Post by ashley on Nov 25, 2008 0:26:43 GMT 3
Sitruunan kuori teki teestä kitkerää, mutta se oli huolista pienin. He oliva kahden salongissa. Täti oli poistunut mitä tökeröimmän tekosyyn varjolla ja jättänyt esiliinan tehtävänsä. Sohvan reunalla värisevä 16-vuotias tyttö oli kauhuissaan. Ellei hän olisi ollut niin - kieltämättä hienolla tavalla - kuihtunut ja sairaalloinen, olisi voinut kuvitella hänen hikoilevan kastanjanväristen korkkiruuvikiharoidensa seassa. Häntä viistosti vastapäätä istuva nuorukainen oli rauhallisempi. Vaikka hän kyllä tajusi hyvin, miten käsikirjoituksen pitäisi mennä kirjelappujen vaihtamisineen ja vielä varastettuine suudelmineen, häntä säälitti kiusata tuota haavanlehteä muistuttavaa olentoa. Ja heti kun tämä ajatus säälistä oli pulpahtanut hänen ajatuksiinsa, hän tajusi sen valheeksi. Piru vie, hän ei tuntenut tuota pianoa pimputtelevaa oravaa kohtaan yhtään mitään. Ja häntä ärsytti tämä tilanne, jota korsettiin tukahdettu tyttö piti niin pöyristyttävänä ja pelottavana. Häntä ärsytti tädin hänelle sysäämä rooli, jota hän ei ollut pyytänyt. Tunnustellen varovasti korpinmustaa haituvaa ylähuulensa ylllä hän tiesi, että mitä enemmän sekunnit kuluivat, sitä rikollisempaa oli pidättäytyä kohtauksesta tädin vieraan kanssa. Toivuttuaan omassa huoneessa tästä teenjuonnista tyttö tajuaisi loukkaantua hänelle. Mutta nuorukainen ei uskaltanut tehdä mitään. Tämä oli sitä lammasmaista tyyppiä, joka ei ehkä vastustelisi...ja hetken tuskallisesti venyen venymistään hän tiesi, että jäisi toden totta rikolliseksi.
Kun täti palasi sisäkkö kintereillään, pianon takaa kohoilivat mitä ihanimmat paljaat olkapäät ja kiharat valahtelivat painavina ees taas pään liikkeiden mukaan. Vanhan naisen silmäys nojatuolilla istuvaan mieheen olisi ollut aivan tavallinen, mutta nuori siskonpoika kyllä tajusi sen. Toisin sanoen, täti oli tajunnut, että hän oli hätistänyt tytön soittamaan, pois luotaan ja mitään ei ollut tapahtunut. Sitruuna vajosi lasin pohjalle ja yhtäkkiä miehen päälle laskeutui painava, painostava tunne, jonka alta hän olisi tahtonut miltei fyysisesti rimpuilla irti. Miten pitkälle häntä vielä tällä tavoin tuupittaisiin ja milloin tulisi seinä vastaan?
Kuten ylipäänsä paljon loukkauksia osakseen saaneet ihmiset, oli nuori herra Caramazov varsin miellyttävä nuori herra. Munaus teatterissa ja piinaava maanantain odottaminen, kun joutuisi kohtaamaan juorut tavoittaneet toverit - siinä yksi Erittäin Kasvattavista Kokemuksista, mitä kuihtuvan, mutta silti yhä kiistattoman suvun vesa voi käydä läpi. Sinällään A.Caramazov ei ollut vielä kala eikä lintu, johtuen kaiketi siitä, ettei hän ollut esiintynyt muualla kuin perhetuttavien illoissa ilman vanhempiaan ja hänen isänsä yhä osasi "otti tilan haltuun" astuessaan juhlataloihin. Hän oli ollut joskus hyvä, terävä, railakas mies, joka vain innostui liikaa juodessaan, mutta nykyään hän kiusallisesti suoraan sanottuna valehteli ja sepitti tarinoita, ja Caramazovien asema piireissä oli laskenut kuin lehmänhäntä. Tämä oli ollut tilanne, kun Alei Caramazov viimein valmistui insinöörikoulusta. Kiirenvilkkaan hän pestautui skotlantilaisen urakoitsijan leipiin ja karkasi onnellisena, huolettomana nuorena miehenä maailmalle siltoja rakentamaan. Tätä kesti tovin, reilun puolitoista vuotta, ja nyt Alei oli palannut Lontooseen.
Caramazovit muodostivat sukulaistensa kanssa pienen venäläisen klikkiytymän Lontoossa. Isoisä Neljudov on aikoinaan perustanut laivanrakennusyhtiö Neljudov Marinen. Sen johdossa ja hallituksessa ovat nykyään Neljudovin tyttäret aviomiehineen. Nuo tyttäret olivat Caramazova (C:n äiti), leski Polina Suslova sekä Sokolova, jolla on tytär Vera "Verushka" sekä esikoispoika Viktor.
Viktorille on kaavailtu aina yrityksen hallituksen puheenjohtajan ja pääosakkaan manttelia. Toinen perheen miespuolinen vesa, Alei Caramazov, ei ole herättänyt järin luottamusta suvussa ja Viktorin harteille uhkasi laskeutua suuri taakka ja vastuu. Ajankohta sukupolven vaihdokselle on pahin mahdollinen; Neljudov Marine on ollut jonkin aikaa tappiollinen, eikä tilanteen kohentumista tiukassa kilpailussa näy. Uhkasiko venäläistä laivanrakennussukua konkurssi?
A.Caramazovia pelaa käyttäjänimi Ashley
Kun täti palasi sisäkkö kintereillään, pianon takaa kohoilivat mitä ihanimmat paljaat olkapäät ja kiharat valahtelivat painavina ees taas pään liikkeiden mukaan. Vanhan naisen silmäys nojatuolilla istuvaan mieheen olisi ollut aivan tavallinen, mutta nuori siskonpoika kyllä tajusi sen. Toisin sanoen, täti oli tajunnut, että hän oli hätistänyt tytön soittamaan, pois luotaan ja mitään ei ollut tapahtunut. Sitruuna vajosi lasin pohjalle ja yhtäkkiä miehen päälle laskeutui painava, painostava tunne, jonka alta hän olisi tahtonut miltei fyysisesti rimpuilla irti. Miten pitkälle häntä vielä tällä tavoin tuupittaisiin ja milloin tulisi seinä vastaan?
Kuten ylipäänsä paljon loukkauksia osakseen saaneet ihmiset, oli nuori herra Caramazov varsin miellyttävä nuori herra. Munaus teatterissa ja piinaava maanantain odottaminen, kun joutuisi kohtaamaan juorut tavoittaneet toverit - siinä yksi Erittäin Kasvattavista Kokemuksista, mitä kuihtuvan, mutta silti yhä kiistattoman suvun vesa voi käydä läpi. Sinällään A.Caramazov ei ollut vielä kala eikä lintu, johtuen kaiketi siitä, ettei hän ollut esiintynyt muualla kuin perhetuttavien illoissa ilman vanhempiaan ja hänen isänsä yhä osasi "otti tilan haltuun" astuessaan juhlataloihin. Hän oli ollut joskus hyvä, terävä, railakas mies, joka vain innostui liikaa juodessaan, mutta nykyään hän kiusallisesti suoraan sanottuna valehteli ja sepitti tarinoita, ja Caramazovien asema piireissä oli laskenut kuin lehmänhäntä. Tämä oli ollut tilanne, kun Alei Caramazov viimein valmistui insinöörikoulusta. Kiirenvilkkaan hän pestautui skotlantilaisen urakoitsijan leipiin ja karkasi onnellisena, huolettomana nuorena miehenä maailmalle siltoja rakentamaan. Tätä kesti tovin, reilun puolitoista vuotta, ja nyt Alei oli palannut Lontooseen.
Caramazovit muodostivat sukulaistensa kanssa pienen venäläisen klikkiytymän Lontoossa. Isoisä Neljudov on aikoinaan perustanut laivanrakennusyhtiö Neljudov Marinen. Sen johdossa ja hallituksessa ovat nykyään Neljudovin tyttäret aviomiehineen. Nuo tyttäret olivat Caramazova (C:n äiti), leski Polina Suslova sekä Sokolova, jolla on tytär Vera "Verushka" sekä esikoispoika Viktor.
Viktorille on kaavailtu aina yrityksen hallituksen puheenjohtajan ja pääosakkaan manttelia. Toinen perheen miespuolinen vesa, Alei Caramazov, ei ole herättänyt järin luottamusta suvussa ja Viktorin harteille uhkasi laskeutua suuri taakka ja vastuu. Ajankohta sukupolven vaihdokselle on pahin mahdollinen; Neljudov Marine on ollut jonkin aikaa tappiollinen, eikä tilanteen kohentumista tiukassa kilpailussa näy. Uhkasiko venäläistä laivanrakennussukua konkurssi?
A.Caramazovia pelaa käyttäjänimi Ashley