|
Post by trixie on Oct 30, 2006 11:49:56 GMT 3
(( Eli cutter tänne.. ))
Laakso oli sopiva paikka levätä, ehkä jopa leiriytyä yöksi. Arya oli matkannut pitkään, myös koko edellisen yön. Hiljalleen aurinkolasku oli alkanut värjäämään taivasta kultaisen ja purppuran kirjavaan sävyynsä. Haltia katseli vihreää nurmea, joka myöskin värjäytyi keltaiseksi. Samoin sen pikkuisen, ehkä juuri ja juuri metsäksi kutsuttavan puurykelmän lehvät. Voipuneena Arya otti vielä muutaman askeleen puiden alle ja valahti istumaan etsien nahkaista vesileiliään. Hiljainen kirous pääsi haltian huulilta kun tämä ei löytänytkään etsimäänsä. Yöstä tulisi pitkä. Tuulenvire tarttui mustiin, silkinsileisiin hiuksiin ja tummanvihreään haltiatunikaan. Arya sulki silmänsä ja antoi selkänsä ja päänsä painua kiinni puun runkoon. Hänellä ei ollut enää vettä. Laakson keskeltä kulkisi joki. Tasanne itsessään oli vain sen verran suuri, ettei Aryan olisi ennen aamunkoittoa kovinkaan järkevää lähteä vaeltamaan joelle. Hänellä oli aikaa enää muutama päivä ja matkaa jäljellä viikoiksi. Jos matkalle vain sattuisi sopiva kylä, voisi haltia varastaa jostain ratsun. Sillä rahaa hänellä ei ollut.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 30, 2006 18:56:20 GMT 3
Joku muukin piti laaksoa hienona paikkana, tosin hieman eri syystä. Tämä henkilö piti laakson kauneudesta, ja oli parhaillaan nousemassa tasanteelle, jotta näkisi näkymän paremmin. Häntä hymyilytti laakson maisema, jota tuo aina silloin tällöin pysähtyi katselemaan. Pian olisi hieman harmittavasti tosin jo pimeä, mutta miestä se ei paljoa haitannut. Olihan tuolla eräs tuon suunnitelemista lyhdyistä mukana, joka takuuvarmasti antaisi keinon kävellä valossa takaisin karavaanin luo. Aika älykäs yksilö tuo siis oli. Vaikka tuo ei huomannutkaan haltiaa, todennäköisesti haltia huomasi tuon kun tuo käveli tasanteelle alhaalta laaksosta. Mieshän tuo oli, ja jo sieltä vähän kauempaa haltian luota näki joitakin miehen mielenkiintoisia piirteitä. Jonkinlainen repuntapainen tuolla oli selässään, vaatteet enimmäkseen tummaa sinivihreää, viitta tosin tavallinen ruskea viitta. Jonkinlainen muistilehtiö tuolla oli myöskin kädessään, ja kynä. Jo kaukaa näki myöskin miehen punertavan tukan. Lähempää näkisi että miehen kasvonpiirteet olivat suhteellisen terävät, leuka pitkä, hymy leveä, ja vihreät silmät sangen syvällä kuopissaan, silmät joista kyllä huomasi myös miehen älykkyyden. Tukka oli myöskin hyvin hoidetun oloinen, kuten mies yleensäkin. Ei tuo miltään kovin aateliselta tai vastaavalta vaikuttanut, lähinnä tavalliselta ihmiseltä joka halusi pitää huolen itsensä ulkonäöstä.
((Tässä tätä))
|
|
|
Post by trixie on Oct 30, 2006 20:29:28 GMT 3
Tuulen mukana tuli pieni ääni, askeleet ruohikossa. Haltia avasi silmänsä ja paikansi tarkalla katseellaan ihmishahmon ja mutristi hieman veistosmaisia huuliaan. Arya ei luottanut helposti, ei etenkään ihmisiin. Ehkä juuri siksi oli Fëonin porttien avain annettu hänen haltuunsa. Haltia oli kyllä tiennyt, miten suuren riskin oli ottanut lähtiessään itse viemään sanaa Sílthrimiin, vuorihaltioiden kaupunkiin, että sotilaat olivat piirittäneet metsähaltiat. Aryan silmät olivat kirkkaat, mutta vihreät ja tummat kuin metsän varjot. Niiden valpas katse oli suunnattu tuohon vieraaseen kulkijaan ja hiljaa haltia odotti tulevaa, pitäen kätensä miekan kahvalla siltä varalta, että toinen oli vihamielisissä aikeissa. Nainen oli jo kovin väsynyt matkaamiseen ja taistelemiseen ja tiesi, että uupuneena tuskin voittaisi hyvää miekkailijaa. Arya saattoi vain toivoa, ettei tuo mies, kuka sitten olikin, ollut hänen vihollisensa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 31, 2006 19:24:26 GMT 3
Eipä tuo mies huomannut ollenkaan metsässä kykkivää haltiaa, eniten johtuen siitä että kauaa tuo ei ollut kävellyt, kun tuo kääntyi, ja istahti maahan, ihan vain ihailemaan maisemaa, ja pisti jalkansa risti asentoon. Pisti tuo repun maahan, otti sieltä eräänlaisen päähineen, eräänlaisen purppuraisen baskerin, ja pienen jonkinlaiseen suojakääreeseen käärityn leivän. Nopeasti tuo söi tuon leipänsä välipalaksi, jonka jälkeen pisti päähineen päähänsä (ihan vain jonkinlaisen alitajuisen vaikutelman vuoksi, luuli höpsö lakin parantavan kykyä tehdä mitä tuo parhaillaan teki), ja alkoi katsella vuoroin laaksoa, vuoroin muistilehtiötään, johon tuo raapusteli jotakin ylös. Tarkalleen sanottuna tuo piirsi jäljennöstä tuosta kauniista maisemasta, ja aika nopeaan tahtiin, ja silti onnistuen tekemään hyvää jälkeä. Taitava tuo mokoma oli tuossakin näköjään.
Toinenkin syy tuon nopeaan piirtelyyn oli kuin vain taidonäyttö, tuo ei halunnut silti ihan pimeään asti tuonne jäädä. Vaikka kunnolla pimeä tulisikin vasta jonkin ajan kuluttua, niin aivan tarpeeksi pimeä jotta ongelmia laakson hahmottamisessa tulisi melkoisen pian. Niin keskittynyt tuo oli ettei todennäköisesti huomaisi ihan helpolla jos haltia ilmaantuisi takaapäin ihmetteleen mikäs tämä henkilö oli miehiään.
|
|
|
Post by trixie on Nov 1, 2006 16:32:10 GMT 3
Vettä oli pakko saada. Tätä menoa haltia vielä menehtyisi nestehukkaan. Toisaalta häntä hieman arvelutti tuon ihmisen saapuminen, muttei enää niin kovin kun tuo oli asettunut rauhallisen oloisesti paikalleen. Varovasti Arya nousi seisomaan ja katsoi, ettei päästäisi ääntäkään lähtiessään kävelemään ruohikkoista alamäkeä laakson pohjalla virtaavaa jokea kohti. Haltia kulki miehestä näköetäisyydellä, mutta silti pienen välimatkan päässä. Samassa naisen jalka lipesi liukkaalla nurmella ja tämä kaatui sen päälle älähtäen kovaäänisesti. Jalassa tuntui ikään kuin räjähtävä kipu ja polttelua. "Hemmetti.." Arya mutisi yhteen puristettujen hampaidensa välistä. Jos hänen jalkansa nyt olisi murtunut, ei haltia ehtisi koskaan perille ajoissa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 1, 2006 20:38:43 GMT 3
Mies oli täysin keskittynyt tuohon pieneen harrastukseensa, ja hätkähtikin kuullessaan rysähdyksen joka syntyi toisen kaatumisesta. Nopeasti tuo kääntyi, ja paikallisti kaatuneen haltian. Hetken tuo epäröi, tunnistaen naisen haltiaksi, metsähaltiaksi päätellen tietyistä piirteistä. Tuo ei yleensä halunnut sekaantua muiden kuin ihmisten asioihin, mutta myötätunto toista kohtaan voitti lievän epäröinnin. Pohjimmiltaan hyväluontoinen kun oli, niin tuon epäluulot unohtuivat. Ja sitä paitsi, nainenhan oli normaalin näköinen, päinvastoin kun jotkut omituiset rodut.
Jättäen tarvikkeensa tuohon, tuo nopeasti juoksee toisen luo, vältellen liukastumasta. Tuo oli jo aiemmin arvellut että lähipäivinä talven ensilumet ilmaantuisivat maahan melkoisen pian, todennäköisesti päivän parin päästä, joten sää alkaisi pian olla aika kylmä, ja maa liukas. Tällä hetkellä maa oli vain märkä ja liukas. Laiha lohtu.
"Oletko kunnossa?" tuo kysyi, huoli paistaen läpi tuon äänestä. Ei ollut kovin matala ääni tuolla, se oli huomattavissa. Muttei mikään kimeäkään, semmoinen hienostunut ehkäpä. Tosin ei aatelisen lailla, jotka usein olivat oikeastaan aika kaukana hienostuneista äänistä, mutta sellainen ehkäpä ystävällisen hoitajan ääni. Vähän samantapainen.
((Onnea päivänsankarille (katsahti tuonne alalaitaan)))
|
|
|
Post by trixie on Nov 8, 2006 21:19:53 GMT 3
(( Kiitoksia kovasti.. Näin myöhässä tosin kirjoittelen, mutta nettiyhteyden kanssa ollut ongelmia. :/ ))
Arya pudisteli päätään vastaukseksi toiselle. Osin hyvin ärsyyntyneenä, osin peloissaan haltia yritti epätoivoisesti ylös. Naisen kasvot olivat symmetriset ja sirot, mutta pehmeät. Leuka oli pyöreä ja poskipäät korkeat. Kaarevat kulmat ja pitkät mustat ripset tekivät Aryasta jokseenkin eksoottisen näköisen. Mantelin muotoiset silmät olivat suuret, tummat ja vihreät. Ne olivat syvät kuin metsän tummimmat varjot ja silti hyvin kirkkaat. Yllään metsähaltialla oli ohuesta kankaasta tehdyt mustat housut ja napitettava paita valkeasta silkistä. Päälimmäiseksi oli kietaistu vihreä haltiatunika ja jalat oli verhottu ruskein mokkasaappain, jotka oli koristeltu nyörityksillä. Kaulassa roikkui hopeinen riipus. Arya pelkäsi ihmisiä todella paljon. Mutta vaikka hänen kovasti teki mieli, ei haltia tässä tilanteessa vetänyt miekkaansa esiin. Toinen oli ainoa apu, joka hänellä oli lähellään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 16, 2006 18:42:43 GMT 3
((Koeviikon kanssa ollut ongelmia )) Miehen pitkänomaisilta katsoilta kuvastui jonkunlainen rauhoittava ilme. Mies oli hieman ymmällään miten pitäisi toimia, tai oikeastaan, enemmänkin vain vähän epävarma itsestään, ja siitä miten pitäisi toimia. Itsetunto ongelmia tuolla meinasi olla aina silloin tällöin, jotain tekemistä epäonnesta ja onnetomuuksista jotka olivat tuota kohdanneet aikaisemmin elämässä. Näin lähempää näki että miehen vaatteet olivat jotain hieman kalliimpaa kuin tavallinen kangas, muttei toisaalta mitään kovin kallistakaan. Mies oli muutenkin hieman mielenkiintoinen, tuota ei oikein voi osannut asettaa mihinkään henkilöryhmään. Ei työläinen, ei taiteilija, ei ylhäistöä... "Tarvitsetko apua nousussa ylös, tarvitseko sairas apua, osaatko yleiskieltä?" mies kysyi, ja toisti kysymyksen parilla muullakin kielellä, eräällä hieman itäisempien maiden kielellä, ja eräällä haltiakielen murteisella, ja sangen takeltelevalla aksentilla, samalla kun tarjosi kättään toiselle, valmiina auttamaan toista nousemaan ylös. Mies osasi kieliäkin.
|
|
|
Post by trixie on Nov 21, 2006 22:18:23 GMT 3
Arya katsoi toista hetken hiljaa hyvin tutkivasti ja nyökkäsi sitten. "Osaan yleiskieltä.." haltia sanoi äänellä, joka oli selkeä, mutta hyvin soinnikas. Siinä oli ikään kuin kaunis pieni korostus. "..ja tarvitsen apua." Niin vaikeaa kuin Aryan olikin tuo sanoa. Sitten haltia kohotti leukansa ja otti vastaan toisen avun tarttumalla tuon käteen siroilla, pitkillä sormillaan. Kissamaisen sulavasti nainen nousi ylös, varoen kuitenkin kipeästi polttelevaa jalkaansa. Arya empi hetken, mutta tiesi, ettei ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin ottaa riski. Toiselle oli kerrottava. "Minun on päästävä Sílthrimiin", haltia sanoi ja silmissä välähti murhe. "Aikaa on enää neljä päivää", Arya sanoi nopeasti pehmeällä aksentillaan ja katsoi toista melkeinpä pyytävästi, ei ollenkaan oman itsensä tavoin käyttäytyen.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 23, 2006 18:56:23 GMT 3
Auttaja huokaisi helpotuksesta, kun toinen sanoi ymmärtävänsä yleiskieltä. Tuon kielitaito ei ollut vielä kovin kummoinen siltikään, vaikka jonkin verran osasi. Tarpeeksi jotta osaisi kommunikoida hätätilanteessa, muttei enempää. Ei ollut aikaa opiskella enempää nykyään.
"Voisin viedä sinut parantajalle?" tuo totesi kysyvästi toiselle autettuaan toisen ylös, hieman hämillään. Ei tuo ollut tottunut haltiohin.
|
|
|
Post by trixie on Nov 26, 2006 23:10:22 GMT 3
Hieman haltia rypisti siroja kulmiaan. "Parantajalle? Minne?" tuo kyseli nopeasti pehmeällä äänellään. "En voi astua yhteenkään ihmiskylään tai -kaupunkiin.. Kaarti tunnistaa minut." Ja niiden sanojen myötä Arya laski katseensa yhdeksi murheelliseksi hetkeksi. Sillä hetkellä nainen oli hyvin peloissaan. Kaikki riippui hänestä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 27, 2006 20:33:22 GMT 3
Punatukka näytti todella hämmentyneeltä kun toinen alkoi horista jotakin 'kaartista'. Kaupunginkaartiko? Miten hemmetissä satunnaisen pikkukylän kaarti tunnistaisi jonkun haltian? Ja eipä tuon kotikylässä mitään kaartia edes ollut... Hätätapauksessa kyläläiset itse tarttuivat sangen köykäisiin puollustusaseisiin milloin mitäkin uhkaa vastaan. Harvoin niitä tosin kävi, pari kertaa kierteleviä ryöstäjiä oli kuulemma käynyt kylässä visitoimassa ennen kuin tuo punatukkainen mies oli vaimonsa kanssa muuttanut kyseiseen pikkukylään.
"Eh, meillä ei kyllä ole kylässä käytännössä minkäänlaista kaartia, jos sitä tarkoitit. Ja mikäli kyseessä on joku eksentrinen salaseura, niin ei semmoisillakaan ole jalansijaa meidän kylässämme. Tai oikeastaan, mikäli salaseuran johto ei ole täysiä idiootteja, he jättävät meidät täysin rauhaan", tuo sanoi, yrittäen rauhoitella toista, ja saada toinen kylään. Hän tiesi ettei parantaja lähtisi kylästä millään.
|
|
|
Post by trixie on Nov 28, 2006 23:06:12 GMT 3
Toinen kaarevista kulmista kohosi hieman. "Sinun parantajasi ei tule kyläsi ulkopuolelle, eikö niin?" Arya päätteli terävästi ja tuhahti. "Sitten hän ei voi auttaa", kuului kylmä toteamus. Haltia hyväksyi tilanteen sellaisenaan. "Minulla on silti aikaa vain neljä yötä ja neljä päivää", nainen totesi sitten hiljaisemmalla äänellä ja otti muutaman tuskaisen askeleen rinnettä alaspäin. Arya ei kaatunut, mutta kipu sai hänet pysähtymään ja kiroamaan hiljaisesti haltiakielellä. Oli jäljellä vielä muutama mahdollisuus, mutta haltia ei uskaltanut pyytää niin suuria tuolta ihmismieheltä, jonka oli tavannut vasta aivan äskettäin. Tuskaisen hitaat askeleet jatkuivat sinnikkäästi, etenemättä kuitenkaan juuri yhtään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 3, 2006 15:33:29 GMT 3
Tuo mies ei oikein ymmärtänyt miksi toinen ei suostuisi menemään kylään, mutta tiesi ettei saisi - saatikka sitten pystyisi - saamaan itseään pakottamaan naista tulemaan kylään. Ei tuon luonne oikein sallinut minkäänlaista pahan tekemistä toisille. Se luonteenpiirre oli oikeastaan tietyllä lailla haitallinen tuolle aina silloin tällöin, kun helpommin luovutti, kuin tappeli, mutta ei tuo sille mitään voinut. Ei tuo saanut itseään tekemään mitään etiikkansa vastaisia tekoja.
Tuo punatukka huolestui jonkin verran kun toinen yritti lähteä kävelemään itse. "Hei odota! Minä kyllä oikeastaan tietäisin erään toisen vaihtoehdon parantajalle... Täällä lähistöllä asuskelee eräs dryadi, joka on minulle velkaa. Hän voisi ainakin auttaa sinua matkan teossa, ja todennäköisesti jonkun verran jalkaasikin hoitaa", tuo sanoi hieman epäröiden. Kyseinen metsän asukki oli tuolle velkaa siitä, että hän oli aiemmin auttanut olennon aika pahasta pulasta pois. Ja tietenkin myös se, että tuo oli opettanut kyseiselle metsänhengelle monia asioita, kuten lukutaidon esimerkiksi. Oli hyödyllistä omata tietoa vähän kaikesta, tai oikeastaan aika paljon.
|
|
|
Post by trixie on Dec 5, 2006 20:37:22 GMT 3
Arya käännähti varoen ja hymyili hieman. "Niinkö?" tuo kysyi pehmeästi ja astui kivuliaan askeleen takaisin ylämäen suuntaan. Nainen inhosi jäädä velkaa kenellekään, mutta päätti kuitenkin ottaa avun vastaan. Tämä oli hätätapaus ja se ylitti lähes kaikki Aryan henkilökohtaiset periaatteet.
|
|