kuitenkin ^^ ))
Nimi: Angelica Ikä: 17 Skp.: Nainen Laji: Aqurae (tosin tämä yksilö on geeni virheellinen)
Angelica on pitkä ja hoikka nuori nainen (Aquraeiden mittapuussa jo täysi-ikäinen). Hänellä on vaalea iho ja pitkät lumenvalkeat hiukset. Hänellä on yllään tummansininen mekko kultaisilla reunuksilla, jossa on erilliset ihoa myötäilevät hihat. Hänellä on myös pitkät siniset kynnet. Angelicalla on syvänsiniset kokoväriset silmät, jotka hän verhoaa ,yleisimmin sinisellä, liinalla.
Angelica käyttää yleisimmin sinisillä veri kristalleilla koristeltuja Sai set- miekkoja tai vahvoja kynsiään. Hänellä on hyvä hämäränäkö (joka on tavallista kaikilla Aquraeilla), mutta hän ei silmäongelmiensa takia ole koskaan käyttänyt . Toisaalta Angelican vaistot ja kuulo ovat kehittyneer epänormaalin tarkoiksi. Hänellä on myös useita Aquraeuuden suomia etuja ja taitoja, kuten sinistä tulta.
Angelicasta on hyvinkin ystävällinen, iloinen ja jonkin verran huumorintajuinen persoona, joskus hieman hiljainen. Hermostuessaan tai pelätessään hänestä tulee välillä hyvin aggressiivinen ja hyökkäävä (niin kuin kaikista Aquraeista). Tarkan kuulonsa takia hänestä on hauskaa aina huomautella kaikesta mitä kuulee jos se on vähänkin jotain ylimääräistä tai asiaan kuulumatonta.
|
|
|
Post by submarine on Jan 12, 2008 0:01:14 GMT 3
((Pistänpä minäkin nimeni listaan.)) Nimi: Rirkst Ikä: 5 (vaikea verrata mihinkään ihmisten ikään, mutta aivan vuosien tuomassa suhteessa olisi n. 20, jos eläisi yhtä pitkään.)) Sukupuoli: uros Rotu: rial, kalju. Ulkonäkö: Rirkst on ruma, sen näkee heti ensi silmäyksellä. Niin kuin siinä, että tämä on valtava rotta ei olisi tarpeeksi, on tämä täysin karvaton päästä varpaisiin. Tällä on vaaleanpunainen, ryppyinen nahka, eikä se todellakaan näytä olevan tarkoitettu olemaan paljaana. Paikoin velton nahan läpi erottuu myös sinertäviä verisuonia, jotka eivät paranna näkymää hiukkaakaan. Lisäksi tämä on jokseenkin pulleansuuntainen - muttei hyvällä tavalla, kuten esimerkiksi vanha, hiljalleen leveyttä kasvava herra, vaan kuin melkoisen heikkoon kehikkoon roikkumaan ripustettu säkki ihraa. Se on muutenkin hyvä tapa kuvailla tätä: rotanmallinen, kyyristelevä, ryppyinen ja kelmeän vaaleanpunainen ihrasäkki, jossa ei ole yhtään mitään mukavaa. Onkin onni jokaista näkevää kohtaan, että rotta tapaa kylmää kestämättömän nahkansa ansiosta kääriytyä kaapuun - järkeä tämä ei sentään rumuudellaan vie, mutta paha maku näystä kyllä jää suuhun. Rirkst kuuluu kulttimaiseen yhteisöön, joka nimittää itseään nahkavelhoiksi. Nahkavelhot ovat kaikki rialeita, rottaihmisiä, jotka syystä tai toisesta syntyvät kaljuina. Tätä kaljuutta pidetään merkkinä siitä, että he ovat seuraamansa jumalan valittuja, joiden tulee raivata tie tälle synkälle mahdille. Nahkavelhoista tietää hyvin harva, ja vielä harvempi haluaisi tietää, sillä kaljut hirvitykset tapaavat vaientaa jokaisen, jonka näkevät uhkana. Koska näistä kaljuista rotista ei tiedetä oikeastaan mitään, on niistä vaikea kertoakaan. Joskus niitä vain ilmaantuu, mutta tavallisesti niihin suhtaannutaan vain rumina rottaihmisinä, aivan yhtä yhdentekevänä saastana, kuin muihinkin kaltaisiinsa. Muutama tarkka kulkija osaa kuitenkin kertoa, että moisien kauhistusten näkeminen povaa pahaa onnea. Taikuuttakin niiden kerrotaan hallitsevan. Luonteeltaan Rirkst on kaikin puolin ikävä olento. Kalju rotta ei yksinkertaisesti tunnu ymmärtävän sellaisia asioita, kuin ystävyys tai vaikkapa empatia - ne tuntuvat kokonaan puuttuvan. Tämä on myöskin hyvin kiihkeä uskontonsa kannattaja ja toimittaa lukuisia pyhiä menoja, joista jotkut vaikuttavat täysin tuulesta temmatuilta. Rotalla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia käydä pilkkaamaan muita uskontoja, ellei sitten joutuisi siitä hengenvaaraan. Tämä on myöskin juonikas, manipuloiva ja kekseliäs. Kuva: i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Skinwizard1.jpg
|
|