jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 30, 2009 22:14:20 GMT 3
//Eli peliä amutofanin kanssa Toki muutkin immeiset tervetulleita.. // Tumma, luihun näköinen hahmo juoksi metsän varjoissa vailla päämäärää. Se nuuhki ilmaa ja maata, joi muutaman kulauksen raikkaasta lähteestä ja jatkoi sitten matkaansa. Päästessään metsäniitylle se hengähti syvään ja juoksi sen poikki kuin riemuiten. Kyseessä oli susi, mutta ei mikä tahansa susi. Naarassudella, jolla oli oma lauma jossain piilolaaksossa, oli salaisuus: hän oli myös nuori ihmistyttö. Sulavalinjainen, jäntevä naarassusi istahti kannon vierelle nuuhkien ilmaa ja susimaisesti virnistäen. Se nappasi perhosen lennosta, katseli lintuja taivaalla ja vain nautti olostaan. Susi laskeutui makaamaan ja laski päänsä tassuilleen. Se nukahti, mutta nukkui valpasta koiranunta. Susi mumisi unissaan ja sen käpälät liikkuivat jonkin verran. Jossain rasahti, ja narttususi kiskaisi päänsä samantien ylös höristäen korviaan. Se nuuhki ilmaa ja haistoi ihmisen jossain lähistöllä. Kumea murina kumpusi sen rinnasta, ja susi nousi. Se luikki takaisin metsään, mutta jäi kuitenkin lähelle niittyä. Normaali susi olisi lähtenyt jo, mutta Makocehan oli jotain aivan muuta. Hän oli puoliksi ihminen. Kiinnostuneena naaras jäi odottamaan jotain tapahtuvaksi.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Sept 30, 2009 22:48:32 GMT 3
Tummiin puketunut hahmo liikuskeli metsässä. Se etsi saalista tälle päivälle. Hän oli metsästäjä, ja osaksi eli saalistamillaan eläimillä. Mutta hän ei ollut mikä tahansa metsästäjä. Hän ei metsästänyt pelkkiä tavallisia eläimiä, vaan paljon muitakin. Osaksi hän oli myös palkkamurhaaja, ei hän oikeastaan sitä niin mielellään tehnyt, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja, hänet oli kahlittu siihen ikuisiksi ajoiksi, eikä hänellä ollut kuin kaksi vaihtoehtoa tappaa tai tulla tapetuksi. Mutta jos hän tulisi tapetuksi, hän ei pääsisi karkuun siltikään.
Päästyään metsän reunalle hahmo pysähtyi. Se katsoi eteenpäin. Kauempana makasi susi. Käsi siirtyi hiljalleen selän taakse ottaen käteensä varovasti jousen ja pari nuolta. Hän oli päättänyt ampua suden, sitähän hän oli tullut etsimään. Tai hänet oli palkattu tappamaan tämä susi jonkin syyn takia, jota ei miehelle oltu kerrottu.
Käsi asetti nuolen hiljaa paikalleen ja sitten tähdättiin maalia kohti. Muutama askel eteenpäin ja se oli siinä. Räts.. Poika oli ollut liian varomaton. Oksa oli katkennut hänen jalkojen allaan. Poika kirosi mielessään, ja huomasi suden luikkivan metsään. Se ei kumminkaan varmaan ollut huomannut häntä.
Hiljaa hahmo hiipi lähemmäs sutta ja tähtäsi taas tähän. Samassa nuoli lähti ilmaan kohti sutta. Oli vain siitä kiinni kerkiäisikö se väistään sen. Varmuuden vuoksi hahmo ampui vielä toisen nuolen perään, ja otti kolmatta jo käteen.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 30, 2009 23:14:09 GMT 3
Makoce kuuli ilman suhahtavan kuin varoituksena, ja ensimmäisen nuolen se ehtikin väistää. Toinen lävisti suden olkapään, ja narttu ulvahti kivusta loikaten eteenpäin, pois näköpiiristä. Metsästäjä oli päässyt lähelle huomaamatta. Makoce murisi kumeasti hetkisen ja kiersi sitten hyvin hiljaa metsästäjän taakse.
Suden keltaiset silmät kiiluivat tämän tuijottaessa metsästäjäpojan selkää, ja susi irvisteli hampaillaan äänettömästi. Sitten se jännitti lihaksensa valmiina loikkaamaan muukalaisen selkään. Juuri hyppäämäisillään se pysäytti itsensä ja päättikin pysyä hiljaa tuulen alapuolella, pensaikon suojissa.
Kyllästyttään odottamiseen susi nousi seisomaan ja vilkaisi nuolta olkapäässään. Sutta väsytti hieman, toivottavasti nuolenkärjessä ei olisi myrkkyä.. Makoce päätti, että olisi pakko muuttua Ingolfiksi. Aivan varmasti metsästäjäpoika huomaisi muodonmuutoksen, sillä siitä tuleva valonvälähdys ilmiantaisi hänet. Toivoen, ettei mies ampuisi nuorta tyttöä, Makoce alkoi muuttua. Hän tiesi olevansa muuttumisen jälkeen hetken sokea ja heikko, mutta se tuntui olevan ainoa mahdollisuus selviytyä täältä hengissä. Miehen tarkoitus oli selvästi saada hänen päänahkansa kokoelmiinsa.
Susi alkoi muuttua hiljalleen, ja tuntui kuin se olisi revennyt kahtia uuden hahmon ottaessa sen paikan. Kirkas valonvälähdys halkoi metsää valaisten sen hetkeksi kirkkaasti. Sitten valo himmeni, tyttö rojahti maahan ja vaikersi hetkisen. - Ouuhh.. Nuoli tämän olkapäässä tykytti, haava oli pahassa kohtaa. Tyttö tiesi, että nypätessään sen irti hän aiheuttaisi pahoinvointia itselleen veren yhtäkkiä syöksähtäessä haavasta. Tyttö hapuili nuolen käteensä, valitti hiljaa ja katkaisi sen. Hän ei nähnyt kuin mustaa vielä, mutta keho tuntui saavan lisää voimia koko ajan. Hoikka, vaaleahiuksinen tyttö valitti ja nyyhki olkapään kipuillessa sormenpäihin asti. Tämä makasi pensaikon keskellä lehtikasassa, alastomana. Eihän susilla ollut vaatteita, ja aina muuttuessaan hänen vaatteensa jäivät mytyksi jonnekin. Ja vastaavasti hänen muuttuessaan ihmiseksi niitä ei hänellä ollut. *Tämä voi johtaa hyvin noloon tilanteeseen.. Toivon että hänellä on tarpeeksi sydäntä eikä hän voi tappaa minua..* Suoraan sanottuna tyttö oli hyvin suloisen näköinen alastomana lehtikehdossaan. Tämän kauniit vihreät silmät olivat vielä sokeat, mutta paranemaan päin. Vaalea, puolipitkä tukka lepäsi lehtien päällä hajanaisena, neidon jalat olivat polviin asti tiukasti yhdessä, toinen käsi tyttömäisten rintojen yli puristaen olkapäätä, toinen lehtikasan päällä velttona. Viileä tuulenpuuska leyhytti neidon suortuvia tämän kasvoille, ja välittämättä siitä neidon kasvot kurtistuivat kivusta. Neito päästi valittavan äännähdyksen ja kouristi selkäänsä. - Auh.. Auta.. Kääntyen kyljelleen neito nojasi päänsä lehtiin, vaikertaen hiljaa. Pian hän näkisi taas jotakin.
//Uu :DD Tulee varmaan mielenkiintoinen kohtaaminen :PP//
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Sept 30, 2009 23:39:50 GMT 3
Ennen kuin Yuki kerkisi ampumaan kolmannen nuolen, susi karkasi jo paikalta, no oli ainakin yksi nuoli osunut, ja nuolessa ollut myrkky vaikuttaisi suteen kuolettavasti jonkin ajan kuluessa. pojan ei enään viitsinyt etsiä sutta, se kyllä kuolisi myrkkyyn.
Mutta juuri kun Yuki oli lähtemässä, jotain outoa tapahtui. Kirkas valo sokaisi hänen silmänsä hetkeksi. Sen loppuessa, hän joutui siristämään silmiään ja hieromaan niitä nähdäkseen taas.
Mistä se valo oli oikein tullut? Yuki katseli ympärilleen, ja meinasi jo lähteä, kun kuuli valitusta. Pojan kulmat kohosivat ihmetellen. Kuka valitti? Pojan uteliaisuus voitti, ja hän lähti etsimään äänen lähdettä. Kohta hän näki edessää, lehtikasan alla ''piilossa'' olevan nuoren naisen, jolla oli nuoli olkapäässä.
Mitä hemmettiä tämä nyt oli? Ei hän ollut ampunut ihmistä. Poika tuijotti jokseenkin hiema kauhistuneen näköisenä toista, tajuten, että toinen oli varmaan se äsköinen susi ja tämä johtui jotenkin syyhyn miksi hänet pitäisi tappaa. Poika veti tikarin esiin ja laskeutui alas neidon lähelle kohottaen tikarin ilmaan. Viime hetkellä hän kumminkin pysäytti sen. Hän ei voinut tappaa toista, ei. Poika puri hampaitaan yhteen laittaen tikarin sinne mistä oli ottanut sen. Poika riisui takin päältään ja laittoi/kietoi sen naisen ympärille.
Hetkeäkään epäröimättä, tai vastustusta kuuntelematta Yuki tarttui neitoon varovasti ja nosti tämän käsivarsilleen. Hän ei katsonut toista kohden, jokseenkin häntä hävetti.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 1, 2009 0:21:10 GMT 3
Ingolf aisti jonkun tulevan kohti, ja tunsi ilman siirtyvän tämän jonkun asettuessa neidon vierelle. *Hän on varmasti se mies.* Aistiessaan nopean kädenliikkeen joka keskeytettiin, tyttö älähti vaimeasti. Tämä hapuili kätensä nuolentyngälle ja repäisi kärjen irti lihastaan. Terävän hengädyksen saattelemana veri alkoi valua tytön olkapäässä olevasta haavasta, ja pian neito tunsikin jonkin lämpimän, miehentuoksuisen asetettavan päälleen. Tyttö hengitti tuoksua nälkäisesti, hän ei ollut haistanut toisen ihmisen lämmintä tuoksua pitkään aikaan. Vain kylmää ja kuollutta luontoa.
Tuntiessaan itseensä tartuttavan nuori nainen avasi vielä sokeat, kirkkaanvihreät silmänsä ja kohdisti ne sinne missä uskoi miehen olevan. Neito tunsi itseään nostettavan, ja hänen päänsä retkahti taaksepäin paljastaen kaulan, jossa oli nähtävissä jo hieman parantuneet kuristusjäljet. Tämä oli sutena ollessaan jäänyt jonkinlaiseen jänisansaan tyhmyyttään kaulasta kiinni, ja oli kestänyt tovin päästä siitä irti.
Tyttö hapuili kädellään pitkin miehen selkää ylöspäin, sitten hapuillen tämän niskaa ja lopulta kasvoja toivoen, että voisi nähdä miehen tämän koskettelemisen sijasta. Ingolf kohotti päätään hieman ja alkoi nähdä hämäriä, häälyviä hahmoja. - Pian... pian näen taas.. olen vielä heikko.. Ingolf sopersi vaimealla äänellä. Tyttö painoi hädin tuskin 45 kiloa ja oli 167 cm pitkä, joten neidon kantamisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Ing räpytti silmiään nähdäkseen paremmin, mutta näkö salli hänelle edelleen vain hämäriä, häälyviä hahmoja joiden rajat olivat epäselvät ja sulautuivat muuhun massaan. Tyttö sulki smaragdinvihreät silmänsä ja huokaisi voipuneesti antaen päänsä roikkua.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Oct 1, 2009 11:29:51 GMT 3
Yuki mietti vaihtoehtojaan, ja päätyi siihen, että vain yksi toimisi. Hänen täytyisi toimia nopeasti. Myrkky oli alkanut varmaan vaikuttaa jo, ja se oli aika vahvaakin vielä. Poika puri hampaitaan yhteen. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoja, kuin viedä tyttö kotiinsa. Hänellä oli vastaainetta myrkkyä vastaan.
Nopeasti Yuki lähti viemään toista kotiaan kohti. Kauaa heillä ei kyllä kestänyt päästä sinne. Se ei ollut kovinkaan kaukana. Hänen talonsa sijaitsi metsän laidalla. Poika kaivoi taskustaan avaimen ja sai oven auki juuri ja juuri. Hän veti jalalla oven auki ja astui sisälle antaen oven sulkeutua itsestään perässä.
Yuki käveli olohuoneeseen laskien Ingolfin pehmeälle sohvalle. Poika katosi hetkeksi keittiöön. Hän penkoi kaappeja, ja löysi vastaaine pullon ja sidettä sekä pinsetit. Nuolen kärjestä oli jäänyt pienet osat haavaan, jossa myrkky sijaitsi, ja hänen pitäisi ottaa ne pois.
Yuki palasi toisen luo ja veti tuolin sohvan viereen istuen siihen vakavan näköisenä. '' Tämä saattaa sattua vähän...'' poika sanoi hiljaa katsomatta tyttöön. Hän otti pinsetit käteensä ja vei ne haavan lähelle. Toisella kädellä hän näytti taskulampusta vähän valoa haavaan. Poika nyppäsi jutut pois haavasta. Hän pisti haavan lähelle vastaainetta ja sitoi haavan. Toimen pide oli kestänyt jonkin verran, ja poika toivoi todella, että vastaaine vielä vaikuttaisi. Muuten toinen saisi todella kivuliaan kuoleman.
Yuki nousi tuolilta ja palasi keittiöön. Hän laittoi tarpeet sinne mistä oli ne ottanutkin. Poika puraisi huultan. Hän vilkaisi käteensä kiroten. Hän oli saanut pienen haavan käteensä. Ei hitto. Oliko hän ollut liian varomaton? Hän oli saanut käteensä haavan niistä pikku levy jutuista. Nyt hänessäkin sitten oli myrkkyä, ei onneksi yhtä paljon kuin likassa oli, mutta tämäkin määrä tuotti tuskia.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 1, 2009 16:13:04 GMT 3
Ingolf oli ihmeissään ja huolissaan, kun muutoksen jälkeinen heikko tila kesti näin kauan. Tyttö alkoi tosin nähdä jo jotain, ja tunsi itsensä laskettavan pehmoiselle sohvalle. Yksin hetkeksi jäätyään neito huokaisi. Mies tuli takaisin ja varoitti seuraavan toimenpiteen sattuvan hieman, ja tämän ottaessa siruja pois hänen lihastaan neito irvisteli ja hengitti katkonaisesti. - Mitä siinä nuolessa oli..? On niin heikko olo.. Tytön hiljainen, pehmeä ääni kyseli mieheltä, kuitenkin huomaten tämän siirtyneen toiseen huoneeseen. Ingolf koetti kiskoa itsensä istumaan, ja onnistuikin lopulta ähisten. Katsellen ympärilleen vielä hieman sumuisilla silmillään tämä kohotti kulmiaan. - Hieno talo hänellä ainakin on.. Tyttö mumisi. //Tulipa lyhyt uudet tekokynnet niin on hieman vaikea kirjoittaa :PP//
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Oct 1, 2009 16:34:20 GMT 3
Yuki vilkaisi olohuoneen suuntaan. Poika puraisi huultaan. Päänsärky alkoi nousta hänelle. Tämä oli yksi myrkyn oire. Poika kirosi. Miten hän oli saattanut olla niin huolimaton. Poika nojasi pöytätasoon hetken kääntyen ja aukaisten yhden yläkaapeista penkoen sieltä päänsärky lääkettä. Toisesta kaapista hän otti mukin, joka pääsi kumminkin putoamaan pojan kädestä. Se kolahti osuessaan pöydän reunaan ja tippui kolahtaen lattialle. Onneksi se ei ollut lasimuki.
Yuki murahti ja noukki mukin lattialta laittaen sen pöydälle, päättäen jättää veden juomisen siihen ja otti lääkkeen ilman juomista. Poika palasi takaisin olohuoneeseen. Hän ei kumminkaan vilkaissutkaan tyttöön päin, vaan vältti katseiden kohtaamista. Sen sijaan hän tuijotti lattiaa, kävellessää toisen ohi. Joskus pojan kasvoilla saattoi nähdä kivuliaan ilmeen tämän purressa huultaan. Onneksi tämä määrä myrkkyä ei riittänyt tappamaan.
Yuki käveli makuuhuoneeseen ja kaivoi kaapin pohjalta jotain vanhoja vaatteitaan palaten sitten olohuoneeseen heittäen vaatteet sohvalla olevalle tytölle.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 1, 2009 20:26:34 GMT 3
Neito kuuli jonkin kolahtavan lattialle toisessa huoneessa, jossa mies oli. Jonkin ajan kuluttua mies palasi hämärään huoneeseen jossa Ingolf makasi, kuitenkaan suomatta katsettakaan tälle. Tuskainen ilme välähteli miehen kasvoille ajoittain, ja Ingolf alkoi roikuttaa päätään surullisena. *Aivan varmasti olen tehnyt jotain, satuttanut häntä tai jotain muuta vastaavaa.. Onkohan hän kunnossa? Näytti kipuilevan jostakin.* Tyttö heitti jalkansa lattialle. Miehen takki oli yhä hänen päällään peittäen niukasti strategiset kehonosat, ja miehen palatessa neidolle viskattiin kasa vaatteita.
Tämä nosteli vaatemyttyä kiinnostuneena, joskin katse hieman sumuisena myrkyn jäljiltä. Neito tuntui tosin olevan paranemaan päin jo, vastamyrkky oli toiminut. Vaatekasassa oli musta t-paita punaisella kuviolla, tummanharmaa huppari ja löysät oleiluhousut. Tyttö punastui ymmärtäessään, miksi mies ei ollut katsonut häneen ja kiitti mielessään tätä hienotunteisuudestaan. Ingolf veti t-paidan päälleen sutjakasti, se oli riittävän pitkä hänelle jopa mekoksi. Joka tapauksessa tyttö veti housutkin jalkaansa ja hupparin hartioilleen, välttyäkseen kiusallisilta kysymyksiltä. Vaikka niitä kylläkin tulisi väistämättä vastaan, mies oli varmasti tarpeeksi utelias ja viisas kyselläkseen miksi hänellä oli ollut olkapäässään samainen nuoli kuin tätä karanneella sudella. *Hän ei vaikuta ihan normaalilta metsästäjältä, ja sitäpaitsi suden metsästys on syksyisin kiellettyä tällä alueella. Ehkä hän onkin salametsästäjä? Tai mitä jos..*
Ingolf kalpeni erään vaihtoehdon tullessa hänen mieleensä. Neiti pudisteli päätään ja päätti ettei asia voisi olla niin, nosti katseensa miehen silmiin ja hymyili kauniisti. - Nimeni on Ingolf. Kiitos avustasi... Neito sanoi loppulauseen kysyvästi, kuin haluten kuulla miehen nimen. Niinhän hän halusikin. Esittämällä kysymyksiä miehelle nopeasti hän ehkä välttäisi kyselyt siitä, miksi susi ja neito olivat sama olio. Siitä hän ei voisi puhua. Asia oli pidettävä salassa, eikä Ingolf tiennyt voisiko luottaa tähän miekkoseen siinä asiassa. *Ehkä hän jättäisi asian omaksi tiedokseen jos saisi tarpeeksi rahaa. Itse vihaan lahjomista ja muutakin sellaista, mutta Makoce on pidettävä salassa. Makocen on oltava ja jäätävä ikuiseksi salaisuudeksi.* Jos Ingolf olisi kuollut susimuodossaan, Makocena, olisi hän kuoltuaan muuttunut ihmisen ja suden välimuodoksi, karmeaksi, inhaksi olennoksi, joka luultavasti olisi poltettu roviolla ja Ingolfin suvun maine olisi mennyttä. Varmasti joku olisi hänet tunnistanut, vaikkakin puoliksi sutena. *Toivon, ettei mies tiedä miten rikas äitipuoleni on. Ei hän minusta mitään lunnaita maksaisi, olisi vain onnellinen jos päättäisin päiväni.. Mutta eihän mies sitä tiedä. Voi, miten sain itseni tähän soppaan?* Ingolf koetti nousta seisomaan, ja horjuen hän pysyikin pystyssä. Äkillinen nouseminen tosin sai veren taas tulvahtamaan haavasta, ja valkoinen side värjäytyi punalaikulliseksi. Ingolfia taas huimasi hieman. - Mmh. Et vastannut minulle aikaisemmin.. Mitä se myrkky oli? Tyttö, jota oli ammuttu myrkkynuolella olkapäähän, arvasi että se olisi ukonhattua. Se oli vahvaa myrkkyä, joka tappaisi valaankin. Sitä oli helppo valmistaa ukonhattu-nimisen kasvin juurista, eikä sitä tarvinnut käyttää paljoa. Se myös säilyi kauan, ja siihen oli olemassa vastamyrkky. Voihan se toki olla käärmeen myrkkyrauhasestakin, mutta Ingolf epäili sen olevan ukonhattua oireiden mukaan. Kysymyksellään Ingolf pelasi aikaa, jotta voisi vain häipyä vähin äänin. Neito oli sydämestään kiitollinen nuorelle miehelle tämän pelastamisesta, mutta ei voinut vaarantaa itseään tai Makocea. Hänen täytyisi ehkä muuttaa pois, ellei halunnut päättää päiviään roviolla noitana. - Eh.. Ymmärräthän, minun olisi paras nyt mennä.. Ingolf kirosi mielessään että oli kertonut nimensä. Ehkä metsästäjä tunsi Makocen legendaarisena sutena, joka ei koskaan ennen ollut jäänyt metsästäjien haaviin ja päihitti oveluudessa viekkaimmatkin ihmiset. Ingolf oli toki vain Ingolf, ei Makoce. Ingolf oli kiltti tyttö, joka hoiti työnsä ja asiansa kunnolla. Mutta metsästäjälle ei olisi saanut kertoa hänen nimeään. Ja tietäen, ettei Ingolf ollut kovinkaan yleinen nimi, neiti olikin peloissaan.
- Joten.. krhm.. Mitäs me teemme? Edelleen tuntien pientä huimausta neito pakotti itsensä seisomaan. Kyllä myrkyn vaikutus pian lakkaisi.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Oct 1, 2009 22:15:06 GMT 3
Yuki ei katsonut tyttöön päin edelleenkään, ja vältti tämän silmien katsetta. Hän ei pystynyt kohtaamaan sitä. Mutta miksi? Miksi hän välitti tästä asiasta niin? Ei hän ollut enenkään näin paljoa välittänyt, hänhän ei edes tuntenut tyttöä.
'' Yuki...'' Poika mumisi hiljaa vastaukseksi kääntyen pois päin peittäen kivuliaat ilmeet. Hän ei tiennyt oliko järkevää kertoa toiselle nimeään, mutta tämäkin kertoi nimensä hänelle. Melkei heti perään tuli toinen kysymys koskien myrkkyä. '' Se....'' Yuki aloitti pysyikin vaiti puristaen kätensä nyrkkiin. Pidä nyt se turpasi kiinni jo! Etkö tajua mitä tästä seuraa? Poika hoki itselleen päänsä sisällä.
Yuki istui sohvatuolille. Poika ''hieroi'' päätään jokseen turhautuneen ja vaivautuneen oloisena. '' Tuota...'' Poika sanoi niellen pientä määrää verta joka pyrki suupielestä pihalle.
''' Niin, ehkä sinun olisi parasta mennä. '' Yuki sanoi kääntäen katseensa ikkunan suuntaan. '' Täällä ei ole turvallista sinulle...'' poika jatkoi. '' Jos et mene nyt... muuten joudun tappamaan sinut''
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Oct 4, 2009 22:08:43 GMT 3
Neito kuuli miehen nimen, ja hymyili heikosti. Sitä seuraavat tapahtumat hämmästyttivät Ingolfia erityisesti. - Miksi ihmeessä pelastit minut, jos sinun joka tapauksessa.. Tyttö nipisti suunsa kiinni. Hyvä on, jos häntä ei kaivata, sitten ei auta kuin lähteä. Saisipahan säilyttää henkiriepunsa. Neito oli saanut vaatteet jo päällensä, asteli ulko-ovelle ja sanoi: - Älä laita oveasi vielä kiinni. Odota hetki. Ingolf alkoi laulaa kauniisti, matalalla äänellä, joka muuttui pikkuhiljaa suden ulvonnaksi. Samoin naishahmo, joka ovensuussa oli seissyt, siirtyi kahdelta jalalta neljälle ja muutti muotoaan. Samalla ympäristössä ollut valo kuin imeytyi tähän hahmoon hetkeksi, ja hetken kuluttua valoisuus palasi.
Tummanharmaa, kauniisti kuvioitu susi kääntyi ja katsoi viisailla suden silmillään miestä vielä kerran ennen katoamistaan jättäen jälkeensä vain Ingolfin päällä olleet vaatteet.. Ja mustan korpin sulan. Se oli ilmestynyt maahan vaatteiden päälle kuin tyhjästä.
Makoce jatkoi matkaansa muristen. Sitä otti päähän miehen kujeilut, päättäisi edes mitä teki. Susi hölkkäsi piilolaaksossa olevan laumansa luokse varmistettuaan ettei sitä seurata, ja kulki suoraan pesäänsä asettuen makuulle. Makoce laski päänsä tassuilleen ja nukahti väsyneenä.
//Pitää sitten vain keksiä miten saadaan tämä ruusunen ja Yuki taas tapaamaan ;D//
|
|