|
Post by Qarora on Jan 5, 2009 17:28:07 GMT 3
Tällainen kysymyksen poikanen tällä erää =D
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 5, 2009 22:37:32 GMT 3
Joo, ei epäilystäkään; olen nainen ja enemmistö hahmoistani on miehiä. Pöytäpeleissä veljien kanssa pelaan aina naista, mutta syystä tai toisesta foorumeilla kirjoitettaessa ja romaania kirjoitettaessa se päähahmo on aina mies. Jostakin syystä niihin vain samaistuu helpommin.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 5, 2009 23:43:29 GMT 3
Olen tyttö ja tykkään tytöistä.
|
|
|
Post by Neverwise on Jan 6, 2009 0:18:42 GMT 3
Olen mies. Fifty/fifty!
|
|
|
Post by Qarora on Jan 6, 2009 18:45:55 GMT 3
Itse olen neitokainen ja pitää kyllä myöntää, että olen vahvasti ukkohahmoihin painottunut. Pelailu vain näyttää luonnistuvan niillä parhaiten..
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 7, 2009 14:59:39 GMT 3
Mieshahmoja, vaikka allekirjoittanut on nainen. Se naisen logiikka kun ei ikinä ole auennut ja tirriäisestä asti leikkinyt G.I.Joe-ukoilla, lukenut poikien sarjakuvia ja Korkeajännitystä, sekä myöhemmin Linnassa aina mieshahmoja. Johtuu itse opitusta tottumuksesta, joka juontaa siihen miten usein kirjallisuudessa ja elokuvissa, siis lähes kaikessa mistä vaikutteemme otamme, naishahmot ovat joko passiivisia sivuhenkilöitä tai sitä toista ääripäätä. On aina ollut helpompi pelata mieshahmoa, koska silloin lähdetään puhtaasti siltä tasolta, että nyt tehdään persoona ja henkilö, eikä tarvitse alkaa suhteuttamaan hahmoa sukupuolen (ja kyseisen kulttuurin/todellisuuden naiskuvan) kautta. Fantasiamaailmoissa sukupuoliroolit tapaavat joko korostumaan tai häälymään rajoiltaan. Itse koen haluttomuutta pelata hahmoja joiden erikoisuutta tai ylipäätään jonkin asian tekemistä joutuu perustella ja selittää vähän siellä ja täällä. Jokainen seppä, jonka ainoa lapsi on tytär ei opeta sitä tappelemaan ja miekkailemaan ja niin edelleen. Nainen voi olla ja onkin vahva ilman, että sitä täytyy erityisesti alleviivata tai kärjistää, silti sukupuolten tavat käyttäytyä ja tehdä asioita ovat usein erilaisia. Erityisiä henkilöitähän usein roolipelien kautta on tarkoituskin pelata, mutta koen usein naishahmot rajoittaviksi ja/tai tiettyjä odotuksia asettaviksi. Tottahan toki näitä peruskaavoja rikotaan jatkuvasti ja omaa hahmoaan ei ole pakko rajoittaa jos ei halua. Tämä vain saattaa ikävimmillään luoda jatkuvia ryppyjä siihen pelimaailman "kuvitteelliseen uskottavuuteen" ja muistuttaa Linnasta, missä kuka tahansa tyttönen saattoi olla aivan mitä tahansa, toisinaan naurettavuuksiin asti. Että pysyn mieshahmoissa, niin pelaan ihmisiä ja persoonia, enkä tuskaile 'onko tämä hyvällä tahdollakaan uskottavaa naiselta?' dilemmojen kanssa. Lisätään. Ehkä kyse ei ole samaistumisesta, vaan vapaudesta jättää naissukupuoleen kohdistuvat ennakko-asenteet ja odotukset pois. Eletään melkoisen tasa-arvoista yhteiskuntaa, mutta sukupuolikäsitykset elää silti vahvoina. Ja korostuu roolihahmojen kautta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 7, 2009 15:37:34 GMT 3
Shibitolta tosi hyvä kommentti. Laittoi ihan miettimään, että miksi sitä itse pelaankin pelkkiä tyttöjä. Laitanpa pari omaa pohdintaani tähän ylös, sillä minun perusteeni ovat täysin samat kuin shibitolla, vain toiselta puolelta.
Minä pelaan naisilla, jotka eivät ole erityisiä, jotka ovat herkkiä ja vietävissä, jotka ovat niin neitoja kuin olla ja voi, joilla on kauheita itsetuntokriisejä ja jotka pukeutuvat ihaniin mekkoihin ja antavat miesten olla miehiä. Eli pelaan juuri niitä hahmoja, joita Shibito kuvaili.
Pelaan niitä luultavasti juuri sen takia, että jatkuvasti todistelen itseäni ja omaa kykeneväisyyttäni. Opiskelen alaa, missä on pidettävä monta lankaa käsissä, tungen itseni vastaamaan milloin mistäkin tapahtumista ja otan luottamustehtäviä vastaan. Minun on hallittava elämääni aika rautaisella otteella ja hyvin huomasi viime vuoden puolella kun ote kirposi; olin viikon kuumeessa ja korttitalo hajosi oikein rytinällä. Tenttejä jäi välistä, jouduin vierittämään vastuuta muille, pyytämään kaikesta lisäaikaa ja junailemaan työasiat uuteen uskoon.
Päätelmä; minä haluan selvästi pelata hahmoja, joilla ei ole vastuuta, jotka elävät intuitiolla ilman aikatauluja ja jotka luottavat niin sokeasti muihin, että ovat kohtalon vietävissä minne vain. Pelaan kai sitten sellaisia naishahmoja, joita itse en uskalla enkä kykenisi itse olemaan. Minä sanelen itse omat säveleni ja stressaan itsekkäästi vain omista asioistani ( en esim. maailman tilasta tai muista eettisistä asioista) sen sijaan hahmoni ovat humaaneja söpöläisiä.
Ai vitsi... olipa silmiä avartava huomio.
|
|
|
Post by Qarora on Jan 7, 2009 15:52:36 GMT 3
Okei hui, tämäpä meni äärimmäisen syvälliseksi pohdiskeluksi. *hym*
|
|
|
Post by ashley on Jan 7, 2009 22:46:44 GMT 3
Olen nainen, joka useimmiten pelaa miestä. Nyt tosin on peli naishahmolla käynnissä.
Katsoin sellaisen b-luoka toiminta/trillerikohelluksen, jossa kaikki keikkaa tehneet rikolliset nistittiin ja heidän vaimonsa päättivät kostaa ts. varastaa jotain (varmaan sen klassisen miljoona dollaria, en muista) takaisin. Naiset oli erilaisia, oli korkeampaa toimihenkilöä ja sit se kaliforniablondi ja ju nou. Että oli virkistävä kokemus!! Ei yhtäkään kertaa mietitty, että "pakko saada Guessin uusi laukku ja apua paljonko tässä on kaloreita". Vaikka olikin aika tökerö juoneltaan, mutta oli kohtaus, jossa naiset keskustelee rationaalisesti toteuttamis- ja selviytymismahdollisuuksista. Ettei kaikkea tehdäkään säälistä ja suojelemisvaistosta, vaan nainenkin voi vaikka suunnitella murhaa. Feminismissäkin oli vaikka kuinka kauan (ja naistenlehdissä yhä) biologinen suuntaus, jonka mukaan naiset poikkeuksetta rakastaisivat rauhaa ja kun työpaikoille tai minne vain lisätään naisia, jotain sosiaalisesti ja automaattisesti menisi parempaan suuntaan. Naisteloittajiin ja -johtajiin moni vieläkin suhtautuu "hullu huora", vaikka mielentilatutkimukset osottaisivat ihan syyntakeellista.
Tämä purkaus ihan siitä turhautumisesta, että piti tosiaan samaistua pienenä Indiana Jonesiin, Batmaniin tai Nils Holgerssoniin, kun naista ei juuri koskaan esitetä toimijana.
|
|
Shibito
Member
Sero detrectat onus qui subijt.
Posts: 171
|
Post by Shibito on Jan 7, 2009 22:56:48 GMT 3
Syvällinen keskustelu on vaan hyvästä, tässä oppii aina jotain uutta ja selkenee jutut itsellekin kun ne vääntää kirjalliseen muotoon.
Mikä tuon leffan nimi oli? Kuulostaa näet helevetin piristävältä yhden jos toisen ei-uskottavan naishahmon jälkeen.
On tosiaan se sisar hento valkoinen ja se viitattu ääripää, nainen joka on kovempi kuin yksikään esim. leffassa oleva mies. Ne välimuodot on harvinaisempia ja ihan oikeasti paljon, paljon vaikeammin toteutettavissa. Silloin aina pitää ensin tappaa jompi kumpi noista stereotypioista, useimmin joutuu tappelemaan uskottavuuden luomiseksi juuri sen 'heikko nainen' kuvan kanssa. Nykyisessä suorittamisen pakossa yksikin realistinen heikkouden merkki luetaan pahemmaksi kuin se on. Ja paskoissa leffoissa siitä tehdään se hahmon kriittisellä hetkellä nimenomaan emotionaalisesti rampauttava, son aika usein just se yksi Akilleen kantapää irrallaan koko muusta kokonaisuudesta. Tulee kyllä mieleen yksi hyvä esimerkki persoonaltaan vahvasta naisesta, Ripley, Alien-elokuvista.
Uskon aivan täysin Glaciaria, että sellaisen pelaaminen on rentouttavaa kiireen ja stressin jälkeen. Mie vastaavassa elämäntilanteessa tosin tein hilkun toisin; rentoutuminen tuli hiton äkäisen ja kylmänviileän herrasmiehen pelaamisesta. Aggression ja stressin purkamiseen nämä ovat kyllä vallan mainioita keinoja. Kaikki varmaan heilahdetaan vähän enemmän kohti jompaa kumpaa noista ääripäistä jos/kun pelin tarkoitus on rentouttaa.
Indiana Jones ja McGyver oli ihan suosikkeja. Ensimmäisen muistikirjasta pitkään haaveilleena, hankin hyvin samannäköisen, mutta suuremman. Voi onnea.
|
|
|
Post by ashley on Jan 7, 2009 23:21:55 GMT 3
Se oli kaverin vhs-video, se leffa. Palaan asiaan, kun saan selville nimen. Vielä sanottanen, että oli ihanaa, kun ne naiset oli leskejä, eivätkä etsineet Sitä Yhtä Oikeaa. Ja Ripley jyrää, juu. Valitettavasti Alien ei ehkä kuitenkaan just se leffa, jonka voisi näyttä oidipusvaihetta elävälle pikkutytölle..=)
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Jan 7, 2009 23:37:38 GMT 3
Ripley tulee minulle mieleen näin äkkiseltään ainoana naishahmona, johon olin voinut samaistua kunnolla. Ne testosteroniamatsonit, mitä Xena ja muut esittävät, ovat vastenmielisiä ja vihaan niitä enemmän kuin mitään muuta, ja toisessa ääripäässä ovat sitten juuri ne "voi voi verta iik"-tyypit.
Ja asia erikseen on myös se, että joko se nainen etsii Herra Oikeaa makaamalla jokaisen vastaantulevan kanssa, tai sitten se elää selibaatissa, koska haluaa säästää itseään sille oikealle. Tai sitten se haluaa pitää hauskaa, ja makaa kaikkien kanssa ihan huvin vuoksi. Missä on se ns. normaali nainen, joka ei hingu seksiä jokaisen vastaantulevan kaksilahkeisen kanssa, mutta joka ei myöskään ole nunna?
Tosin minä tuppaan pitämään siitä nunnasta hahmona enemmän, koska samaistun kuitenkin enemmän häneen kuin siihen vitun ärsyttävään hurjastelijanaiseen, jonka olisi tarkoitus olla kova, mutta joka oikeasti vaan ottaa kaikkia aivoon.
|
|
|
Post by R.C. on Jan 8, 2009 12:12:43 GMT 3
Fifty-fifty.
Alkuaikoina minulla oli liuta pelkkiä naishahmoja. Loin ensimmäisen mieshahmoni omaksi idolikseni. Lisää mieshahmoja syntyi kun huomasin heillä pelaamisen olevan sekä viihdyttävää että tyydyttävän tehokkaammin romantiikannälkääni. Nykyään uskoisin pelaavani molempia sukupuolia yhtä suurella tunteella. Olen kokeillut melko monipuolisesti erilaisia hahmoja ja persoonia (vahvoja ja heikkoja naisia ja miehiä) enkä koe perinteisten nais- tai mieskäsitysten liiemmin häiritsevän tai kahlitsevan minua. Mieshahmoilla pelaaminen on avartanut mieltäni ja muovannut näkemyksiäni eri sukupuolten ominaisuuksista ja rooleista. Toisaalta viljelen peleihini yhä myös vanhoillisen tapakulttuurin piirteitä sen suhteen, mikä on aikanaan ollut naiselle tai miehelle soveliasta tai ei. Lähes kaikki pelaamani naiset ovat syystä tai toisesta kaikkea muuta kuin vallitsevan ihmisyhteiskunnan etiketin vankeja ilman, että he olisivat samalla yltiömaskuliinisia amatsooneja.
Tähän galluppiin oli kehkeytynyt mielenkiintoisia pohdintoja. Niitä oli tosi mukava lukea.
|
|
|
Post by Cirsicca on Jan 12, 2009 2:10:32 GMT 3
Nainen ja aikaisemmin oikeastaan pelkästään naisia, mutta kehityssuunta on kokenut muutoksen tässä viime aikoina. Ei sillä, enemmistö on edelleen naisia ja varmaan tulevat pysymäänkin sellaisina sillä niiden pelaaminen tulee allekirjolta jotenkin luontaisemmin. Mutta olen löytänyt myös täälläkin mainitun mieshahmojen pelaamiseen lukeutuvan tietyiltä osin suuremman vapauden ja antoisuuden, joten niitä lienee tupsahtelevan aina vähintäänkin satunnaisesti hahmokavalkaadiin jatkossakin. Ei niinkään se sukupuoli vaan se konsepti, tarkoitus ja mielenmaisema. Loppujen lopuksi useimmat ideat toimivat kummassakin sukupuolessa sopivissa suhteissa soveltaen ja vaikka naishahmot mahdollisesti rajaavatkin tietyiltä osin pelaamista ja ideoita, ne saattavat taas olla antoisampia joltain toiselta kantilta. Kaikessa on puolensa. Sopivassa suhteessa hieman kaikkea on aina hyvästä (...tai ehkei kuitenkaan aivan aina...) x)
|
|
|
Post by spyrre on Jan 19, 2009 2:40:57 GMT 3
Suurin osa hahmoistani on, ja on ollutkin, naisia. Mieshahmoja minulla on ollut tosi vähän, kaksi kappaletta, noin suoraan sanottuna, ja toisella pelaamisen olen luultavasti lopettanut kun en kokenut sitä luontevaksi. Kummana seikkana kuitenkin minun suosikkihahmoni jolla pelaan mieluiten on juuri se toinen jäljelle jäänyt uros, johtuen varmaan siitä että tämän suhteen ei tarvitse mistään sen suuremmasta maskuliinisuudesta huolehtia koska kyseessä on kuitenkin naiivi mukula. ^^; Ja naishahmoni tuppaavat putoamaan kastiin äkkipikainen/häijy/välinpitämätön, eikä kukaan näistä taida jäädä aivan puolustuskyvyttömäksi jos taisteluun joutuvat, kun taas tuo "ykköshahmoni" on suurimman osan ajasta hyvin kaukana taistelijasta. Yhdelläkään hahmollani en muista romanssia olleen, eikä kukaan ole sellaista etsimässä. Hm. Jännä.
Juu ja Alienit on loistavia elokuvia. Kunhan se nelonen vaietaan hengiltä. <__< *nyöks*
|
|