|
Post by takkutakiainen on Nov 26, 2008 15:24:48 GMT 3
"Orba.. Orba Kaytöör..." , mutisee maagi lähestyen onnahtelevin askelin ja seisovin miestä joka mainitsi nimen. "Orba... hehehe... olen kuullut nimen jossain... ulottuvuudessa." Leveä hymy paistattelee äkkiä päivää maagin naamalla ja pari oppinutta ja maailmaa kiertänyttä kyläläistä karistelee kurkkuaan ja perääntyy pari askelta. He tietävät että jotkut maagit erehtyvät lukemaan vääriä kirjoja, ja lukemaan liikaa, ja päätyvät hivenen arvaamattomiksi... suoraan sanoen mielipuoliksi. Epäilevien katseiden saattamana maagi pysäthyy alkemistin maininneen miehen eteen ja kröhäisee arvokkaasti vakavoituen samalla naamansa osalta. "Mistähän löytäisin tämän Orban?"
|
|
|
Post by orknugget on Dec 1, 2008 17:43:16 GMT 3
(( onkohan tässä riski että peli repeää jos ketjun kaksi aloittajaa eivät tule takaisin mukaan? vaikka se ei kai välttämättä ole pahaksi. ))
Kalastajan pakotettu hymy säilyy vaikkakin silmissään juilahtaa jonkinlainen pelonjyvä. Hän johdattelee maagin jonon sivuitse ja osoittaa muutaman kymmenen metrin päässä sijaitseville kaksikerroksisille taloille; "toinen oikealta". Kyseisen talon ikkunasta vedetään samantien verhot levälleen ja vanha nainen hymyilee raapien niskaansa. Kalastaja vilkuttaa naiselle joka avaa ikkunan, ja tervehtii "Hei vaan! hei.. hei, heii!". Hän kävelee lähemmäs ja yrittää huutaa tervehdystään korotetulla äänellä vielä muutaman kerran mutta nainen on kuin ei huomaisikaan. Hieman nolona äänenkäytöstään kalastaja palaa maagin luo ja toteaa "no, hän on tämä alkemisti joka valmistaa salmiakkia".
|
|
|
Post by takkutakiainen on Dec 9, 2008 23:37:11 GMT 3
Maagi katselee kuin hypnoosissa ikkunaan. "Salmarijätskii.. Salmarijätskiä..." Kiitos kultaseni, maagi sanoo painaen kohteliaan, joskisn hivenen häiritsevän hymyn kera kuparikolikon kalastajan käteen ja lähtee vaeltamaan ovea kohti hymyillen ahnaasti vanhalle naiselle.
|
|
|
Post by orknugget on Dec 16, 2008 12:06:20 GMT 3
Kalastaja jää tuijottamaan kunnes refleksit saavat hänet pudistamaan nopeasti päätään ja kääntymään takaisin satamalle päin. Kuitenkin hänen kädessään oleva kolikko pitää hänet aloillaan, sen urissa on jotain ruskeaa jauhemaista, todella hienojakoista. Hän kääntyy, ja koska alkemisti on jo poissa ikkunalta, harppoo hitaasti tämän ikkunan alle kuuntelemaan asiointia ja tutkimaan kolikkoa.
|
|
|
Post by takkutakiainen on Dec 28, 2008 10:43:36 GMT 3
Sisältä kuuluu ensin tervehdyksiä muistuttavaa kuumeista sanailua täysin käsittämättömillä kielillä, ja vaikuttaa siltä ettei kalastaja saa tietää mitään. Lopulta maagi kuitenkin turhautuneena vaihtaa kalastajakylän kielelle, ilmeisesti tullakseen varmasti oikein ymmärretyksi. Salmiakista, lakritsista ja marsipaanista puhutaan kovaan ääneen, sitten hiljaa mumisten jotain muuta... salamyhkäisesti. Mutta sitten maagi kiihtyy ja pärskeen ja äänestä kuuluvan käsivarsien huitomisen säestyksellä tulee kaiken maailman kielillä ja kirosanoilla höystettynä sekavaa paasaamista jossa mainitaan "pään kokoinen helmi!", "salamia!" ja "kuolemaa!" ... kaikki alkaa pikki hiljaa kuulostaa varsin huolestuttavalta. Maagin muuttunutta ääntä kuunnellessa kalastajan päähän ei voi olla tulematta jotenkin ilkeä vaikutelma, että ainakin osa maagin höpsöydestä oli teeskentelyä... samoin kuin salmiakkijäätelön näkeminen ainoana syynä olla kylässä - mikä tarkemmin ajatellen onkin aika epäilyttävä ajatus...
---
(( taas tuli taukoa, harmi kun tieto ei kulje milloin on tullut uutta viestiä tänne. En käy myrkmeressäkään kun minut ajettiin pois chatista... katson saanko säädettyä jonkun email-ilmoituxen tähän fooruun, muuten koitan vaikka antaa privana mailin jota kilauttaa kun pelaat/joku pelaa tässä ))
|
|
|
Post by orknugget on Jan 17, 2009 1:26:16 GMT 3
Kalastaja kuuntelee ikkunan alla maagin ja alkemistin sanailua, ja hieroo rintaansa tuskastuneena. Hän kävelee rappusia ylös taloon ja tapaa käytävällä maagin ja Kaytöörin. Kaytöör puhuu jotain iänikuisesta jytyvoima reseptistä, ja että maagi ei sitä voisi valmistaa, ainakaan usean yrityksen jälkeen. Maagi taas mumisee jotain aiemmista onnistumisista ja pitkästä harjoittelusta, kaivaen taskujaan, kunnes huomaa paikalle saapuneen kalastajan; "..Olisiko sinulla, ihan tavallisia tulitikkuja?". Kalastaja alkaa hetken äimistelyn kuluttua kaivamaan taskujaan ja löytää puolittaisen tulitikkuaskin, hän ojentaa sen maagille.
|
|
|
Post by takkutakiainen on Jan 17, 2009 23:41:07 GMT 3
Maagi sytyttää pitkän miekkavalaanluisen piippunsa ja katsoen kiinteästi kalastajaa mustilla silmillään suihkauttaa ilmoille kuvaamattoman hajuisen vihreän pilven. Hautausmaan multaa, hometta, ties-minkä-olennon-sisuksia... ja ehkä seassa aivan pieni hitunen terveellistä höyryhengitys-yrttiä. Hajua on mahdoton kuvailla lyhyesti muuten kuin sanomalla, että se aiheuttaa voimakkaan mieliteon juosta kauas siitä. Maagi ojentaa tulitikkuaskin takaisin kalastajalle tuijottan tätä vielä hetken kiinteästi. Mutta toisen tahdonvoiman yhä kestäessä ja tämän jäädessä paikoilleen maagi luopuu yrityksestään häätää ylimääräinen korvapari tällä tavoin ja kääntyy taas Kaytöörin puoleen. "Jos ette toimita sitä mitä haluan, kaikki täällä kuolevat", maagi toteaa hämmentävän lempeään sävyyn ja poistuu vessaan. Jäljelle jää vain lievästi sanoen kiusaava epätietoisuus siitä oliko se uhkaus vai pelkkä toteamus. Uhkaako maagi tuhota kylän, vai yrittääkö hän pelastaa sen? Kysymys leijuu repivästä ilmassa ja vastaukseksi siihen kuuluu vain ähkäisy oven takaa ja tavanomaisia vessa-ääniä.
|
|
|
Post by orknugget on Jan 23, 2009 23:21:16 GMT 3
Kalastaja sai hieman liian suuren satsin hajupilveä keuhkoihinsa ja jahka siitä toipuu, hoipertelee hiljaa taaksepäin ja lopulta juoksee ulos ja kauas, hyvin pitkälle juoksun kaikuessa vielä pitemmän aikaa. Sillä välin Orba Kaytöör nojailee seinään pilven ulottumattomissa tuumien, sillä hänen pitäisi valmistaa hyvin suuri määrä muunneltua salmiakkijauhetta, suhteellisen pienessä ajassa. Uteliaisuudesta hän voisi tehdä sen ainakin. Hän tarkkailisi Maagia suorituksen aikana ja jos jotain epäilyttävää ilmaantuisi, hän pysäyttäisi tapahtumat salmiakkiin lisättävän lisäaineen avulla. Orba kävelee keittiöön availlen muutamia putiloita ja laittaen padan tulelle.
|
|
|
Post by takkutakiainen on Jan 24, 2009 21:26:43 GMT 3
Maagi astelee vessasta ja törmää pöytään mietteissään. "Tietolähteeni eivät ole voineet erehtyä. Sukeltaja, joka on voinut olla vain tämän kylän asukas, pani alulle huhun, että on nähnyt pään kokoisen helmen meren pohjassa lähellä rannikkoa. Samalla merialueella on levoton merilohikäärme upottanut kolme kalastusvenettä - ei, ne eivät olleet onnettomuuksia kuten uskotaan. Kuolonuhrit ovat vain ajan kysymys, ellei merilohikäärmeelle palauteta munaansa. Ihmettelen vain, kuka helmenkalastaja tai muu sukeltaja näillä vain voisi olla tarpeeksi typerä luullakseen lohikäärmeen munaa jättiläishelmeksi? Ymmärrän erehdyksen vedessä, huonon näkyvyyden ja ilmanpuutoksen aiheuttaman uupumuksen ja kiireen aiheuttamana, mutta olisihan sukeltajan pitänyt ymmärtää kauhea erehdyksensä pinnalle tultuaan ja palauttaa muna heti tarkalleen samaan paikkaan josta löysi sen. Mutta - se on poissa, ja merilohikäärme on päivä päivältä vihamielisempi ja levottomampi. Se on vahva yksilö, todennäköisesti leskiuros tai suurikokoinen naaras, ja uskon sen voimien riittävän myrskyn kutsumiseen. En voi kyllin painottaa asiaa - muna on löydettävä ja palautettava mereen kärmeen lepyttämiseksi, tai muuten täällä tulee sähköiset oltavat. Taikakeinot voivat johtaa munan jäljille, mutta tällainen taika on äärimmäisen harvinaista ja hidasta toteuttaa. Olisin rauhallisemmin mielin, jos tietäisin teidän, armas rouva, käyttävän kaikkia suhteitanne munan olinpaikan selvittämiseksi... joku vajaaälyinen helmenkalastaja joka on viettänyt liikaa aikaa veden alla eläissään, saattaa luulla sitä vaikkapa erikoiseksi kiveksi ja se on nytkin jossain kirjahyllyssä tai takanreunuksella..." M aagi huokaisee toivottomasti.
|
|
|
Post by orknugget on Feb 6, 2009 15:50:54 GMT 3
Alkemisti sekoittaa muutamaa savuavaa putelia ja nojaa pöytää vasten "Ai, no täytyy tunnustaa että se muna on saattanut kulkea käsieni lävitse. Nimittäin toissapäivänä kuljin innoissani kylällä ja löysin sekatavaratorilta juuri sopivankokoisen kiven tai kuulan jossa oli tarpeeksi sileä pinta, tarkoitukseni oli maalailla siihen eräänlaista karttapalloa. Myöhemmin päivällä tämä kalastaja tuli tänne ja vaati tätä kuulaa kiven kovaan takaisin, sanoi tehneensä virheen myydessään sen pois. Hän maksoi siitä kolminkertaisen hinnan joten ajattelin antaa sen takaisin". Alkemisti hieroo kasvojaan ja puhuu hiljaa ".. Minä typerä kirjoitin sen pintaan oman puumerkkinikin, se lohikäärme saattaa tunnistaa minut." Maagi pyörittelee päätään ja kysyy sitten kalastajan ulkonäköä. Alkemisti toteaa "Hän on lyhyt, vankka ja hänellä on musta parta. Hänen oikeassa kädessä on tatuoituna suuri kala. Hän liikkuu samoissa porukoissa kuin tämä toinen minkä hätistit pois. Kuulemma olivat keksineet uuden.. keilailupelin. Salmiakkijauhe lienee kohta valmis."
|
|
|
Post by takkutakiainen on Feb 17, 2009 2:54:20 GMT 3
Maagi kalpenee ja vilkaisee sitten räjähtävällä nopeudella oveta ulos kalastajan perään. Sitten ulkoa kuuluu kuitenkin jarrutusääni ja maagin pää putkahtaa vielä ovelle huutamaan: "Haen salmiakin myöhemmin!". Sitten mies on poissa, juoksentelemassa pitkin kylää kuin vauhko koira etsien pienintäkin jälkeä äskeisestä kalastajasta tai toisen tuntomerkkeihin sopivasta, säikytellen ihmisiä lähes vaahtosuisilla kysymystulvilla. Kun mereltä kuuluu kohahdus tai lokkiparvi rääkyy, maagi tekee muutamia paniikkipiruetteja joka kerta. "Aika loppuu, aika loppuu..." Ihmiset alkavat kiertää maagia kaukaa, ja elämä palautuu pian normaaleihin uomiin kun kyläläiset löytävät muukalaiselle sopivan luokituksen: "Tämä on taas näitä suuren maailman kiertäviä maailmanlopun ennustajia. "
|
|