|
Post by Raiden on Jan 8, 2008 15:22:09 GMT 3
((Tiedän tiedän, ihan hävettää näin kauhea aloitus mutta toivon mukaan tämä nyt kelpaisi. )) Meren käynti oli rauhatonta, myrsky oli puhkeamassa. Korkeata aallot paiskasivat itsensä teräviä kallioita vasten kuin elämän tahtonsa menettäneet. Tuuli ulvoi kuin olisi tuskissaan ja tuon tuoma kylmyys tahtoi pureutua itse sieluun asti. Ukkonen jyrisi, salamien iskiessä taivaasta maahan. Tämän kaukaisen saaren rannalle, oli meri huuhtonut nuoren miehen. Hänen vierelleen oli huuhtoutunut lankkuja joten oletettavaa oli että poika oli ollut haaksirikossa. Pieni tikari oli puristettuna tiukasti hänen vasemman kätensä otteeseen. Nuorukaisen kultaiset hiukset olivat sateen kostuttamat ja aivan sekaisin. Hänen repeytyneen paitansa alta saattoi nähdä oudon puoleisen tatuoinnin joka oli tatuoitu tämän sydämen päälle. Pojan lasittuneet silmät katsoivat tyhjinä taivaalle, kuin odottaen että joku tulisi ja pelastaisi hänet.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 12, 2008 18:50:49 GMT 3
(Heh,minäpä voisin tulla tännekin häiriköimän.. ) Aleiatha käveli rantaviivaa pitkin.Kun hän oli lähtenyt kotoaan,oli ollut tyyntä.Nyt taas tuntui olevan vuoden pahin myrsky.Nainen ei kastumista pelännyt.Mitä siitä jos hiukset hieman lätistyivätkin?Itseasiassa rannalta löysi hyvin merilevää,joka oli hyödyllistä useissa yrteissä ja hauteissa.Myrsky heilutteli naisen märkiä,pitkiä kultaisia hiuksia.Päällään Aleiathalla oli sandaalit ja valkoinen mekko.Siniset silmät katsoivat jostain hiusten alta.Nainen näytti aivan enkeliltä,mutta sellainen hän ei ollut.Paitsi ehkä luonteeltaan. Hän käveli hiljalleen,välittämättä myrskystä.Se ei vahingoittaisi häntä.Yhtäkkiä Aleiathan silmiin osui jotain.Makasiko joku tuolla vai näkikö hän omiaan?Ei,kyllä siellä joku oli.Nainen lähti juoksemaan rannalla olijaa kohti ja saavuttuaan tämän luokse,huomasi hän että kyseessä oli nuori mies.Ilmeisesti nuorukainen oli haaksirikkoutunut.Tämän silmät olivat auki,mutta nainen ei tiennyt,oliko nuorukainen hereillä.Aleiatha tarttui tämän käteen hyvin varovasti ja kokeili pulssia.Se tuntui,mikä oli hyvä merkki."Oletko hereillä?"Nainen kysyi hiljaa,helisevällä äänellään.Toinen pitäisi saada pois täältä...
|
|
|
Post by Raiden on Jan 12, 2008 19:14:21 GMT 3
( Kjeh, ihan vain vapaasti) Hänen vasemman kätensä ote tikarista hellitti itsestään, jättäen aseen lepäämään märälle rannan hiekalle. Nuorukainen tuntui tietävän jonkun olevan läsnä, sillä hänen silmistään karanneen elämän palo syttyi uudestaan, pojan hitaasti siirtäessä sumuisen katseensa naiseen. Missä, missä minä olen..? Olenko.. kuollut? Hän kurotti vasemman kätensä Aleiathaa kohden, koskettaen kämmenellään hellästi tytön poskea, päästäen heikolla äänellään suustaan kysymyksen: "Enkeli..?" Miehen merensiniset silmät katsoivat naisen kasvoja, heikon hymyn ilmestyessä hänen kasvoilleen. Sitten, maailma pimeni taas ympäriltään nuorukaisen menettäessä tajuntansa toistamiseen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 12, 2008 21:08:22 GMT 3
Aleiatha huomais nuorukaisen katseen tarkentuvan ja tämä nähtävästi luuli häntä enkeliksi.Nainen ei ehtinyt sanoa mitään,kun poika menetti taas tajuntansa.Voihan rähmä!Aleiatha manaili mielessään.Hmm...Nuorukainen pitäisi saada pois täältä.Naisen talo oli suhtkoht lähellä,noin kilometrin päässä.Aleiatha päästi pitkän kimeän vihellyksen,kuin kutsuen jotakin....
Rantaa kohti kuului tulevan jokin.Ikäänkuin valtavat kaviot olisivat iskeytyneet hiekkaan.Pian äänen aiheuttaja ilmestyi esiin.Se oli suuri,valkoinen yksisarvis ori,jonka pitkä harja liehui myrskytuulessa.Se laukkasi ihan Aleiathan viereen ja seisoi siinä paikallaan,katsoen naista ja nuorukaista."Olen pahoillani että jouduin kutsumaan sinut,mutta tuo mies tarvitsee apuasi."Aleiatha sanoi orille,joka kuunteli tarkkaavaisena ja näytti sitten nyökkäävän hyväksyvästi.Nainen käveli nuorukaisen luo ja polvistui maahan.Hän mietti hetken oliko toinen edelleen tajuton ja pyysi oria tulemaan lähemmäs.Yksisarvinen kumartui hieman ja laski lopulta sarvensa pojan rintakehälle.Sarvi hehkui sinertävää valoa,jonka tarkoitus oli saada nuorukainen edes hieman hereille,jotta tämä olisi helpompi saada orin selkään.Aleiatha katsoi ja odotti.
|
|
|
Post by Raiden on Jan 12, 2008 22:14:56 GMT 3
Nuorukaisen silmät aukenivat hitaasti, koettaen selvittää ympäristöstään jotakin. Ainakin hän oli rannalla, sen hän pystyi tuntemaan ja satoi. Hänen kasvonsa olivat märät kuten muukin kehonsa ja sitten hänen katseensa harhaantui naiseen. "Kuka.. Sinä olet..?" Pojan ääni värähteli, hän ei jaksanut puhua, hänen kurkkuunsa koski. Nuorukaisen keho tärisi kylmästä ja hänen kehonsa tuntui kuumeiselta. Silmäkulmastaan hän huomioi yksisarvisen ja hänen silmänsä laajenivat hetkellisesti hämmästyksestä mutta pian ne palasivat ennalleen. Vaivalloisesti hän koetti nousta käsillään istumaan mutta tuuli puhalsi hänet taas kumoon. Hän oli liian heikko.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 13, 2008 0:13:21 GMT 3
Aleiatha huomasi nuorukaisen avaavan silmänsä ja yksisarvinen peruutti hieman."Kuka.. Sinä olet..?" Nuorimies kysyi ja nainen hymyili ystävällisesti ja hieman huolestuneen näköisenä."Olen ystävä.Nimeni on Aleiatha,mutta saat tietää lisää myöhemmin.Jos makaat täällä vielä kauemmin,saat varmasti kuolemantaudin,ellet ole saanut jo."Aleiatha sanoi.Hän huomasi pojan yrittävän nousta istumaan,mutta tällä ei ollut voimia siihen."Minä autan sinut ystäväni selkään.Asun ihan pienen matkan päässä,mutta sinä et voi kävellä."Nainen virkkoi ja viittoi oria tulemaan lähemmäs.Yksisarvinen asteli aivan Aleiathan viereen ja kävi polvilleen,jotta mies olisi helpompi saada selkään.Aleiatha tarttui nuorukaiseen ja auttoi tämän pystyyn."Älä pelkää,ystäväni lupaa olla varovainen."Nainen sanoi.Nyt sitten mies pitäisi saada orin selkään.
|
|
|
Post by Raiden on Jan 13, 2008 1:08:14 GMT 3
"K-kiitos.." Nuorukainen vastasi heikosti, koettaen pitää itseänsä pystyssä. Hän vilkaisi vielä yksisarvista, koettaen sitten kavuta tämän selkään. Vähän vaivalla, hän sitten onnistui ja voimattomana hän jäi makaamaan hevosen selkään. "Heh.. Toivottavasti ystäväsi jaksaa kantaa minut.." Naurahdus karkasi pojan huulilta, yskäyksen kera. Hän oli kiitollinen, hän olisi kuollut sen hän tiesi ilman naista..
(Inhottavan lyhyt >__>)
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 13, 2008 1:22:42 GMT 3
(Eipä tuo haittaa "Ole hyvä vain."Aleiatha hymyili ja katseli kun nuorukainen kiipesi orin selkään."Voi,kyllä jaksaa kantaa.Hän on voimakas."Nainen naurahti ja yksisarvinen hörähti hieman."Itseasiassa ajattelin itsekin kavuta hänen selkäänsä.Kyllä ystäväni jaksaa."Aleiatha jatkoi ja kipusi vikkelästi nuorukaisen taakse.Hän otti hyvän asennon ja piti miehestäkin kiinni jottei tämä luisuisi alas.Ori nousi varovasti takaisin seisomaan ja lähti sitten laukkaamaan.Tämän askellus oli tasaista,kuin nojatuolissa keinuisi. Matka kävi läpi pienen metsikön ja metsän loputtua edessä oli kaunis keltainen puutalo,jossa oli ainakin kaksi kerrosta.Ikäänkuin taloa olisi ympäröinyt jonkinlainen voimakenttä sillä talon etupihalle ei satanut pisaraakaan vettä,vaikka muualla myrskysi.Kaunis,haltiakirjaimin koristelu aita ympäröi pihaa.Potrttikin oli koristelu noilla merkeillä.Yksisarvinen avasi hampaillaan portin ja käveli pihalle.Täällä oli lämmintä,kuin kesäpäivänä.Trooppisia puita kasvoi pihalla ja pari kaniinia pomppi sinne tänne.Ruoho oli tuoretta ja vihreää.Ori kävi taas polvilleen odottaen että ratsatajat astuisivat alas.Aleiatha pomppasi selästä,ojentaen sitten auttavan kätensä nuorukaisella.
|
|
|
Post by Raiden on Jan 13, 2008 1:33:35 GMT 3
Jonkin tuossa naisessa sai nuorukaisen rauhoittumaan, ehkä se oli hänen äänensä tai ulkonäkönsä, sitä hän ei tiennyt. Vielä hämärtävät silmät pystyivät erottamaan kuinka merinen maisema muuttui vihertäväksi metsäksi ja hetken kuluttua he poistuivat sieltä. Jokin oli vialla, sillä vaikka hän tiesi että satoi niin miksi, miksi ei enää satanut? Oliko se jotenkin liittyvä tuohon taloon joka näkyi heidän edessään.
Hänen katseensa harhaili noissa aitaa koristavissa kirjaimissa, hän muisti hämärästi niiden olevan haltiakieltä, olihan hän oppinut sitä, joskus kauan sitten. Sitten hän tunsi kuinka kyyti pysähtyi ja hevonen polvistui maahan jotta matkustajat pääsisivät pois. Haparoivin askelin nuorukainen astui hevosen selästä, tarttuen kevyesti naisen kädestä. "Kiitos.." Nuorukainen pakotti kasvoilleen hymyn poikasen, suunnaten sitten katseensa taloa kohden. "Jokainen solu kehossani huutaa kivusta, minun pitäisi päästä pitkäkseni.." Hän lausui hiljaa, koettaen saada väsyneen äänensä tarpeeksi kuuluvaksi.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 13, 2008 1:50:04 GMT 3
Aleiatha tuki nuorukaista."Tottakai pääset lepäämään.Tule,autan sinut sisälle."Nainen sanoi ja nyökkäsi orille kiitoksen merkiksi.Se nyökäytti päätään ja lähti laukkaamaan talon takana sijaitsevaan metsään.Aleiatha lähti taluttamaan nuorukaista pari askelmaa ulös ja avasi sitten talon oven.Kirjava,karvainen pyörremyrsky pyyhälsi tulijoita vastaan,naisen koiraystävät.Aleiatha hätisti ne lempeästi tiehensä ja käveli nuorukaisen kanssa peremmälle.
Hän johdatti miehen olohuoneeseen,joka oli suuri ja kodikkaan näköinen.Pehmeä,suuri sohva suorastaan kutsui lepäämään.Aleiatha istutti nuorukaisen sohvalle."Lepää sinä hetken aikaa,niin laita sängyn.Mutta toki voit myös sohvalla nukkua,jos se sinua miellyttää,päätä itse."Nainen hymyili ja käveli sytyttämään tulen suureen takkaan,joka oli sohvaa vastapäätä.Pian valkea roihusikin jo iloisesti tulisijassa.
|
|
|
Post by Raiden on Jan 13, 2008 1:59:44 GMT 3
Miehen katse kiersi hetken aikaa ympäristössä ja sitten noissa karvaisissa olennoissa jotka kirmaisivat ovesta ulos ja heidän ympärilleen. Nainen kuitenkin hätytti koirat pois, ohjaten nuorukaisen sisälle. Olohuoneessa oleva sohva näytti todellakin houkuttelevalta, ja hän istuikin siihen huokaisten helpotuksesta. Hän oli niin väsynyt. "Kiitos, olen henkeni velkaa sinulle." Takassa loimuava tuli oli ihanan lämmin, ja poika pystyi tuntemaan kuinka lämpö alkoi palaamaan taas hänen kehoonsa. Hän katsoi märkää paitaansa, riisuen sen vaivalloisesti päältänsä, paljastaen sydämensä päälle tatuoidun auringon muotoisen tatuoinnin. "Vaatteenikin ovat aivan rikki.." Raskas huokaisu karkasi pojan huulilta.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 13, 2008 2:15:36 GMT 3
Aleiatha hymyili nuorukaiselle ja käveli sohvan luokse."Etkä ole velkaa,minun velvollisuuteni oli auttaa.En olisi voinut jättää sinua sinne."Nainen sanoi.Hän huomasi nuorukaisen riisuvan märän paitansa ja huokaavan vaatteista."Älä huoli,kyllä sinulle varmasti jotkut vaatteet täältä löytyy."Aleiathan katse harhaili tatuoinnnille,mutta hän päätti olla kyselemättä.Myöhemmin ehkä,mutta ei nyt."Voin keittää teetä."Nainen lausahti."Saat toki jotain syötävääkin,jos haluat."Hän jatkoi ja hymyili lempeästi.Aleiathan hiukset olivat jo kuivuneet ja valuivat kultaisina laineina tämän selkää pitkin.Siinä seistessään,valkoisessa mekossa ja silmät sinisinä kuin kesäinen taivas,hän todellakin näytti enkeliltä.
|
|
|
Post by Raiden on Jan 13, 2008 2:28:08 GMT 3
Mies nyökkäsi kevyesti päätänsä, hymyillen. "Kyllä.. Tee kävisi mainiosti.." Hänen katseensa kiinnittyi naiseen, tämän kultaisiin hiuksiin ja enkelimäiseen ulkomuotoon. Aleitha oli lumoavan näköinen, ei ihme jos se oli saanut häntä rauhoittumaan niin paljon. Hetken aikaa hän mietti jotakin, kunnes antoi ajatuksen vain olla ja keskittyi kehonsa lämmittelyyn.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 13, 2008 13:07:40 GMT 3
Aleiatha hymyili."Selvä.Olen tuossa läheisessä keittiössä,huuda jos tarvitset jotain."Hän sanoi ja käveli keittiöön.Nainen etsi kattilan ja aikoi kaataa siihen vettä,kun huomasi kattilassa jonkin karvaisen otuksen.Aleiatha tarttui otukseen ja nosti sen pois.Lähemmin katsottuna hän huomasi otuksen olevan rotta,albiino sellainen."Mitä ihmettä sinä siellä kattilassa teet?Enkö ole sanonut,että sinne ei saa mennä.."Nainen sanoi ja silitteli olentoa,joka naksutteli tyytyväisenä hampaitaan.Se ei tiennyt tehneensä mitään väärää.Aleiatha laski rotan maahan ja se vilisti jonnekin.Nainen etsi toisen kattilan joka oli tyhjä ja laski siihen vettä.Sitten hän alkoi keittämään tee vettä.Kun vesi oli kiehunut,Aleitaha kaatoi sen kahteen suureen mukiin,joissa oli hunajaa ja kamomillaa.Tuoksu oli ihana.Juuri kun nainen oli viemässä kattilaa kaappiin,jokin suhahti hänen päänsä yläpuolella.Nainen kirkaisi ja kaatui maahan,muttei satuttanut itseään.Sitten hän katsoi tuimana arapapukaijaa,joka oli ilmeisen tytyväinen jekkuunsa,ja istui kattolampussa."Sinä senkin..Teen sinusta kohta sulkatyynyn."Aleiatha sihisi ja lintu lähti karkuun.Ei se halunnut tyynyksi joutua.Nainen nousi,pudisteli mekkoaan ja lähti kiikuttamaan teemukeja olohuoneeseen.Siellä hän hymyili anteeksi pyytävän näköisenä nuorukaiselle."Anteeksi, että kesti .Eläimet hieman tekivät mutkia matkaan.Siksi kai taloani sanotaankin usein eläintarhaksi."Nainen virnisti ja ojensi mukia nuorukaiselle."Uskoisin että kamomillatee parantaa oloasi."Aleitha hymyili.
|
|
|
Post by Raiden on Jan 13, 2008 13:55:31 GMT 3
Nuorukainen nyökkäsi kevyesti, katsoen naisen perään kun tämä katosi keittiöön. Hän värähteli edelleenkin kylmästä ja hänen olonsa jotenkin outo, olisikohan hän saamassa kuumeen? Sitten hän kuuli naisen kirkaisun ja oli aikeissa mennä katsomaan mitä oli tapahtunut, kunnes kehoaan pitkin kulkeva kipu aalto pakotti hänet takaisin istumaan. Naisen palatessa takaisin ja selittäessä mitä oli tapahtunut nuorukainen nyökytti päätänsä, ottaen mukin toiseen käteensä. "No, eläimet ovat eläimiä, ei niiden toimista saa oikein koskaan selvää." Nuorukainen siemaisi teetä, luoden kasvoilleen tyytyväisen hymyn. "Tämä on hyvää." Nuorukainen vastasi katsoen hetken aikaa naista ja sitten sohvaa. "Voisit sinäkin istua, ei sinun tarvitse minun takiani seistä."
|
|