meaway
Member
Rain, rain, go away, come again another day. All the world is waiting for the sun<3
Posts: 40
|
Post by meaway on Sept 29, 2009 16:06:31 GMT 3
// Eli siis pelaan suolatun, ja jentamin kanssa. Tännepäin, kamut, tekstiä perään!! // Oli hiljainen ilta. Vieno, lämmin tuuli puhalsi etelästä päin. Ei voinut uskoa, että oli jo syksy. Maahan pudonneista lehdistä oli muodostunut pieniä punertavia kasoja, ja joka puolella luontoa vallitsi ruska. Punainen auringonlasku värjäsi ympäristöä entisestään. Sellaista kauneutta ei tulisi enää vähään aikaan. Vaitonainen matkaaja taivalsi taas kerran vailla päämäärää. Hän oli heittänyt takkinsa huolettomasti olalleen, ja vihelteli kaunista kehtolaulua, jota oli laulettu hänelle lapsena nukkumaanmeno aikaan. Musta koira tapsutteli hänen vierellään vaaleanpunainen kieli lääpällään - he olivat kävelleet tuntikausia sitä samaa hiekkaista tietä pitkin. Mitään ääntä ei kuulunut, ei muuta, kuin vain heidän askeleittensa äänet, kun hiekkatie rahisi kengänpohjien liikkuessa sen päällä. Froswen haukotteli makeasti, ja venytteli käsiään. Hänellä oli raukea olo. Riddi tuhisi hänen vieressään - sen turkki oli ilmiselvästi paksunlainen. Niin erilaisia nuo koirat, hän hymähti mielessään. Matka venyi, ja sen huomasi jaloissa. Äskeinen raukea olo hiipui pikkuhiljaa, koska väsymys alkoi painaa hänen kuin Riddinkin käpälää. Vähitellen huoli vieri sydämmelle, koska hänen koiransa oli rättiväsynyt - no ei etteikö hän olisi ollut - ja Ghaiwun kylä oli varmasti kauempana kuin hän oli arvellutkaan. Vaikka vastaan tuli vain yksi pienenpieni hökkeli, joka kertoi, ettei kaupunki ollut lähimainkaan lähellä, Fros jatkoi matkaansa. Sitten hän oli ihan puhki. Fros suuntasi tien viereen, tuuhean koivun alle, ja lähestulkoon heittäytyi maahan ja jäi siihen hengittäen väsyneesti. Riddia tallusteli hänen viereensä, ja kuukahti välittömästi. Lämmin ilma sai hänetkin nukahtamaan. Ja seuraavan kerran kun hän heräsi - oli säkkipimeä yö.
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Sept 29, 2009 18:22:17 GMT 3
Tesser oli liikkeellä uppo-oudolla seudulla, jonne hän ei olisi halunnut päätyä, mutta kylällinen ihmisiä väkivaltaisissa ajatuksissa oli vaikuttanut asiaan voimakkaasti. Tesser oli yrittänyt hautuumaalta vaihteeksi viedä sieluja, mutta jäänyt kiinni ja yrittetty lynkätä vihaisen väkijoukon toimesta. Kyse oli ihan viattomasta temppuilusta, koska ei hän niitä ihmisiä ollut uhannut. Maa oli syksyinen ja värikäs kaikessa loistossaan, jonka luonto tarjosi syksyisin. Tesser olisi nauttinut tälläisestä enemmän, jos hän ei olisi matkustavainen magiansa takia. Magia, jota hän käytti perustui sieluihin, jotka vangittiin kortteihin. Sen uhriksi joutui hänen vastustajansa, jotka hän pakotti magiallaan kortteihin ja sielun irrotuksen jälkeen niillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella häntä. Se oli monen mielestä väärin, mutta Tesserin vaari oli opettanut hänelle:" Elävien tarpeet ovat kuolleiden tarpeita tärkeämpiä." Sinä päivänä vaari oli käsitellyt pimeää magiaa Tesserin kanssa. Se oppitunti oli ollut kuitenkin hyödyllisimpiä, mitä Tesser oli käynyt. Tesser oli aluksi kärsinyt voimakkaista energian puutostiloista, mutta taisteltuaan erään maagin kanssa hän oli oppinut aika paljon ja saanut energiaa varastoivan sormuksen, jota hän hyödynsi säännöllisesti. Tesser alkoi saapua erään hökkelin luo ja hän toivoi saavansa sieltä majapaikan, mutta kohta kävikin ilmi, että maassa oli nukkuva mies. Tesser katsoi miestä ja tajusi tämän yllä olevan paha henki, joka voisi vaarantaa tämän hengen, joten Tesser manasi kortista ritarin, joka tuhosi hengen ruumiin lähes täydellisesti yhdellä iskulla. Sen jälkeen Tesser alkoi hengen sielua irroittamaan ja sitomaan korttiin, jossa meni usein pitkään ja Tesser jatkoi vielä yönpimeällä työtään, kunnes alkoi olla loppusuoralla ja toivoi,että tuo poika ei huomaisi hänen touhuaan...
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 30, 2009 13:09:32 GMT 3
Oli jo yö. Kelmeä kuu alkoi nousta pikkuhiljaa lipuen horisontista, ja avasi kauniin syksyisen yömaiseman. Tumma, hoikka hahmo asteli hiekkatietä pitkin kylää kohti. Tällä oli yllään musta, pitkä takki jonka helman alta heilui tasaisesti oranssinpunainen häntä. Hahmo laski huppunsa, ja äkillinen tuulenpuuska leväytti tämän pitkät, tuuheat hiukset auki. Ne toistivat samaa sävyä kuin häntä, ja kaiken kukkuraksi hahmolla oli vielä ketun korvat, joita se luimisteli syksyn viimassa. Kaikesta tästä - ja tietenkin kauniista kasvoista - voitiin päätellä että kyseessä on naispuolinen henkilö, jolla oli ketun häntä ja korvat. Nomin tummat silmät kiilsivät kuun kelmeässä valossa, ja tämä jatkoi askellustaan. Nomi liikkui yleensä öisin, sillä hänen häntänsä ja korvansa aiheuttivat joissain ihmisissä paheksuntaa. Eivätkä tuijottavat katseetkaan tuntuneet kovin mukavilta, kun usein kuuli huutoja siitä kuinka hän olisi 'likainen, varasteleva kettu'. *Toivottavasti seuraavan kylän asukkaat ovat suvaitsevaisempia* Nomi mietiskeli ja sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse. Samalla tämän käsi kurotti silittämään smaragdikoristeista miekkaa neidon selässä. Musta, pitkä nahkatakki piti neidon lämpimänä, mutta monia vuosia harjoitetut taistelulajit ja kaunis mutta tappava, taiottu miekka pitivät yksinään huolen tämän turvallisuudesta. Kettutyttö saapui koivun lähelle, ja aisti kolme, ehkä neljä hahmoa sen alla. *Mikä ihme kyläkokous täällä on..?* Neitoa alkoi pelottaa. Mitä jos kyse oli jostain noituudesta tai vastaavasta? Tyttö ei halunnut olla sellaisten kanssa tekemisissä. Nomi kiersi koivun pohjoispuolelle, polkua vastapäätä ja lähestyi puuta varoen. Lopulta nähdessään yhden seisovan hahmon ja kaksi nukkuvaa, tämä pysähtyi aloilleen ja siristi silmiään. Kulmiaan kurtistaen neito jäi aloilleen katselemaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. //Tuli ilmeisesti vähän lyhyt mutta lupaan parantaa kunhan päästään itse asiaan //
|
|
meaway
Member
Rain, rain, go away, come again another day. All the world is waiting for the sun<3
Posts: 40
|
Post by meaway on Sept 30, 2009 23:01:06 GMT 3
// Heh ;D //
Unenpöpperöisenä Fros hieroi silmiään, ja haukotteli taas makeasti. Vaikka hänestä tuntui epämukavalta pimeässä, mies ei yksinkertaisesti jaksanut liikuttaa evääkään. Hän haparoi pitkillä sormillaan Riddiä vierestään, ja huomasi sen tuhisevan kirsullansa unissaan. Koirana olo oli siinä mielessä helpompaa - pystyi nukkumaan niille tavanomaisissa asennoissa, ja aivan helposti kovalla maalla, kun taas ihmisellä niskat ovat yleensä aika jumissa sellaisen jälkeen. Kuten hänellä nyt.
Koivu humisi tuulessa, lehdet soittivat kaunista laulua niiden suhistessa ilmavirrasta. Joskus pieni irtonainen lehti lepatteli hänen naamallensa. Riddi ei edes huomannut niitä - sen selän päällä oli jo aikamoinen kasa. Hopeainen kuu mollotti keskellä indigonsinistä yötaivasta, ja jokunen tähti tuikahti silloin tällöin.
Pieni hetki vielä..., Fros ajatteli uupuneena mielessään. Hän ei jaksanut, pystynyt, eikä halunnut nousta asennostaan puuta vasten. Hän ei välillä tiennyt oliko unten rajamailla, vai hereillä. Mies kuitenkin kuuli ympärillään tapahtuvat asiat heikosti, mutta kuuli kuitenkin. Hän kuuli askeleitten kahinaa, mutta luuli sen olevan hereillä oleva koiransa. Hän kuuli omituista hentoa - aivan kuin todella pientä ujellusta - kun joku, tai jokin liikkuu ilmassa, muttei yhdistänyt sitä mihinkään. Hän kuuli monia asioita, muttei jaksanut, tai uskaltanut siristää silmiään seuratakseen mitä tapahtui, koska luuli sen kuuluvan uneensa. Monta pitkää minuuttia kului...
...Kunnes oli täysi hiljaisuus, ja se sai hänet lopullisesti hereille. Hitaasti, mutta varmasti, hän alkoi liikuttaa kankeita raajojaan. Mutta kun hän avasi syrjäkarein vasemman silmänsä, ja näki tumman hahmon vähän matkan päästä itsestään, Fros säpsähti rajusti ja kompuroi ylös. Säikähtäneenä, mutta tottuneena, hän veti ketterästi pienet, terävät veitsensä lantion sivuilta, ruskealta vyöltä, ja syöksähti raivokkaasti veitset puolustuksenaan henkilön eteen. Fros työnsi oikean kätensä veitsen ojoon kuvottavasti lähelle henkilön kurkkua, kuitenkaan koskettamatta.
" Kuka olet, ja mitä haluat?"
Riddi heräsi salamannopeasti samasta asennostaan, mihin oli jäänytkin nukkumaan, ja laukkasi hampaat irvessä hänen vierelleen, ja murisi syvältä mahastaan niskakarvat pystyssä. " Paikka!" Fros komensi suupielestään katsekontakti yhä henkilössä, jonka hän sittemmin erotti nuoreksi pojaksi, ja laski veistään hitusen.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 30, 2009 23:21:15 GMT 3
//En malta odottaa että pääsen tunkemaan Nomin tähän johonkin väliin : P//
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Oct 1, 2009 18:40:10 GMT 3
Tesser oli jo irrottanut pitkän aikaan sielua siltä hengeltä, joka oli käynyt tuon nukkuvan pojan kimppuun. Kuu oli kaunis ja Tesser mietti, miksi joutui tämänlaista tekemään muille. Ehkä se oli hänen karmansa, mutta Tesser kaipasi kyllä onnea. Sitä ei oltu hänelle suotu ja tuli mieleen sanat, jotka olivat raskaat kuin kuolema. ”Kohtalo ei minulle terveyttä tai onnea suonut, itkekää kanssani, koska vahvatkin tulevat kaatumaan jonain päivänä enemmin tai myöhemmin. Itkekää!” Se oli vanha lainaus, jonka alkuperää Tesser ei tuntenut, mutta oli ottanut yhdeksi suosikki lauseistaan. Hän oli kohtalon kolhima ollut ja terveys oli aina ollut vähän niin ja näin. Tesser katsoi taivaalle ja mietti oliko tässä maailmassa jumalia tai kohtaloa. Ehkä oli, mutta hän ei ollut niihin törmännyt, vain henkiin, jotka olivat jääneet maanpäälle. Niitä hänellä oli kymmenen mukana ja yhdestoista oli juuri tulossa. Tesser oli aikoinaan kehitellyt teorian, että Jumalat olivat vain henkiä, joilla oli mahtavat voimat ja ne uusivat voimiaan ottamalla sitä uskovaisiltaan. Sitä ei voisi todistaa oikeaksi ennen kuin tapaisi jumalan, mutta silloin voisi olla hengetön todella nopeasti. Tesser sai juuri valmiiksi sielun irti repimisen. Tämän kertainen henki oli jotain outoa ja ahdistavaa monen mielestä. Se oli erään voimakkaan alkemistin henki, joka oli ollut maagi myöskin. Mies oli ollut aikaisemmin vain hyvää aikaa saava, mutta kuningas oli pakottanut hänet taistelukentille ja silloin oli mies joutunut myrkyttämään ihmisiä. Se oli ollut kaikkea hänen periaatteita vastaan, mutta silloin hän oli pelännyt henkensä edestä ja niin hänestä oli tullut massamurhaaja, joka pelkäsi itseään. Silloin hän oli surmannut itsensä myrkyillä, mutta hänen maaginen puoli oli ilmennyt kuoleman edessä ja niin hänestä oli tullut katkera myrkyttäjä henki. Tesser sääli miestä, joka oli itsensä kuolemaa edeltävässä paniikissa kahlinnut itsensä tähän maailmaan vain kostamaan ja surmaamaan. Tesser kysyi hengeltä mielessään:” Voitko liittyä minun puolelle, jos annan sinulle mahdollisuuden vielä elää ja niin saat myös mahdollisuuden kostaa vielä kerran. Ja voimaa, jos siitä on kyse.” Alkemistin kaunainen sielu kysyi:” Kuka sinä olet ja mitä sinä teit minulle?” Tesser vastasi:” Minä otin sielusi hallintaani ja voin hävittää sen heti antanen rauhan sinulle, mutta voit liittyä myös puolelleni...” Alkemisti vastasi:” Tiedätkö mikä minä olen ja miksi päädyin tähän tilaan?” Tesser vastasi:” Tiedän alkemisti ja sinä voit jatkaa tekojasi, jos haluat. Voit käyttää minkälaista alkemiaa alaisuudessani, kunhan se ei tee vastustajiani vahvemmaksi.” Alkemisti vastasi:” Olkoot, minä liityn puolellesi, mutta minä en osaa enää kuin myrkyttää, joten joudut tyytymään siihen... ” Tesser sanoi:” Käy.” Sen jälkeen ilmestyi maahan laskettuun korttiin tuon miehen henki ja kuva, jossa oli laiha mies, jolla ei kasvanut tukkaa, vaikka kasvot oli nuoret. Miehen silmät olivat erittäin suurten silmäpussien ympäröimät ja iho oli liilaa paikoitellen. Alkemisti ei ollut selvinnyt aina omista myrkyistä. Ja miehellä oli mukanaan pieni kaislareppu, josta tuli sumua. Oli sanomattakin selvää, että siinä repussa oli myrkkyjä. Tesser myhäili uutta korttiaan, mutta oli vielä yksi työvaihe. Kirjoitukset, jotka täytyi tehdä magialla. Tesser aloitti upottamaan korttiin sanoja ja kohta teksti oli valmis. ”Alkemisti. Henki, jonka taito on myrkyttää ihmisiä ja luoda myrkkysumua. Erittäin vaarallinen pitkässä taistelussa ja aiheuttaa liikkumisen vaikeutumista myrkyillään. Voidaan pitää erittäin heikkona fyysisesti, eikä kestä vahinkoa juuri yhtään.” Kolme tähteä oli viidestä vaarallisuus luokka. Tesser oli nyt hiljaa ja mietti mitenköhän tuolle nukkujalle olisi viisainta tehdä. Voisi olla jo, toinen saanut myrkkyä ja tekevän kuolemaa, tai sitten se vain nukkui todella uupuneena. Kohta kuului ruohikossa suhahdus ja Tesser tajusi, että toinen oli virkeämpi kuin olisi ehkä suotavaa... Ja kohta toinen ilmestyi Tesserin viereen veitsen kanssa. Tesser mietti, että voisi hoidella toisen todella helposti, mutta se olisi liian aikaista ja väkivaltaista. Toinen kysyi hänen menemisiään ja aikomuksiaan. Tesser sanoi:" Olen maagi, joka kiertelee ja muuten sinut melkein surmattiin, kun nukuit. Se oli paha henki, mutta minä otin sen talteen ja ei siitä sen enempää. Olen Tesser, kuka sinä?" Tesser tiesi, että tilanne oli todella karmiva...
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 1, 2009 20:45:10 GMT 3
Ketunhäntäinen ja -korvainen nuori tyttö oli aivan äimänä. Se mitä hän oli juuri nähnyt, oli ollut hyvin omituista. Nukkuvan miehen tai pojan yllä oleva hahmo oli kuin pyyhitty pois toisen muukalaisen toimesta. Neidon suu oli auki, ja tämä tajusi sulkea sen vasta kun maassa nukkunut nuorukainen asetti puukkonsa kuvottavan lähelle toisen pojan kurkkua. Tässä vaiheessa Nomin kädet nousivat tämän suulle, ja tyttö pidätteli huudahdusta. Nomele kietoi toisen kätensä ympärilleen ja nosti toisella huppunsa pään päälle. Neito tarttui smaragdikoristeisen taikamiekkansa kahvaan ja valmistautui menemään väliin. *Miksi minä noista välitän, minunhan pitäisi joutua eteenpäin matkallani.. Jotenkin vain tuntuu että on parempi jäädä paikalle.*
Odotellessaan Nomi kuuli toisen olevan maagi, ja nimekseen tämä oli sanonut Tesser. Koko tilanne tuntui epätodelliselta, kuin suoraan jostakin kammottavasta tarinasta. Nomin hampaat kalahtivat yhteen, ja neito säikähti. Kunpa he eivät huomaisi häntä nyt, tuon täytyi varmasti kuulua heidänkin korviinsa. Kyykkyyn nopeasti laskeutuessaan neito veti hitaasti, äänettömästi miekkansa tupestaan jättäen miekkakätensä varjoisalle puolelle itseään. Eihän neito halunnut miekasta heijastuvan välähdyksen ilmiantaa itseään, se hampaiden yhteen kalahtaminen voisi riittää.
Tyttö puristi miekan kahvaa, ja miekka lämpeni hänen otteessaan. Se tuntui olevan mielissään tuntiessaan tytön käden lämmön oltuaan monta tuntia kylmässä tupessaan tämän selässä roikkuen, tyhjän panttina. Neito siristi silmiään, ja puoliksi kettuna näkikin oikein hyvin kuun valaisemassa yössä. Nomi oli toki myös laittanut merkille koiran, joka nuorukaisella oli mukanaan. Se oli vahvan ja viisaan näköinen. Nomi päästi korkean vingahduksen, jonka pitäisi olla kuultavissa vain koiraeläinten korviin. *Tutustu minuun. Olen puoliksi kettu, osaan kommunikoida kanssasi. En aio pahaa, ja minuakin pelottaa. En halua näiden kahden miehen riitelevän tai tappelevan.* Nomi viestitti kehonkielellään ettei ollut uhka, kuitenkin tarkkaillen tilannetta jatkuvasti. Ehkä hän voisi vielä häipyä paikalta.. Se oli tosin epätodennäköistä, sillä hänet oli jo luultavimmin huomattu. Varsinkin uskoisi tuon maagin hänet huomanneen, Nomillahan oli vahva, kaksihahmoinen sielu.
|
|
meaway
Member
Rain, rain, go away, come again another day. All the world is waiting for the sun<3
Posts: 40
|
Post by meaway on Oct 3, 2009 12:18:02 GMT 3
Henkilön sanat järkyttivät hieman häntä. Pojan esitellessä itsensä Tesseriksi, Fros työnsi samalla toisen veitsensä tuppeen, ja kohotti vapaan kätensä samaan veitseen, yhä pitäen sitä turvanansa. Hän ei luottanut maageihin, koska magia ylipäätänsä ylitti Frosin ajatuskyvyn, ja aihe tuntui vaikealta. Pojan sanoessa itseänsä maagiksi ei todellakaan auttanut luottamaan henkilöön, vaikka tämä sanojensa mukaan oli pelastanut hänet varmalta turmiolta. " Eittämättä en voi olla kiittämättä teitä, jos puhutte totta. Mutta ymmärrättehän, etten voi luottaa teihin, etenkään kun en tunne teitä", Fros sanoi yhteen puristettujen hampaidensa välistä. " Varsinkaan tähän aikaan yöstä, suonette anteeksi." Hän puhui teennäisen kohteliaasti. Tappelua tuon häntä selvästi nuoremman pojan kanssa tulisi välttää. Varsinkin jos tämä todellakin oli maagikko. Riddi murisi yhä, mutta hieman vajaavaisemmin. Se ilmiselvästi kuunteli jotakin. Frosin keskittymiskyky maagiin herpaantui hieman, koska Riddi näytti omituiselta katsoessaan ihan toiseen suuntaan missä poika oli. " Etsi, poika", hän sanoi koiralle pelkällä nopealla vilkaisulla, jottei poika huomaisi. Riddi pujahti pois pimeään, pois hänen näköpiiristään. Fros käänsi katseensa takaisin maagiin, pitäen tämän huomion itsessään, Riddin parhaaksi. Jotenkin oudosti hänen näkökenttänsä sumentui hieman koko ajan. Jalat tuntuivat hieman veteliltä, ja Fros halusi tilanteesta pois, ja takaisin nukkumaan koivun alle. Häntä oksetti, ja olo oli sanoinkuvaamattoman kuvottava. " Olen..Froswen.." hän sanoi hitaasti. Puhe tuntui hieman raskaalta, ja väkisin tuotetulta. ------------------------------ Riddi tapsutteli pimeään kauas isännästään ja pojasta, takaisin koivun luokse. Pimeä verhosi koivun, ettei sinne nähnyt tien vierustalta, missä se oli äsken ollut. Se nuuhki hiljaa, ja haistoi - ketun. Se uikahti pienesti, ja huomasi nuoren neidon. Riddi työnsi pitkän kielensä ulos ja läähätti pienesti. Se siristi silmiään, ja nuuhki neitoa. Se oli vaistonnut, ettei tämä tahtonut pahaa, tai ollut uhka hänelle tai isännälleen. Riddi työntyi rapsutettavaksi, se teki sen aina vieraille, jotka olivat mukavia sille. Katsoen suurilla ruskeilla silmillään tyttöön, se ikään kuin hymyili ja ilmaisi luottavansa häneen. Se toivoi tytön auttavan isäntäänsä, joka oli vaikeuksissa pojan kanssa ---------------------- Fros hätääntyi hieman olostaan. Hänen teki mieli istua, ja painaa pää polviin, mutta tässä tilanteessa, se oli hieman vaikeaa. " Talletitte siis pahan hengen..Saanen kysyä mitä teette niillä? " Fros mongersi, ja veitsen asento vapisi hieman. Hengittäen syvään, hän toivoi pääsevänsä eroon pojasta. // Eli jentami, saat pelata Riddillä vapaasti, koska Frosilla on nyt hieman tekemistä Tesserin kanssa Ja suolatulle, että sain idean, jos paha henki oiskin kerennyt valuttaa myrkkyä hieman Frosiin?//
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Oct 3, 2009 18:53:39 GMT 3
Tesser ilahtui, kun toinen otti pois tuon veitsen, jolla oli häntä uhkailut. Näin oli todellakin mukavampi olla, kuin veitsi kurkulla ja koko ajan peläten. Tesser kuunteli toisen sanoja ja mietti. Toinen osasi päätellä tilanteita ja oli terveellisen ennakkoluuloinen, mutta ei kieltänyt täydellisesti kuitenkaan. Ei ollut paha persoona kuitenkaan, vaikka voisi olla vähän hankala kuten ihmiset yleensä. Maagi ei ollut ammatti, jossa saisi empatiaa, vaan kylmää syrjintää ja tappouhkauksia. Tesser oli pelastanut ihmisiä usein, mutta nämä kiittivät yrittämällä tappaa. Sellainen oli maagin kohtalo yleensä, jos hän yritti olla liikaa ihmisten kanssa .. Toinen saattoi myös vältellä hänen loukkaamista, koska sellainen oli maagien kohdalla tavallista. Ei ihmiset halunnut sekaantua maagien asioihin, jos vain se oli jollain tavalla vältettävissä. Voima, joka oli suuri pelotti ja Tesser itsekkin pelkäisi maagia, jos ei olisi sellainen. Tesser huomasi toisen koiran ja mietti sen tarkoitusta, mutta toinen antoi hänen pitää katseen itsessään, joten Tesser jätti sen seuraamisen sikseen. Ja toisen käytös oli todella outoa, jos toisessa olisi sittenkin myrkkyä? Tesser kuuli toisen nimen ja pisti mieleen, koska ei se olisi ainakaan pahitteeksi. Koiran katoamis suunnalta Tesser tunsi todella oudon magian lähteen, ehkä se oli jotain symbioosia tai vastaavaa, kun se oli jotenkin usemapi tahoinen, mutta yhteväinen osittan. Tässä maailmassa sitten tuli törmänneeksi todella outoihin asioihin... Tesser katsoi toisen istuuntumista ja huomasi sen olevan vaivalloista ja toisen kysymys oli vähän hämmentämä. Voisiko hän luottaa tuohon niin paljon, vai pitäisikö hänen pistää toinen hengiltä pahimmassa tapauksessa? No, rehellisyys maan perii ja Tesser ei nähnyt sairaassa miehessä mitään syytä riskiin. Tesser sanoi:" No, kohta näet. " Tesser kutsui juuri tekemänsä kortin hengen ulos, ja kohta ilmestyi kalpea, hiukseton, silmäpussinen ja paikoitellen violetti-ihoinen mies. Miehellä oli selässä reppu ja mies kysyi:" Tämäkö myrkytetään? Vai mitä, sinä käsket." Tesser sanoi:" Sinä taisit myrkyttää ennen korttiin joutumista tämän miehen. Voitko kertoa miten myrkkysi voidaan kumota tai heikentä, jotta hän selviäisi hengissä. En vaadi mitään taistelua, ainakaan vielä. Tuolla niityllä taitaa olla joku, jolla on useampiosainen sielu ja hän voi olla uhka." Alkemisti vastasi:" Se on yksinkertaista, myrkkyn kumoamiseksi tarvitaan tuoretta verta, maitoa ja sen jälkeen avataan suoni. Ei sen kummempaa." Tesser kirosi ja sanoi:" Fros, nyt on ongelma, joten minun täytyy vähän järjestellä asioita." Tesser huusi pimeyteen:" Tule tänne moni sielu!"
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 3, 2009 20:40:24 GMT 3
Nomele hymyili suuren, ruskeasilmäisen koiran tullessa hänen luokseen. Neito kyykistyi yhä hymyillen ja alkoi rapsutella koiraa korvien takaa. Neito työnsi miekkansa takaisin tuppeensa ja naurahti hiljaa. *Hyvä koira. Ihmettelet varmaan, miksi haistat ketun ja näet tytön.. Usko minua, ymmärrän hämmästyksesi. Mennään nyt selvittämään isäntäsi tilanne.* Nomi nousi seisomaan ja pyysi koiraa seuraamaan, ei käskien. Neito asteli kohti koivua, muttä pysähtyi ennen kui tuli näkyville kuullessaan maagin huudon. Kurkistaessaan koivun toiselle puolelle tämä valahti jälleen kalpeaksi. Siinä se oli, se hahmo, haamu, tai mikälie olikaan. Seisoen maagin vierellä. Nomi kompuroi taaksepäin, mutta pysähtyi sitten. *Suo anteeksi, koiraystäväni, mutta en tiedä nimeäsi. Minä pelkään tuota puoliksi läpinäkyvää hahmoa, eikä tuo maagikaan ole kovin mieltäni kohottava näky.* Koira nosti niskakarvansa ja murisi matalasti maagille ja oudolle näylle. Koiran rohkeasta käytöksestä rohkaistuneena Nomi kurtisti kulmansa vetäen taiotun miekkansa pois tupestaan ja asteli parin luokse, jättäen kuitenkin itselleen pakotien ja hieman väliä muihin. - Kutsuitte minua. Toki olisitte voinut tulla luokseni katsomaan, mikä tai kuka olen ennen kuin huutelette 'monisieluksi', mitä toki olen. Neito kohdisti sanansa maagille katsoen tätä rävähtämättä silmiin. Koira seisoi hänen edellään, isäntänsä ja Nomin edessä maagia vastaan kääntyneenä muristen. - Mikä sinä olet ja mitä teet? Nomi jätti kohteliaan puhetavan ja otti oikeudekseen sinutella. Tämä maailma oli julma, eikä sääntöjä oikeastaan ollut. Kääntäen päätään maassa istuvan miehen puoleen Nomi hymyili kohteliaasti. - Hei. Nimeni on Nomele, ja tulin auttamaan sinua. Onko täällä jokin ongelma? Hengen läsnäolo sai Nomin värähtelemään inhosta, ja neito käänsi katseensa vuorostaan tähän. Tietäen että hengille pitää olla kohtelias, tyttö nyökkäsi tälle kunnioittavasti ja siirsi tarkkailevan, arvioivan vihreiden silmiensä katseen maagiin. - Niin, ehkä parempi että hoidamme tämän myrkytetyn miehen kuntoon ja puhumme lisää sitten. Nomi laski huppunsa ja tuuli heilautti hänen punaisenoranssit hiuksensa levälleen. Neidon häntä heilahti pitkän nahkatakin alta. Koira tarkkaili maagia, mutta oli lopettanut murinansa kuitenkin valppaana. Nomi taas oli valmiina nappamaan miekkansa jos tarve tulisi, tai pahimmassa tapauksessa muuttumaan ketuksi ja pakenemaan. //Kiitokseni meaway //
|
|
meaway
Member
Rain, rain, go away, come again another day. All the world is waiting for the sun<3
Posts: 40
|
Post by meaway on Oct 3, 2009 21:34:12 GMT 3
// Ilo on minun puolellani ;D//
Fros huohotti raskaasti. Hän ei saanut happea keuhkoihinsa riittävästi yhdellä kertaa, ja se sai hänet haukkomaan henkeä kuin pitkän juoksun jälkeen. Hän hikoili, ja vapisi. Hämärästi hän kuuli pojan sanovan jotakin, ja hetki sen jälkeen, tämä oli vetänyt jonkinlaisen kortin käteensä. Fros katsoi heikosti, mutta pelokkaana korttia. Hän melkein tiesi mitä tapahtuisi, ja niin tapahtuikin. Kortista nousi henki. Tyhmempikin olisi tajunnut, että pojan magia oli voimakasta. Henki oli kalmankalpea, ja hiukseton. Vastenmielinen näky. Ja kun henki puhui, Frosin värähti inhosta. Hiukseton, alkemisti ( kuten Tesser sitä kutsui), kysyi jotain myrkytyksestä, ja hetkessä Fros tajusi, että henki oli leijaillut hänen yllään kun hän oli nukkunut...Ja myrkyttänyt häntä.
Froswen ei kyennyt sanomaan mitään. Inho henkeä kohtaan sai hänet hulluksi, ja myrkyn tuottama kipu mielipuoleksi. Hikipisarat kohosivat hänen otsalleen, ja kauniit valkoiset hampaat irvessä, hän katsoi henkeä kuitenkin niin kohteliaasti kun pystyi. Tesser kirosi hiljaa.
" Fros, nyt on ongelma, joten minun täytyy järjestellä vähän asioita. Tule tänne monisielu!" poika huudahti pimeyteen.
Hetken päästä pimeän verhosta saapui heidän luokseen tyttö, mukanaan hänen rakas koiransa. Heikosti hän katsoi tyttöä lumoutuneena. Hän oli kuin kettu; häntä, ja korvat lepattivat kauniisti tuulessa. Neito oli hyvin kaunis. Hän kertoi nimensä Nomeleksi, ja sanoi tulleensa auttamaan häntä. Kivusta huolimatta, Fros hymyili: Hän tiesi Riddin olleen asialla. Neito ei voinut tajutakaan, miten helpottunut hän oli, nähdessään tämän. Nomele hymyili kohteliaasti hänelle, ja nyökkäsi hengelle, mutta näytti kuitenkin hieman inhoavalta.
" Niin, ehkä parempi että hoidamme tämän myrkytetyn miehen kuntoon ja puhumme lisää sitten", neito sanoi pojalle.
Silloin kipu räjäytti mielen. Se täytti hänen ruumiinsa. Se täytti hänen ajatuksensa. Se täytti hänet kokonaan. Se oli kuin häkki, mistä ei päässyt pois. Siitä ei ollut pakotietä. Froswen rojahti kovasti hiekkatielle, ja karjui kipuunsa, että tien viereinen metsä kaikui. Hän huusi, karjui, sätki, - mutta kipu ei loppunut. Se yltyi, kuin se olisi lisääntynyt karjunnan määrästä. Näkymättömät narut puristivat hänen rintaansa, ja estivät häntä hengittämästä.
" Ei! Ei, ei, ei!! Ei, lopettakaa se!!! " hän karjui hampaat irvessä.
Kuin puukolla olisi pistetty keuhkoihin. Kylmyys hiipui hänen sydämeensä asti..Myrkky vaikutti elimistössä voimakkaasti, ja aiheutti sellaista tuskaa, että sana "tuska" oli alhaisin merkitys sille. Se jatkuisi niin kauan, kunnes hän vajoaisi tiedottomuuteen. Toiselle puolelle elämää. Mutta ajatus ei auttanut sitä loppumaan.
Se oli sanoinkuvaamattomaa kipua. Kipua, mitä ei voinut ymmärtää, ennen kuin sen itse olisi kokenut.
|
|
suolattu
Member
Dura lex, sed lex
Posts: 55
|
Post by suolattu on Oct 4, 2009 11:01:38 GMT 3
Tesser huomasi sen, millä oli kaksi sielua lähestyvän. Mitäköhän se aikoi? Sitä ei voinut vielä tietää, mutta olisi vain voitava päätellä se. Koiran ja tuon monisielun välillä vaikutti olevan jonkinlainen side, mutta millainen? Pystyikö ne kommunikoimaan keskenään, mikä olisi ihan mahdollista vai oliko takana mielenkaappausloitsu? Sellaiseen Tesser oli muutaman kerran törmännyt, mutta ei se yleistä ollut ja se kertoisi toisen olevan todellakin vaarallinen. Kohta näkyviin ilmestyi Froswenin koira ja se millä oli monta mieltä. Koira murisi ja toinen veti miekan, aikoiko ne yrittää tappaa Tesserin? Tesser kuunteli toisen kysymyksen ja Tesser sanoi:" Sinut piti kutsua ja en keksinyt muuta keinoa, pahoittelen." Toinen oli liian kohtelias, mutta kohta tyyli muuttui seuraavassa lausessa. Kysymys oli erittäin hyvä ja Tesser sanoi:" No otin talteen sen pahan hengen, joka myrkytti tuon miehen ja hänet pitäisi parantaa. Ja olenTesser." Olisi parempi antaa informaatiota kuin ottaa taistelu tuollaisen kanssa, jolla oli kaksisieluinen. Kohta nainen jutteli iloisesti Froswenille, joten olisi todella varmaa, että nainen oli yhteydessä koiraan. Naisen nimen kuulessaan Tesser pisti sen mieleen myöhempää käyttöä varten. Ja naisen asenne Alkemistiin oli kunnioitettava, eli toinen kunniotti henkiä. Taikauskoisuutta vai mitä? Tesser huomasi naisen kohdistaneen katseen häneen ja katse oli liian tutkiva, ellei suorastaa häiritsevä. Tesser kuunteli toisen sanoja ja ymmärsi toisen olevan huolissaan Froswenistä, joten koiran täytyi olla kommunikaatiossa Naisen kanssa. Vastaukseksi Tesser oli sanomassa, mutta Froswenin kipuharhainen puhe jätti aikeet kesken. Tesser oli huolestuntu oliko Alkemisti valuttanut kauankin myrkkyä vai mitä tämä oli. Tuollaiset kivut viittasivat kuoleman lähellä olemiseen, joten olisi kysyttävä Alkemistilta tietoja ennen kuin olisi myöhäistä. Alkemisti sanoi Tesserille ennen kuin Tesser ehti kysyä:" Hän ei kuole moneen tuntiin, ei puoleen päiväänkään, joten voitte olla rauhallisia. Myrkkyni aiheuttaa kovia kipuja, mutta ei vahigoita ennen kuin lopussa. Se aiheuttaa harhoja esimerkiksi tuollaista kipua, mutta hankkikaa verta, maitoa. Hänen pitää juoda maitoa, jotta vaikutukset loppuu tuon harhan osalta ja sitten pitää valuttaa verta ulos, jotta myrkky lähtee. Sen jälkeen antakaa hänelle uutta verta suun kautta, jotta hän paranee nopeammin, muuten huimaus ja muu on todella ikäviä muutaman päivän ajan." Tesser sanoi:"Nomele kuulit, mitä henki sanoi, joten voisimmeko hankkia nämä ainekset ja tehdä toimen piteet. Ja minä annan ensi apua, joten älä tapa minua." Tesser otti hihastaan yhden kortin ja siinä hento keiju kuvassa. Vain yksi tähti arvosanana, mutta sen erikoiskyky oli parantaa. Tesser kutsui sen ja se alkoi rukoilla Froswenin yllä. Sen pitäisi poistaa myrkyn vaikutukset vähäksi aikaa, mutta se ei kestäisi varttia pitempää. Pitäisi alkaa etsiä aineksia...
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 4, 2009 21:54:24 GMT 3
Nomi siristi silmänsä arvioiden hengen sanoja, mutta jotenkin tiesi ettei tämä valehtelisi. Siksipä neito kysäisi hengeltä luoden kunnioittavasti katseensa maahan: - Millainen veri käy? Aivan mikä vain? Pitääkö minun tappaa jokin eläin saadakseni sitä, ja kuinka paljon sitä tarvitsemme? Entä maitoa? Neito kuunteli hengen vastauksen* ja nyökkäsi käännähtäen koiraa kohti, laskeutui kyykkyyn ja laski kätensä sen selälle. Nomi hymyili ja kertoi koiralle mitä oli tehtävä tämän isännän pelastamiseksi. *Koiraystäväni, sinun pitää auttaa minua ja hankkia se tarvittava veri. Kutsu minua jos tarvitset apua, minä lähden etsimään maitoa.* Ja niin Nomele nousi seisomaan, vetäisi miekkansa taas esiin ja nyökkäsi lähtiäisiksi muille alkaen juosta kevyin, matkaavoittavin askelein metsään. Tämä heitti takkinsa oksanhaaraan, painaen paikan mieleensä ja jatkoi juoksuaan häntä tasapainottaen. Nomi tiesi mistä saisi maitoa, ja paikka ei ollut kaukana, mutta sinne juoksisi vähintään viisi minuuttia. Ja tietty takaisin saman verran. Kiire tulisi, mutta Nomele tiesi pystyvänsä siihen. Neito siristi silmänsä päättäväisesti ja siirsi miekkansa takaisin tuppeensa kädet heiluen sivuilla rytmikkäästi. Tämän kettukorvat olivat luimussa pitkin päätä, ja hiukset heiluivat tahdissa. Tytöllä oli pois heitetyn takkinsa alla yönsininen, läpikuultava paita ja mustat, pitkät housut. Jalassaan neidolla oli vain luonnollinen varustuksensa, se piti hyvin ja ketun jouhet kantapäiden alueella piti jalat lämpimänä. Nomele oli juossut jo hyvän tovin, ja huohotti. Neito oli päässyt perille, vanhanaikaisen romanttinen maatila avautui tämän edessä. Nomi hiipi kevein, tuskin kuuluvin askelein tallirakennukseen, siellä oli lehmiä. Sieltä neito käveli jo rentoutuneemmin varastohuoneeseen. Nomi oli vieraillut tällä tilalla muutama päivä sitten, ja tiesi että maatilan lehmät tuottivat maitoa jota myytiin eteenpäin. Hetkeäkään epäröimättä Nomi nappasi ensimmäisen, isoimman maitoastian jonka löysi, kääntyi kannoillaan ja lähti paluumatkalle. ----------- Saavuttuaan paikkaan, jossa hänen takkinsa kuuluisi olla, Nomi kurtisti kulmiaan. Takki oli hävinnyt johonkin, ja neito etsi sitä arvokkaan puoli minuuttia kunnes päätti että luultavasti joku oli sen hakenut, vaikka se koira tai sitten maagi. Neito heilautti miekkansa paremmin selkään ja tarttui taas maitoastiaan juosten koivun luokse. Neito saapui hiukset tuulesta sekaisin, ilman mustaa nahkatakkiaan paikalle ja laski maitoastian maahan myrkytetyn miehen viereen. Nomi laskeutui kyykkyyn miehen vierelle ja laski viileän kätensä tämän otsalle, silitti toisella kädellään tämän poskea ja mumisi rauhoittavasti. - Koiraystäväsi hoitaa tehtävänsä. Tunnen sen, ja ehkä minun pian pitää mennä avuksi. En jätä sinua yksin. Neito painoi lämpimän suukon miehen poskelle toivoen sen auttavan tätä jaksamaan, nousi ylös ja kääntyi kohti suuntaa, josta oli koiran häntä kutsuvan. - Menen taas. //*Eli tuohon kohtaan voipi suolattu roolata hengen vastauksen ja Nomi on sitten kuunnellut sen jo :DDD Halusin vähän toimintaa niin tällainen rooli sitten ilmestyi pääni uumenista.. Kuunnellen psykedeelistä musiikkia Hyvä inspiraation lähde.//
|
|
meaway
Member
Rain, rain, go away, come again another day. All the world is waiting for the sun<3
Posts: 40
|
Post by meaway on Oct 6, 2009 17:14:06 GMT 3
// Pitääpä kokeilla joskus kuunnella sellasta musaa ;D// Se vaivainen vartti, oli hänen elämänsä helpottunein vartti. Kipu oli laantunut, ja hän hengitteli rauhallisesti maassa, kuitenkin kuumeisena, ja houri silloin tällöin. Pahinta oli, että Fros tiesi, ettei ne onnelliset minuutit todellakaan olleet pitkiä, ja tuska alkaisi uudelleen, sille ei voinut mitään. Vaikkei sinä aikana häntä koskenut mihinkään, olo oli sanoinkuvaamattoman hirveä. Tuntui, kun celciusasteet nousisivat sekuntin välein korkeammaksi ja korkeammaksi. Hän tunsi sydämensä lyövän kovaa, ja epätoivoisesti. Kuuma veri kiehui kuin hornankattila. Kaikkialla oli pimeää. Tuntui kun hän olisi elänyt ajatuksissa. Hän ei nähnyt mitään, mutta tunsi ajatuksensa. Hetken välein, hän tunsi makaavansa maassa, ja toisinaan taas leijuvansa jossain ihan eri maailmassa. Fros kouristeli pienen hetken kuumeissaan, ja tiesi pyörtyvänsä pian sen takia. Mitä muuta myrkky vielä aiheuttaisi.Juuri kun kova paine hänen lihaksikkaan rintansa alla alkoi tuntua ruveta taas kohoamaan, ja pimeä viemään häntä taas houreiseen maailmaan, hän tunsi ihanan viileän otsallaan. Fros tunsi sen kädeksi, joka oli siro. Nomelen viileä käsi silitti hänen poskeaan, ja piti hänet jalkeilla, vaikka kuume tuntui hälyttävän korkealta. Oli tavattoman ihanaa kuulla, että oli vielä elossa. Kuulla jonkun ääni, joka kuiskaili hänelle rohkaisun sanoja. Koiraystäväsi hoitaa tehtävänsä. Tunnen sen, ja ehkä minun pitää pian mennä avuksi. En jätä sinua yksin." Älä jätä minua yksin..." Fros toisti vaikeroiden hiljaa. Hän puristi silmänsä kiinni, ja toivoi tämän jäävän. " Se alkaa uudelleen..." Hän tunsi lämpimän suukon poskellaan, joka valaisi pimeyttä hetken. Menen taas, hän kuuli neidon pehmeän äänen. Narut puristivat taas hänen rintaansa, hän karjaisi uudelleen. Sen piti loppua, hän ei jaksanut enää taistella...Kipu teki hänet voimattomaksi siinä säälimättömässä maailmassa. // Tollasta vaikerointia, kun eihän houreisena oikein voi tehä mitään
|
|
meaway
Member
Rain, rain, go away, come again another day. All the world is waiting for the sun<3
Posts: 40
|
Post by meaway on Oct 9, 2009 21:59:43 GMT 3
// Hmh? Jentami, oletko lukenut suolatun "poissaolo" threadin? Koska siinä on, että suolattu ei voi käydä enää hirveän säännöllisesti Myrkmeressä, ja ajattelin, että tää peli voi ehkä jäädä jumittamaan suolatun vuoroihin.? Koska minä sain ainakin sen käsityksen hänen threadistään Ajatuksenjuoksuni on sitä MIUN ajatuksenjuoksua, mutta sen mie ymmärsin siitä...Eli että päästäis pelaamaan, niin tehtäisiinkö sellanen kolmen-neljän päivän vastausvuoro, ja sitten pompataan yli, jos ei häntä näy? Vaikka peli ehkä tulee hieman kärsimään siitä , sellasta ajattelin...Jos suolattua ei siis näy. Eli jos oot sammoo mieltä, niin pistä vaan viestiä jatkoksi. Ja tietenkin suolattu voi sanoo mielipiteensä, jos häntä näkyy jossain vaiheessa.
|
|