Awashash 42 (kutsupeli,kysy jos tahdot...)[jäässä]

[naakdu]

Chad oli ottanut hukarin esiin kaiken varalta, mutta sir Antonio selvästikin halusi hoitaa tämän. Eikä ihmekään.
"Selvä on, sir", Chad kiirehti kuittaamaan ja pisti aseensa tuppeen - kuitenkin valmiina puuttumaan heti käskettäessä tai jos tilanne alkaisi näyttää pahalta. Luutnantti miekkaili rautakoukulla yllättävän hyvin siihen nähden, että hänet oli juuri herätetty. Ja kaveri oli myöskin vikkelä… Chadilla oli aikaa tarkkailla Rainen taktiikkaa kun hän odotti käskyjä. Sir Antonio alkoi olla niskan päällä: hyvä veto saada toinen ahdistetuksi nurkkaan… ja sitten:

Tissit?! Chad ei hämmästynyt läheskään yhtä paljon kuin sir Antonio nähdessään, mitä Rainen paidan alta paljastui. "Sir, älä anna sen hämätä!", Chad huusi herralleen: hänen päässään ei edes käynyt se mahdollisuus, että Raine voisi oikeasti olla nainen.

Ylhäältä kuuluva mesoaminen herätti Myran juuri, kun hän oli saanut unen päästä kiinni.
"H-e-l-v-e-t-i-n koira!" Myra murisi raivosta kihisten. Hän nappasi paksut työhansikkaat pöydältä, heitti aamutakin ylleen ja marssi rivakasti yläkertaan. Nyt se maan vihoviimeinen saastainen kuolaturpa sai luvan häipyä! Myra oli niin vihainen, että oli kadottanut hetkellisesti kaiken pelkonsa tuota eläintä kohtaan. Hän riuhtaisi Rabaruksen huoneen oven auki ja iski vaarallisesti sirisseen katseensa koiraan. "Sinä lähdet nyt ULOS!" Hän karjui herättämättä kuitenkaan Rabarusta: pappara oli niin umpiunessa, ettei olisi herännyt vaikka hänen sänkynsä vierestä olisi marssinut legioona. Myra tarttui Chintiä niskavilloista ja raahasi koiran perässään portaita alas, ulos ja pihalle. Vasta siellä hän päästi koirasta irti.
"Sisälle ei muuten enää ole asiaa!" Myra vaahtosi Chintille. Hän aikoi mennä takaisin nukkumaan, mutta sattui katsahtamaan portille, missä kaksi hevosta laidunsi ja muisti yhtäkkiä aateliset vieraat. He näköjään olivat molemmat menneet talliin… Yhtäkkiä Myran valtasi suunnaton uteliaisuus, hänen oli pakko päästä näkemään, jutteliko ritari oikeasti Rainen kanssa. Tekosyy käynnille oli jo valmiina: hän menisi vain viattomasti ilmoittamaan, että oli vienyt luutnantin koiran ulos…

[bao]

Raine kääräisi hiuksensa auki ja seisoi koko komeudessaan. Nyt kun asia oli paljastunut mitä sitä häpeilemään. Hän laskeutui lattialle tömähtäneen Voldeyn viereen ja oli kumartumassa tämän huulia kohden. Selkänsä hänellä oli ovea kohden ja takaapäin hn näytti vielä totutulta miespuoliselta Rainelta.

Chinti oli kumamstunut, hänet oli heitetty pihalle! Yleensä isäntä sai tälläiset lähtöpassit....Ja mikä isäntään tuli...Jotain hassua oli sattunut.

Voldey oli hieman tokkuraisessa tilassa, olihan se jo shokki plajastus mitä hänen vihamiehe-siis naiseltaan löytyi paidan alta mutta alakoukku oli tehnyt tehtävänsä. Lattia tuntui varsin mukavalta alustalta ja mitä ihmettä..Hän näki silmiensä edessä tämän useamman kerran mainitun rintavarustuksen ja koitti olla katsomatta mutta kuitenkin katsoa samalla, ja niiden omistaja oli kumartunut hänen puoleensa...

[naakdu]

Chad oli kahden vaiheilla. Herra oli käskenyt häntä olemaan puuttumatta, mutta entä nyt, kun hän oli selvästi pökerryksissä… Henkivartija oli edelleen varma siitä, että Raine yritti vain hämätä, ja varmasti aikoi vetäistä puukon jostain tai yrittää jotain muuta likaista temppua… Eihän nyt sir Antonion kauan jahtaama vihamies voinut olla nainen, ei voinut! Eiväthän naiset osanneet taistella.

Myra käveli reippaasti tallille, hän oli saanut uutta puhtia voitettuaan hetkellisesti koirakammonsa. Hän unohti tarmonpuuskassaan hyvät tavat ja jätti koputtamatta tallin oveen ennen saapumistaan. Se oli ehkä virhe. Hän avasi oven ja astuttuaan talliin ensimmäinen asia, jonka hän näki, ei suinkaan ollut kaksi miestä vain juttelemassa toisilleen.
"No huhhuh!", hän henkäisi ja läppäisi käden suulleen dramaattisesti nähdessään kaksikon muhinoimassa sontaisilla heinillä. Ehkä omituisinta asetelmassa ei niinkään olleet kaksi miestä, vaan henkivartija, joka näytti siltä kuin olisi kivettynyt paikoilleen. "Tuota noin… anteeksi, että häiritsen… kiireellistä keskusteluanne", Myra sanoi. "Voinkin tulla myöhemmin kertomaan asiani….", hän sanoi kykenemättä peittämään hämmennystään. Hän oli aikeissa poistua nopeasti, mutta tuijottava henkivartija häiritsi häntä, joten hän meni nykimään Chadia hihasta. Hän ei ollut vielä huomannut Rainen naisellisia avuja. "Mitä sinäkin toljotat siinä, kai näet että rakastavaiset haluavat olla rauhassa?"

Chad ei vastannut mitään, hän vain tapitti hievahtamatta Rainen rintavarustusta. Mistä se oli voinut hankkia noin aidonnäköiset implantit?

[bao]

Kuullessaan Myran äänen Raine hätkähti ja kääntyi tätä kohden, "Uskotko jos sanon ettei tämä ole sitä miltä näyttää?"

Voldeyn kuulessa Myran herra rupesi äkkiä peruuttamaan, eihän häntä voisi saada kiinni pelehtimästä kuniallise, jos tuollasita sanaa saattoi Raineen käyttää, naisen kanssa. Skandaali! "---" Hän ei saanut sanaa suustaan, jotenkin tilanne vain karkasi käsistä. "Chad, älä tee vielä mitään..." Hänen onnistui kuitenkin kähistä. Tarkastellessan Rainea sivuprofiilista hänen täytyi kyllä myöntää maanpetturin vaatteiden kätkeneen sisäänsä varsin näpsäkän pakkauksen, helmen.

[naakdu]

Vasta kun Raine kääntyi Myraa kohden, hänkin näki saman mitä Chad oli tuijottanut jo pitkään. Myran kasvoille levisi aluksi epäuskoinen ilme. Sitten hän hymyili ja alkoi nauraa niin että koko talli raikui.
"…… Ja minä kun melkein yhdessä vaiheessa ajattelin, että olet ihan komea mies! Hah hah hah!" Hän ei vain saanut hillittyä nauruaan, vaikka yritys oli kova. "Heh heh heh… että olitkin nainen… pakko myöntää että hiton hyvin näytelty, pidin sinua alusta lähtien outona mutta tuota en olisi osannut aavistaa" Sitten hän vakavoitui hieman, häntä alkoi pyörryttää muistaessaan että paikalla oli arvostettu ritari. "Hrmm, voi voi, anteeksi, tämä on vain liikaa minulle…", hän mutisi ja pyöritteli päätään. "Kaipaan selitystä" Hän katsoi Rainea ja, oli myönnettävä että tämä oli edelleen komea. Ei tosin komea mies, vaan komea nainen.

Chad valpastui kuullessaan isäntänsä äänen. Hän sai katseensa vihdoin irroitettua Rainesta ja nyökkäsi herralleen. Myran vuodatus oli saanut hänet jopa ajattelemaan… oliko mahdollista että ne olivatkin aidot?

[bao]

Raine yksinkertaisesti napautti Voldea rintaan kun tämä koitti puhua enempiä "Suus kii nytte, niin, näyttelijän lahjoja minulla kerrotaan olevan ja tämähän vain todisti" Raine virnisti. "Tämä ritarimme tässä ei tiennyt mitä kaikkea hänen arkkivihollisensa oli, eikä itseasiasa ole mitään arkkivihollisuutta, en kai minä ole hänen morsiantaakaan varastanut, kännissä minä olin ja jotain minä tein..."Raine syventyi hetkeksi pohdiskelemaan ja kietoi paitansa rippeitä ympärilleeen. Voldeyn sisäinen herrasmies heräsi ja hän kietou varovasti oman takkinsa naisen ympärille ja palasi kihisemään kiukusta omaan nurkkaan. Eikä tuo muka muistanut mistä tämä kaikki oli alkanut....!

"Miehenä olin kuitenkin turvassa, ja nyt se asuni on viety. Voisin toki esittäytyä oikealla tittelilläkin nyt kun tiedätte mikä minä oikeasti olen, yhteenlasku olisi niin helppo tehdä"

Voldeylla oli aavistus miten Raine esittäytyisi. Se sai hänet vain kihisemään enemmän kiukusta. "Chad, saatan tehdä kohta puolin jotain tyhmää. Olisitko hyvä ja estäisit?"

[naakdu]

"Siis olit kännissä, kuinkas muutenkaan", Myra pyöritteli silmiään. "Ei ole syyt nyt yhtään kummoisemmat kuin Rabaruksella… Siis… siis... " Myra mietti hetken oliko soveliasta ritarin läsnäollessa puhua kovin avoimesti, ja päätti olla kysymättä vielä kaikkein polttavinta kysymystä. Hän oli Rainen sepustuksesta saanut hieman erilaisen kuvan luutnantin ja ritarin suhteesta kuin mitä äskeinen kohtaus oli antanut ymmärtää… Tämä ei jäisi tähän! "No, antaa tulla, esittäytykää toki, arvon luutnantti Raine", Myra totesi pitäen käsiä lanteilla.

Chadia häiritsi. Hänen henkinen tasapainonsa ei nyt ollut kunnossa. Yleensä niin tottelevaista, vähäpuheista ja autuaan ajattelematon miestä vaivasi Rainen tapaus nyt niin paljon, että uteliaisuus oli pakko tyydyttää. Chad hivuttautui lähemmäs nurkkaan vetäytynyttä herraansa ja kuiskasi käsi suunsa peittona, etteivät muut kuulisi: "Sir, onko hän oikeasti…?"

[bao]

Voldelta pääsi mielenkiintoinen tyrskähdyksen ja yskäisyn välimuoto. "Kyllä hän taitaa olla...tai sitten tämä on maailman sekavin uni.." hän vastsi kuiskaten Chadille.

Raine virnisti äärimmäisen ilkikurisesti, nousi juhlallisesti seisomaan, onnistuen näyttämään peräti ylhäiseltä vaikka tilanne oli mitä oli. "Hänen majesteettinsa Jaemertan keisarinna Dionyssa Neri Rainnyth", hän niiasi jonkinasteisesti. "Mutta tykkään kyllä paljon enemmän luutnantista".

Voldeyltä pääsi toinen kummalinen äännähdys, tällä kertaa henkeä haukkomisen ja 'voipaskan' välimaastosta löytyvä. "Mutta mutta mutta...Keisarillinen sukuhan tapettiin...". Mutta tuo naikkonen mikä ikinä olikaan oli kyllä niin syyllinen, kun musiteli mitä tämä oli tehnyt.

[naakdu]

Chad mörähti. Hän ei vieläkään millään olisi malttanut uskoa silmiään, mutta jos isäntäkin oli sitä mieltä, että luutnantti oli nainen…. no, silloin asia oli niin. Hän itse kyllä piti runsaammista naisista kuin mitä Raine oli. Saatuaan ajatuksensa järjestykseen hän pysyi vaiti.

Myrallekin oli tullut varsinaisena yllätyksenä tämä luutnantin oikea sukupuoli, mutta esittäytyminen sai hänet vielä enemmän tolaltaan. "Keisarillista sukua? Sinäkö? Älä narraa, jos sinä pystyt todistamaan että olet keisarinna, niin minä menen naimisiin tuon kanssa", Myra osoitti Chadia. Chad kohotti kulmaansa, ja Myra kiirehti perumaan sanansa: "Tai en sittenkään, mutta --" Myra ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun sir Antonio Voldeyn sanat keskeyttivät hänet.
"Niin tapettiin, mitä, viisikymmentä, ei ainakin yli kuusikymmentä vuotta sitten?", Myra pohti annettuaan ritarin puhua ensin, kurtistaen otsaansa miettiessään. Oli siitä ollut jotain hyötyä, että Rabarus kävi majatalolla säännöllisesti muutaman kerran vuodessa. "Miten muka voit olla hengissä? Ettei tämä vaan ole nopealla mielikuvituksella ja sitäkin liukkaammalla kielellä varustetun luutnantin pilaa"

[bao]

"Vakuutan tämä ei ole pilaa, verilinja selvisi vain ansiokkaan piiloutumisen takia. Kukapa uuden hallitsijan joukoista olisi halunnut etsiä jokaista tupukylää ja kaikista vähäisimpiä? Varsinkaan Jaemertasta...Mutta todistaisin hmm..Voisin luetella jokaisen keisarin tai keisarinnan Eldywaee'hyenna Tähtikädestä alkaen mutta niin voisi usea bardikin, voisin esitellä jonkin syntymämerkin mutta valitettavasti sellaista ei ole kuten ei myöskään mahtavaa Rainnyt'hh-suvun perintökalleutta joka todistaisi kuka olen, niistä hankkiuduimme ensimmäisenä eron..." Raine vaikeni, hän pohti tilannetta, hän pohti Antoniota, hän pohti mitä ihmettä oli oikein tehnyt, hän pohti miten todistaisi olevansa se kuka väittikin olevansa vaikka toki järjen mukaan olisi ollut parempi vain lyödä leikiksi kaikki.

Ristiriitaiset olivat Antonion mietteet. Nyt hän voisi hakea hyvityksen mutta mistä hän hakisi hyvityksen? Raine ei olisi ainakaan voinut viedä Ylandan neitoutta eikä se toinenkaan syy voinut enään olla niin painava. Kirpaisi edelleen, mutta anteeksi ei voisi silti antaa. Johan tässä oli hukattu tusina vuosia tai enemmänkin...

"Siinä olet oikeassa, kukatahansa bardi tai ritari voisi luetella nuo nimet". Ritarin oli kyllä myönnettävä pahuksen..Naisen, kantavan itseään ryhdikkäästi kuin mikäkin korkeamman säädyn jäsen. "mutta emme voi myöskään uskoa suoraan sinun sanaasi. Ottaen huomioon kaiken mitä on tapahtunut" Voldey korosti sanaa 'kaiken'. Miehen ajatukset harhailivat vaarallisesti siinä miten hyvin hänen takkinsa sopi Rainelle ja kuinka mielellään hän lainaisi vaatteitaan naiselle...Hän ravisti päätään. Hän kääntyi puhumaan Myralle. "Palvelija, onko talossa ketään joka tuntisi kuninkaalliset tapoineen etu-ja takaperin sekä osaisi kaiken Jaemertasta? Voimme pistää tuon naisen ainakin hiillostukseen ja katsoa osaako hän vastata.."

[naakdu]

Rainella - tai Nerillä, Myra ei ollut ihan varma kumpaa nimeä hän mielummin luutnantista käyttäisi - oli pointti. Ei olisi kovin helppoa todistaa olevansa henkilö, jonka olemassaolo oli tähän asti pyritty pimittämään kaikin mahdollisin keinoin… Hänelle ei tullut äkkiseltään mieleen yhtään keinoa todistaa asia. Jos rehellisiä ollaan, Myra ei edes tiennyt keisarillisesta suvusta tarpeeksi faktoja, hänen tietonsa perustuivat lähinnä Rabaruksen lauluihin. Jokin naisen vaisto kehotti Myraa luottamaan luutnanttiin, mutta ilman todisteita Myra ei voisi missään vaiheessa olla varma asiasta, ja vielä vähemmän sir Antonio.

Myra ryhdistäytyi heti hieman kun ritari kääntyi puhumaan hänelle. Kysymykseen oli helppo vastata, Myran ei tarvinnut miettiä vastaustaan ollenkaan kun jo tuttu naamapärstä näkyi ikävän kirkkaana hänen päässään. "Voi, kyllä täällä on. Vanha runonlaulajaukko,  keisarillista runonlaulajasukua mikäli hänen omiin sanoihinsa on luottaminen… Oli hän todella keisarillisen runonlaulajan poika tai ei, hän kyllä tuntee kaikki tarinat, laulut, nimet, yksityiskohdat… no, kaiken, hän on hulluna tarinoihin keisarisuvusta ja ottanut elämäntehtäväkseen selvittää kaiken.  Valitettavasti ukko ei tosin taida olla ihan terässä, mokoma vätys, kerrankin kun hänen juttujaan kaivattaisiin… parempi ehkä olisi jututtaa häntä aamulla kun hän on selvä. Mutta jos niin haluatte, sir, voin hakea hänet heti." Rehellisyyden nimissä Myran tunteet olivat niin sekavat tällä hetkellä ja väsymyskin painoi, että hän mielellään olisi majoittanut herrat jotenkin, painunut pehkuihin ja jatkanut asian puimista aamulla - paitsi jos kävisikin niin hyvä onni, että aamulla paljastuisi kaiken olleen vain hyvin sekavaa unta, ei olisi uutta rankan työpäivän jälkeen. "Hänen luotettavuutensa tosin saattaa olla hieman kyseenalainen, sillä hänen tietonsa perustuvat luullakseni osittain huhuihin… mutta hän nyt tuli mieleen ensimmäisenä, ja on ehkä parempi kuin ei mitään. Voitte hänet nähtyänne itse päätellä, onko hänestä hyötyä vai ei."

[bao]

"Ei" pääsi sekä Rainelta että Antoniolta. Raine jatkoi Antonion vaietessa hämmentyneenä sitä kuinka joku oli saattanut huudahtaa samaan aikaan. "antaa Rabaruksen selvetä, silloin hänestä on teille enemmän apua. Saattaisi jopa kyetä epäilemään sanojani ja tekemään tiukempia kysymyksiä".
Raine oli täysin tietoinen kuinka paljon juopuneeseen runonlaulajaan luotettiin ja kuinka epäuskottava oli hänen tarinansa. "Sitä paitsi, katso nyt Antonio-parkaa kuinka hänen viiksensäkin melkein nukahtavat pystyyn, riippuvat voimattomina..Pojat tässä taitaisivat tarvita kunnon yöunet, he kun ovat ratsastaneet minua kiinni ja minä täälä vain kuorsannut".

Antonio aukoi suutaan Rainen avatessa tallin oven"Ja jonkun täytyy pitää huoli hevosistakin, Myra saatko sinä laitettua pojat höyhensaarille niin ajtketaan aamulla, vannon kautta nimeni etten aio livistää minnekkään".

Antonio sai vihdoin sanan suustaan "eivät minun viikseni ole voimattomat!...Ja en hyväksy että vietät yön yksin. Jonkun täytyy valvoa sinua sillä jos emme tiedä nimeäsi varmasti, emme voi myöskään uskoa valaasi. ETKÄ KOSKE HUMMAAN!"

[naakdu]

Myra oli silminnähden helpottunut Rainen ja sir Antonion reaktiosta. Chadkin oli, sillä hänen ahterinsa oli kipeä viikkojen ratsastamisesta ja lisäksi häntäkin väsytti, mutta sitä ei kukaan olisi huomannut vaikka olisikin sattunut katsomaan häneen päin, sillä hän näytti tympeältä kuten aina hiljaa ollessaan. Jostain syystä Myraa huvitti suunnattomasti Rainen ja sir Antonion sanailu ritarin viiksistä - nyt kun niitä katsoi, ne kieltämättä näyttivät siltä kuin olisivat levon tarpeessa. Myra ei onnekseen nauranut asialle ääneen.
"Minäkin haluan kuulla loput tästä jutusta, joten anteeksi hyvä keisarinna Neri, ei tule kuuloonkaan, että antaisin sin -- teidän jäädä talliin nukkumaan", Myra sanoi luutnantille hymyillen. Hän ei ollut ihan varma, uskalsiko luutnanttia ja ritaria jättää kahdestaan nukkumaan samaan huoneeseen… Tosin vaihtoehtoja oli hivenen niukasti, huoneita kun ei ollut vapaana enää kuin yksi (ellei Rabarusta häädettäisi talliin) ja sekin oli ollut Myran käytössä, mutta hän nyt pystyisi nukkumaan keittiössä varasängyssä, niin väsynyt hän oli.

"Meillä valitettavasti on hieman huonepulaa, mutta ei tehdä siitä ongelmaa… Palvelijanne voi varmaankin hoitaa hevosenne talliin sillä välin kun järjestän teille huoneen?" Myra ehdotti sir Antoniolle. Chadista järjestely kuulosti järkevältä, ellei isäntä sanoisi vastaan. Myra astui jo ovesta ulos ja piti ylhäisille vieraille ovea auki. Henkivartija katsoi kysyvästi herraansa: "Jäänkö tänne?"

[bao]

"Äh, kutsu vai nRaineksi. Ei tässä osaa muuhunkaan enään reagoida"

"Chad armasti kykenee hoitamaan hevosemme..Ja tuskimpa hänellä tallimajoitusta vastaankaan mitään on. Varsinkaan jos siihen kuuluu olutta, epäilisin?" Antonio lausahti astellessaan ovesta "Tämä vaikuttaa hyvältä nukkumapaikalta, voit toki viettää yösi miten haluat mutta odotan sinun olevan valmiina heti kello kahdeksalta jos minua nyt huvittaisikin katkaisuttaa Rainen kaula. Ja en usko sen naisen voivan minua tapattaa yön aikana, pistän vaikka köysillä kiinni johonkin nurkkaan."

"mm-m köysillä" Kuului Antonion takaa Rainen vitsailu. Antonio pohti oliko se sittenkään niin hyvä idea viettää yötä Rainen seurassa toisaalta, ehkä he saisivat ratkaistua koko tilanteen? Mutta oliko se siltikään hyvä idea olla sellaisen naisen, antonio ei vieläkään mieltänyt Rainea naiseksi, seurassa joka oli vienyt sekä Ylin , että Séarlasin ja selkeästi osoittanut haluavansa ritarilta jotain muuta kuin suojelusta. Vai oliko se vahinko, että Raine oli lähennyllyt häntä?

Rainella ei ollut ongelmia miettiessään huonejakoa, hän ei edes uskonut Antonion köyttävän häntä nurkkaan..."Ainahan voin mennä nukkumaan Chintin ja Rabaruksen väliin jos jotakuta häiritsee?" Raine ehdoti vielä, hän halusi pestä kätensä siitä että muka kieroilisi Antonion viereen.

[naakdu]

"Toki toki, majoitukseen kuuluu olutta", Myra sanoi vilkaisten Chadiin. Aivan kuin miehen silmissä olisi pilkahtanut valo kuullessaan taikasanan 'olutta'… ei, Myra taisi sittenkin vain kuvitella. Chad käveli sir Antonion luokse.
"Selvä on, sir, aina palveluksessanne", hän sanoi ja kumarsi. "Älkää antako sille tilaisuutta", hän lisäsi matalalla äänellä ennen kuin lähti hakemaan hevosia pihalta.

"En usko, että haluat tosissasi viettää yötä Rabaruksen kanssa", Myra sanoi Chadin lähdettyä Rainelle. "Jos hän aamulla krapulassaan huomaa naisen vierellään, häntä ei pidättele mikään, sen voin kertoa. Hän on… hrmh… yllättävän hyvässä kunnossa ikäänsä nähden, vaikkei ehkä hänen ulkonäöstään sitä uskoisi. Tulkaahan, näytän sir Antoniolle hänen huoneensa, katsotaan sisällä mitä luutnantille keksitään"

Myra johdatti sir Antonion ja Rainen majatalolle, ovesta sisään ja alakerran kamariin, jonka hän oli suunnitellut antavansa ainakin sir Antoniolle makuuhuoneeksi. Huone ei ollut kovin iso, siellä oli vain tuplasänky, yöpöytä ja pieni kirjoituspöytä, seinät oli maalattu vaaleaksi ja ikkunoissa oli violetit verhot. Oven vieressä oli vaatetanko, jossa oli Myran työvaatteet - ainoat jäljet siitä, että huone oli ollut viimeisen kuukauden ajan hänen käytössä. Ensitöikseen huoneeseen tultuaan Myra nappasi vaatteet kainaloonsa, ja ta-dah, hänen huoneensa oli muutettu vierashuoneeksi.
"Ajattelin, että sir Antonio ainakin voinee nukkua täällä", Myra sanoi ritarille. "Ja mitä sinuun tulee, Raine… Ei ole mitään takeita, ettet livistä jos joku ei vahdi sinua. On parempi, että nukut joko täällä tai sitten minun kanssani keittiössä"