|
Post by catman on Jul 14, 2006 15:41:11 GMT 3
((Minulle on aivan täydellisen sama tuleeko sitä taistelua vai ei.))
"Olette varmasti nälissänne. Minulla sattuu olevan eväänäni kaksi omenaa. Ottakaa siitä jos haluatte." Jolgar sanoi kaivaen taskustaan kahta omenaa. Jolgar otti omenat taskusta ja ojensi ne kohti Leaa.
((Lyhyttä, mutta inspiraatio on hieman vähissä. Ja muuten! nyt on tullut hieman kiirusta joten en pääse koneele kuin vasta joskus torstaina ja perjantaina.))
|
|
|
Post by merril on Jul 14, 2006 22:12:23 GMT 3
Pienen jollan menoa oltiin seurattu, läheisen kallionkielekkeen laelta. Pronssinen kaukoputki taiteltiin kokoon, räikeänsinisen hanskan toimesta. Hiekkapaperilla hiontaa muistuttava karhea ääni, urahteleva nauru, kumpusi miekkosen kurkusta, tämän raapiessa karkeanruskeaa sänkeä vasemalla kädellään, tahi oikeastaan sen tilalle asetetulla koukulla.
Merirosvonakin tunnettu puolitoistametrinen goblin keräsi nopeasti vähäiset varusteensa ja kipusi sotasikansa selkään. Eihän sitä koskaan voinut ansaita kylliksi, tämä tuumaili, ja napautti teräväpäisillä saappaillaan otuksen kylkiä, saaden sen vinkaisemaan ja aloittamaan reippaan hölkän alas rinnettä. Toinen käsi pistomiekkansa kahvalla, tämä ryöväri suuntasi sikansa suoraan kohti rantaa ja siellä toikkaroivia ihmisolentoja.
OoC:
( Noh, siinäpä avausvuoro. Aika lyhyenläntä, ja jatkan hahmokuvausta kunhan tuleepi tarpeeksi lähelle muita. *Olkakoho* Pahoitteluni tekstin laadusta, mutta siitä on pari vuotta kun viimeksi kirjoitin ropellusvuoroja suomeksi. Ja mainintana vielä se, että vilkaisen foorumin ainakin -kerran- päivässä, joten vastausta ei tarvitse kauaa odotella...Erm, ja jos vuoroni hankaloitti pelin kulkua, voinen yhä tässä vaiheessa kaikota ja siivota jälkeni.)
|
|
|
Post by iiris on Jul 17, 2006 21:47:04 GMT 3
*Lea otti kiittäen omenat, ja antoi toisen Daxterille. Vihdoinkin jotain hedelmää. Laivalla he olivat joutuneet syömään eltaantuneita ruokia, joten tämä oli huomattavasti parempaa ruokaa tähän mennessä. Daxter söi ahmien omenansa maassa ja ei huomannut lähestyvää sikaa ja sen selässä olevaa miestä. Lea taas otti huomioon etäällä pienet äänet, mutta söi omenansa rauhassa, odottaen jos se olisikin isompi uhka. Daxter näytti saavansa omenansa kohta päätökseen, joten Lea tökkäsi jalkaterällänsä Daxteria. Daxter katsoi Leaa tietäen mitä tyttö oli aikomassa, "Mulla oli omena vielä kesken" hän sanoi ja kiipesi Lean olkapäälle. Lea söi vielä omenaansa ja odotti äänen lähestymistä.*
|
|
|
Post by merril on Jul 19, 2006 23:45:15 GMT 3
(( Catman, pistätkö pahaksesi jos tähän väliin vielä yhden vuoron kirjoitan? *Kulmakoho*))
|
|
|
Post by catman on Jul 21, 2006 17:39:59 GMT 3
((En. Taas lähdetään jonnekkin. Nimittäin laivalle. Olen ollut nyt paljon poissa ja sitä pyytelen tässä anteeksi. Seuraavaksi koneelle pääsen maanantaina.))
|
|
|
Post by iirisKiire on Jul 21, 2006 18:05:47 GMT 3
((Juu sama vika. saatan vielä illalla keretä tänne, mutta seuraava kerta tulee maanantaina))
|
|
|
Post by merril on Jul 22, 2006 19:38:43 GMT 3
(( Noh, sepä oivallista, sillä toistaiseksi minun aivoni ovat hieman nuupahtaneet, eikä tekstiä tahtoisi syntyä sitten millään. *Huoh* Odottelen oletettavasti maanantaihin, ellei mitätön muusani palaile ennen ensi viikkoa. ))
|
|
|
Post by iiris on Jul 25, 2006 18:08:00 GMT 3
*Lea kuunteli tarkkaan, jos joku sittenkin tulisi heidän lähettyville. Daxterin hermot meinasivat revetä odotuksesta.*
lyhyttä
|
|
|
Post by catman on Jul 25, 2006 19:53:28 GMT 3
Jolgar kääntyi katsomaan ännen suuntaan ja näki pienen olennon kaukana lähestymässä heitä. Hän alkoi kävellä kohti tätä lähenevää olentoa, hitaasti, miutta varmasti.
((Et ole ainut...))
|
|
|
Post by merril on Jul 26, 2006 0:18:08 GMT 3
Siinä missä pahaa-aavistamaton kolmikko vilkuili kummaksuen lähestyvää hahmokaksikkoa, likimain kaksisataakiloinen hyökkäysvaunu Potka sekä tämän uljas ratsastaja, joka painoi hädintuskin murto-osan ratsunsa painosta, lähestyivät hurjaa vauhtia näitä pahaa-aavistamattomia omenanpopsijoita. Tovin siinä sannalla tapittamisen jälkeen, pölypilvi oli tarpeeksi lähellä paljastamaan jopa perin huononäköisellekin tumpelolle tuon epämääräisen metelin aiheuttajan, hirveän olentokaksikon jonka vertaista sai hakea monen mailin säteeltä.
Olentokaksikosta ratsuna toimiva hirviö, tuo karmaiseva sika-olento Potka, oli erityisen vaarallisen oloinen punertavine mulkosilmineen, jotka olivat jotenkuten nauliutuneet kaksikon seuraavien uhrien pääsijaiseen suuntaan. Villisian kellertävä kulmahammaspari reunusti mahtavaa kärsää, josta roikkui valtava metallinen rengas, johon ihmisen kalloa etäisesti muistuttava koristekuvio oli nakuteltu. Olennon suupielistä valui valtoimenaan kuolaa, sen ravatessa kovaäänisesti röhkien raskaassa puusta sekä metallikappaleista koostuvassa sotisovassa tyrmäyskurssillaan kohti rannalla seisoskelevia ihmisolentoja. Sian selkään oli jotenkuten onnistuttu sitomaan nahasta kasaan kursittu satula, jolla pienempi olento uhmaavasti yritti pysyä villin ratsunsa karauttaessa kohti rannalle eksyneitä poloisia ihmiseläimiä.
Mitä ratsumieheen taasen tuli, tämä oli lähes yhtä hirmuinen kuin olento, jonka päällä tämä epätoivoisesti pyrki pysymään turvavöin varustetussa satulassaan- pituutta tällä oli likimain 150 senttimetriä, joskin tämän pikku faktan huomaaminen olikin lievästi pulmallista, kun tuo olikin satulassaan eteenpäin kyyristynyt, ja heilutti villisti pistomiekkaansa päänsä yläpuolella, loilottaessaan veret seisauttavaa taisteluhuutoaan. Miekkonen oli kutakunkin gobliinien sukuun kuuluvaa epäkelpoa saastaa, ja tämän metsänvihreä iho kuulsi kahden panssarikerroksen keskeltä miekkosen kasvoista, jotka olivat rodulle tyypillisen luisevat ja teräväpiirteiset. Tuo oli piiloutunut kahden sotisovan sisään- ulkoinen kerros koostui oletettavasti joskus ritarillisen kokovartalopanssarin jäännöksistä, jotka joku onneton oli mukiloinut pienempään ruumiiseen sopivaksi, mitoittaen nähtävästi ilman mittanauhaa tätä tehdessään. Näytti siltä kuin panssaria oltaisiin hakattu pahanpäiväisesti kokonaisen peikkolauman toimesta. Vain tämän kypärä oli säästynyt nujakoinnilta, ja sen uljas punainen töyhtö kohosi gobliinin pään yläpuolelle, saaden tämän ritarin irvikuvan näyttämään edes pikkuriikkisen verran esikuvaltansa...vaikka siihen yhdennäköisyydet ja yhdenmukaisuudet ideologioissa loppuivatkin. Raskaan teräspanssariromun alta pilkotti tyypillinen kokovartalo-nahkanuttu, jonka parkkiintunutta pintaa oli terästetty sinne tänne sujautetuin toppauksin, jotka saattaisivat kenties pysäyttää nuolen...jos se heitettäisiin käsivoimin gobliinia kohti. Käsiinsä olento oli etsinyt räikeänsiniset hanskat, jotka oli sidottu pysymään olennon käsissä ranteisiin asetettujen nyörien avulla. Siniset silkkihanskat oli tosin sotattu kuivuneeseen vereen, joka herätti kysymyksiä siitä, kuinka olento oli onnistunut ne hankkimaan. Tämän lisäksi olennolla oli yllään perin mitäänsanomaton pari pikkuruisia saappaita, joissa oli terävät kannustimet, sekä perin tylsänpuoleinen vyö lanteillansa.
"Ptruu, uljas Potka, ptruu!" karkea, rahiseva ääni kumpusi ritarin kurkusta, ja sika seisahtui kuin seinään, muutaman metrin päähän kaapuun sonnustautuneesta miekkosesta sekä kahdesta haaksirikkoisesta, gobliinin puolestaan kohottaessa pistomiekkansa ensin korkeuksiin, ja antaen sen sitten hitaasti laskea teräpää edellä kohden suurelle santalaatikolle eksyneitä pikku kaloja, jotka olivat hänen pyydykseensä eksyneet. Tai näin hän ainakin ajatteli. Kun tuo rupinen pikku niljake oli nyt suhteellisen lähellä, ihmiset saattoivat nähdä hänen vastenmieliset kasvonpiirteensä. Tai noh, gobliinien mittapuulla miekkonen oli uskomattoman komea, koska tällä ei erityisen lukuisia syyliä tahi paiseita kasvoillansa ollut, ja tämän leuka puski ruskeaa, kiharaista partaakin, joka antoi tälle perin hurmaavan, romantisoidun maantierosvon näköä. Paitsi, er, tuo oli vain puoli metriä liian lyhyenläntä, haisi epäilyttävästi sioilta ja oli kauttaaltaan vihreä...eli tuolta ei luultavasti neitojen hurmaaminen onnistuisi. Elleivät sitten olleet hirvittävän likinäköisiä.
" Madame, pyytäisin teitä erittäin kohteliaasti luovuttamaan kaiken rahanarvoisen omaisuutenne, jos mielitte hengissä poistua tältä rantahietikolta. Ja sama pätee teihin, te siinä kaavussa. Ja jyrsijä...errr...tiputtakoon omenansa, ilman äkkinäisiä liikkeitä! " Tuo ritarin irvikuva rääkyi kangertelevalla ihmiskielentapaisella, osoittaen vuoron perään kutakin pistomiekkansa terällä. Villisika taasen tuntui tuijottavan kieroon tuota 'Daxter'-olentoa liiankin kärkkäästi- sen suusta pistävä kieli sekä sen oikeasta suupielestä valuva kuolavana kertoivat liiaksikin olennon päivällis-suunnitelmista.
|
|
|
Post by catman on Jul 26, 2006 10:47:41 GMT 3
Jolgar katsahti hieman huvittavasti otusta joka uhkaili heitä.Hän alkoi melkein nauraa, mutta hillitsi itsensä. "Lajitovereitasi on tullut hoideltua muutama sata joten miksi tottelisin sinua?" Jolgar ei kyllä tiennyt, mitä olentoja ne oivat joita hän oli tavannut Vokishtin kanssa hautausmaan alla. Mutta hän tiesi edessään seisovan otuksen olevan goblin. Tuuli yltyi hieman ja aallot nousivat hieman suuremmiksi, muuten aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. "Jätä meidät rauhaan, tai en takaa seurauksista!" Jolgar sanoi.
|
|
|
Post by merril on Jul 26, 2006 15:21:53 GMT 3
Tuo rehentelevä ihminen ei ollut järin 'uljaan' ratsumiehen mieleen, ja tämä tuon kommentille äänekkäästi tuhahti, johon miekkosen ratsu vastasi omalla röhkäisyllään.
" Monsieur, teidän petihuone-mieltymyksenne ovat minulle yksi ja sama- joko yskitte ilmoille jok'ikisen arvotavaranne, tai minä joudun ikäväkseni satuttamaan teitä. Vaikka se jättäisi pari sataa surevaa gobliini-neitosta tähän maailmaan, minä en sulata uhkauksia jokaiselta parrakkaalta ihmisapinalta, joka tielleni asettuu! " Tämä tokaisi lievästi kireään äänensävyyn, ohjaten ratsuaan lähemmäs ihmiskaksikkoa sekä neitosen lemmikki-eläintä, johon Potkan kieroon tuijottavat silmät olivat nauliintuneet.
" Tämä, hyvä herra, on ainoa kerta kun pyydän nätisti. Me kaikki voimme poistua tältä rantahietikolta ilman sen kummempia raajojen menetyksiä, jotkut vain hieman köyhempinä kuin toiset. Nyt, tiputtakaa nuo omenat hitaaaaaasti ja potkaiskaa ne tänne päin. Eikä mitään metkuja." Ritari-goblinoidi totesi uhmakkaalle ihmisolennolle, ja tämän sanoja säestettiin jälleen myöntyvällä röhkimisellä.
|
|
|
Post by IiristLaiskottaa on Jul 27, 2006 0:12:24 GMT 3
*Daxter ei sietänyt, että häntä sanottiin jyrsijäksi. "Itse olet... Paisenaama!" Daxter ärähti ja heitti järsityn omenan maahan. Häntä pelotti villisika, mutta hän ei näyttänyt sitä ulospäin. Villisika voisi niellä varmasti hänet purematta kertaakaan! "Minulla ei ole muuta arvokasta kuin ystäväni" Lea sanoi, ja heitti omenan maahan käskystä. "Kiitti Lea" Daxter sanoi mieltyneenä.*
|
|
|
Post by catman on Jul 27, 2006 11:33:23 GMT 3
Jolgar ei välittänyt goblinin uhkailuista."Aika köyhä varmaan oletkin, kun ryöstelet ihmisiltä omenoita! Yksi kysymys minulla on ennenkuin kuolet tai lähdet pois: Miten sinä voisit pärjätä velhojen suuren neuvoston puheenjohtajalle? Ja vielä ilmoitus: Tuo kaikki on sinulle aivan turhaa." Jolgar selitti ja loitsi sauvan päähän kirkkaan valon ja asetti sauvan pään goblinin silmien eteen. "niin?"
|
|
|
Post by merril on Jul 27, 2006 11:47:19 GMT 3
Tuo takkuinen ritari ratsuineen astahti hermostuneena askeleen loitommas, kun näennäisesti kaikkivoipa velho nappasi esiin järeämmät aseet. Yksinäinen hikihelmi matkasi alas terävää, syyläin koristamaa nenää.
" Ermhh. Tarkemmin ajatellen...Täyskäännös, uljas Potka, ja sassiin!"
Sika heräsi transsin kaltaisesta tilastaan ja sen silmät hapuilivat eri suuntaan tovin, ennenkuin jättimäinen villisika käännähti tyystin ympäri ja lähti jolkottamaan loitommas, napattuaan matkaansa yhden maahan viskotuista hedelmistä. Ainakin se kostui tästä pikku välikohtauksesta hitusen. Piakkoin kaksikko olikin kadonnut jo samaa tietä kun he olivat tänne ilmestyneet.
(OoC: Erm...Juups. Taidan katoilla tässä vaiheessa. Kiitokseni tästä pelistä. )
|
|