Post by Mana on Apr 6, 2007 22:23:21 GMT 3
((Pahoittelen viivettä vastaamisessani))
Vampyyri väisteli pojan neuvoja kuunnellen esteitä portailla, jotka olivat ruumiita, mutta siihen Sanguine ei ehtinyt kiinnittää huomiotaan. Hän oli tosin kiitollinen pojan avusta, sillä hänen omat aistinsa eivät olleet parhaassa terässään haavojen ja verenhukan takia.
Vihdoin, varsin vaivalloisen vaelluksen jälkeen vampyyri pääsi portailta alas ja hengitti raskaasti. Että pitikin haavoittua juuri tällaisella hetkellä, kun pitäisi pystyä antamaan parhaansa. Tilanne ei ollut todellakaan helppo, sillä Sanguine pystyi vain aavistamaan jo hieman kyllästyneenäkin, että pian jostain kulman takaa loikkaisi taas lisää porukkaa, jonka ainoa tavoite olisi tappaa heidät hinnalla millä hyvänsä. Mistä ihmeestä noita sotilaita sitäpaitsi pukkasi koko ajan? Sanguine tiesi, että linnanherran armeija oli varsin vakuuttava, mutta luulisi herralla olevan parempia kohteita armeijalleen kuin laittaa tämän ravaamaan pitkin linnan käytäviä muutaman tyypin perässä.
Sanguine suoristi selkänsä ja oikoi sidettään. Verenvuoto oli sentään tyrehtymässä, ainakin toistaiseksi. Pitäisi yrittää vähän varoa, jotteivat haavat aukeaisi uudelleen. Mutta tällaisessa tilanteessa se oli varsin vaikeaa.
Vampyyri mietti mitä tehdä seuraavaksi. Haltiamies oli ilmeisesti kadonnut, vieden sotilaatkin mennessään. Viikatemies taisi olla jossain lähistöllä, ainakin Sanguine päätteli niin kahdesta hengitysäänestä, joista toinen olikin sitten pojan. Hänen vaistonsa eivät olleet aivan terässä vieläkään, joten vampyyri toivoi, ettei erehtyisi.
Pian ylempää portailta kuului kevyitä, nopeita askelia. Samainen aatelistyttö oli saanut itsensä liikkeelle, ja saapui jälleen vampyyrin luo. Tyttö pysähtyi ja jäi odottamaan, ilmeisesti sitä, että Sanguine sanoisi tälle jotain. Mutta vampyyri ei puhunut, joten tyttö ehti ensin sanomaan:
"Oletko kunnossa?"
Sanguine käännähti kohti tyttöä, katsoi tätä tympääntyneenä ja tuhahti:
"Tilanteeseen nähden kyllä, mutta älä kiitä siitä itseäsi. Parempi että häivyt nyt vain, ja jätät minut rauhaan."
"Mutta..."
"Älä sano mitään. Ei yhtään mitään. Mene, ja etsi itsellesi turvapaikka, ja unohda kaikki mitä näit ja kuulit. Mene!"
Tyttö seisoi hetken paikallaan avuttomana, mutta lähti sitten juoksemaan paikalta. Vampyyri painoi päänsä polviinsa, ja yritti hengittää syvään. Nyt pitää olla vahva. Hän arveli pojan pyörivän jossain lähettyvillä, ja kysyi tältä:
"Poika... mikä nimesi lieneekin... mikäli suuntasi on sama kuin minun, voisitko toimia minun näkönäni siihen asti, että aistini toimivat taas kunnolla?"
Vampyyri väisteli pojan neuvoja kuunnellen esteitä portailla, jotka olivat ruumiita, mutta siihen Sanguine ei ehtinyt kiinnittää huomiotaan. Hän oli tosin kiitollinen pojan avusta, sillä hänen omat aistinsa eivät olleet parhaassa terässään haavojen ja verenhukan takia.
Vihdoin, varsin vaivalloisen vaelluksen jälkeen vampyyri pääsi portailta alas ja hengitti raskaasti. Että pitikin haavoittua juuri tällaisella hetkellä, kun pitäisi pystyä antamaan parhaansa. Tilanne ei ollut todellakaan helppo, sillä Sanguine pystyi vain aavistamaan jo hieman kyllästyneenäkin, että pian jostain kulman takaa loikkaisi taas lisää porukkaa, jonka ainoa tavoite olisi tappaa heidät hinnalla millä hyvänsä. Mistä ihmeestä noita sotilaita sitäpaitsi pukkasi koko ajan? Sanguine tiesi, että linnanherran armeija oli varsin vakuuttava, mutta luulisi herralla olevan parempia kohteita armeijalleen kuin laittaa tämän ravaamaan pitkin linnan käytäviä muutaman tyypin perässä.
Sanguine suoristi selkänsä ja oikoi sidettään. Verenvuoto oli sentään tyrehtymässä, ainakin toistaiseksi. Pitäisi yrittää vähän varoa, jotteivat haavat aukeaisi uudelleen. Mutta tällaisessa tilanteessa se oli varsin vaikeaa.
Vampyyri mietti mitä tehdä seuraavaksi. Haltiamies oli ilmeisesti kadonnut, vieden sotilaatkin mennessään. Viikatemies taisi olla jossain lähistöllä, ainakin Sanguine päätteli niin kahdesta hengitysäänestä, joista toinen olikin sitten pojan. Hänen vaistonsa eivät olleet aivan terässä vieläkään, joten vampyyri toivoi, ettei erehtyisi.
Pian ylempää portailta kuului kevyitä, nopeita askelia. Samainen aatelistyttö oli saanut itsensä liikkeelle, ja saapui jälleen vampyyrin luo. Tyttö pysähtyi ja jäi odottamaan, ilmeisesti sitä, että Sanguine sanoisi tälle jotain. Mutta vampyyri ei puhunut, joten tyttö ehti ensin sanomaan:
"Oletko kunnossa?"
Sanguine käännähti kohti tyttöä, katsoi tätä tympääntyneenä ja tuhahti:
"Tilanteeseen nähden kyllä, mutta älä kiitä siitä itseäsi. Parempi että häivyt nyt vain, ja jätät minut rauhaan."
"Mutta..."
"Älä sano mitään. Ei yhtään mitään. Mene, ja etsi itsellesi turvapaikka, ja unohda kaikki mitä näit ja kuulit. Mene!"
Tyttö seisoi hetken paikallaan avuttomana, mutta lähti sitten juoksemaan paikalta. Vampyyri painoi päänsä polviinsa, ja yritti hengittää syvään. Nyt pitää olla vahva. Hän arveli pojan pyörivän jossain lähettyvillä, ja kysyi tältä:
"Poika... mikä nimesi lieneekin... mikäli suuntasi on sama kuin minun, voisitko toimia minun näkönäni siihen asti, että aistini toimivat taas kunnolla?"