shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 27, 2006 22:43:19 GMT 3
Tästähän Aurelia olikin kovin mielissään, sillä silloin hänen ei tarvinnut huolehtia siitä huomaisiko mies hänen kuuntelunsa. Jackin lopettaessa puhelunsa Aurelia vain nyökkäsi hymyillen. Sitten tuo kuulutus kantautuikin hänen korviinsa ja tuo vilkas pää käännähti äänen tulosuuntaan. "Pitää varmaan sitten alkaa menemään ettei myöhästytä lennolta.. Voisi olla aika ikävää. Tosin uskon että täällä on mukavampaa kuin Espanjassa." Tyttö sanoi, ja lopun vielä hiukan masentuneellä äänellä. Häntä vain suoraan sanoen järkytti ajatus lomasta vanhempiensa kanssa.
Hän alkoi jo kääntyä mennäkseen kohti ulko-ovia, ja ohimennen vielä hieraisi nopeasti, lähinnä tottumuksesta, tuota olkapäätään, joka sai luodista osuman viime tapaamisella.
(Ei oikeastaan ollut ^^)
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jun 28, 2006 13:29:31 GMT 3
((Kyl se jos vertaa joihinkin vuoroihini... Ja se yksityiskohta että muokkasin sitä ennen kuin lähetin niin pidensi sitä aika rutosti...))
Mieskin kuuli kuulutuksen, ja nyökkäsi toisen kahdelle ensimmäiselle lauseelle, ennen kuin tuo kerkesi viimeistellä kolmatta. "Pitää itsekin hakea matkalaukku ja mennä, nähkäämme todennäköisesti myös myöhemmin", Jack sanoi hyvästellen ennen kuin itsekin lähti kulkemaan kohti ovia, mutta ei huomannut kun toinen hieraisi kättään, tuo kun oli kulkenut ohitse ennen kuin toinen kerkesi tätä liikettä tehdä, sen verran nopea askelissaan tuo oli. Jäänteitä menneisyydestä jolloin paikallaan pysyminen tai hitaus oli vaarallista.
Sänkileukainen etsivä kävi hakemassa laukkunsa lentoaseman säilytyslokeroista, ja aikoi ottaa sen käsimatka-tavarana lentokoneeseen. Toki tuolla oli myöskin yksi toinen laukku, mutta se kulki koneessa rahtina. Eihän sitä voinut kaikkea ottaa istuinten luo. Niine hyvineen tuo kuitenkin lähti pienemmän olkalaukkunsa ja kohtuullisen kokoisen matkalaukkunsa kanssa koneeseen, todennäköisesti saapuen paikalle jonkin verran sen jälkeen kun tyttö ja tämän perhe olivat jo astuneet tuonne.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 28, 2006 13:42:48 GMT 3
Niimpä Aurelia astui sisälle miehen jäljessä, ja lähti astelemaan paikkaan johon vanhempansa olivat linnoittautuneet, ja nyt tiirailivat missä tytär mahtoi viipyä, kun koneeseen piti ehtiä. Aurelian päästessä vanhempiensa luokse, hänen äitinsä siisti hänen ulkonäköään hitusen ja sitten melkein molemmat vanhemmista alkoi taluttaa tyttöä lentokoneeseen, koko ajan hoputtaen että pian myöhästyttäisiin.
Lentokoneen lipputarkastuksessa tuntui olevan jollakin matkustajalla jotakin vikaa, sillä hetken aikaa kuului vain kamalaa riitelyä, ja sitten kai henkilökunta luovutti ja matkustaja pääsi lentokoneeseen. Loppu sujui ainakin mutkitta aurelian perheen osalta. Heidät johdatti paikalleen ylimairea ja ylikohtelias ällöttävä stuertti, joka sai Aurelian voimaan miltein pahoin, varsinkin kun tyttö huomasi kuinka mies flirttaili hänen äitinsä kanssa. Lentokoneessa Aurelia pääsi onneksi toiselle puolelle käytävää istumaan. Eroon vanhemmistaan. Hän alkoi katsella ikkunasta ulos, ja miettimään kuinka tylsä matkasta mahtaisi tulla, ja välillä vilkuili vanhempiaan toivoen etteivät nuo yltyisi liian ylpeiksi.
(njaa.. no sitten ehkä ^^')
|
|
|
Post by CutKiire on Jun 29, 2006 23:22:00 GMT 3
Jack raahautui koneeseen melkoisella kiireellä lopulta, joidenkin tullimiesten, ja muiden lentokentän työntekijöiden hidastaessa tätä tämän epätavallisesta matka-tavarasta johtuen. Kuitenkin noin parikymmentä minuuttia ennen koneen lähtöä. Tuo muitta mutkitta käveli koneen ykkösluokkaan monen närkästykseksi, mukaanlukien stuertin joka katsoi tuota kuin jotain inhottavaa roskaa, mutta käytös muuttui välittömästi kun tuo näki että matka oli maksettu ykkösluokkaan. Jack ei suuremmin pitänyt stuertin mielistelystä, mutta antoi tuon ohjastaa itsensä paikalleen, aika eteen itseasiassa, kuitenkin niin että tuo sattui kulkemaan jokusen matkaa Aurelian ja tämän perheen ohi, ja raahaten mukanaan mustaa matkalaukkuaan, ja pienempää mustaa olkalaukkuaan tuo asettui paikalleen rauhallisena.
Koneen lopulta lähtiessä käytiin ne normaalit vyö-rutiinit ja muut sellaiset läpi kunnes viimein lentoemäntä sanoi että matkustajat voivat avata turvavyönsä. Melko pian vaaleatukkainen etsivä kaivoi laukustaan esiin jonkin kirjan, ja alkoi lukea sitä.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 29, 2006 23:29:28 GMT 3
Aurelia ei kiinnittänyt hässäkkään huomiota, hän vain katseli ikkunasta ulos koko sen ajan. Hiukan laiskanomaisesti hän kiinnitti turvavyönsä eikä sitten lopulta nähnyt mitään syytä miksi avatakkaan noita, kun lentokone oli jo ilmassa. Ihastuksissaan tyttö katseli ilmasta näkyvää maisemaa. Eritoten pilvet saivat hänet aivan ymmyrkäiseksi. Stuertti lopetti jossain välissä tytön ahdistelun, ja siirtyi mielistelemään Aurelian vanhempia ja muita matkustajia. Lento sujui hyvin ainakin pari ensimmäistä tuntia. Yhtäkkiä muutama lentoemo siirtyi kovalla hässäkällä kakkos luokan puolelle ellei jopa turisti luokkaan asti. Tämä sai jotkut ihmisistä hiukan huolestumaan että mikä oli vikana.
|
|
|
Post by CutKiire on Jun 30, 2006 21:18:56 GMT 3
Jack ei paljoa kiinnittänyt huomiota siihen mitä muut matkustajat tai lentoemot ja stuertit tekivät, lähinnä ihmetteli hieman ohimennen sitä. Arveli jonkun matkustajan ehkä aiheuttavan hämminkiä, mikä oli oikeastaan ainoa järkevä syy lentoemäntien ja muiden katoamiselle. Eihän niistä paljon muussa olisi apua.
((Äärimmäisen lyhyt, kun nyt ei oikein keksi mitään...))
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jun 30, 2006 21:38:14 GMT 3
Hetken aikaa kuului kamala meteli kakkosluokan puolelta, sitten laukaus joka hiljensi kaikki. Tämä vasta herättikin Aurelian huomion. Tuo ei enää leijaillut pilvien kanssa vaan kurottui katsomaan tuolinsa selkänojan ylitse mistä se meteli oli tullut. Ympärillä ihmiset alkoivat käyttäytyä hermostuneesti ja painostava ilmapiiri alkoi olla käsinkosketeltavaa. Pian yksi lentoemoista juoksi käytävän läpi kohti lentokoneen ohjaamoa. Nainen näytti olevan paniikissa ja tuon uniformulla oli roiskeita jotakin punaista. Kakkosluokasta oli jo alkanyt taas kuulua melua, ja ilmeisesti joku oli tulossa kohti ykkösluokkaa myöskin. (no ei tässäkään mitään selväjärkistä ole.. olen huono )
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 2, 2006 12:34:07 GMT 3
"Mitä helvettiä?!" Jack huudahti kuullessaan laukauksen, nopeasti heittäen kirjan pois ja kiroten ettei tällä ollut aseitaan mukana. Ja koneen matkatavara-säilytykseen tuskin pääsisi helpolla, sehän oli toisessa päässä konetta, ja ammuskelija oli keskimmäisessä toisessa luokassa. Muut matkustajat alkoivat näyttää kauhistuneilta, pelokkaita epäilyksiä terrorismista enimmäkseen mitä nuo ajattelivat. Jack ei arvellut ihan niin, lentokoneessa ampuminen on aika sekopäinen teko, ja hän ei uskonut että terroristit riskeeraisivat turhan paljon. Vaikka koneella pystyi lentämään vaikka siinä olisi reikiä, niin koneen siipeen osuminen aiheuttaisi ongelmia, niissä kun ruukasi olla polttoainetta.
Ykkösluokassa olevien pelko nousi huippuunsa kun tuo ovi kakkosluokan ja ykkösluokan välillä avattiin, tosin nopeasti laimeten parista syystä. Mies joka tuli oli amerikkalainen, ja piteli päässään naamaria, asia joka kertoi hyvin nopeasti etteivät he haluaisi itseään tunnistettavan, eli koneen matkustajia ei alettaisi tappaa.
"Kone on meidän hallinassa nytten pomo", tuo naamariaan päässä pitävä mies sanoi tähtäillessään käsissään pitelemällä konepistoolilla koneen matkustajia, varmistaen ettei kukaan tekisi mitään hölmöä. Eräs koneen tähän hetkeen asti rauhassa istuneista matkustajista nousi hitaasti ylös, laittaen laukkuunsa jonkinlaisen sarjakuva lehden takaisin. Miehen erotti suhteellisen helposti muista matkustajista, eniten kummallisen värisen lierihatun takia. Purppurainen hattu ja tummanvihreäksi värjätyt hiukset antoivat epämiellyttävän vaikutelman jo itsessään, ja siihen kun vielä lisättiin valkoiseksi maalattu naamari jonka tuo pisti päähänsä, niin vaikutelma oli jostakin syystä erityisen hermostuttavan näköinen.
"Hyvää päivää arvon matkustajat! Tämä on ryöstö. Voitte alkaa panikoimaan aivan vapaasti!" lierihattuinen sanoi nauraen. Tuolla oli myös pitkähkö nupikas kävelykeppi, vaikkei tuo näkynyt tarvitsevan sitä ollenkaan, sen verran paljon tuo heilutteli sitä ympäriinsä. Mitään asetta tuolla ei näkynyt olevan. Jostakin syystä sänkileukainen yksityisetsivä oli jotenkin tuntevinaan tuon naurun, siinä vain oli jotakin tuttua.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jul 2, 2006 17:41:05 GMT 3
Mirelia palautui takaisin kunnolla persuksilleen istumaan, ja koitti liikkua mahdollisimman hitaasti ja huomaamattomasti. Hän ensinnäkin avasi omat turvavyömnsä, joita ei ollut koko matkan aikana jaksanut avata, ja sitten hän siirsi laukkunsa jalkojensa taaksi tuolin alle, niin hitaasti ja huomaamattomasti kuin vain ikinä kykeni.
Sivusilmällä hän huomasi kuinka hänen äitinsä oli lamaantunut pelosta ja lähes pyörtymispisteessä, ja kuinka isä yritti rauhoitella vaimoaan. Mitäs otti kaikki kallisarvoiset korunsa mukaan matkalle, Aurelia ajatteli kovin kuivasti. Aurelia ei uskonut että hänen laukustaan löytäisi paljoakaan mitään arvokasta, varsinkaan kun kaikki hänen rahansa olivat repun piilotaskussa, jota ei huomattukaan niinkään helposti, ellei tiedetty mitä etsittiin. Se hyöty rikkaista vanhemmista oli, että saattoi tilata sellaisen laukun, joka olisi paras omiin tarkoituksiin.
Aurelia koitti vilkuilla tuota sisään astunutta miestä penkkien välisistä raoista. Hän ei ollut tajunnut Jackia vielä ollenkaan, ja pääkin suvaitsi kääntyä siihen suuntaan vasta kun tuo vihreä hiuksinen nousi seisomaan paikoiltaan. Tämä tuntui kaikki jotenkin niin epätodelliselta. Ihan kuin villissä lännessä junaryöstö. mitenhän nämä rosvot aikoivat paeta? Hyppäämällä laskuvarjoilla ulos koneesta ja tappaa kaikki matkustajat? Tai sitten he saisivat happinaamarit, mutta lentokone joutuisi kuitenkin tekemään pakkolaskun. Mutta tosin lentokone voitaisiin pakottaa laskeutumaan johonkin muualle, jolloin rosvot pääsisivät karkuun. Aurelia vain toivoi etteivät miehet äkkäisi hänen resuiselta näyttävää laukkuaan, siellä oli muutamia asioita, jotka kuitenkin olivat hänelle kallisarvoisia, vaikka rahassa mitättömiä. Tyttö yritti vetää kasvoilleen hätääntynyttä ilmettä, tosin hän ei onnistunut siinä kauhean hyvin. Nuo rosvot vaan olivat niin huvittavan näköisiä että hänen teki mieli nauraa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 2, 2006 18:40:30 GMT 3
"No niin neiti lentoemäntä, käyppäs kipaisemassa sanomaan kapteenille että tämä lentokone on kaapattu, ja käypäs sitten hakemassa avaimet ruumaan vai mikä hitto se paikka nyt onkaan missä te säilytätte matkatavaroita ja muuta lastia", rosvojoukon ilmiselvä johtaja, kävelykeppiään heilutteleva sekopää totesi hymyillen vähän aikaa sitten ykkösluokkaan perääntyneelle lentoemännälle, joka välittömästi totteli, tuo ei halunnut riskeerata henkeään. Niinpä tuo nainen nopeasti meni informoimaan kapteenia rosvojoukon johtajan käkätellessä itsekseen sillä aikaa. Ykkösluokassa oleva konepistoolimies katseli tarkkaavaisesti matkustajia, varmistellen ettei kukaan tekisi mitään.
Aurelian epäonneksi joukon lierihattuinen ja sekopäinen johtaja hieman kyllästyneenä odotteluun sattui huomaamaan kuinka tuota nauratti jonkin verran. Tämä asia sai miehen vetämään naamarinsa alla suunsa virneeseen, ja kiitos suun kohdalla olevan aukon, tuo näkyi melko hyvin. "Mikäs se noin hymyilyttää pikku-neitiä? Ottaakos se tämän koko välikohtauksen vitsinä? Ei, kyllä tämä on kuolemanvakavaa - ja niin, sinä luuska siinä toisella puolella, heitäppäs nuo kauniit korusi tänne, kiitos - hyvin vakavaa siis. Ja minäpäs näytän kuinka vakavaa", mies sanoi nauraen sekopäisen kuuloisesti lopetettuaan. Tuo myöskin oli kädellään osoittanut että tuon apuri kävisi keräämässä korut pois Aurelian vanhemmilta. Muuten tuo tuskin olisi välittänyt asiasta puupennin vertaa, mutta kun kerran sattui silmiin osumaan, niin mikäs siinä.
Mies kuitenkin pian toteutti sanomisensa, ja veti jostain takkinsa kätköistä esiin revolverin, tähtäsi sillä Aureliaa päähän ja painoi liipaisinta. Savu pöllähti ja pieni ääni kuului, ja terävä metalli keppi jonka päässä oli 'Bang!'-lippu tuli esiin. Mies räjähti nauramaan todennäköisesti äärimmäisen järkyttyneen matkustaja-joukon keskellä. "Hehehehe... Hahaha..." tuo vielä hetken hekotteli, tähtäsi erästä toista matkustajaa käteen ja painoi liipasinta. Toinen pamaus, keppi ja lippu lensivät kyseisen matkustajan käteen, lävistäen sen sangen ikävästi. Mies kiljui kivusta, ja repäisi verisen kepin lippuineen irti.
"Minä toistan lausahdukseni. Tämä on vakavaa!" mies totesi, nyt täysin vakavalla äänellä, kuitenkin kohta taas hymyillen kun aiemmin poistunut lentoemäntä palasi avaimien kanssa.
Jack tunsi olonsa hyödyttömäksi, hän ei voinut tehdä yhtään mitään tämän sekopään ja tuon miesten pysäyttämiseksi. Ei yhtään mitään.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jul 2, 2006 21:23:18 GMT 3
Naurun merkit katosivat heti tytön suulta, kun hän huomasi rikollisten johtajan ottaneen itsensä silmäteräkseen. Hiljaisesti hän puisteli päätään. Tilanne oli edelleenkin melko huvittava, mutta ei hän ollut missään tapauksessa sitä vitsinä ottanut. Se saikin hänet hiukan kiukustumaan. Ja jos tämä jatkuisi samaa rataa, eikä kukaan olisi tyttöä pidättelemässä saattaisi hän hypätä päin rikollisjoukkoa sen enempää ajattelematta. Vähän sama juttu kuin silloin kun hän poltti tyttökoulunsa, kun koulun rehtori sai hänet suuttumaan. Aurelia oli itse jäädä silloin tulen keskelle vangiksi. Aurelian äiti irrotti kaikki näkyvillä olevat helynsä kaulastaan, korvistaan ja käsistään, ojentaen ne sitten tuolle apurille. Aurelian isä kihisi vihasta, ja Aurelia toivoi että isä osaisi pitää suunsa kiinni.
Aurelia katsoi pelottomasti rikollisten pomoa ja tuon aseen piippua. Tyttö ei edes näyttänyt kunnolla värähtävän, kun mies painoi liipasinta. Aurelia vain hymähti tuolle lipulle, hän oli edelleen kiukkuinen ja alkoi miettiä kuinkakohan vihainen hänen isänsä mahtoi olla, mutta ei uskaltanut siirtää huomiota itsestään isäänsä. Se ei olisi viisasta. Kuitenkin Aurelia sai pian vastauksen tuohon pohdintaansa, kun hänen isänsä ponnahti tuoliltaan vihasta kihisten pystyyn. Voimakas jylisevä ääni kantautui varmasti ihan syvältä miehen rinnasta: "Ja tuoko on sitten nykyään rosvojen toiminta tapa? Ammutaan pikky tyttöjä," tässä Aurelia raivostui myöskin isälleen,"ja sitten viattomia sivullisia? Me annamme teille arvotavaramme suosiolla, mutta että alatte sitten vielä tuollaisia uhoamaan?!" Aurelian isä oli kasvoiltaan helakan punainen, ollessaan muutenkin melko tanakan puoleinen. Hän näytti aikalailla raivostuneelta härältä.
Aurelia puraisi pienesti huultaan ja yritti olla päästämättä sammakoita suustaan. Vaivihkaa hän etsi katseellaan, jotakin josta voisi olla hyötyä ja vaikka iskeä tätä johtajaa päähän. Omaa laukkuaan hän ei viitsinyt vaivata sillä se oli liian kallisarvoinen riskattavaksi. Sitten hän huomasi Jackin hiukan edempänä. Tuolle konepistoolimiehelle olisi tehtävä jotain, mutta ensin voisi odottaa että tämä johtaja heppu, joka muistutti liian paljon batmanin jokeria - joka muuten nauratti Aureliaa ihan valtavasti - lähtisi kulkemaan vaikka muihin osastoihin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 3, 2006 23:17:54 GMT 3
Valkoista naamariaan päässä pitävä katsoi virnuillen tytön isän raivonpurkausta, ja vaihtoi asentoaan hieman rennommaksi, ja viittasi kädellään konepistoolimiehelle että tämä katsoisi tyttöä ja tämän isää. "Katso, tässä on malliesimerkki typerästä ihmisestä. Hän ei ole vielä tajunnut oikein mitä on tapahtunut, ja haluaa nytten ryppyillä. Ja ihan vain varmistukseksi, minua ei voisi vähempää kiinnostaa teidän typerät arvotavaranne, täällä koneessa on jotain arvokkaampaa lastina", mies sanoi käkätellen, puhuen vuoroin apurilleen, vuoroin Aurelian isälle, virnuillen koko ajan.
"Mutta sinä haluaisit lyödä minua vai mitä? Yrittää suojella tytärtäsi ja vaimoasi vai? No, kjäh, kjäh, antaa tulla tänne sieltä sitten! Gyahaha!" joukon mustaan pukuun ja purppuraiseen päähineeseen pukeutunut johtaja sanoi nauraen, viittoillen kädellään tuota astumaan lähemmäs. Mies oli tarpeeksi sekopäinen ollakseen tosissaan, ja vaikkei Aurelian isällä olisi minkäänlaista tietoa siitä, niin myöskin tarpeeksi taitava antaakseen kunnon löylytyksen tuolle, riippuen siitä kuinka sekopäisellä tuulella tuo oli.
Käytävä oli melkoisen avara, ja tuo kahjo naamaripää perääntyi hieman edemmäs, paikkaan käytävällä joka oli melkoisen leveä, ja tuosta tuo jälleen kädellään viittoili Aurelian isää tulemaan lähemmäs, pidellen kävelykepistään kiinni. Virne tuon naamarin takaa oli melkoinen, ja se mikä näkyi naamarin suuaukosta jo kyllä kertoi henkilön sekopäisyydestä.
Jack voihkaisi melkoisen kuuluvasti sekopään asetellessa valmiiksi paikkaa nyrkkitappelulle. Vaikka tuo sekopää olikin sekaisin, ei hän uskonut tuon olevan tyhmä, ja melkoisen varmasti mikäli Aurelian isä ottaisi haasteen vastaan, niin siittä seuraisi ongelmia tuolle rutosti.
Konepistoolimies kaivoi esiin radiopuhelimen, ja ilmeisestikin ilmoitti tilanteesta muille tuolla oleville, mahdollisesti kutsuakseen paikalle toisenkin aseistetun välikäden, hankaloittaen tilannetta entisestään. Ja niinhän tuo tekikin, pian paikalla oli toinenkin samanlaista konepistoolia kantava tyyppi, ja tuo asettui sopivasti noin keskelle paikkaa, varmistaen ettei kenelläkään olisi minkäänlaista yritystä tehdä mitään uhkarohkeaa. Sangen typeräähän se olisi nyt ollut.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jul 5, 2006 15:23:15 GMT 3
Aurelian isä hämmentyi aluksi aivan silminnähtävästi. Mutta pian mies puristi kätensä nyrkkeihin ja puri hampaitaan yhteen. Ei hän ollut tapellut sitten nuoruusvuosiensa. Miksei henkivartijoita ollut juuri silloin kun niitä kaivattiin. Hän vilkaisi epätoivoista vaimoaan, joka yritti tarrata hänen takkinsa lieppeeseen ja sitten tytärtään, joka hiljaa pudisteli päätään, kuin yrittäen viestittää ettei tämä siirto olisi niin kannattava. Tuo mieshän oli hullu. Aurelian isä käänsi katseensa tuohon öykkäriin. Yrittipä mies rauhoitellakin itseään, mutta lopulta astui sitten käytävälle, oikein tietämättä mitä odottaa tapahtuvaksi.
Nyt Aurelia oikeasti alkoi pelätä. Ei isä yleensä tällaista tehnyt, tämä oli jotain aivan uutta ja järkyttävää. Tytön käsi alkoi puristaa tuolin käsinojaa rystyset vaaleten. sivusilmällä hän huomasi toisenkin konepistooli miehen ilmestyvän luokkaan. Ei sen näin pitänyt mennä! Miehien lukumäärän oli pitänyt vähetä, ei kohota! Hiljaisesti tyttö kirosi, tuskin kuulumatta. Hänellä oli pippurisuihketta laukussaan. Josko hän saisi sen sieltä huomaamatta. Aurelia kurkottui vilkaisemaan Jackia. Tuolla ei varmaankaan ollut aseitaan nyt mukana? sitten tyttö katsoi jälleen piilotettua laukkuaan. miten hän saisi sen käsiinsä ilman että tekisi suurta liikehdintää?
|
|
|
Post by CutKiire on Jul 7, 2006 18:02:45 GMT 3
"Hehehe..." joukon johtaja naureskeli vanhemman puoleisen miehen noustessa. Tosin nauru loppui pian lyhyeen, melko edestä kuuluvan äänen takia. "Hei sinä naamaripää, mikset haastelisi tappeluun joitakin jotka osaavat edes tapella?" äsken pystyyn noussut yksityisetsivä totesi, saaden toisen konepistoolimiehen ja joukon johtajan kiinnittämään huomionsa tuohon. Joukkion johtaja virnisti, ja näytti kädellään Aurelian isälle että tuo voisi palata paikalleen. Tuo sekopää ei aikonut luopua haasteesta, varsinkin kun se esitettiin tavalla joka antoi ymmärtää tuon olevan pelkuri. Tuo oli aika egoistinen siinä mielessä.
"Katsokaa pojat, täällä on herra joka haluaa leikkiä sankaria!" valkoista naamaria päässään pitävä sanoi naureskellen, ja viittoi Jackia lähestymään paikkaan johon tuo oli alunperin aikonut ruveta tappelemaan Aurelian isän kanssa.
(('Ntkees viive, töitä on ilmaantunut niin saattaa viivästyksiä tulla muutenkin palijo))
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Jul 8, 2006 16:39:33 GMT 3
Aurelia unohti hetkeksi kokonaan suihkepullonsa, samoin kuin hänen isänsä käänsi hiukan järkyttyneen katseensa Jackiin. Miksi Jack teki näin? No ainakin mies tiesi mitä oli tekemässä, Aurelia mietti. Hän huomasi kuitenkin hetken loistavan harhautuksen, ja kumartui penkkien suojaan, sujauttaen kätensä varkaan lailla omaan laukkuunsa, kopeloiden sieltä pientä putkiloa, joka näytti ihan tavalliselta avaimenperältä. Hän piti silmällä noita konepistooli miehiä, ja vihdoin onnistui tarttumaan kaipaamaansa esineeseen. Vikkelästi hän vetäisi kätensä pois laukusta ja hitaasti myöskin suoristautui kurkistelemaan penkkien selkänojien ylitse. suihkepulloavaimenperän tunki housujensa taskuun. Nyt kun tämä tappelu alkaisi hän voisi ehkä tehdäkin jotain, kun aivan varmasti konepistooli miehien huomio kääntyisi tappeluun. kuka nyt ei haluaisi seurata johtajansa ottelua?
(Eipä mitään^^ miekään ole pariin päivään täällä sinänsä ollu)
|
|