|
Post by zazu on Feb 29, 2008 15:22:33 GMT 3
Jännitys poistui täysin Teshin harteilta kun kuuli, ettei Giselle ollut mitenkään mielenvikainen, vaan hänellä oli vain useimpien ihmisten mielestä hyvin outo työ. Tesh rakasti kaikkea yliluonnollista. Kun Tesh oli ollut pikkupoika, hänen vaarinsa oli kertonut tälle kaikenlaisia yliluonnollisia tarinoita. Useimmat tarinat olivat koskeneet vain velhoja, noitia, peikkoja ja muita otuksia, mutta kerran vaari oli kertonut Teshille tarinan, joka oli erillainen, kuin muut ja tosi, ainakin niin vaari sanoi ja Tesh kyllä uskoi siihen.
"Kisse. En pakota sinua, mutta olen kuullut vaikka minkälaisia tarinoita. Minun sisälläni palava halu kuunnella sinua kasvaa koko ajan, joten olisi ihanaa, jos kertoisit minulle tarinasi." Tesh sano ja haukkasi sämpylästä palasen ja lisäsi teehen lorauksen hunajaa.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Feb 29, 2008 23:02:18 GMT 3
Giselle hymyili miehen rentouduttua."No,voinhan minä sen sinulle kertoakin."Hän sanoi ja kohensi asentoaan tuolilla."Jaa,a..Miten aloittaisin?Kuten aiemmin sanoin,tulen toiselta puolen tätä maata,kauniilta maaseudulta.Asuin siellä äitini,isäni,pikkuveljeni ja iso-äitini kanssa.Talomme oli suuri ja julkisivultaan hieman rapistunut,kuin kauhuelokuvien kummitustalo.Mutta minä rakastin sitä.Olin syntynyt siellä.Aina ukkosella kiipesin ullakon pienelle parvekkeelle ja katsoin,kuinka salamat tanssivat.Niin tein pienestä pitäen,aina 19-ikävuoteen asti.Kun olin viisivuotias,iso-äitini sairastui keuhkokuumeeseen.Hän oli jo yli 80.Tauti vei voiton lopulta ja minä olin tietenkin surun murtama.Hautajaisten jälkeisenä päivänä olin yksin kotona,vanhemmat olivat kaupungilla ja veli oli tarhassa.Minunkin olisi muuten pitänyt,mutta en voinut mennä sinne,sanotaan vaikka että pidin suruaikaa.Olin keittiössä,mistä vei tie olohuoneeseen.Olin juuri ottamassa jotain jääkaapista,kun kuulin narisevaa ääntä olohuoneesta.Sydämeni hyppäsi kurkkuun,minunhan piti olla yksin kotona..Niinpä hiippailin hitaasti ääneen suuntaan,valmiina juoksemaan karkuun.Keinutuoli.Se keinui itsekseen!Niin luulin ensin,mutta sitten jokin hahmo ilmestyi tuoliin.Läpikuultava,mutta oudon tuttu..Hämmästyksekseni huomasin että se oli iso-äiti.Keinu oli minua kohti ja näin tuon läpikuultavan hahmon selvästi.Iso-äiti hymyili minulle ystävällisesti ja katosi sitten näkyvistä.Tunsin vielä jonkun kevyen,kuin naisen käden hipaisevan olkaani.Se oli iso-äidin viimeinen viesti minulle.En surrut enää,vaan päätin silloin että minusta tulee näiden ilmiöiden tutkija.Opin aikaa myöten havaitsemaan olentoja,joita kutsutaan aaveiksi.Oikeastaan ne ovat ihmisiä,jotka eivät ymmärrä olevansa kuolleita,vaan niillä on jokin tehtävä jäänyt kesken tai jokin arvoitus ratkaisematta.Olen oppinut,etteivät ne useimmiten halua pahaa,vaan kaipaavat apua.Siksi minä yritänkin aina auttaa niitä..Mutta aiheeseen palatakseni..Asuin tuossa talossa vielä kuukausi sitten,mutta sitten muutin tänne,saadakseni kokeilla siipiäni.ja täällä siis asun nyt,opiskelen vielä ja matkustelen paljon ilmiöiden perässä.."
Giselle lopulta päätti kertomuksensa ja katsoi sitten Teshiä."Nyt siis tiedät,millainen on tarinani.Saat kertoa omasi jos hal.."Pidemmälle nainen ei päässyt sillä joutui väistämään lentävää sohvatyynyä,joka tömähti seinään.Giselle katsoi sohvalle ja näki siellä taas saman mitä aiemmin .Hän muotoili äänettä sanan"myöhemmin" ja katsoi sitten taas Teshiä hymyilen vaivautuneena."Tuo on eräs aave,joka rakastaa kiusaamistani.Suorastaan räyhänhenki."
|
|
|
Post by Anni on Mar 15, 2009 15:21:23 GMT 3
Astelee kadulla etsien katseellaan jonkinlaista elämää, todeten ettei ainakaan siinä kaupunginosassa tunnu liikkuvan ketään muuta. Miettii, jaksaisiko lähteä jo kotiin päin, katselee tarkemmin ympärilleen ja pysähtyy hetkeksi. Puraisee huultaan ja vilkaisee taakseen kadulla, koettaen muistella, mistä risteyksestä oli kääntynyt sille tielle.
Oli kaunis ilta, puiden lehdet helisivät kun niistä tippui pieniä pisaroita. Hyvin kaunista. Nainen käveli melko varovaisin askelin, kohti tuntematonta - suomennettuna : ei mitään. Kävelin tanssahtelevin askelin kadulla, ja suupielet nykivät ylöspäin. Vedin takkia ympärilleni, käperryin melkein siihen - pelkästä kylmyydestäni. "Notämähän, onkin varsin mukavaa~", Chloe mumahti pörröttäen hiuksiaan, vastentahtoisesti toki.
( lala heivaan, voinko laittaa tälläset 'sulut' ? oon tottunut, GSM'ässä sellaseen. //
|
|