|
Post by catman on Apr 8, 2006 19:56:11 GMT 3
Jolgar oli matkalla mykroksesta satamaan."Mitäh?!?"huudahti Jolgar."Kuinka minä tänne jouduin?!?"Huusi Jolgar ihmeissään."Taidan olla eksyksissä. huoh." Huokaisi Jolgar"Pakko kai sitten harhailla täälä kunnes löydän sinne hiton satamaan..."Kirosi Jolgar.
"HUHHUUU!!! ONKOS TÄÄLÄ KETÄÄN?!?" Huusi Jolgar aina parin minuutin välein. Hän vain käveli ja käveli pitkin aavikkoa. Kun tuli ilta Jolgar istui erään hiekkadyynin päälle ja ojensi sauvansa. Hän silmäili jotain ruuan ainesta.Jolgar huomasi saakalin juoksentelevan parin sadan metrin päässä. Jolgar nousi seisomaan ja tähtäsi sauvallaan sakaalia."sallan." lausui Jolgar taikasanat ja sauvasta lennähti pieni sininen pallo kohti sakaalia. pallo osui sakaaliin ja sakaali kaatui kuolleena maahan. Jolgar kävi hakemassa sakaalin ja vähän risuja. Kun Jolgar pääsi leirilleen hän laittoi risut kasaan ja lausui "jordan" ja kasa syttyi palamaan. Jolgar teki sakaalipaistosta.syötyään ja nukuttuaan hän lähti taas matkaan."HUHUU!?!"huusi hän taas ja taas. hän huomasi hiekan pöllyävän kaukana. se oli hiekka myrsky ja se läheni huimaa vauhtia."fadka!" kaikui taas Jolgarin suusta ja hänen ympärilleen ilmestyi eräänlainen suoja. Sielä hän odotti kunnes hiekka myrsky loppui. Sen jälkeen Jolgar jatkoi taas matkaansa huutaen sitä huhuuta aina välillä...
EDIT: R.C. muutti otsikossa (tulkaa ihmeessä.) -> [päättynyt].
|
|
|
Post by R.C. on Apr 8, 2006 20:35:32 GMT 3
(( Voisin liittyä tähän huomenna jollei kukaan muu ole ehtinyt ensin ja tietenkin, jos kelpuutat mukaan pelaajan, jolla on vähän pääsykoekiireitä mutta joka ehtii vähintään sellaisen vuoron päivässä kirjoittamaan, ehkä kaksikin. =) Minun pitäisi vielä hioa hahmoani jos meinaan tulla tähän mukaan, joten tänään ei tosiaan enää ehtisi aloittaa... ))
|
|
|
Post by catman on Apr 9, 2006 11:21:08 GMT 3
((Tule ihmeessä sitten vain. tähän pääsee mukaan kuka vaan vaikka et ehtisi koko ajan kirjoittelemaankaan.Jos haluat saat liittyä mutta varoitan, etten ole mikään romaanin kirjoittaja...))
|
|
|
Post by R.C. on Apr 9, 2006 11:36:58 GMT 3
(( omasta puolestani kirjoitan yleensä senpituisia, kun sattuu syntymään, lyhyitä tai pitempiä. ^^ ))
Siellä täällä aavikoilla kohosi karuja, pilarimaisia kalliomuodostelmia, ja yhden tällaisen kivikon katveesta erkani matkalaisen eteen yllättäen hevonen ratsastajineen. Ori oli kamelinruskea karvaltaan, vaikea erottaa ympäröivässä maastossa, ja omistaja taasen näytti 17-vuotiaalta naisenalulta. Hän oli hyvinkin terhakka ulkomuodoltaan, kapealanteinen, suurisilmäinen ja rintavarustukseltaan riittävä, juuri sellainen, joka sai vanhat, likaiset ukot kuolaamaan. Ilme tämän neitosen kasvoilla oli varautunut mutta ei aivan niin sulkeutunut kuin karaistuneella äidillään, vaikka helakanpunaisista, pitkistä hiuksistaan olisi tuon suvun joku aavikon paikallinen helposti tunnistanut. Joitakin aseita oli hänellä toki vyötteellään, ja lyhyt jousi viinineen sekä nuolineen selässään, mutta ratsuaan lukuunottamatta näytti nuori nainen olevan tien päällä yksin. Hän mittaili miekkosta hetken varovaisesti kuin gaselli ennen kuin tokaisi tuolle hieman huvittuneen tervehdyksensä: "Mitä sinä täällä huhuilet, höpsö vanhus? Haikailetko maantierosvoja kimppuusi?"
|
|
|
Post by catman on Apr 9, 2006 13:05:27 GMT 3
Jolgar katsahti naista nopeasti silmiin ja kumarsi nopeasti."Eksyin tänne hiton aavikolle. Piti päästä satamaan mutta näin pääsi käymään. Entäs te neiti?"Kysyi Jolgar ja kumarsi kunnioittavasti uudestaan.Hän oli tottunut töykeyteen sillä oli kokenut kulkuri ja tavannut monia ihmisiä ja monet heistä ovat olleet töykeitä.Hän tiesi, ettei neiti jaksaisi olla enää kovin töykeä kun he tuntisivat paremmin.Jolgar huomasi hevosen."Kaunis ori teillä."Sanoi Jolgar ja taputti hevosta turpaan.
((minulla tulee todella lyhyitä viestejä, että ellet kestä lyhyitä viestejä niin voit lähteä vapaasti.))
|
|
|
Post by R.C. on Apr 9, 2006 15:10:15 GMT 3
Ei nuori nainen suinkaan töykeä ollut, hän oli vain tyypillinen teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva tapaus, jolle vanhempien henkilöiden kunnioitus ei ollut vielä aivan itsestäänselvää, jos kohta pahimmat kapinat alkoivat jäädä jo taaksepäin. Kaiken lisäksi ratsastajar oli puhunut asiaa, sillä tällaiset aavikot olivat arvaamattomia paikkoja matkata yksin. Miehen kumartelu ja kohteliaat puheet tuntuivat saavan naisenalun hieman hämilleen. Ei hän mikään korkeasäätyinen neitonen ollut, sen teki sopivan paljastava, keitaiden kansalle tyypillisen asustuksensa selväksi. "Satamiinko? Tarkoitatko suolavirtoja pohjoisessa? Niille on matkaa.", tyytyi hän toteamaan ja vetäytyi ratsunsa kanssa hieman kauemmas muukalaisesta, ihan vain varmuuden vuoksi kun tuo näytti olevan velho, eikä moisista täälläpäin välittömästi pidetty. "Olit onnekas kun törmäsit vain minuun, sillä olen täällä kouluttautumassa enkä katkomassa kauloja ja ryöstelemässä toisten omaisuutta. Nimeni on Amiral Zenn, olen Idän Tiikerin, Taki Zennin tytär. Hän oli aikoinaan suuri rosvopäällikkö, joten tiedän mistä vaaroista puhun. Entä kuka te olette?"
(( eipä hätiä, tiedän mihin lähdin mukaan. ;) ))
|
|
|
Post by catman on Apr 9, 2006 16:46:52 GMT 3
"Olen Jolgar valkoinen, mutta Sano Jolgar. Tulen tuolta kaukaisista maista. voitko ohjata minut sinne suolavirroille? Kysyi Jolgar."Pitäisi ottaa laiva."hymähti Jolgar."Kyllä minä aavikkorosvoille pärjäisin. selitti jolgar itsevarmana."milläs luulet minun tappaneen tuon sakaalin? kepillä hakkaamalla vai? heh heh." Hän nauroi ja osoitti kepillä sakaalipaistosta."nyt on kuitenkin tärkeintä, että pääsen sinne... mikä se olikaan.. sinne, sinne... NIIN JUURI! sinne suolavirroille."Hän sitten änkytti ja kysäisi uudestaan:"Niin, voisitko sinä viedä minut sinne?"
|
|
|
Post by R.C. on Apr 9, 2006 18:08:42 GMT 3
"Myönnän sitkeytesi kun olet tänne asti ilman minkäänlaista ratsuakin harhaillut, vanha mies.", totesi naisenalku hieman ihmeissään, sillä toisen suunnitelmat eivät kuulostaneet hänen korvaansa kovinkaan tarkoilta, aivan kuin tuo ukko olisi matkannut paikkoihin jotka sattuivat vain kulloinkin päähänsä pälkähtämään. Tyttö harkitsi hetken ennen kuin vastasi epäröiden: "Kai minä voisin sinun kanssasi samaa matkaa tulla, sillä suunta on meillä yhteinen. Tosin tarkoitukseni oli pysähtyä matkan puolivaiheille meditoimaan. Olen kasvattamassa täällä autiomaassa Ki-energiaani, jonka kanssa minulla on... jonkin verran vaikeuksia.", selitti hän hieman viimeisissä sanoissaan kompastellen. "Onko sinulla kovakin kiire suolavirroille?", lisäsi nuori nainen aihetta vaihtaakseen, arvioiden kuinka nopeasti tuo vanhus maastossa liikkuisi. "En voi ottaa sinua taakseni ratsastamaan, sillä kuten huomaat, vievät varusteeni kaiken jäljelle jäävän tilan, ja minun on säästettävä hevoseni voimia näin kuumassa ilmastossa."
|
|
catman jonka kone kenkkuilee
Guest
|
Post by catman jonka kone kenkkuilee on Apr 9, 2006 19:22:06 GMT 3
((sori jos näyttää et vieras on lähettäny sen. kone kenkkuilee. mutta catman täälä viestiä lähettelee.))
"Mikään kiire minulla ei ole. voit jäädä meditoimaan mihin tykkäät. Katsos kiertelen vain maailmaa. Satamasta pääsee minne vain tahtoo. Ainakin melkein.Minulla on pari loitsua meidän kaikkien hyväksi.Mukaanlukien hevonen."selitti Jolgar hymyillen ja asetti maahan ämpärin."MELLON!" Lausahti hän ja ämpäri täyttyi vedestä."Puhdasta. Ei merivettä."sanoi Jolgar ja kantoi ämpärin hevosen eteen jos se olisi vaikka ollut janoinen."Kyllä minä voin kävellä.Olen kierrelyt näillä jaloilla pitkiä matkoja.Ne ovat sitkeitä. Ja minä voin levätä kun sinä meditoit. Mutta nyt: otatko sakaalia ennen kuin lähdemme.Vain jäämekö kenties tähän yöksi.Saat pomoilla. Minusta ei pomoa saa tekemälläkään."selitti Jolgar sinä käsillään viitoen mistä mihinkin suuntaan.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 9, 2006 21:35:35 GMT 3
Amiral katseli velhon loitsimista sekä ihmeissään että ilahduksissaan, ja alkoi vähitellen vakuuttua siitä ettei vanhuksesta kenties sittenkään olisi pelkäksi rasitteeksi. Hän ei edelleenkään laskeutunut ratsunsa satulasta, mutta ohjasi hevosen juomaan toisen taikomaa vettä, jossa ei epäillyt mitään vikaa olevan. Ori ainakin korskahti mielissään ja ryysti ämpärin pian tyhjilleen. "Kiitos, Jolgar. Sinun kanssasi on varmasti mukava taivaltaa.", totesi tyttö hymyillen ja pudisteli torjuvasti päätään tarjoukselle shakaalipaistista. Hän oli ilmeisesti kylläinen ja valmis aloittamaan matkan heti kun se toisellekin sopi. Niin ikään otti Amiral mielellään ohjat käsiinsä, sillä se tuntui nuoresta naisesta jännittävän tärkeältä tehtävältä ja jo verenperintönsä puolestakin sopivalta osalta. Olkoonkin että hänellä oli vastuu vain vanhasta ukosta. "Ilta alkaa jo hämärtyä, mutta on järkevämpää liikkua öisin, sillä silloin on viileämpää ja voin suunnistaa tähtien avulla. Meidän kannattaa näin aluksi suunnata kohti keidasta, jolle olin alun perinkin matkalla. Karavaanit poikkeavat siellä enää harvoin, ja lähettyvillä on vanhan temppelin rauniot, joissa ajattelin koetella henkisiä kykyjäni. Käykö tämä suunnitelma sinulle, Jolgar?", ehdotti Amiral ja viittoi kohti pohjoisessa kohoavia dyynejä.
|
|
catman jonka kone kenkkuilee
Guest
|
Post by catman jonka kone kenkkuilee on Apr 10, 2006 6:52:02 GMT 3
"Joo, mikäs siinä.Olet viisas nuori neiti.Tiedätkös minä en juuri piittaa siitä sinun Ki-energiastasi. Voin meditoimisen aikana tutkia riimuja.Siis riimumagiaa tiedäthän."Jolgar selitti käsilllään viittoen. Hän oli selvästi innoissaan, että pääsisi pian pois tästä hornankattilasta."No eiköhän lähdetä sitten"Hän vielä lisäsi ja lähti kävelemään pohjoiseen."Voimmme kai napata uuden saaliseläimen kun saavumme siihen keitaalle..."sanoi sitten vielä Jolgar kun kulki kuolleen sakaalin ja sammuneen nuotion viereen.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 10, 2006 9:17:20 GMT 3
"Jokaisella on omat kiinnostuksenkohteensa...", totesi Amiral hymyillen ja oli oikeastaan iloinen kuullessaan, ettei vanhuksen aika kävisi pitkäksi sillä välin kun hän hiljentyisi tutkimaan ja kutsumaan esiin henkisiä kykyjään. Moinen tehtävä kun vaati kaltaisensa kokemattoman ympäristöltä täydellistä rauhaa ja hiljaisuutta, tämän takia naisenalku olikin matkannut aavikolla yksin. "Vaan lähdetään vain. Keidas ei ole kovin kaukana, ja sen äärelle kerääntyy yleensä paljon villieläimiä juomaan. Etköhän löydä sieltä saalista.", sanoi tyttö ja ohjasi hevosensa kohti pohjoista horisonttia, ratsastaen kuitenkin sen verran hitaasti, jotta vanhus pysyi helposti hänen vauhdissaan mukana. Aamuun mennessä he olivat saapuneet ensimmäiseen määränpäähänsä, idylliselle vesistölle erämaapalmujen katveessa. Lähellä kohoavien kallioiden katveessa näkyi myös raunioita, joten ilmeisesti tyttö oli osannut suunnistaa.
|
|
|
Post by catman on Apr 10, 2006 16:12:21 GMT 3
"Kas kun kiva, ei tarvitse käyttää turhaa riimuvoimaa.hih!"Naurahti Jolgar itsekseen kun he pääsivät keitaalle ja kävi täyttämässä ämpärin vedellä sekä pesi naamansa."No niin. voit siirtyä kauemmas meditoimaan."Sanoi Jolgar Amiralille ja kaivoi "riimumagia" nimisen kirjan esiin.Hän istuutui hiekalle ja alkoi selata kirjaansa. "No niin... Missäs olinkaan?" Hän mutisi kunnes löysi sivun ja alkoi innolla lukea sitä."Voi hyppvät hiekkakirput!!" Hän huusi yhtäkkiä ja nousi pysttyn. Hän ei ollut koskaan ennen lukenut samaisesta kirjasta yhtään loitsua sillä kirjassa ei pitäisi edes lukea loitsuja.Hän oli varma, että se oli vain nuorien naisten tai miesten pilaa.Hän kokeili loitsua juomassa olevaan sakaaliin.Sakaali kaatui maahan. Jolgar tuli ja löi maassa olevaa sakaalia kerran hieman selkään.Saakali nousi ja juoksi vähän matkan päähän köhimään kurkussa olevat vedet pois. "Noh... Aika outoa."Sanoi hän kerran ja kohautti olkapäitään.Sitten hän meni takaisin lueskelemaan.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 10, 2006 19:32:24 GMT 3
Keitaalle saavuttaessa laskeutui nuori nainen satulastaan ja jätti hevosen hieman etäämmäs lueskelevasta velhosta, jottei ori vahingossakaan osuisi vanhuksen loitsujen tielle. Hän sitoi ratsun varjoisan puun alle veden äärelle, josta eläin ylettyi niin juomaan kuin laiduntamaankin. "Ajattelin vetäytyä tuon hylätyn temppelin suojiin harjoittelemaan. Palaan iltaan mennessä niin että voimme taas yöllä jatkaa matkaa. Sinun kannattaisi käyttää ainakin osa päivästä lepäilemiseen, Jolgar. Aavikon aurinko vie nopeasti voimat, mutta täällä keitaalla kuuma päivä kuluu rattoisasti.", totesi Amiral ja lähti näine sanoineen kulkemaan kohti raunioita, kadoten kohta niiden lomaan.
Tyttö palasi myöhemmin, mutta selvästi aikaisemmin kuin oli antanut puheineen ymmärtää. Hän vaikutti ihme kyllä väsyneeltä ja pelokkaalta, ei lainkaan henkilöltä joka oli juuri etsinyt rauhaa sisältään. Jossakin oli varmasti mennyt vikaan, mutta Amiral ei puhunut siitä mitään. "Lepäisin mielelläni vielä hetkisen ennen lähtöä...", hän pyysi vapisevalla äänellä ja kumartui juomaan keitaan vettä, vilvoittaen sillä myös kalvakoita kasvojaan.
|
|
catman jonka kone kenkkuilee
Guest
|
Post by catman jonka kone kenkkuilee on Apr 10, 2006 20:16:27 GMT 3
((Voi ei!!! taas se loggaus ongelma...))
Jolgar ihmetteli syvästi Amiralin "Sairautta", mutta Koska tyttö näytti vielä niin järkyttyneeltä, ettei hän vielä viitsinyt kysyä mitään."No...Öh...Sopii minulle."Sanoi Jolgar ja käveli hieman poispäin."Jos nälkä sattuu olemaan..."Änkytti Jolgar ihmetellen. Hän kävi loitsimassa yhden sakaalin ja tuli valmistamaan sen nuotiossa."Tässä on sinullekkin.Kannattaa syödä ennen kuin lähdemme."kehotti Jolgar ja siirsi yhden sakaali-aterian Amiralin eteen.Hän alkoi itsekkin syödä.Tämän enenpää hän ei halunnut tyttöä häiritä.Ehkä joku toinen kerta.
|
|