|
Post by submarine on Jan 27, 2008 2:36:52 GMT 3
Päivä kului, eikä mitään suuremmin tapahtunut. Aurinkokin alkoi jo laskea, ja muutamat jo huolestuivat. Asioita tutkimaan lähteneen joukon olisi pitänyt jo kaiken järjen mukaan palata, mutta näistä ei näkynyt jälkeäkään. Muutama kärsimättömämpi ja pahinta pelkäävä seisoskeli jo sillan luona, kuin vahtiminen olisi jotenkin tuonut joukon nopeammin takaisin. Nämä saattoivat vain värjötellä paikoillaan, eikä se oikeastaan hyödyttänyt mitään. Alkoi näyttää pahalta...
Ei ollut, kuin vajaa tunti pimeäntuloon, kun äkkiä sillan luota kuului hätääntynyt huuto. Kneri, joka halusi aina tietää vaaroista voidakseen tarpeen tullen juosta mahdollisimman lujaa vastakkaiseen suuntaan, avasi oven ja vilkaisi ulos ikkunasta. Näky, joka häntä odotti, oli vähintäänkin kauhistuttava. Oli jo aavistuksen hämärää, eikä rotta koskaan ollut pitänyt näköään mitenkään loistavana, mutta siitä huolimatta hän erotti hyvin kauempana siltaa kohti pinkovan joukkion. Miekkamiehet olivat kärjessä, ja näiden mukana oli pahasti kutistunut metsästäjien ryhmä. Jokainen juoksi henkensä edestä, ja syystäkin, sillä näitä ajoivat takaa hirvittävät, vääristyneet hahmot, jotka vain etäisesti edes muistuttivat mitään ihmisentapaistakaan. Niiden verenhimoinen kiljunta kuului kylään asti. Ne olivat suuria ja laihoja, mutta kaikkea muuta kuin heiveröisiä. Niiden äänet saivat veren hyytymään. Kneri alkoi äkkiä harkita uudelleen kantaansa jumalanpalvontaan, etenkin koskien kaikenlaista sen antamaa suojaa ja siitä luvattua hyvää kuolemanjälkeistä elämää.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 27, 2008 12:22:04 GMT 3
Destiny oli saanut piirrustuksensa jo valmiiksi ja laittoi lehtiön taskuunsa.Eikö joukon jo pian pitäisi tulla takaisin?Nainen ei voinut kieltää olevansa huolestunut,hänestä kaikki elämä oli tärkeää,eikä nainen toivunut niiden miesten kuolevan.Ihmisiä seisoi jo jonkun verran sillan luona,odottamassa sotureita saapuvaksi.Tosin ei seisoskeleminen asiaa mitenkään auttanut..
Ilta alkoi jo pikkuhiljaa pimetä.Nainen kulutti aikaansa mietiskelemällä,mutta puuhan katkaisi pelästynyt huuto.Destiny ponkaisi seisomaan ja ryntäsi ikkunan luo,missä rottakin oli.Hyvä luoja,mitä nuo olivat?Miekkamiehet ja muutama metsästäjä juoksivat siltaa ja kylää kohti.Näitä ajoivat takaa kauhistuttavimmat olennot,mitä nainen oli ikinä nähnyt.Suuria ja laihoja,muodoiltaan vääristyneitä ja nuo olennot muistuttivat etäisesti ihmistä.Niiden selkäpiitä karmivat äänet saivat naisen värisemään.Destiny lausui nopeasti mielessään hiljaisen rukouksen,oman ja muiden hengen puolesta.Sitten hän katsoi kauhistunein silmin rottaa."Sattuuko sinulla olemaan mitään käsitystä,mitä piruja nuo ovat?"Nainen kysyi,toivoen että toinen tietäisi.Mutta nainen itse tiesi,että nuo olennot eivät olleet hyväntahtoisia.Niiden aikeena oli ilmeisesti tappaa,jokainen olento paikalla.
|
|
|
Post by submarine on Jan 27, 2008 14:09:16 GMT 3
Kneri ei viitsinyt edes vastata, hänellä ei ollut aavistustakaan eikä suuremmin halua käydä edes miettimään asiaa. Muutama muita järkevämpi kyläläinen juoksi jo ympäri kylää ja karjui varoituksia. Kauhustaan huolimatta muutamat näyttivät myös etsivät käsiinsä mitä tahansa aseiksi kelpaavaa. Miekkoja tai muita todellisia tappokaluja ei ollut kenelläkään, mutta talikot, nuijat, kirveet ja soihdut olivat kaikkien ulottuvilla. Kukaan väestä ei tietenkään ollut oppinut kummoisiakaan taistelutaitoja, mutta nyt oli koti uhattuna, eikä muita vaihtoehtoja ollut. Muutamat juoksivat pakoon, mutta suurin osa tarrasi tuimana aseeseen. Kuolema odottaisi kuitenkin, jos jotain ei tehtäisi.
Leukapuoli rial tuvassa näytti äkkiä päätyneen hyvin samoille linjoille, kuin kylänväki. Rotta ilmestyi huoneesta suuren, rujon kirveen kanssa. Tämä ei selvästikään aikonut jäädä paikoilleen, vaan ryntäsi ulos ovesta ase tanassa, valmiina rikkomaan kalloja ja katkomaan raajoja. Kneri sen sijaan aikoi pysytellä juuri siellä, missä olikin. Siitäkin huolimatta sormet kiertyivät veitsenkahvalle. Oli sentään pieni lohtu tietää, että käden ulottuvilla oli jotakin, jolla voisi tarpeen vaatiessa survaista ahdistelijaa muitta mutkitta kurkkuun. Pakeneva joukko oli jo lähellä siltaa, ja aivan näiden kintereillä juoksivat hirviöt...
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 27, 2008 17:08:41 GMT 3
Destiny katseli lähestyviä hirviöitä.Rotta ei vastannut kysymykseen,luultavasti se ei tiennyt,mitä nuo olivat.Useimmat ihmiset tarttuivat talikkoihin,kirveisiin ja vastaaviin,jotkut lähtivät pakoon kauhuissaan.
Nainen katsoi ympärilleen mökissä ja huomasi leukapuolen rotan lähtevän suuren kirveen kanssa ulos,ilmeisesti hyökätäkseen noita olioita vastaan.Destinyä kammotti ja pelotti.Jalat olivat keitettyä spagettia,johtuen kauhusta,joka otti hitaasti,mutta varmasti otetta hänestä.Nainen veti vyöltään tikarin.Se oli hyvin terävä ja siinä oli joitain kaiverruksia.Se olisi hyvä puolustukseen,mutta hyökkäykseen ei välttämättä.Destiny päätti ainakin toistaiseksi olla sisällä,koska siellä hän koki olevansa jokseensakin turvassa.Ainakin tällä hetkellä...
|
|
|
Post by submarine on Jan 27, 2008 17:42:31 GMT 3
Pakeneva joukko saavutti sillan vain muutamaa hetkeä ennen hirvityksiä, jotka juoksivat sen perässä kuolaavat kidat kiljuen ja julmat, ruosteiset miekat ilmaa silpoen. Ne halusivat tappaa, repiä pakenijat kappaleiksi, verenhimo kaikui niiden eläimellisistä rääkäisyistä. Takaa-ajajat pystyivät jo melkein hipomaan miesten selkiä, kun näiden jalat lopulta tavoittivat sillan puisen pohjan. Se oli, kuin merkki, sillä yhtäkkiä molemmat miekkamiehistä pyörähtivät ympäri ja survaisivat miekoilla aivan perässään ryntääviä hirvityksiä. Ne koettivat sohia miekoillaan yllätyksestä älähtäen, mutta saivat kumpikin haavoja - eivät kuitenkaan kuolettavia. Seuraavassa hetkessä oli rottakin sillan päällä ja ryntäsi päin lähintä, heiluttaen kirvestään tappavaan tahtiin lähintä hyökkääjää kohti. Lovinen terä isku petoa ja jätti avohaavan, joka sai sen ärisemään raivosta ja kivusta. Muutama kyläläinenkin ryntäsi jo talikoin ja nuijin hirviöiden kimppuun. Taistelu oli sekasortoista, aseet etsivät lihaa, löysivät sitä ja vuodattivat verta. Silta värjäytyi punaiseksi ja mustaksi, kun sekä ihmisten että epäsikiöiden elämänneste virtasi. Kukaan ei ollut vielä kuollut, mutta olisi vain ajan kysymys, ennen kuin ensimmäinen tuskanhuuto kaikuisi. Melu huumasi korvia.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 27, 2008 20:41:59 GMT 3
Destinyn jo valmiiksi särkevää päätä särki kahta kovemmin,kun taistelu alkoi."Voihan piru."Nainen ähkäisi ja kuuli huudot,älähdykset ja miekkojen kalkkeen.Nainen päätti ettei sisällä kyhjöttäminen asiaa auttaisi.Hän juoksi ulko ovella ja astui pihalle.
Nainen haistoi nenässään veren.Sillalla käytiin taistelua.Destinyn silmät salamoivat vihasta noita olentoja kohtaan ja hän karjaisi kovaa ja korkealta,lähtiessään kyläläisten avuksi.Nainen juoksi sillalle ja väisti viimehetkellä erään olennon suuren miekan.Hän kohotti tikarinsa ja sohaisi miekan omistajaa silmään.Tämä karjaisi ja sen silmästä vuoti mustaa verta.Mutta se näki hyvin toisella silmällään ja huusi korviavihlovasti,huitoen miekallaan.Nainen väisteli parhaansa mukaan,mutta pian vihlova kipu tuntui kädessä.Olento oli onnistunut vetämään syvän haavaan käsivarteen ja verta valui.Destiny älähti ja sohaisi tikarillaan niin tarkasti kun pystyi,osuen olennon toiseenkin silmään.Siitäkös tuo kimpaantui.Epäsikiö huitoi kuin järjetön ja nainen kompastui,kaatuen selälleen.Ja valtava miekka lähestyi..
|
|
|
Post by submarine on Jan 27, 2008 22:01:22 GMT 3
Miekkamiehet, jotka seisoivat jokseenkin koko taistelun keskellä, iskivät molemmat karjuen ahdistamansa hirviöt hengiltä, iskien taidokkaasti ohi näiden puolustavista miekoista survaisten miekkansa rääkyviin irvikuviin. Veri lensi ympäriinsä ja vääntelehtivät, tuskasta rääkyvät olennot kaatuivat itseään pidellen maahan. Se ei ollut kaunista tai jaloa, vaan pelkkää tappamista. Maassa sätkivät olennot kuolivat aivan yhtä tuskaisesti, kuin ihmisetkin. Toinen miekkamiehistä rynnisti jo kohti seuraavaa hirvitystä, mutta toinen joutui kiskomaan miekkansa irti oman vastustajansa sisuksista, eikä siksi voinut rynnätä seuraavan kimppuun. Omalla tahollaan leukapuoli rotta torjui kirveenvarrella kohti heilahtaneen miekan ja painoi voimalla vastaan, jotta hirvitys ei olisi voinut pujauttaa miekkansa sen ylitse tai alitse. Kurluttavan ärjäisyn saattelemana rial iski epäsikiötä kirveenperällä kasvoihin ja potkaisi polveen niin, että rusahti. Hirviö karjaisi tuskasta, mikä antoi rotalle hyvän paikan upottaa koko raskas kirveenterä sen päähän niin, että se halkesi kuin kurpitsa. Musta veri roiskui ympäriinsä ja olennon haljenneesta kallosta paistoivat sen osittain murskautuneet, kelmeät aivot - ainakin sen jälkeen, kun rial käänsi pakolla aseensa irti. Ruumis sätki hetken jostakin katoavasta elämänvimmasta samalla, kun taistelun äänet kajahtelivat ympärillä.
Kylänväki ja jäljelle jääneet metsästäjät taistelivat omilta osin urheasti, mutta näiden tottumattomuus taistelemiseen paistoi karvaasti läpi, sillä tottumattomasti huitovat miehet - ja naisetkin - eivät kyenneet kunnolla mitään tappamiseen selvästi tottuneille, kauhistuttaville hirvityksille. Kolme kyläläisistä hakkasi yhtä ainoaa hirviötä, eikä se saanut, kuin yhden lujan iskun olkaansa. Se tosin ei itse kyennyt myöskään upottamaan miekkaansa kyläläisiin huitoessaan hurjasti kohti tulevia lyöntejä. Eräs kyläläisistä kuitenkin huusi jonkinlaisen valtavan raivon vallassa, kun näki, kuinka eräs hirviöistä aikoi surmata maahan kaatuneen naisen, ja iski silmät raivokkaasta huumasta muljahdellen talikollaan sitä kaulaan niin, että sen kaula murtui kuvottavan rusahduksen saattelemana. Olento putosi maahan, kuin säkki perunoita. Jostakin taistelun keskeltä kaikui tuskaisa kirkaisu, kun jokin hirviö onnistui survaisemaan miekkansa jonkun vatsaan, lopettaen tämän taistelun heti. Oli mahdotonta sanoa taistelun sekasorrossa, kuka se oli ollut. Ensimmäinen ihminen kaatui kuolleena maahan - kenties vasta yksi monista.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 27, 2008 22:26:39 GMT 3
Destiny ajatteli jo loppunsa tulleen,kun karjuva olio lähestyi.Yhtäkkiä nainen saikin huomata että olento makasi maassa kaulansa murtaneena.Eräs kyläläisistä oli lyönyt sitä talikolla.Nainen nousi seisomaan,välittämättä käsivarresta säteilevästä kivusta.Kaikki näkyi kahtena hetken aikaa ja hän oli vähällä pyörtyä.Hetkenpäästä huimaus lakkasi.Ympäriltä kuului taistelun ääniä.Verilammikoita oli kaikkialla.Destiny repäisi puserostaan riekalaan ja sitoi sen nopeasti kätensä ympärille tyrehdyttääkseen verenvuodon.Sitten nainen hyökkäsi vimmalla lähimmän hirviön kimppuun.Hän oli,toisin kuin nämä kyläläiset taistellut jonkin verran,vaeltajana täytyi osata taistella muuten oli kuollut.Tapa tai tule tapetuksi,lause pyöri naisen mielessä.Hän vihasi tappamista,mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa.Hirviö oli ketterä,mutta vihainen Destiny vieläkin ketterämpi.Hän iski tarkasti ja nopeasti.Ensin silmät ,sitten tikari sydämestä läpi.Olento kaatui maahan päästäen tukahtuneen korahduksen ja kouristeli hetken ennen kuolemaansa.Nainen auttoi parhansa mukaan kyläläisiä taistelussa,tikari pisti nopeasti ja äkkiarvaamatta.Mutta silti,homma ei tuntunut paljoa etenevän.
|
|
|
Post by submarine on Jan 28, 2008 0:20:11 GMT 3
Taistelu jatkui yhä vain armottomana ja raakana. Armoa ei saanut kukaan, ei edes huutaessaan, kaikki sellainen oli vain hyvä tilaisuus livauttaa ase kylkiluiden väliin tai silmään. Taistelun tuiskeen keskellä kumpikin miekkamies hyökkäsi jälleen uutta hirvitystä vastaan. Näiden suuret miekat survoivat läpi epätoivoisesti huitovien, jo vastustajiensa tappotyötä nähneiden hirvitysten ruosteisten kalpojen puolustuksesta. Toinen päästi kurluttavan rääkäisyn, kun miekka iskettiin kahvaan asti sen kaulaan, toinen kaatui polvensa varaan, kun sen toveri iskettiin säpäleiksi. Seuraava isku repi siltä sen koko pään irti. Rotta rynnisti jälleen kirves koholla seuraavaa epäsikiötä kohti. Isku oli viedä hirmulta jalat alta, ja se teki valtavan, rosoreunaisen avohaavan, josta suihkusi lisää mustaa verta. Raivosta ja tuskasta äristen se sivalsi omalla miekallaan kohti rialin suojaamatonta kättä voimalla, joka olisi varmasti repinyt raajan hajalle. Vain vaivoin rotan onnistui vetää kätensä sivuun.
Vaikka taistelu olikin verinen ja kaoottinen, alkoi kuitenkin näyttää siltä, että kyläläiset olivat voitolla. Eikä se oikeastaan ollut ihmekään, sillä heillä oli ylivoima. Mutta yksin kumpikaan joukko, niin tutkimaan lähteneet, kuin kyläläisetkään, tuskin olisivat voineet selvitä. Mutta nyt jo puolet tusinasta hirviöstä oli kaadettu, eivätkä loput näyttäneet mitenkään niin verenhimoisilta, kuin äsken. Kyläläiset itsekin huomasivat tämän, ja hyökkäsivät vielä hengissä olevia vastaan armottomasti ja raivolla. Ilmassa kaikui kuitenkin uusi kuolonhuuto, kun joku epäonnekas sai surmansa hirvitysten miekoista. Mutta se kostettaisiin, aivan varmasti kostettaisiin.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 28, 2008 13:18:29 GMT 3
Destiny iski ja iski tikarillaan ja hirviöiden veri roiskui.Nainen katseli välillä ympärilleen.Kyläläiset vaikuttivat olevan jo voitolla,hirviöistä oli yli puolet kaadettu.Nainen karjaisi ja iski käden ulottuvilla olevaa olentoa,osuen tätä käteen,saaden veren vuotamaan.Vieläkin hän mietti mielessään,mitä nuo olivat.Destiny kirosi hieman itsekseen huomatessaan paidanriekaleen kätensä ympärillä olevan kirkuvanpunainen verestä.Haava valui kunnolla ja toinen käsi oli käyttökelvoton.Nainen iski tikarillaan samalla taktiikalla:ensin silmät,hirviö sokeutui ja sitten tikari sydämeen.Destiny voi pahoin.Hän ei todellakaan pitänyt taistelusta,eikä verenvuodatuksesta.Nyt vain ei ollut vaihtoehtoa,eikä nainen halunnut katsoa vain sivusta.
|
|
|
Post by submarine on Jan 28, 2008 16:34:40 GMT 3
Puolustajien viimeinen rynnäkkö murskasi hirviöiden vastarinnan perusteellisesti ja lopullisesti. Ne, kuten takaa-ajetutkin, olivat jo valmiiksi juosseet itsensä melkein uuvuksiin, eikä niiden taistelutahtoa ollut ainakaan parantanut se, että pakoon ajetun, alamittaisen joukon sijasta vastaan olikin äkkiä tullut suoranainen ylivoima. Lisääkin kyläläisiä näytti saapuvan taloistaan, sillä sekä velvollisuus että voitolle pääsy kannustivat näitä. Ne kaksi hirviöistä, joita ei isketty kuoliaiksi, kääntyivät ympäri ja pakenivat huutaen. Niiden rohkeus oli isketty pieniksi pirstaleiksi, eivätkä ne aikoneet kuolla. Pakenevia ja kuolleita hirviöitä katselevat kyläläiset olivat hetken hiljaa ja ne, jotka olivat aikoneet lähteä viisaiksi käyneiden perään, pysähtyivät. Taistelu oli ohi, vaikka kaksi hyvää miestä, molemmat metsästäjiä, olikin tapettu julmasti. Jostakin yhteisestä ymmärryksestä kohosi hurraahuuto, ensin empivänä ja sitten riemukkaana. Taistelu oli ollut julma, nopea ja sekasortoinen, mutta nyt se oli ohi. Ainakin hetkeksi...
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 28, 2008 19:47:55 GMT 3
Destiny hurrasi villisti väkijoukon mukana,kahden viimeisen elossa olevan hirviön lähtiessä pakoon.Siten nainen kuitenkin tunsi huippausta.Veri valui haavoittuneesta kädestä,värjäten siteen punaiseksi ja Destiny lähti takaisn mökkiin,kun taistelu oli ainakin nyt hetkeksi päättynyt.Matkalla hän otti hieman joesta vettä pulloonsa.
Nainen avasi mökin oven ja laahusti sisään,istuen sitten takkinsa päälle.Hän otti paidanriekaleen pois kätensä ympäriltä,nähdäkseen miten pahasti oli käynyt.Destiny irvisti.Haava oli pitkä,ulottui kämmenestä kyynärpäähän.Lisäksi se oli aika syvä.Onneksi kuitenkaan mikään iso valtimo ei näyttänyt vahingoittuneen,mutta kivulias haava oli..Mitäs se rotta puhuikaan että osasi jotain parantajan hommia?nainen mietti.
|
|
|
Post by submarine on Jan 28, 2008 20:50:01 GMT 3
Kyläläisjoukko seisoi nyt aloillaan ja katseli ympärilleen. Hetken huuma oli laantunut, eikä jäljellä ollut kuin pelkoa ja kysymyksiä. Mitä olennot olivat? Miksi ne olivat hyökänneet? Mitä tämä kaikki oikein tarkoitti? Muutama tutki nyt ruumiita, joista oli taistelun aikana ollut mahdotonta saada kunnolla selvää. Ne olivat rumia, vääristyineitä olentoja, ikään kuin ihmisiä, mutta ei kuitenkaan. Ne olivat kaikki pitkiä, lihaksikkaita ja saastaisia. Joillakin oli sarvia, toisilla valtavat kidat, muilla muunlaisia vääristymiä. Ne olivat yhtä kaikki kammottavan näköisiä, jokainen niistä. "Kerätkää kaikki väki koolle niin, että kuulevat tästä", kylänväen johdon omaksunut miekkamies käski. "Siivotkaa ruumiit pois ja polttakaa ne. Tämä ei ole päättynyt tähän."
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 29, 2008 16:21:03 GMT 3
Destiny puhdisti nopeasti haavan veellä ja irvisti kivusta.Verenvuoto oli jo tyrehtynyt,joten rätti sai lentää pois.Nainen nousi hieman tutisten ylös ja katsoi ikkunasta.Jotkut kyläläiset tutkivat olentojen ruumiita.Näin kauempaakin näki,miltä olennot näyttivät.Kammottavan vääristyneiltä.Destiny käveli ovelle,avasi sen ja astui ulos. Nainen käveli lähemmäs kyläläisiä,juuri kun miekkamies käski kaikkia kokoontumaan.Destinyn mielessä pyöri miljoonia kysymyksiä.Mitä nuo olennot olivat?Miksi ne olivat hyökänneet?Nainen ei ollut koskaan nähnyt mitään noin kammottavaa.Niistä suorastaan huokui pahuus ja raakuus,kuolleinakin.Luoja,mitä tälle kylälle tapahtuu?
|
|
|
Post by submarine on Jan 29, 2008 17:50:37 GMT 3
Kneri tiesi jo nyt, että tästä eteenpäin kaikki olisi yhä vain huonompaa. Oli jo sanomattakin selvä, että tänne oli jämähdetty. Siihen ihmeeseen, että tässä olisivat olleet ainoat, mitä sitten olivatkaan, ei rotta uskonut hetkeäkään. Ties vaikka koko seutu kuhisisi tällaisia hirviöitä. Siinä koittaisi kuolema, jos nyt koettaisi mihinkään lähteä. Ensilumi tulisi varmasti pikapuoliin, eikä sen jälkeen ainakaan olisi asiaa yhtään mihinkään. Tämä tuntui jälleen suorastaan kirotulta, jollakin oli häntä vastaan jotakin, aivan varmasti. Vähintäänkin synkänpuoleisena Kneri lähti tuvasta kuuntelemaan, mitä mies aikoi sanoa. Kyllä hän sitä osasi jo aavistella, mutta parempi se oli kuitenkin kuulla nyt heti. Väkeä oli kerääntymässä paikalle, jota saatettiin etäisesti nimittää aukioksi; se oli jokseenkin keskellä, eikä siellä ollut taloja. Syystä tai toisesta kyläläiset olivat kylläkin keränneet sinne melkoisen kasan kiviä.
Miekkamies seisoi syystä tai toisesta kasatun kiviläjän päällä. Tämä oli vetänyt hikisen hattunsa pois päästään ja antoi lyhyen, mustan tukkansa nyt ottaa tuulta. Samanvärinen, lyhyt partakin otti, mutta liikkui lyhyydessään vielä hien jäykistämiä hiuksiakin vähemmän. Miehellä oli yhä miekka kädessä, sillä verisenä sitä ei voinut tuppeen työntää. Väki oli hiljalleen kokoontumassa paikalle. Oli hyvin selvää, että näitä ei miellyttänyt miehen päätös seistä kasattujen kivien päällä. Oli mahdotonta sanoa, miksi, mutta siitä silti nuristiin ja mutistiin. Kukaan ei kuitenkaan ollut halukas sanomaan mitään.
|
|