|
Post by R.C. on Aug 27, 2006 0:40:51 GMT 3
Verisen yhteenoton uhkan häälyessä näinä päivinä linnoituksen yllä, ja sen varjon synkentämän sotaväen kiiruhdellessa jo suuntaan jos toiseenkin saleissa ja käytävillä, näytti jollakulla sentään olevan hauskaa: Renard Seresmo, tai ’Ren-kulta’, kuten moni neitonen häntä nimitti, käyskenteli tänäkin aamuna leppoisasti suuren salin syrjämillä, tavanomaisen ihailijajoukkonsa saartamana. Tälle salskealle, tyylikkäästi mutta rennosti mustaan pukeutuneelle miekkoselle tuntui linnan tuorein kriisi tulleen kuin tilauksesta. Kun tarvittiin sotilaita, sopi käydä esipihan parakeissa asuvia arpinaamoja hakemaan, vaan kun tarvittiin sankareita, oli kaikin puolin komea keikari tähän mies paikallaan. Lienikö tarpeen kysyäkään, kumpia naisväki mieluummin katseli? ”Voi urhea Renard, ettekö kertoisi meille vielä siitä, miten voititte sen kammottavan vallihaudassa lymynneen vesihirviön?”, kujersi sievä neito hänen oikealta puoleltaan. ”Ren-rakkaani, ettehän jätä minua nyt hetkeksikään yksin? Tämä kauhea sota pelottaa niin kovin...”, sirkutti nuori aatelisnainen miehen vasempaan käsivarteen ripustautuneena. ”Ren-kulta, lupaathan tulla täksi yöksi huonettani vartioimaan? Vihollisen kätyrit suunnittelevat varmasti kaikessa salassa sieppaamistani!”, kuiskutti kolmas vihjaillen aivan hänen korvansa takaa. Lopuiltakin ympärille kerääntyneiltä ylhäisöneidoilta sateli samanmoisia toiveita ja kommentteja. Mies naurahti huvittuneen itsevarmasti ja haroi hieman hapsottavia, mustia etuhiuksiaan, vilkaisten samalla syrjäkarein ja arvioiden takaansa supisseen neitosen ulkomuotoa. Kohta hän selvitti kurkkuaan ja kajautti kuuluvasti ja mahtipontisesti: ”Pelko pois, rakkaat leidit, voinhan vakuuttaa, ettei teillä ole mitään hätää kun minä olen täällä. Olen taistellut pahempienkin vastustajien kanssa kuin nuo kurjat tuolla ulkona. Lady Ravenna tässä mainitsikin vesihirviön, joka...”, aloitti keikari sulavasanaisesti ja jatkoi tästä eteenpäin tarinaa, joka oli tullut näinä päivinä jo useampaankin otteeseen kerrattua, vaan johon hameväki ei tuntunut koskaan kyllästyvän. Renard oli vaihteeksi jopa hieman laittautunut. Hän oli ajanut tavanomaisen parransänkensä ja sitonut pitkänpuoleiset, pikimustat hiuksensa hienolla, mustalla silkkinauhalla niskansa taa. Kenties kiehtovin piirre miehessä olivat hänen eriväriset silmänsä, joista toinen oli hailakansininen kuin talvinen taivas, toinen pikimusta kuin pimein yö. Kiiltävänmusta korppi, jonka olallaan nähtiin tavallisesti istuskelevan, näytti kyllästyneen naisväkeen ja lentäneen vaihteeksi muualle. Keikari itse tosin tiesi kyllä tarkkaan, minne. Salin kaikki muut miehet saattoivat yhteisvoimin vihata häntä, mutta harva arvasi kuitenkaan, ettei Renard Seresmo ollut vain mikä tahansa turhanpäiväinen naistensankari ammatiltaan.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Aug 27, 2006 20:20:46 GMT 3
Yksi keikarin potentiaalisista vihamiehistä (joskaan ei siitä itse tietoisena) asteli ripein askelin saliin. Hahmo oli pukeutunut täysin mustaan vaatekertaan, ja vaikuttikin jollain oudolla tavalla vaikuttavalta saapastellessaan viitan helmat hulmahdellen saliin. Huppunsa tuo oli vetänyt kasvojensa peitoksi, jättäen kuitenkin jonkinlaisen varan, jottei näkökenttä tyystin minimaaliseksi kutistuisi.
Peremmälle astellessaan tuo katseli ympärillensä, paljon väkeä oli liikenteessä vaikka oli vasta aamu. Tuon katse viivähti tovin jos toisenkin pidempään noissa nais ihmisissä, jotka piirittivät yhtä mieshenkilöä. Joka paikkaan mahtui naistennaurattajansa, tuumi tuo mielessään astellessaan etemmäs, kohti muuta sekalaista väkeä. Nyt täytyisi keksiä keino selvittää tuon mystisen portin tai jonkin sen kaltaisen sijainti. Kellarin käytävillä kun ei varsinaisesti opastekylttejä ollut näkynyt. Paras siis kai istahtaa aloilleen yhteen pöydistä ja pitää korvansa auki. Ensin kuitenkin tarjoilutiskille.
Tiskin luona oleskeli myös väkeä, ja mies saikin tovin odotella, ennen kuin sai ilmoittaa tilauksensa. "Tuopillinen olutta ja leipä. Mahdollinen sotatila vaatii kunnon aamiaisen.", lausahti mies tiskin takana tilauksia täyttävälle tarjoilijattarelle, jonka huulille pääsi pieneksi hetkeksi hermostunut hymyntapainen tilaajan oudonlaisesta äänenkäytöstä johtuen. Vieressä tiskiin nojaava ruma ja rispaantunut palkkasoturilta vaikuttava mieshenkilö mulkaisi itsensä tarkoin vaatteilla verhonnutta katanan kantajaa kulmansa alta hieman hämillään, mutta kääntyi pian takaisin omien asioidensa puoleen.
Tilauksensa saatuaan ja maksettuaan, poistui mies tiskin läheisyydestä, ja suunnisti hieman etäämmäs vallataksen yhden toistaiseksi tyhjän pöydän strategisesti hyvältä paikalta, johon saattaisi kantautua mielenkiintoisia otteita viereisissä pöydissä käydyistä keskusteluista. Muina miehinä tuo istuutui pöydän ääreen tyytyväisenä siihen, ettei kukaan ollut vielä osannut epäillä mitään omituista tuosta tulijasta, ja jos hyvin kävisi, ei epäilisi vastaisuudessakaan. Oluttansa tuo hörppi harkitusti, pieninä siemauksina syödessään leipää nälkäänsä keskittyen kuitenkin ensitilassa lähellä käytyjen keskustelujen kuuntelemiseen. Tällaisessa tilanteessa kannatti todellakin välttää liikaa oluella läträämistä.
|
|
|
Post by R.C. on Aug 28, 2006 12:06:24 GMT 3
Saatuaan hurjan tarinansa taas kerran päätökseen sattui mies parahiksi havaitsemaan salin laitamilla synkistelevän vanhemman aatelisherran, joka puristeli sievin silkkihansikkain puettuja nyrkkejään ja mulkoili häntä tavalla, josta saattoi päätellä jonkun läheisistä naisista olevan tuleva nuorikkonsa. Ikäerohan ei merkinnyt maksetuissa avioliitoissa mitään tässäkään linnassa. Leveä hymy kaartui keikarin kasvoille ja hänen silmänsä kaventuivat. Tässä sitä taas mentiin... ”Arvoisat leidit, suokaa anteeksi tämä pettymys, mutta lienee aikani taas käydä tarkistamassa, kuinka tilanne tuolla ulkona etenee. Linnan puolustuksessa tulee olemaan vakava aukko vailla asiansa osaavaa soturia.”, ilmoitti Renard pahoitellen ympärillään parveilevalle naisväelle, jonka kuiskutus vaihtui nyt yhteiseen huokailukuoroon. Erinäisistä vastaväitteistä huolimatta onnistui mies viimein karistamaan nuo neitoset kimpustaan ja kintereiltään, ja suuntasi askeleensa nyt röyhkeästi tuon kiukusta kiehuneen ylhäisömiehen eteen. ”Tuijotatte minua täällä sen verran suoraan, jotta ehkä teillä on jotakin asiaakin?”, tiedusteli keikari edelleen hymyillen, vaikka hänen äänensä oli kylmennyt suorastaan hyytäväksi. Renard vihasi muita miehiä kukaties yhtä paljon kuin nämä inhosivat häntä. ”Sinä senkin...senkin viheliäinen...”, puhisi keski-iän kynnykselle ehtinyt aatelisherra, vilkaisi lähellä partioivaan vartijaan ja tyytyi läiskäisemään silkkihansikkaansa lattialle miehen eteen, tapa jota keikari piti kerrassaan naurettavana. Toisaalta hän katsoi miehen olevan viittä vaille valmis vetämään miekkansa tässä ja nyt tuikatakseen sen hänen sisuksiinsa, mistä taasen olisi aiheutunut vain tarpeetonta hälyä muulle salille. Viesti meni aina perille vähemmälläkin. ”Siis taistelusalissa myöhemmin tänä iltana? Unohda todistajasi kotiin niin voimme jättää turhat etiketit sikseen.”, ehdotti Renard kiinteästi mieheen tuijottaen. ”Äläkä myöhästy, jotta ehdin tulevaksi yöksi vielä nuorikkosi sänkyyn.”, lisäsi hän virnistäen, kääntyi kannoiltaan ja asteli poispäin aika varmana siitä, että mies saapuisi paikalle, yksin.
(( EDIT: Hahmo on jättänyt Suuren salin ja suunnannut kulkunsa Aulan kautta linnanpihalle ( vuoro/ilmaantuminen vasta tulossa sinne ) ))
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Aug 28, 2006 20:25:26 GMT 3
Ensisijaisesti muiden keskusteluja kuuntelemaan keskittynyt mies oli jo ehtinyt toimensa oheessa syödä tilaamansa leivän, ja juoda suurimman osan oluestaan, joka tosin oli nyt jo ehtinyt lämmetä ja väljähtyä tuolle kyseiselle henkilölle kelpaamattomaksi.
Varsinainen tehtävänsä oli puolestaan onnistunut oikein hyvin. Eipä oikeastaan tarvinnut kuin keskittyä yhteen keskusteluun, niin sanat "portti" ja "kellari" esiintyivät melkoisen monessa lauseessa siihen malliin että tyhmempikin jo tajusi tämän merkityksen. Lisäksi tuo oli saanut selville muitakin mielenkiintoisia asioita, kuten sen, että linna joutuisi mitä todennäköisimmin lähipäivinä hyökkäyksen kohteeksi, ja että palkkasotureita, tai muuten vain kyvykkäitä tai halukkaita palkattaisiin mielellään linnan palvelukseen.
'Salakuuntelunsa' lomasta tuo oli myös pistänyt merkille tuonnempana salissa oleilleen keikarin pienen välikohtauksen hieman iäkkäämmän herran kanssa, mutta ei uhrannut tälle pienelle tapaukselle sen enempää huomiota. Tärkeimmät asiat ensin, siis ne josta maksetaan... Tai pikemminkin ne moraalin vaa'assa punnitut asiat, jotka oli päätetty ottaa hoidettaviksi. Sellaiset joista oli sovittu, ja joista oli annettu lupaus. Hahmo kaiveli taskujansa ja löysi tätä nimenomaista tehtäväänsä varten hankkimansa pienen paperilehtiön (tai siis pienen nipun paperiliuskoja, jotka oli langalla ommeltu yhteen yhdestä sivusta), sekä kynän. Ja sitten itse asiaan...
Mies nousi pöydästä työnnettyään sanan säilän soturin varusteet taskuihinsa, ja asteli sitten harkituin askelin läpi salin, kohti yhtä kellareihin vievistä ovista, jota muu väkikin tuntui hanakasti käyttelevän. Itse portin löytäminen ei todennäköisesti olisi enää hankalaa.
[Hahmo on siirtynyt Muinaisen Portin luo]
|
|
|
Post by spyrre on Aug 29, 2006 20:09:47 GMT 3
*Eräästä salin perällä olevasta sivukäytävästä saapasteli sisälle lyhyt, nuhruisenoloinen hahmo, silmäillen uteliaana ympärilleen kummallisten pörröisten, silmillä roikkuvien violetinväristen hiustensa alta.* "Pahus." *Laiha poika mutisi itsekseen pysähtyen takaraivoaan raaputtaen tarkastelemaan ympäristöään hiukan eksynein elkein. No, tämä paikka ei selvästikään ollut kellari, jonne hän oli ollut reittiään etsiskelemässä. Täällä sentään oli kuitenkin paljon elämää, ihmisiä ja muita olentoja parveili hiukan joka puolella keskustellen ja kohisten keskenään.
Hmm. No, taisi olla onni onnettomuudessa, purppurapää pohti itsekseen. Se hassu koira-olento käytävällä oli kertonut hänelle hiukan tapahtumista, mutta täällä voisi varmaankin kuulla kaikenlaista hiukan syventävämpääkin aiheesta jos vain pitäisi korvansa auki vähän aikaa. Nuorukainen silmäili hetkisen arvioivasti ympärilleen, alkaen sitten maleksia matalaa profiilia pitäen lähemmäksi lupaavalta vaikuttavaa, keskenään asioista väittelevää ja päivittelevää pientä aatelisporukkaa pyrkien parhaansa mukaan kuulemaan mitä noilla oli sanottavanaan tästä meneillään olevasta aiheesta. Mikä aarre kellarissa oli ja miten se sinne oli joutunut? Oliko "avain" jo löydetty? Entä minkä pahuksen takia portit oikein oli suljettu? Oliko meneillään sittenkin jotakin vaarallista? Ehkä edes joku näistä Spyron mielessä myllertävistä kysymyksistä saisi edes jonkinasteisen vastauksen näiden juorukellojen ja miksei muidenkin lähistöllä oleskelevien juttuja kuuntelemalla.*
|
|
|
Post by spyrre on Aug 31, 2006 18:50:59 GMT 3
*Noiden salissa parveilevien rupattelijoiden kuuntelu tuotti tuottikin purppurapään kaipaamaa tietoa, mutta hänen kuulemansa asiat olivat omiaan herättämään melkoista levottomuutta. Toki aarteesta oli juttua paljonkin, kaikkia paikallaolijoita kiinnosti selvästi avaimen löytäminen sekä aarre itse (sekä tietysti sen kahmiminen omiin taskuihinsa jos mahdollista) mutta toinen selvästi esille noussut seikka ei ollutkaan enää niin mukavaa kuultavaa. Linnoituksen ulkopuolelle oli ilmeisesti kerääntynyt jos jonkinmoista hyökkääjää ja öykkäriä tuon kellarissa mahdollisesti piileksivän aarteen houkuttelemana ja pirulaiset parveilivat nyt lähistöllä oletettavasti sisään hyökkäämistä suunnitellen.
Spyro perääntyi hiukan kauemmas keskustelijoista keräilemään ajatuksiaan, pienen hiljakseen syvenevän rypyn ilmaantuessa purppurapään otsalle. Hyökkääjiä? No, sehän selitti minkä takia portit oli suljettu... ehkä sittenkään ei ollut niin paha juttu olla suljettuna näiden muurien sisäpuolelle, ulkona voisi käydä äkkiä varsin rumaksi jos jäisi noiden pahuksen aarretta himoavien öykkärien jalkoihin. Tosin, tuskin ne satunnaisia ohikulkijoita hätyyttämään vaivautuisivat jos aarre oli se mikä niitä kiinnosti, mutta täällä sisällä linnassa oleminen voisi osoittautuakin vaaralliseksi jos hyökkääjät pääsisivät jotenkin mystisesti sisälle.
Poika puraisi alahuultaan levottomana, eikä voinut taaskaan olla tuntematta, suurta, kasvavaa turhautumista. Ja taaskaan hänestä ei olisi yhtään mitään hyötyä vakavassa tilanteessa. D´allan ja Kissakin olivat kateissa. ...olisikohan väijyksiin asettautunut armeija suurikin? Muurit olivat paksut. Ehkä ne eivät kuitenkaan onnistuisi tunkeutumaan riehumaan sisätiloihin. Purppurapää pohti asiaa hetkisen kulmat kurtussa, vilkaisi sitten ympärilleen ja suuntasi askelensa ulos salista. Muurin harjalta varmasti näkisi hyvin ulos, ehkä siitä olisi mahdollista saada hyvä käsitys kuinka vaarallinen tilanne olisi.*
((Spyro suuntaa siis kulkunsa muureille.))
|
|
|
Post by iiris on Aug 31, 2006 21:22:07 GMT 3
(("hahmoani" ei tarvitse huomioida))
*Tiskin edessä oli norkoilut mies jo pitemmänkin aikaa, jonka edessä oli pikkuhiljaa tyhjät tuoppilasit lisääntyneet. Miehen vieressä olevat tuolit olivat pitkän aikaa tyhjillään, luultavasti sen takia koska hän haisi vahvasti hielle. Rasvaiset mustat hiukset peittivät miehen kuluneet ja arpiset kasvot, ja välillä kun mies röhähti nauruun, hänen virnistyksen omainen hymy paljasti rosoiset hampaat. Hänen silmät olivat hyvin verestävät, ja niiden alla olivat tummat silmäpussit. Miehen juotuaan taas yhden tuopeistansa loppuun, hän pyyhki sänkistä naamaansa hihaan. "Yksi tuoppi" mies sanoi, ja sai olla aika taitava jos tuon ymmärsi. Tarjoilijatar ei täysin saanut selvää miehen puheesta, mutta tiesi mitä tämä tarkoitti. "Chor, tuo oli luultavasti kymmenes tuoppi. En anna enempää ennen kuin olet selvittänyt pääsi" tarjoilijatar sanoi ja otti Chorin tyhjät lasit pois tiskiltä. Tämän jälkeen tuli kännistä sadattelua mieheltä. "Pah. No jos en tuoppia saa, niin ainakin istun tässä" Chor murahti ja jäi paikalleen.*
((Chor ei ole varsinainen hahmoni, mutta hänen on hyvä olla täällä koska hän liittyy Lydiaan))
|
|
|
Post by iiris on Sept 1, 2006 19:12:05 GMT 3
[Lydia saapui Muinaiselta portilta]
*Lydia saapui vilskeeseen, ja katsoi ympärillensä jos täältä olisi mahdollista löytyä ruokaa. Lähellä näytti olevan tiski, jolle Lydia sitten suuntasi. Hän odotti että tarjoilijatar oli saanut ensimmäiset asiakkaat pois alta ja kysyi sitten,* "Olisiko eilisiä leipiä?" *Lydialla ei ollut hääppöisesti rahaa, joten oli ihan hyvä säästää sitä pienissäkin asioissa. Hän katsoi ympärillensä, minkälaisia persoonia salissa oli. Lydian sisukset tekivät voltteja, kun hän huomasi Chorin istuvan vähän matkan päästä hänestä.* "Voi helkatti!!" *Lydia sanoi mielessään.* "Toivottavasti hän ei ole vielä nähnyt minua" *Lydia toivoi ja laittoi hupun päänsä päälle. Tarjoilijatar toi Lydian eteen sämpylän, jonka sisällä oleva salaatin lehti ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.* "Kiitos. Paljonko tämä maksaa?" *Lydia kysyi, jolloin nainen pudisti päätäänsä.* "Ei mitään, senkun otat sen" *tarjoilijatar sanoi. Lydia kohotti kulmiaan,* "Kiitos" Lydia sanoi ja haukkasi sämpylää.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 1, 2006 22:15:12 GMT 3
*Tiskille asteli myös suurehko, noin miehenkorkuinen siniharmaa koiraihminen, jolla kulki selässä päälaelta tuuhean hännänpäähän tummansinisiä raitoja. Monet väistyivätkin kauemmas, kun tuo lihaksikas köriläs saapui tiskille.* "Tortilla ja lasi vettä." *Koiraihminen sanoi jyrähtävällä äänellä.* "Jos maksaisitte edellisetkin velkanne, hyvä herra." *Baarimikko sanoi, mutta nähtyään körilään murhaavan mulkaisun hän jatkoi:* "Öh, unohdetaan velat tälläkin kertaa ja laitetaan vaikka puoleen hintaan." *Koiraihminen kaivoi tummansinisten polvihousujensa taskusta vaaditun rahasumman ja iski rahat pöytään.* "Tattis" *Hän murahti ottaessaan ruokansa tiskiltä ja astellessaan tiskin edessä olevalle tuolille.
Köriläs oli nimeltään Andromeda ja luonteenlaadustakin olisi voinut sanoa, että häntä ei kannattanut ärsyttää. Andromeda oli onnistunut livahtamaan linnaan heti, kun oli kuullut huhut ja olikin oikeaan aikaan linnassa, sillä seuraavana päivänä Andromedan tulon jälkeen oli linnan portit suljettu. Köriläs oli ennen aarteenetsintää ollut eräässä rosvojoukossa toisiksi korkea-arvoisin. Kun Andromeda oli salakavalasti surmannut johtajan, hän kruunasi itsensä rosvopääliköksi ja johti joukkionsa rikkauksiin. Lopulta (katala kun oli) Andromeda katosi mukanaan suurin osa ryöstösaaliista, kuten aseita ja aarteita. Ryöstelyä hän oli jatkanut yhä, kunnes oli kuullut eräässä majatalossa huhun suuresta aarteesta. Nyt Andromeda oli vannonut löytävänsä aarteen, ryöstämällä aarteen löytäjältä tai avaimen ennen aarteen löytymistä. Kiero hän siis oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Mutta kukaan ei saanut tietää tämän menneisyyttä tai koko nimeä, Andromeda Kavala.*
|
|
|
Post by iiris on Sept 2, 2006 20:42:55 GMT 3
*Siniharmaa koiraihminen oli Lydian onneksi vienyt kaiken huomion itseensä, jopa Chorinkin. Lydia sujautti loput sämpylästään suuhunsa, jolloin posket vähän pullistuivat. Hän sai juuri nielastua sämpylän loput, kun joku otti hänen käsivarrestansa kiinni. Lydia kääntyi katsomaan kuka se oli.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 5, 2006 14:41:50 GMT 3
*Andromeda söi hiljaa tortillaansa ja mulkoili kaikkia häntä tuijottavia erittäin ilkeästi. Joku utelias käveli hieman lähemmäksi, mutta köriläs vain ärähti ja utelias vetäytyi salamannopeasti syrjään.
Myrkmeren aarteen ryöstämisessä saattoi tarvita rosvojoukkiota. Suurta sellaista. Kunnon suunnitelmakin olisi tarpeen. Andromedan ollessa rosvopäällikkönä, oli heillä kunnon suunnitelma. Eräs valkoinen, pystykorvainen koiraihminen, oikein suloisen näköinen, nimeltään Capella, hyppäsi varomattomien kulkioiden eteen ja teeskenteli eksynyttä. Kun uhrit alkoivat kertoa parasta kulkureittiä vaikkapa lähimmälle majatalolle, niin Andromeda johdatti muut hyökkäämään takaapäin. Hyökkäyksen jälkeen oli kaikki arvoesineet helppo kerätä ryöstetyiltä. Houkutuslintu saattaisi olla hyvä idea tässäkin, mutta edellisen rosvojoukon luo olisi turha palata.
Silloin Andromeda näki erään tytön, joka voisi olla mukana ryöstössä. Ehkä kannattaa kysellä ensiksi hieman tietoja, kuten onko tämä saanut selville, onko avain löytynyt vai ei, ja jos on, niin kuka sen on löytänyt? Köriläs saapasteli tytön luo ja tarttui tämän käsivarresta kiinni ja kysyi:* "Voiko sinulta saada tietoja?"
((Sori että kesti, mutta tajusin vasta nyt, että kaikki muut on lähtenyt.))
|
|
|
Post by iiris on Sept 5, 2006 21:30:03 GMT 3
((mulla jäi teksti vähän vaiheeseen jota en huomannukkaan jatkaa. Ajattelin Chorin menevän Lydian luo, mutta eipä tuokaan haittaa ^^))
*Lydia kirosi mielessään kun huomasi että hänen kädestä tarrautuja oli se huomiota keräävä koiraihminen.* "Tietoja mistä?" *Lydia sihahti ja veti huppuansa verhoksi hänen kasvojen ja Chorin väliin. Hän ei nyt välittäisi jäädä miehen käsiin tällä hetkellä, mutta olisihan hänen luo mentävä jossain vaiheessa. Mutta luultavasti jos hän nyt kertoisi Chorille, mies lähettäisi Lydian samantien hakemaan aarteen kammiosta, ja ties mitä ansoja siellä voi olla.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 7, 2006 20:39:43 GMT 3
*Andromeda katseli, ettei kukaan kuunnellut, ja kuiskasi:* "Ensinnäkin, tiedätkö, onko avain löytynyt? Jos on, niin kuka sen on löytänyt? Entä onko sinulla tietoa, minkälainen aarre oven takana on?" *Andromeda katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt kenenkään vakoilevan heitä.*
((Tuli lyhyt... Mutta en keksi mitään sen suurempia lisäkertomuksia tilanteesta...))
|
|
|
Post by iiris on Sept 7, 2006 21:15:36 GMT 3
((minua se ei haittaa, itsekkään en joskus keksi kuin vain lauseen..))
*Lydia hätkähti kun kuuli koiraihmisen mainitsevan avaimesta. Hitto, tämäkin vielä.. Hän oli todella huono valehtelemaan. Edes pieni valkoinen valekaan ei ole mennyt läpi. Mutta sitten hän mietti tarkemmin.* "Jos osaan kertoa vastaukset, mitä minä hyödyn?" *Lydia kysyi ja tunsi että oli pian varmaan saamassa tilannettansa haltuun.*
|
|
|
Post by iiris on Sept 12, 2006 21:11:03 GMT 3
((Nova, ei millään pahalla mutta voisitko mahdollisimman pian laittaa tänne seuraavan tekstin?))
|
|